Silmäni ovat kiinni. Tunnen lämpimän hiekan ihollani. Hiekka tuntuu ihanalta ihoani vasten. Kuulen laineiden liplatuksen. Haistan meren tuoksun. Huokaisen tyytyväisenä. Olen meren rannalla. Jähmetyn ja avaan silmäni. Nousen ylös istumaan ja katson eteeni.  Järkytyn näkemästäni.

Meri? Missä olen? Minulla ei ole tietoakaan mitä on tapahtunut. Pääni tuntuu oudolta. Nousen hitaasti ylös ja pudistelen hiekkaa vaatteistani. Huomaan vaatteideni olevan oudot. Minulla on sandaalit. No se ei nyt ole niinkään outoa. Mutta muut vaatteeni eivät ole ne, jotka muistan pukeneeni viimeksi päälleni. Minulla on mustat housut. Paitani on hihaton, sekin on musta. Paitani päällä on jotain kovaa materiaalia oleva hökötys. Turvaliivi? Mietin ja katselen
jalkojeni ympärille.

Silmääni osuu kirkas valon välähdys. Se tuntuu kuin joku repisi sidekalvoni säpäleiksi. Nostan hiekasta pitkän veitsen. Tutkin sitä hetken mietiskellen. Olen nähnyt kirjassa tämän aseen kuvan. Ninjatou. Sivusilmällä huomaan hiekkaan osittain hautautuneen jonkinlaisen naamarin. Mietin mitä tekisin tavaroille. Lopelta päätän sitoa ne vyölleni roikkumaan.

Lähden kävelemään pois rannasta, kohti huomaamaani metsää. Inhoan hiekalla kävelyä. On niin ärsyttävää kun hiekka menee varpaiden väliin.  Kun pääsen metsään istun heti kiven päälle muristen ja otan sandaalit pois jaloistani. Putsaan jokaisen ärsyttävän hiekan jyväsen pois varpaitteni välistä. Laitan sandaalit takaisin jalkaani ja nousen seisomaan.

En liiku. Hyvä kun edes hengitän. Minua tarkkaillaan. Tunnen sen vaikken näe heitä. Kolme henkilöä ilmestyy eteeni. Kyykistyn vaistomaisesti puolustamaan itseäni. Olen valmiina juoksemaan karkuun. Hahmoilla on samanlaiset vaatteet kuin minulla. En rentoudu, jään odottamaan.

- Vou. Rauha Saki. Me tässä. Tiimisi. Oomme etsineet sua jo kauan. Missä sä oot ollu?

Havaitsen henkilön olevan mies tämän äänen ja ruumiin
rakenteen perusteella. En näe hänen kasvojaan naamarin takaa.


-Oi Saki. Mikä sul on? Kapteeni ei oo antanu meijän levätä hetkeekään, enne ku löyetään sut.

En vieläkään vastaa mitään. Katson heitä tutkivasti. Heissä on jotain tuttua. Tunnen päässäni vihlauksen. Nostan käteni otsalleni ja suljen silmäni. Kipu on sanoinkuvaamatonta. Tuntuu kuin joku poraisi reikää päähäni ja samalla paukattaisi lautasia pääni ympärillä.

Silmieni edessä vilisee kuvia. Samalla kun kuvat vilisevät, tunnen jonkun viileän käden siirtävän käteni pois otsaltani. Viileä käsi tuntuu ihanalta otsallani. Tuntuu kuin käsi veisi kaikki kivut pois.

Kuulen kuinka nainen puhuu hiljaa vieressäni. Nami, tiimin lääkintä ninja. Kun tunnen kivun katoavan, muistan kaiken tapahtuneen selvästi. Lämmin rautainen veri valuu vastustajani kuolettavasta haavasta.  Ruumiita joka puolella. Tuskan huutoja. Väijytys. Teurastus. Kapteeni huutaa tuskaa. Ei, en halua muistaa. Kylmät väreet kulkevat pitkin kehoani muistaessani taistelun kauhun.

Puistan päätäni niin että hiukseni menevät sekaisin. Joku nostaa minut pystyyn. Avaan silmäni hitaasti. Vaikka valoa ei ole paljon, silmiäni särkee. Tunnistan edessäni olevan miehen. Hän on Ryoki, lapsuuden ystäväni. Ryoki ja muut ovat ottaneet naamiot pois kasvoiltaan. Avaan suuni hitaasti puhuakseni.

- Olinko kauan kateissa? Minun oli pakko kysyä.

Tunsin heidät. Tiesin mitä oli tapahtunut. Mutta en millään muistanut kauanko aikaa oli kulunut. Minua ärsytti tietämättömyyteni. Minä en ollut koskaan joutunut tilanteeseen, etten tiennyt ajan kulua. Oloni oli turhautunut.

- Viisi päivää.

Katsahdin järkyttyneenä Kyoyaan päin. Hän oli ryhmämme strategikko. Eikä hän puhunut usein.

- Viisi päivää? En voinut uskoa olleeni viisi päivää tajuttomana.
- Mikä hätänä? Kyoya tiedusteli minulta.

Pudistin päätäni ja vedin syvään henkeä.

- Mennään kapteenin luo. Totesin ja lähdin liikkeelle.

Hyppelin oksilla, edeten reipasta tahtia. Aistin selvästi muiden liikkeet takanani.  Minulla oli vielä todella sekava olo. Vaikka muistinkin jo paljon asioita. En silti pystynyt muistamaan kaikkea.

- Miten kapteeni voi? Muistan hämärästi hänen loukkaantuneen, ennen kuin ehdin apuun.

- Hän on kunnossa. Jos et olis menny väliin, kapteeni olis voinu kuolla.

Nyökkään Ryokille. En pysty puhumaan. Sillä pala on noussut kurkkuuni. Se on inhottava tunne. Tiedän etten aio itkeä helpotuksesta, mutta tunsin kuitenkin suurta iloa.

---

Saavun muun porukan kanssa leiriin. Kapteeni on valppaana nuotion vieressä. Kun hän huomaa minut, hänen kasvoillaan käy monia tunteita. Katseeni lukittuu kapteenin silmiin. Tunnen iloa nähdessäni hänet elossa. Tunnen jotain muutakin. Minulle tuli lämmin olo, niin lämmin että olisi voinut luulla minun olevan kuumeessa. Vatsassani pyörii lauma perhosia ja tuntuu ettei kehoni suostuisi enää kauaa pysymään aisoissa.

Olin hämmentynyt niistä tunteiden kirjosta. Olen kuullut tällaisesta, mutten ollut koskaan ajatellut itse tuntevani näitä tunteita. Tajuan sen vasta nyt, vaikka olen tuntenut kapteenini Taichin kolme vuotta jo. Olin ihastunut. Tunnen pienen äänen päässäni puhuvan. Ihastunut? Vai olisiko se jotain vahvempaa?


Käännän katseeni pois, ettei kapteeni näkisi punastumistani.
Näen sivusilmällä kapteenin nousevan ylös.

- Hyvä että olet kunnossa Saki. Kapteeni totesi.

Nyökkäsin pienesti.

- Lähdemmekö nyt takaisin Konohaan. Kuulen Namin kysyvän.
- Lähdemme. Kerätkää tavarat. Valmiina lähtöön viidessä minuutissa.

Käännän katseeni kapteeniin kysyvästi.

- Saimme tehtävän suoritettua ennen kuin löysimme sinut. Kapteeni selitti minulle.

Huokaisen sisäisesti. Onneksi tehtävä on suoritettu. Haluan päästä nopeasti kotiin Konohaan. Minun pitää
selvittää ajatukseni. Ne ovat  liian sekaisin. En itse tiennyt mitä minun tulisi tehdä kaikkien näiden tunteiden ja ajatusten kanssa.

Puistan päätäni tarmokkaasti, jotta saan häivytettyä ajatukset hetkeksi päästäni. Liika oli liikaa. Keskity. Autan muuta tiimiä hävittämään leirin jäänteet. Se on helppoa ja nopeaa. Olen tehnyt tämän niin usein tehtävien aikana.

Taas ajatukseni harhautuvat väärille poluille ja punastun. Läimäytän itseäni lujaa molempiin poskiin, niin että kyyneleet kihosivat silmistäni. Toivotin kivun tervetulleeksi. Kipu auttaa aina minua selvittämään pääni.

- No niin. Kaikki valmista. Lähdetään liikkeelle. Kuulen kapteenin komentavan meitä.  

Lähden viimeisenä liikkeelle, sillä paikkani on jonon viimeisenä. Taistelen parhaiten pitkällä matkalla, koska käytän elementti tekniikoita apunani.

Tunnen lihasteni valittavan. Liian pitkä makuullaan olo tuntuu lihaksissa todella pahalta. En valita äänen. Puristan hampaani yhteen ja jatkan matkaa.

---

Näen tiimini saapuvan joelle. Joki tulvii vielä kevään takia.Lähdemme ylittämään jokea varovaisesti. Tiimin ensimmäiset ovat päässet joen yli, kun räjähtää. Lennän räjähdyksen takia taakse päin. Kimppumme hyökätään. Ninjoja on paljon. Nopeasti lasken 20. Joudun hetkellisesti lähitaisteluun ja huomaan ninjojen olevan Äänen ninjoja.

Miksi Äänen ninjat hyökkäävät meidän kimppuun? Mietin hätäisesti. Hyppelin kauemmas ja käytin elementti tekniikoita muiden tausta tueksi. Huomaan pian tiimini olevan ongelmissa. Ei näytä hyvältä. Jotain täytyy keksiä ja pian. Ajattelen.

Etsin katseellani Kyoyaa. Hänellä ei ole suurta hätää. Nami ja Ryoki pitävät hyvin pintansa. Viimeisenä löydän kapteenin taistelun keskeltä. Kurtistan kulmiani. Kaikki ei ole kunnossa. Tiedän kapteenin olevan hyvä lähitaistelussa. Kapteenin puolustus ei ollut kunnossa, se rakoili ajoittain. Ja pahasti.

Joudun kääntämään huomioni takaisin taisteluun. Neljä Äänen ninjaa on päässyt liian lähelle huomioni hetkellisen herpaantumisen takia.

Yksi ninja on jäljellä neljästä. Äkkiarvaamatta kipu iskee taas päähäni. Vajoan polvilleni. Kipu on kovempaa kuin milloinkaan aikaisemmin. Oksennan. Tunnen kuinka joku tönäisee minua lujaa. Lennän kymmenen metrin päähän.

Avaan silmäni. Järkytyn. Silmäni laajenevat epäuskosta. Huomaan hämärästi lisää Äänen ninjoja saapuvan paikalle.En pysty kääntämään katsettani edessäni olevasta näystä.

- Taichi. Ääneni kuulostaa epäuskoiselta.

Silmieni edessä seisoo kapteeni ja Äänen ninja.

- Ei. Taichi! Huudan epäuskoisena. Tuska vääntää rintaani. Kipu päässäni pahenee.

Äänen ninja on lävistänyt kapteenini ninjatoulla, suoraan sydämen kohdalta.

- Ei! Kiljun. Pääni sisällä räjähtää, tuskasta, jota tunnen sekä vihasta vihollista kohtaan.


---

Herään säpsähtäen omaan huutooni. Tunnen hien valuvan ympäri kehoani. Nousen istumaan. Tärisen kauhusta, järkytyksestä ja tuskasta. Tuijotan eteeni näkemättä mitään. Hengitän raskaasti. Taichi. Taichi kuoli. Minua itkettää. Sydämeni tuntuu hajoavan palasiksi.

Hapuilen ympärilleni etsien jotain. Jotain todellista.

Tunnen lämpimien käsien tarttuvan käteeni. Tunnen käden hyväilevän kasvojani ja siirtyvän sitten silittämään hiuksiani ja selkääni. Tunnen kuinka minut nostetaan syliin. Alan hämärästi kuulla hiljaista puhetta. Rauhoittavia sanoja. Ääni tuntuu tutulta. En saa sanoista selvää. Tunnen oloni vielä sekavaksi.

Pikku hiljaa alan saamaan sanoista selvää. Näköni paranee hiljalleen takaisin. Tunnen vahvat kädet ympärillä, jotka keinuttavat minua hiljaa. Nostan katseeni hitaasti ylös kasvoihin, jotka ovat niin tutut.

Tunnen kyynelten nousevan silmiini. Itku tekee tuloaan. Kierrän käteni miehen kaulan ympärille. Koko kehoni tärisee itkusta.

- Luulin sinun kuolleen. Parahdan miehelle nyyhkytyksien lomasta.

- Kaikki hyvin Saki. Minä olen kunnossa. Se oli vain unta. Mies rauhoitteli minua.
- Jos et muuten usko minua… Mies mutisee ja nostaa käteni rinnallaan olevalle arvelle.

Nostan katseeni hänen rinnaltaan tämän silmiin. En saa sanaakaan suustani. Olen niin onnellinen. Taichi! Taichi on elossa! Halaan häntä lujaa. Kuin testaten hänen varmasti olevan edessäni.

Tunnen huulten hapuilevan omiani. Antaudun suudelmalle. Suudelma vie viimeisetkin epäilyksi pois. Taichi todellakin on elossa. Vetäydyn suudelmasta ja katson Taichi silmiin. Hymyilen hänelle.

Tunnen suurta pakottavaa tarvetta avata suuni ja kertoa hänelle, mitä todella tunnen häntä kohtaan.

Avaan epäröiden suuni. Käännän pääni pois ja suljen suuni. Epäröin. Tunnen käden nousevan poskelleni ja kääntävän pääni takaisin Taichiin päin.

- Mitä sinulla on asiaa? Taichi kysyy hiljaa katsoen minua silmiin. Tunnen hänen hyväilevän poskeani.

- Minä… Nielaisen. Avaan suuni päättäväisesti ja kohtaan hänen katseensa.
- Minä rakastan sinua Taichi.

Kaikki oli päivän selvää vihdoin minulle.

Vahvan kädet halaavat minua. Tunnen vaativan suudelman huulillani.
Kun Taichi vihdoin vetäytyi suudelmasta. Näen ihanimman näyn edessäni mitä koskaan olen ennen nähnyt. Hänen säteilevät kasvonsa ja hymynsä.

Tunnen hänen halaavan minua ja painavansa kasvonsa minun hiuksiini. Hänen hengityksensä kutittaa ihanasti kaulaani. Hän kuiskaa korvaani sanoja, joita moni nainen toivoo kuulevansa joskus elämän aikana.

- Tahdon. Hymyilen silmät kyynelissä.

Hän hymyilee ja painaa huulensa huuliani vasten.


--------------------------------------------------

A/N:Mun mielestä toi loppu oli ficin paras osa :) Toivottavasti pidittte. Risut ja ruusut olis kiva saada, ni tietäs mitä parannettavaa olis.