"Naruto!" Kirkkaansiniset silmät kääntyivät mustien aurinkolasien takana kaapin kokoisesta vartijasta vaaleahiuksiseen naiseen, joka mustat korkokengät kopsuttaen marssi häntä kohti korkean rakennuksen lasiovista. Tummansiniseen vartijanpukuun pukeutunut mieskin vei katseensa lyhyemmästä mieshahmosta vaaleanruskeasilmäiseen naiseen, joka oli pukeutunut mustaan kellohameeseen ja vaaleansiniseen halterneck-toppiin.

Kirkkaansinisiin silmiin nousi hermostunut pilke ja nuori Uzumaki toivoi selviävänsä lyhyellä saarnalla. Tällä kertaa hänen managerinsa tosin näytti niin vihaiselta, että blondin teki mieli piiloutua suojaan kaapin kokoisen vartijan taakse. Blondi nainen pysähtyi metrin päähän Narutosta, joka yritti piilottaa hermostuneisuutensa naishahmon tuijottaessa häntä ilmeellä, jota helvetin herrakin olisi pelästynyt. Godzillakin olisi luikkinut vinkuen karkuun, jos olisi astunut tämän naisen raivon tielle.

"Hei, Tsunade.... Ymnh... Sori ku oon myöhässä?" Naruto kysyi varovasti laskien harmaata huivia pois kasvojensa tieltä. Vaaleanruskeissa silmissä välähti ja manageri nappasi pitävän otteen Uzumakin hupparin kankaasta, lähtien sitten riuhtomaan nuorempaa sisälle Crystal Menthin korkeaan lasirakennukseen. Vartija, joka oli alkujaan pysäyttänyt blondin miekkosen oville, ei uskaltanut lähteä kaksikon perään vaikka mustalippispäinen nuorimies olikin vain hetki sitten yrittänyt päästä hänen ohitseen ilman magneettikorttia.

"Ota ihan iisisti. Mä vaan otin vähän omaa lomaa ja hengailin hotellilla", Naruto selitti ja koitti pysyä korkokengillään kovaa vauhtia harppovan naisen perässä. Tsunade marssi hisseille nuorta miestä perässään raahaten ja vilautti kaulallaan roikkuvaa sinistä korttia hissin lukijalle. Ovet sulkeutuivat ja vaaleanruskeasilmäinen hellitti otteensa vaaleahiuksisen hupparin kankaasta. Hissin ohittaessa kahdeksannen kerroksen, siirtyi Naruto vaivihkaa hieman kauemmas manageristaan. Oli vain ajan kysymys, ennen kuin hänen hurjuudestaan ja tiukkuudestaan tunnettu managerinsa puhkeaisi raivoon hirmumyrskyn tavoin.

Huomaamattaan Naruto nielaisi, kun hissi saapui yhdeksänteen kerrokseen. Tuttu ote havaittiin hupparin kankaalla ja taas blondia vietiin. Sinisilmäinen työnsi huivinsa, lippiksensä ja aurinkolasinsa olkalaukkuunsa, pohtien kumpi olisi mukavampaa: Tsunaden raivoavan katseen alla istuskeleminen vai muuttaminen helvettiin? Okei, helvettiin meno olisi siinä mielessä pahempi juttu, että joskus Tsunadekin tulisi sinne ja silloin hän joutuisi näkemään tuota joka päivä.

Tsunade marssi kapealla punaisella kokolattiamatolla pehmustetulla käytävällä, tuijottaen vain ja ainoastaan eteensä silmät murhanhimoa leiskuen. Kummastellen tämän huomanneet ihmiset pistivät päänsä ulos toimistotiloistaan, heti kun blondi nainen oli ennättänyt tarpeeksi etäälle. Jokaista vastaantulevaa henkilöä Uzumaki vilkaisi apua anellen, mutta lähes jokainen hymyili hänelle pahoittelevasti, selvästi häntä säälien. Ja jos näin ei tapahtunut, luikkivat ihmiset karkuun Tsunaden raivoavan katseen alta kuin arojänikset.

Yhdeksäs kerros oli Uzumakin silmissä yhä edelleen yhtä sokkeloa, vaikka hän oli toiminut sen tiloissa erilaisissa työtehtävissä jo päälle kolme viikkoa. Crystal Menthissä hän oli saanut päivästä toiseen harjoitella äänenkäyttöä, äänittää, säveltää, kirjoittaa sanoituksia... ja se jatkuva puurtaminen olikin alunperin ollut se syy, minkä vuoksi Naruto oli jättänyt jälkeensä lapun ja karannut kahdeksi päiväksi rentoutumaan. Äänitysstudiot, tuotantotilat, toimistotilat, kokoushuoneet... Kaikki se ängetty yhteen modernisti sisustettuun kerrokseen.

"Sisälle siitä", Tsunade tiuskaisi, kaksikon tavoitettua kapean käytävän pään. Naruton teki mieli protestoida, tehdä täysi u-käännös ja luikkia karkuun, mutta vaaleanruskeasilmäisen kostoa peläten vaaleaverikkö astahteli peremmälle kokoushuoneeseen. Suorakulmion muotoinen huone oli iso, mutta näytti paljon ahtaammalta, koska sen keskelle oli sijoitettu suuri, soikion muotoinen punapuupöytä. Mahdollisimman äänettömästi blondi istahti nahkatuolille pöydän eteen ja laski kätensä syliinsä. Naruto yskäisi nyrkkiinsä ja tuijotti pöydän pintaa, odottaen tuomiotaan lähes henkeään pidätellen.

Tsunade marssi pöydän toiselle puolelle ja istahti Narutoa vastapäätä selkä kohti ikkunoita ja niiden sälekaihtimia, joiden välistä päiväaurinko pilkahteli iloisesti. Pienen tovin tuo tuijotti Uzumakin vaaleita kasvoja, asettaen sitten kyynärpäänsä pöydälle. Nainen risti kätensä yhteen ja nojasi leukansa käsiään vasten. "Sulla on tasan kymmenen sekuntia aikaa selittää missä olet luuhannut kaksi päivää, minkä vuoksi mä olen joutunut selittelemään outoa katoamistasi, minkä vuoksi olen paiskinut ylitöitä, minkä vuoksi olemme aikataulusta myöhässä ja MITÄ HELVETTIÄ SÄ OIKEEN AJATTELIT SENKIN LAHOPÄÄ?!" manageri aloitti rauhallisesti, mutta räjähti loppupuolella ja iski nyrkkinsä vasten pöytää.

Naruto päästi huultensa lomasta pienen piipityksen ja nielaisi kuuluvasti, kohottaen sitten varoen kätensä pystyyn puheenvuoroa pyytäen. "Miten helvetissä sä voit olla noin vastuuton?! Arvaa miten hauskaa on selitellä lehdistölle sitä ettet ilmestynyt paikalle?! Mitä sä oikeen ajattelit kun jätit sen lapun ja hylkäsit työs?!" Nainen räyhäsi raivoissaan ja tuijotti silmät murhanhimoa palaen miestä, joka nojasi mustaan nahkatuoliinsa sen näköisenä, kuin olisi liimattu siihen kiinni. Sinisilmäisen hiukset olivat ponnahtaneet pystyyn ja iho kääntynyt pelosta kananlihalle. "E-entäs se mun kymmenen sekunttia..?" Uzumaki kysyi varovasti ja värähti managerin iskiessä kätensä toistamiseen pöydän pintaa vasten.

"Omaa lomaako se sun selitys oli?! Mitä helvettiä! Vastahan sä sait lomaa kaksi kuukautta sitten! Meillä on kireät aikataulut eikä sulla ole minkäänlaisia oikeuksia ottaa lomaa ilman mun lup--", Blondi nainen keskeytettiin, kun ovelta kuului pari lyhyttä koputusta. Vain paria sekuntia myöhemmin ovi kävi ja liituraitapukuun pukeutunut, ruskeat hiuksensa yhdelle ponnarille kiinnittänyt mies astahteli kansioita sylissään kantaen sisälle. Ruskeahiuksinen mies laski kansiot pöydälle ja väläytti kahdelle istuvalle ystävällisen hymyn.

"Irukaaa..." Naruto voihkaisi hiljaa, kuin prinssille, joka oli juuri pelastanut prinsessan hirmuisen lohikäärmeen kynsistä. Tsunade sihahti hampaidensa välistä ja istahti takaisin tuolilleen, luoden ruskeatukkaan selitystä vaativan katseen. "Tulithan sä vihdoin, mitä kuuluu?" Iruka kysyi hymyillen sinisilmäiseltä, joka hymyili yhä kiitollista huulilta jo silmiin asti levinnyttä hymyään. "Hyvää! En oo vähään aikaan ollu näin pirtee", Uzumaki ilmoitti virnistäen, toisen kätensä niskansa taakse nostaen. Tsunade nyrpisti nenäänsä ja tuijotti äänettömänä kahta keskustelutuokiota aloittelevaa miestä.

"Sehän on kiva kuulla, mutta kyllä sä oot aina yks loputon energiapakkaus."
"Ei pidä paikkaansa. Mäkin tarvitsen joskus lomaa ja paikan, jossa voin ladata akkuja."
"Ai senkö takia hipsit tiehesi?"
"Nimenomaan. Hengailin hotellilla, nukuin, söin hyvin ja katoin pornoa."
"Katsoit mitä?"
"Ei kun söin vaan hyvin ja nukuin. En kattonu TV:tä, yhtään."
"Maksoitko kaiken omasta pussistas? Yleensä manageri hoitaa noi hommat."
"Joo kaiken. Huoneen, ruoat, maksulliset TV-kanavat..."
"Mutta juurihan sanoit ettet--- no antaa olla, kiva että tulit takaisin."

Uzumaki virnisti kierosti, saaden bruneten hymähtämään silmiään pyöräyttäen. Umino Iruka, Crystal Menthin toimitusjohtaja, joka oli ollut Naruton tuttuja hänen isänsä, Minato Namikazen kautta jo ennen kun blondi siirtyi tekemään bisneksiä Crystal Menthiin. Ihmisystävällinen, avoin ja huolehtivainen mies, joka oli monia kertoja pelastanut Naruton pinteestä ja palauttanut maanpinnalle. Uzumakilla ei töidensä vuoksi ollut paljon vapaa-aikaa tai ystäviä, eikä näin ollen montaa sellaista henkilöä, joihin hän pystyi täysin luottamaan. Hänen parhaaseen ystäväänsä Itachiin, sekä Irukaan ja Tsunadeen hän pystyi 100% varmuudella luottamaan.

"Toimitusjohtaja Iruka, kai sulla oli jokin syy rynnätä paikalle?" Tsunade murahti happamana ja tuijotti Narutoa yhä edelleen suivaantuneena. Kun ruskeasilmäinen nainen sai hyvän syyn suuttua, oli tuota vaikea lepyttää. Sinisilmäinen vain hymyili tuolle pahoittelevasti ja vei sitten katseensa ruskeatukkaan. Iruka nyökähti lyhyesti ja asteli ryhti suorassa Tsunaden luokse, laskien sitten viisi tummansinistä kansiota pöydälle tuon kasvojen alle. "Tässä olisi viiden parhaan profiilit. Heidän taustat ja työkokemukset on huolella tutkittu", Iruka lausahti ja jätti Tsunaden selailemaan kansioita. Uzumaki kohotti hölmistyneenä kulmiaan, tajuamatta ollenkaan mistä oli kysymys.

Iruka hymyili joukon nuorimmalle, 19-vuotiaalle blondille ja haroi hiuksiaan manageriin lyhyesti vilkaisten. Mies ei kuitenkaan sanonut mitään, vaan päätteli jatkotoimenpiteiden olevan managerin heiniä. "Naruto, valitse näistä kolmesta yksi tai kaksi", manageri määräsi jo hieman lauhtuneempana ja työnsi kolme kansiota pöydän toisella puolella istuvalle sinisilmälle, ojentaen ylijäämät kaksi vieressään seisovalle Irukalle. Kummastuneena Naruto veti kansiot eteensä ja avasi yhden. Hetken hän tuijotti ensimmäisen sivun profiilikuvaa kaljusta miehestä ja vei sitten ällistyneen katseensa Tsunadeen. "Mistä lähtien susta on parittaja tullut?" Uzumaki kysyi irvistäen. Iruka peitteli nauruntyrskähdyksensä ajoissa kämmenselällään, jonka oli huuliaan vasten nostanut.

"Ei, ei, Naruto. He ovat henkivartijoita. Sinun täytyy saada uusi sellainen, ettei meidän tarvitse olla jatkuvasti huolissaan", Iruka kertoi hymyillen. Naruton silmissä välähti, hitaasti hänen kasvonsa neutralisoituivat ja hän sulki avaamansa kansion. Siniset silmät tuijottivat tummansinisen kansion muovipintaa, kunnes kohosivat hitaasti managerin vaaleanruskeisiin iiriksiin. "Ei", Uzumaki totesi viileästi, kasvot vakavina. Iruka räpsytti silmiään hämmästyneenä ja jopa Tsunade näytti kummastuneelta. "Miten niin "ei"? He ovat valiota ja koska erotit edellisen henkivartijasi, on selvää että etsimme sinulle uuden tilalle", Tsunade tiedotti. "Niin juuri, Naruto. Tarvitset jonkun vahvan ja luotettavan henkilön turvaksesi", Iruka lisäsi vettä myllyyn.

"Tiedän sen", Naruto ilmoitti säyseästi ja veti molemmat häntä kohti tuijottavat hiljaisiksi. "Mutta.... nämä eivät kelpaa", Uzumaki lisäsi, vieden katseensa toisaalle. Tsunade kurtisti kulmiaan ja risti kätensä pöydälle. "Ei heissä ole mitään vikaa, etkä ole edes lukenut niitä profiileja. Et voi noin vain tuomita heit---", kätensä heilautuksella Naruto hiljensi blondin naisen ja virnisti ilkikurisesti. "Ei, en mä ketään tässä oo tuomitsemassa. Mä vaan oon jo valinnut henkivartijan", taivaansinisilmäinen kertoi lähes ylpeänä. Iruka ja Tsunade vilkaisivat toisiaan ja kummastuneena Iruka istahti nahkatuolille Tsunaden viereen. Täsmennystä hän ei kuitenkaan ehtinyt pyytää, kun Naruto oli sen jo tarjottimelta tarjonnut.

"Eilen ku olin vielä omalla lomalla, kävin kävelyllä ja eksyin jonnekin ihme pimeeseen mestaan. Sit mut yritti ryöstää sellaset kolme miestä, mut ei hätää, mitään ei tapahtunut KOSKA Pain tuli väliin ja autto mua. Olisitte oikeesti nähny, se hakkas ne ryöstäjät ihan lyttyyn ilmettä väräyttämättä. Sitte esittäydyin sille, annoin magneettikortin ja tarjosin henkivartijantöitä", Uzumaki kertoi koko tarinan tiivistettynä ja hymyili voittaja-hymyään, kahden muun ällistyneistä ilmeistä piittaamatta. Hetkeksi huoneen kaappasi haltuunsa hiljaisuus, jota vain ulkoa kantautuvat autojen tööttäilyt ja muut kaupunkielämän hälinät häiritsivät.

"Siis mitä? Annoit magneettikorttis jollekin kadulla vastaan tulevalle ja pyysit töihin? Onko sillä edes koulutusta? Toihan on ihan päätöntä! Ei sellaseen voi luottaa", Tsunade korotti ääntään ja kurtisti ilkeästi kulmiaan. Siitä huolimatta Naruto ei näyttänyt ollenkaan epävarmalta tai katuvalta tekoonsa. "Ei, hänellä ei ole koulutusta", Blondi totesi itsetyytyväisesti hymyillen. Iruka tuijotti laulajan kasvoihin huolestuneena ja vaikkei Uzumakin ilmeistä tai silmistä ollut havaittavissa minkäänlaista epäröintiä, osasi brunette kuitenkin huolestua asian puolesta. "M-mutta Naruto... Ei tuo tule millään onnistumaan. Henkivartijan työ on kovaa hommaa, eikä häneen voi varmasti luottaa...", Iruka yritti esittää asiansa mahdollisimman pehmeästi, vaikka hän tiesikin ettei enää puhunut piilosta leikkivälle pikkulapselle.

"Mä luotan Painiin. Okei, onhan se vähän outoa, koska mä vasta tapasin sen. Mutta se on tosi kunnioitusta herättävä tyyppi. Jos olisitte ollu mun tilalla, niin kyllä tekin ymmärtäisitte. Mä uskon siihen, joten mitä jos te nyt luottaisitte mun arviointikykyyn ja antaisitte sille edes mahdollisuuden?" Uzumaki pyysi, risti kätensä yhteen pöydälle ja kohotti kasvoilleen mitä anelevimman ilmeensä. Iruka raotti huuliaan ja vilkaisi ilmeettömänä Narutoa tuijottavaan Tsunadeen.

"Oo kiltti, mä pyysin sitä tulee tänne kolmeks. Eikä oo ees varmaa tuleeko se, mutta jos se tulee niin anna sille mahdollisuus! Mun takia!" blondi aneli silmiään räpsyttäen ja odotti sydän rintaa vasten hakaten managerinsa vastausta. Ruskeat silmät tuijottivat pitkään taivaansinisiin, kunnes raskas huokaisu päästettiin punaisiksi maalattujen managerinhuulten välistä muiden kuulolle.

"...Hyvä on"

Naruton silmissä välähti ja voittajafiiliksissä tuo kohotti kätensä kattoa kohti. "Mahtavaa!" Uzumaki huudahti ja syttyi aurinkoisesti hymyillen tyytyväiseen nauruun. Iruka hymähti ja hymyili leppoisasti, seinällä tikittävää valkoista muovikelloa vilkaisten. "Meidän on sitten varmaankin parasta siirtyä alas odottamaan. Kello on jo viisitoista vaille kolme", Iruka totesi ja Uzumaki ponnahti seisomaan, pirteästi päätään nyökyttäen. Muita odottamatta nuorimies hölkkäsi käytävälle pois kokoushuoneesta, herättäen jokaisessa vastaantulevassa ihmisessä pienen hymynpoikasen riemastuneella virneellään.

Blondi tiesi, että saattoi joskus todella riemastuneena innostua jostakin pikkulapsen tavoin. Ja tämä oli ehdottomasti yksi niistä kerroista. Sinisilmäinen todella toivoi edellispäivänä tapaamansa miehen ilmestyvän paikalle, vaikka mahdollisuus siihen olikin viisikymmentä prosenttia sadasta. Pain. Sen miehen Naruto tahtoi henkivartijakseen. Ei ketään muuta. Sen hän oli päättänyt ja hän pettyisi varmasti, jos tuo ei saapuisi paikalle. Blondi ei ottanut hissiä, koska tiesi sen käytön vaativan magneettikorttia. Eikä häntä houkuttanut jäädä odottamaan manageriaan ja toimitusjohtajaa.

Ketterästi Uzumaki loikki rappuset alas kerroksesta toiseen ja joutui pysähtymään matkallaan vain kerran, kun hänen oli pakko pysähtyä vetämään henkeä toisen kerroksen rappusten puolivälissä. Hänen kuntonsa ei ollut huono. Hän teki aina parhaansa tullakseen paremmaksi. Hän oli laulaja, joten hänen kehonsa oli hänen soittimensa. Siksi hän piti kuntonsakin hyvänä. Aina, ihan aina hän oli tehnyt parhaansa. Ollakseen jotain muuta, kuin rikkaan tuottajan nimeltä tuntematon lapsi. Hän halusi tehdä jotain, mitä rakasti ja olla omana itsenään tunnettu. Hän ei halunnut olla isänsä, eikä kenkään muun silmissä lellitty lapsi, joka ei kyennyt tekemään mitään itse itsensä vuoksi.

Huohottaen sinisilmä pysähtyi pohjakerroksen rappusten juurelle ja istahti ensimmäiselle askelmalle. Kirkkaansiniset silmät tuijottivat tovin vastaanottotiskille ja selasivat nopeasti ala-aulan vähäiset ihmiset. Vastaanottotiskin nuorehko naisvirkailija, joka oli sitonut punaruskeat hiuksensa nutturalle, vilkaisi blondiin toinen kulma kohollaan. Uzumaki tuijotti naista tovin, kunnes väläytti valkoiset hampaansa ystävällisesti hymyillen. Nainen hätkähti pienesti ja nyrkkiinsä yskäisten vei hennosti punoittavat kasvonsa toisaalle.

Rappusten viereen sijoitettu hissi päästi piipahduksen, ennen kuin metallinharmaat hissinovet aukesivat. Iruka ja Tsunade astelivat esiin ja kaksikosta miehekkäämpi jäi seisoskelemaan Uzumakin viereen, blondin naishenkilön marssiessa tiskin luokse. Naruto huokaisi ja jännittyneisyydestä kärsien naputteli sormenpäitään yhteen, sinisten silmien katseen lähes nuollessa lasiovia, joista hänen tuleva henkivartijansa toivon mukaan pian ilmestyisi. "Älä nyt ihan täysin masennu, jos tyyppi ei ilmesty paikalle. Se mahdollisuus on, kun palkkaa ihmisiä kadulta", Iruka pyysi ja hänen harmikseen Naruto ei näyttänyt kuuntelevan ollenkaan.

Siniset silmät vain tuijottivat oville ja kymmenen minuuttia, joka täytyisi kulua ennen kun kello näyttäisi kolmea, tuntui tunneilta. Blondi sulki kaiken ylimääräisen korviensa ulkopuolella ja herkeämättä tuijotti oville, kuuntelematta ollenkaan Irukan luokse palanneen Tsunaden sanoja. Hän ei tahtonut toista konemaista tylsää henkivartijaa, joka oli valmis iskemään tikarin rintaansa jos Uzumaki niin käski. Oranssitukka jonka Naruto oli tavannut, oli ollut ehdottomasti mielenkiintoisin blondin koskaan tapaama henkilö.

Minuutit kuluivat madellen ja kun aika alkoi käydä loppuun, päästeli Naruto punertavien huultensa lomasta hermostuneita ynähdyksiä. Tsunade nojaili vasten vaaleaksi maalattua seinää hissien vieressä, kynsiään tarkkaillen. Iruka tuijotti huolestuneena Narutoon, jolle odottaminen näytti jo selvästi tekevän vaikeuksia. Sinisilmäinen rummutti sormiaan polviaan vasten ja tuijotti lasiovea aneleva pilke silmissään. Brunette ei olisi ollenkaan yllättynyt, jos blondi olisi heittäytynyt kokolattiamatolle polvilleen ja ryhtynyt rukoilemaan Painin ilmestymistä. Uzumaki pidätteli hengitystään ja tunsi sydämensä jättävän yhden lyönnin välistä, kun tummansinipukuinen vartija päästi ohitseen tutun oranssihiuksisen miehen.

Pain, jolla oli yhä yllään valkoinen t-paita ja miesten Bermuda-shortsit, ehti juuri ja juuri astui lasiovista sisälle, kun Naruto ponnahti helpottuneena hymyillen pystyyn. "Painsätulitmäjohetkenluulinettettuliskiitos!" Naruto sopersi yhteen pötköön ja hyvä jos pystyssä pysyi hoiperrellessaan läväripään luokse. Ilmeettömänä harmaasilmäinen tuijotti lyhyemmän miehen hymyileviä kasvoja. Ei hän ollut sekoittanut henkilöä, se tosiaan oli se sama Naruto Uzumaki, josta hän oli saanut kuunnella luentoa pari tuntia sitten terassilla ystäviltään. Konan ja Deidara olivat sönköttäneet niin tuhottoman paljon siitä, miten mahdotonta oli, että Uzumaki palkkaisi oranssitukan. Loputtomiin Pain ei ollut jaksanut kuunnella sitä puhetta, joten hän oli lopulta luovuttanut ja ilmoittanut erehtyneensä henkilöstä.

"Hei, olen hänen managerinsa, Tsunade", kaksikon seuraksi ravannut Tsunade ilmoitti markkinointihymynsä väläyttäen ja tarjosi kättään oranssihiuksiselle miehelle. Naruto hymyili ylpeänä ja edelleen helpotuksesta sekavana työnsi kätensä farkkujen taskuihinsa. Pain tarttui hänelle tarjottuun käteen ja salli kasvoillaan vierailevan pienen, lyhytkestoisen hymynkareen. "Hauska tavata", mies sanoi lyhyesti ja vilkaisi taustalla seisovaan Irukaan, joka värähti tyhjien silmien katseen osuessa kohdalleen. Pain tiesi ulkonäkönsä pelottavan joitakin henkilöitä, joten hän antoi asian unohtua. "Voimme varmaan siirtyä yläkertaan hieman tutustumaan, jos sop--"

"Tätä tietä. Mä oon oikeesti tosi ilonen, että tulit. Kivat housut. Mitä kuuluu?" Naruto oli jo lähtenyt ohjastamaan Painia hisseille ja täysin sivuuttanut Tsunaden tahdon ja sanat.

Ilmeettömänä oranssitukka seurasi höpöttävää blondia, eikä oikeastaan ehtinyt vastata yhteenkään kysymykseen, kun innostuneempi jo syötti uusia kysymyksiä ja ehti kertoa kaiken sen päivän tekemisistään. Tsunade huokaisi ja päätti odottaa omaa vuoroaan, seuraten sitten Irukan kanssa kaksikkoa hissiin. Naruto lopetti höpöttämisen, vasta kun hissi oli palannut tutuille sijoille yhdeksänteen kerrokseen. Blondi nuorukainen oli kuin omistajansa tulosta innostunut piski ja koko matkan kokoushuoneelle tuo lähes loikki läväripään ympärillä, joka ei ollut ylös tullessa puhua pukahtanut.

Pain istahti yhdelle nahkaisista tuoleista ja vilkaisi tyytyväisenä hymyilevää, viereiselle tuolille istahtanutta blondia. Tsunade ja Iruka istahtivat pöydän toiselle puolelle ja pienen hetken Painista tuntui siltä, kuin hän olisi ollut ensimmäistä kertaa tyttöystävänsä vanhempien luona vieraileva pojannulikka. Tunnelma ainakin oli sellainen. Hänen eteensä istahtaneet henkilöt katsoivat häntä samalla tavalla, kuin tuomarit tuijottivat lavalla keimailevaa puudelia. Trimmattu häntä ei todellakaan sopisi hänelle. Eikä afro sen paremmin.

"Joten, kertoisitko jotain itsestäsi? Mitä harrastat, opiskeletko, taustojasi?" Iruka ehdotti hymyillen ja hetken Pain tuijotti tuota ilmeettömästi. Jengitaustat olisi varmaankin parasta jättää mainitsematta. Tosin, oliko laillista jättää mainitsematta vankilavuodet ja jenginjohtajataustat? No mutta toisaalta, menneisyydestä piti päästää irti voidakseen kohdata tulevaisuuden. Eivätkä hänen menneisyytensä villiydet enää vaikuttaneet hänen elämäänsä. Ehkä hän vain jättäisi moiset mainitsematta. Mutta mitä hänelle jäi itsestään jäljelle, jos hän ei kertoisi taustoistaan, jotka olivat muovanneet hänestä sen ihmisen, mitä hän nyt oli?

No ehkä hän jättäisi mainitsematta vain vankila-reissunsa. "Harrastan perusurheilua, lenkkeilen ja minulla on viiden vuoden kokemus potkunyrkkeilystä. Opiskelen lukiossa aikuispuolella ja työskentelen ravintolassa tarjoilijana. Ja.... olen ollut jenginjohtaja, siitä on tosin aikaa eikä tuolloin tekemäni valinnat enää vaikuta elämääni millään tavalla. Paitsi siten, että tiedän miten käyttää voimiani", Pain kertoi ja kuulosti omiin korviinsa liian viralliselta. Hänellä ei ollut tapana puhua kirjakielellä, oli tilanne kuinka virallinen tahansa. Naruto näytti siltä, kuin olisi saanut lottovoiton ja tuijotti Painia silmät ihailua loistaen. Tsunade ei näyttänyt yhtä tyytyväiseltä vaan tuijotti harmaisiin silmiin ilmeettömänä. Iruka taas ei tiennyt miten päin olla ja vilkuili Narutoa ja Painia vuorotellen.

"Rehellisesti sanoen...", Tsunade aloitti, eikä kuulostanut lainkaan hyväenteiseltä. "Sulla ei ole minkäänlaista koulutusta tähän työhön eikä sun taustasikaan ole kovin kehuttavat. Enkä saa susta oikeen minkäänlaista otetta noin ihmisenä. Paitsi että vaikutat olevan näitä miehiä joiden kasvot on hakattu kiveen vain yhdelle ilmeelle", nainen kertoi ja kuten hän oli odottanutkin, ei Painin ilme värähtänyt lainkaan. Uzumaki tuijotti manageriaan kulmat kurtussa, eikä näyttänyt olevan enää lainkaan aurinkoisella päällä. Iruka vilkuili vuorotellen toisiaan tuijottavia ihmisiä ja hänkin aisti selvästi kireänevän ilmapiirin. Mies oli juuri avaamassa suunsa, kun Tsunade huokaisi, risti kätensä yhteen ja asetti pöydälle. "Mutta annan sulle mahdollisuuden, Naruton tähden", nainen lupasi ja sai laulajan kasvoille kohoamaan tutun, onnellisen hymyn.

"Joten kysyisin tässä nyt pari hankalampaa kysymystä. Ensiksikin, oletko valmis siihen, että asetan sut ensin koeajalle ja saat vaan puolet palkasta? Toiseksi, oletko valmis jättämään työsi pois ja lopettamaan koulusi? Henkivartijantyö on kokopäivä hommaa ja vapaita sulla on vaan sunnuntait. Joskus nekin tosin on työpäiviä, riippuu täysin aikataulustamme ja Narutosta", Tsunade saneli ja toisin kuin hän oli olettanut, ei keskustelu hyytynyt hiljaisuuteen. "Olen", Pain lausui suorasti sekuntiakaan tuhlaamatta.

Tsunade kohotti kysyvänä kulmiaan ja Iruka haroi hieman eksyneen näköisenä hiuksiaan. "Olen kyllä tietoinen työn taakoista ja vastuusta. Jos palkka on hyvätasoista, olen valmis jättämään mainitsemasi asiat pois kalenteristani. Ehdin minä myöhemminkin opiskella ja jos minulla on mahdollisuus joskus tulevaisuudessa opiskella ilman hanttihommia tästä työstä säästämilläni rahoilla, niin pidän tätä työtä hyvänä ratkaisuna. Vaikka onkin olemassa riski, etten saa tätä työtä vakituiseksi", oranssitukka kertoi ja ensimmäistä kertaa koko keskustelun aikana, näytti Tsunadekin tyytyväiseltä.

"Eli säästäisit tästä työstä nettoavasi rahat tulevaisuuden opiskelua varten? Ei kuulosta pahalta", Tsunade totesi ja sulki pieneksi hetkeksi silmänsä. Naruto hymyili viekkaasti ja silmäili Tsunadea ilmeettömästi tuijottavaa Painia. "Onko sulla ajokorttia? Narutoa pitää kuitenkin kuskata vähän sinne tänne", Iruka kysyi ja täsmensi syyn kysymykselleen. Tähän oranssitukka vain nyökähti lyhyesti.

"Hoidammeko nyt paperihommat? Palkka on alustavasti---", Naruto keskeytti Tsunaden kohottamalla kätensä. "Mähän saan määrätä palkan, eiks näin oo? Mähän se bosse kuitenkin oon", Naruto kysyi ja Tsunade tuijotti tuota hetken hiljaa, lopulta hieman vaikeasti nyökähtäen. "No Pain, miltä 100 dollaria tunnilta kuulostais?" Naruto kysyi, saaden Irukan ja Tsunaden silmät pyöristymään. Pain vain tuijotti sinisiin silmiin, tietämättä oikein miten tulisi vastata.

Siis totta helvetissähän se kuulosti hyvältä. Oikeastaan liian hyvältä ollakseen totta. 24h, eli yksi kokonainen päivä Naruton seurassa toisi hänelle 2400 dollaria. Viikko Naruton kanssa kellonympäritöitä tehdessä nettoaisi oranssihiuksiselle 16800 dollaria. Hui saatana. Sellaisia summia eivät monet saaneet edes kuukausituloissaan. Miinus verot tietenkin. Silti käteen jäisi helvetisti rahaa.

"Naruto, eikö se ole vähän liikaa...?" Tsunade kajautti hieman kipakasti, saaden vastaukseksi vain olkapäiden kohauttamisen. "Äsh. Mä tienaan satasen joka kerta kun räpsäytän silmiäni", Uzumaki mumisi ja Pain vavahti näkymättömästi. Okei, no olihan Naruto maailmankuulu julkkis. Mutta satanen per silmänisku? Joka kerta kun tuo räpsäytti silmiään, oli hän 100 dollaria rikkaampi? Kelpaisi varmasti kenelle tahansa.

"Selvä, selvä. Se on sitten koeajalla 50$ per tunti. Milloin olet valmis aloittamaan työt?" Tsunade kysyi läväripäältä, joka pohtivana tuijotti hetken pöydän sileää pintaa. "Huomenna", mies vastasi. Hänellä olisi tämä päivä aikaa irtisanoa työsopimuksensa ravintolassa ja keskeyttää lukio. Asiat oli hyvä saada järjestykseen.
"Hyvä. Iruka, voitko pitää hänelle huomenna lyhyen koulutuksen?" Tsunade kysyi ja Iruka nyökähti hymyillen.

"Tulen päästämään sut kello kymmenen aamulla sisälle. Pari tuntia vain, sitten kirjoitat työsopimuksen ja voit aloittaa työt. Palauta nyt kuitenkin magneettikortti takaisin Narutolle", Iruka viittoi Uzumakin puoleen ja shortsiensa taskusta Pain ojensi tummansinisen kortin sinisilmäiselle. Blondi virnisti ja työnsi tutun magneettikortin taskuunsa. "Koulutuksen jälkeen testaan hieman niitä taitelutaitojasi, kuntosali on pohjakerroksessa. Pyydän paikalle pari tuttuani suhteiden kautta ja usko pois, he kyllä osaavat iskeä takaisin", Tsunade tiedotti ja hymyili varoittavasti. Pain ei kuitenkaan hätkähtänyt suuntaan tai toiseen.

"Eiköhän alustavat toimenpiteet olleet siinä", Iruka huokaisi ja hymyili helpottuneesti. Myös Naruto näytti tyytyväiseltä. Pain taas yhden ilmeen edustajana vain tuijotti manageria. "Pyydän jonkun saattamaan sut ulos", Tsunade ilmoitti, mutta Naruto nousi virnuillen seisomaan. Hetken manageri tuijotti tuota, mutta pyöräytti sitten vain silmiään ja viittoi ovelle.

Eipä Tsunade ollut oikeastaan edes yllättynyt, että Painia kovasti ihailevalta vaikuttava Naruto tahtoi saattaa sankarinsa ovelle. Oranssitukka haroi oikealla kädellä hiuksiaan, nyökähti kahdelle istuvalle hyvästiksi ja lähti seuraamaan jo jälleen puhumisen kukkaan puhjennutta nuorukaista. "Ihan mahtavaa! Saatiin asiat järjestykseen ja silleen", Uzumaki naureskeli ja asteli tulevan henkivartijansa rinnalla hyväntuulisuutta lähes säteillen.

"Ja mä oon pahoillani tosta koeaika-jutusta. Jos mä olisin saanut päättää, niin sellasta ei oliskaan", blondi kertoi hieman haikeana lattiaa vilkaisten. Pain vain seurasi tuota harmailla silmillään, kunnes he olivat päässeet tutun hissin sisälle. Tällä kertaa blondi saattoi vilauttaa omaa magneettikorttiaan lukijalle ja matka alakertaan saattoi alkaa. "Ei se haittaa, se on ihan ymmärrettävää", läväripää ilmoitti säyseästi. Uzumaki ei siltikään vaikuttanut olevan asiaan tyytyväinen ja päästi ilmoille raskaan huokauksen. Naruto oli kärsimätön ihminen, eikä hän oikeastaan voinut sille mitään. Hän olisi mielellään ottanut Painin heti ihan vakituiseksi henkivartijakseen.

Hissi saapui pohjakerrokseen ala-aulaan ja kädet hupparinsa taskussa Uzumaki saattoi oranssitukan oville. Kaksikko pysähtyi ovien eteen ja hetken he vain tuijottivat toisiaan. Pain ei lainkaan tiennyt, miten hänen tulisi suhtautua pojannulikkaan, jonka seurassa hän joutuisi viettämään tulevaa aikaansa enemmän kuin kenenkään muun. Hän ei tiennyt tuosta mitään, mutta se asia varmaankin korjautuisi ajan myötä. Tuo tälläkin hetkellä hymyilevä sinisilmä oli hänelle yksi iso arvoitus. Täysin tuntematonta maata. Ja miten ihmeessä tuo jaksoi hymyillä jatkuvasti? Luulisi poskien kipeytyvän.

"Uzumaki", Pain aloitti, mutta Naruto ehti jo oikaista, että häntä piti kutsua Narutoksi. "Naruto", oranssitukka korjasi, eikä ehtinyt jatkaa ollenkaan, kun blondi oli taas äänessä. "Toivottavasti olen, muuten mulla on väärät kalsarit. Tiedäthän, nimikirjailtuja alusvaatteita. En kyllä tajua ite niitten päälle, mut manageri tilas niit mulle kasan. Sori, mä keskeytän sut koko ajan. Sano vaan", Uzumaki pyysi viattomasti hymyillen ja Pain työnsi toisen kätensä Bermuda-shortsiensa taskuun.

"Miksi sä niin kovasti tahdoit mut henkivartijakses? Toki oon kiitollinen, mut haluaisin vain tietää miksi. Kovin monet julkut tuskin palkkaavat ex-jenginjohtajaa - joka melkein kävi itsekin kiinni julkkikseen - henkivartijakseen ja vielä kadulta", oranssitukka esitti asiansa niin hienovaraisesti kuin osasi ja tuijotti taivaansinisiin silmiin ilmeettömänä. Uzumaki vei hetkeksi katseensa toisaalle ja raotti huulensa sanoja varten. Mitään tuo ei kuitenkaan heti sanonut, vaan pohtivana tuijotti jonnekin luoteeseen.

Hitaasti viiruilla koristetut kasvot kääntyivät pidempää miestä kohti ja blondi hymyili rauhallisesti. "Haluan henkivartijan, jota pystyn myös itse kunnioittamaan ja joka ei koiramaisuudellaan saa mua vihaamaan itseään. Sä tuskin hyppäisit kaivoon jos mä käskisin", Uzumaki lausui ja Pain pudisti päätään. "Ei, en hyppäisi. Heittäisin sut kaivoon jos tuollaista käskisit", läväripää vastasi ja Naruto naurahti aurinkoisesti, kohottaen sitten etusormensa pidempää miestä kohti. "Siinä se oli, ton takia mä pidän susta", blondi nauroi hymy huulillaan.

"Haluat ihmisen, et konetta tai persettä nuolevaa koiraa", läväripää pohti ääneen ja sai blondin räpsäyttämään silmiään. "Aina vaan paranee, sä jopa ymmärrät mua", Naruto naurahti ja oranssitukka pudisti lyhyesti päätään. "Ei, en tosiaankaan ymmärrä", pidempi mies ilmoitti sävyttömästi.
"Jonkun verran ainakin"
"Ehkä"
"Se riittää"
Harmaat silmät tuijottivat kirkkaansinisiin ja läväripää nyökähti lyhyesti. Eiköhän se smalltalk ollut siinä. Hän ei ollut hyvä juttelemaan tuntemattomien kanssa, mutta nyt hänellä oli motivaatiota yrittää moista. Tähän nuorukaiseen hänen oli pakko tutustua. Se helpottaisi heitä molempia varmasti.

Yhteistyö on helpompaa kun tietää toisesta edes jotain. "Huomiseen", oranssitukka päätti säyseästi ja oli jo lähdössä, kun vaaleahiuksisen sanat pysäyttivät hänet. "Hyvästi", oli sinisilmä lausunut ja Pain oli jäänyt tuijottamaan tuota toinen kulma aavistuksen koholla. Hänen käsittääkseen hyvästit sanottiin silloin, kun kyse oli viimeisestä tapaamisesta. "Luottamus on hyvästelyä tietäen, että tulet vielä takaisin", Naruto virnisti ja huiskautti kättään. "Mulla on aina tapana hyvästellä, totu siihen."

Pain ei enää sanonut mitään, vaan astahteli ulos ovista. Ulkoilman tervehtiessä hänen kasvojaan kesätuulella, sytytti mies tupakan huultensa väliin. Hänen työnantajansa oli varmasti yksi oudoimmista ihmisistä, joita hän oli elämänsä aikana tavannut. Mutta no jaa. Kaipa siihen tottui. Olihan blondi kuitenkin persoonallinen ja omalla tavallaan ihan mukavaa seuraa. Pain lähti kohti kotiaan, pohtien mitä tämä hänelle tarjottu uuden elämän puolikas toisi tullessaan.

x x x
x x x
x x x


Olin muuten ihan kauhuissani tätä kirjoittaessa : DD Oli koko ajan sellanen "aww man täs ei tapahdu mtn" -fiilis. Mut joo, loppujen lopuks tässä tapahtu monta merkittävää asiaa. Pain saatiin hommiin, joten pääsen vapaasti aloittamaan herrojen yhteisen taipaleen kirjoittamisen. Uusia, mukana pomppivia ja kahden päähenkilömme matkaan vaikuttavia hahmojakin sain syötettyjä juonivirtaan. Itachikin -ja sen arvo Naruton elämässä- manittiin. Kiitos betaajalle ♥ Lisään tämän tänne nyt rauhallisin mielin.