Sasuke kiirehti Naruton luokse ja meni polvilleen tämän vierelle nostaen toisen hentoa vartaloa syliinsä. Naruto näytti tuskaiselta pitäessään silmiään kiinni.
   ”Naruto! Mikä sinulle tuli?” Sasuke kysyi hädissään. Naruto avasi silmänsä ja hengitti raskaasti.
   ”En tiedä…” hän sanoi heikosti yskänpuuskan yllättäessä hänet. Naruton silmät olivat hieman sameat, eikä hän pystynyt hengittämään kunnolla. Sasuke veti toisen kehoa lähemmäs omaansa.
   ”Hengitä syvään…” hän yritti epätoivoisesti keksiä jotain järkevää, mikä saisi toisen olon helpottamaan. Mutta tietenkin järkevät ajatukset olivat päättäneet lähteä matkoille juuri tuolla hetkellä. Naruto yritti hengittää jotenkin syvään, muttei kovinkaan hyvin siinä onnistunut. Hengitys rahisi, mutta sentään hän vielä hengitti.
   ”Se helpottaa… toivottavasti…” Sasuke mumisi lähinnä itselleen purren huultaan.

      Naruto älähti yllättäen, hänen kehonsa jännittyi tuntiessaan kipua. Sasuke puristi toista hiukan lujemmin itseään vasten. Hän ei tiennyt ollenkaan, mitä tehdä. Naruto huohotti hieman yrittäessään selvittää hengitystään.
   ”Koeta olla hetki ajattelematta mitään… Ja yritä rentoutua…” Sasukelta oli ideat loppu. Tuo oli ainut asia minkä hän keksi sillä hetkellä.

      Naruto yritti hengittää ja rentoutua. Hän sulki silmänsä ja jännitys katosi pikku hiljaa hänen kehostaan.. Hänen hengityksensä pysähtyi.
Sasuke hätkähti huomatessaan, ettei toinen hengittänyt.
   ”Naruto!” hän ravisti hieman toisen kehoa. ”Liiku nyt!” hän huusi pojalle. Hänen onnekseen Naruto sai hengitettyä jälleen ja avasi silmiään väsyneenä. Vaaleahiuksisen pojan kasvoilla oli pieni hymy.
   ”Älä säikyttele minua noin…” Sasuke mumisi hiljaa, hän oli hyvin helpottunut tuolla hetkellä. Hän oli jo luullut, että oli menettänyt rakkaansa.

      Naruto hengitti syvään, se oli onneksi helpottanut hieman, mutta kipu ei ollut kadonnut minnekään.
   ”Minusta.. vähän tuntuu siltä… että…” Naruto aloitti, muttei heti pystynyt jatkamaan.
   ”Että mitä..?” Sasuke kohotti kulmiaan hädissään.
   ”Että… en tule… selviämään…” Naruto mumisi epäselvästi, tämä sairaus, tai mikä se ikinä olikaan, oli vienyt häneltä voimia jatkaa. Ei hän tulisi selviämään. Ehkä hän eläisi tänään, mutta entä ensi viikolla?
    
Kyyneleet kohosivat Sasuken silmiin pitkästä aikaa.
   ”Sitten… en minäkään selviä…” hän sanoi hiljaa. Miksi Naruto puhui tuollaisia? Miksi? Naruto nosti kättään ja pyyhki Sasuken kyyneleet.
   ”Minä yritän kuitenkin…” Naruto hymähti ja yski hieman. Sasuke nyökkäsi varovaisesti ja puri huultaan.
   ”Hyvä…” hän kuiskasi käheästi. Naruto henkäisi pari kertaa syvään ja tunsi kuinka kipu lieveni hiukan. Hän hymyili hieman. Sasuke nyyhkäisi pienesti halaten Narutoa varovasti. Naruton sameat silmät katsoivat Sasukea.
   ”En halua jättää sinua vielä…” Naruto kuiskasi hiljaa. Tottahan se oli.
   ”Minä en halua, että jätät minut koskaan..” Sasuke sanahti hiljaa kyynelten alkaessa valua uudelleen hänen poskiaan pitkin.
   ”Ethän sinä jätä minua..? Ethän?” Sasuke kysyi hänen äänensä melkein sortuessa. ”Naruto kiltti…” Sasuke ei enää kuulostanut yhtään itseltään. Osaisiko kukaan kuvitella tuollaisen tilanteen? Ei varmastikaan. Naruto huokaisi hiljaa. Mitä hänen kuuluisi sanoa tuohon?
   ”En jätä… En koskaan…” hän kuitenkin päätyi vastaamaan. Sasuke hymyili aavistuksen ja painoi hellän suudelman Naruton huulille.
      
Suudelman jälkeen Naruto nousi vaikean oloisesti istumaan, Sasuke halasi häntä.
   ”Selviän tästä kyllä…” Naruto hymähti. ”Ja jos en, niin toivotaan että tuonpuoleisessa on hyvä olla…” hän jatkoi sitten hiljaa.
   ”Tajuatko kuinka minun tulisi sinua ikävä?” Sasuke kysyi tuntien uusien kyyneleiden valuvan poskilleen. Miksi Naruton täytyi puhua tuollaisia? Ei hän saanut kuolla. Ei, Sasuke ei antaisi rakkaansa kadota hänen luotaan minnekään. Naruto suuteli kyyneleet toisen poskilta pois.
   ”Elämä jatkuu silti, vaikka olisinkin muualla…” hän mumisi. Hän tiesi, että hänen ei ehkä kannattaisi sanoa mitään sellaista, mutta jostain syystä hän halusi.
   ”Mutta ei minun!” Sasuke huudahti itkuisena, ”Tahdon, että olet täällä…” hän nyyhkytti hiljaa. Naruto hymyili hieman.
   ”Minä yritän selvitä… Sinun vuoksesi…” Naruto katsoi toista ja tunsi sitten, kuinka Sasuke painoi suukon hänen otsaansa. Naruto kietoi kätensä tummahiuksisen pojan ympärille.
   ”Koska rakastan sinua…” hän jatkoi sitten lausetta hetken kuluttua.
   ”Niin minäkin sinua… Mutta en halua, että sinuun sattuu…” Sasuke mutisi Naruton korvaan. Naruto hymyili.
   ”Ei minuun satu… paljoa…” hän sanoi sitten silitellen toisen selkää hellästi.
   ”Sattuuhan… Sinuun sattuu paljon…” Sasuke kuiskasi halaten toista tiukasti.
   ”Mutta olen valmis kestämään sen. Se on paljon helpompaa kestää, kuin se tuska, mitä koin aiemmin…” Naruto sanoi halatessaan Sasukea myös. Sasuke hiljeni hetkeksi.
   ”Minuunkin sattuu, jos sinuun sattuu…” hän henkäisi hetken päästä. Naruto huokaisi syvään.

   ”Pitäisikö meidän käydä Hokagen luona..? Ehkä hän tietää jotain tästä..?” Sasuke mietti sitten. Hänen oli ollut tarkoitus jo aiemmin käydä puhumassa Hokagelle, mutta ei ollut saanut sitä aikaiseksi. Nyt hän katui sitä syvästi. Naruto olisi voinut välttyä tuolta kohtaukselta, jos hän olisi aiemmin käynyt kysymässä apua Hokagelta.
   ”Ehkä…” Naruto sanoi älähtäen hiljaa hänen kasvojensa vääntäytyessä irveeseen kivun takia.
   ”Voi olla, että niin olisi paremmat mahdollisuudet…” hän jatkoi.
   ”Niin, ehkä hän tietää, mitä tämä on, ja osaa auttaa…” Sasuke nyökkäsi pienesti. Hän oli niin huolissaan. Miksi mikään ei ollut koskaan helppoa? Miksi heidän täytyi taistella niin monia esteitä vastaan?
   ”Mennään hänen luokseen… vaikka huomenna…” Naruto hymyili hieman tuntiessaan olonsa paranevan. Hänen silmänsäkin olivat kirkastuneet saaden katseesta sellaisen, kuin se ennen oli ollut.
    
  Sasuke suuteli Narutoa hellästi, toisen vastatessa suudelmaan.
   ”Rakastan sinua.” Naruto sanoi sitten irrottauduttuaan suudelmasta.
   ”Minäkin sinua…” Sasuke kuiskasi ja hymyili pienesti. ”Nyt ja ikuisesti.” hän jatkoi ja suuteli vaaleahiuksista poikaa uudelleen.

-----------------------

Antakaa anteeksi, kun kesti niin kauan. Ja laatukin on vähän huonoa.. Kirjoitin tätä kipeänä...
Tjuuh... Saa nähdä mitä tapahtuu. En ole enää ihan varma.