I

Kaikki tuntui sujuvan hyvin. Apujoukot olivat tehneet parhaansa kylän hyväksi, jo heti ensimmäisen päivän aikana. Yuki oli tyytyväinen. Suurin osa haavoittuneista ja sairaista oli saatu kunnon tiloihin. Se oli ollut heidän suurin tavoite ensimmäiselle päivälle. Ruoka kuorman pitäisi saapua parin kolmen päivän aikana. Sitten sekin asia olisi hoidettu tilapäisesti. Onneksi Konoha oli aika helppo kylä tulla toimeen.

- Yuki-sama. Kiireellinen viesti, viestintuoja tervehti kumartaen Yukia.
- Kerro, Yuki käski kurtistaen kulmiaan.
- Kagejen kokous ei suju suunnitelmien mukaan. Danzou aiheuttaa ongelmia.
- Mitä?! Miksi sen paskiaisen pitää aina häiritä silloin kun tosissaan pitäisi saada jotain tärkeää aikaan.

Toisaalta Yuki ei ollut yhtään ihmeissään. Hän oli pikemminkin odottanut jotain tämän kaltaista Danzoulta. Siksi hän olikin varautunut jo etu käteen.

- On muutakin Yuki-sama.
- Kerro vain. Se tuskin ei ole mitään pahempaa, Yuki hymähti ja hieroi otsaansa.

Päänsärky tulossa. Kuinka loistavaa.  Yuki mietti ivallisesti. Viestintuojan hiljaisuus veti Yukin huomion takaisin tämän. Tämä oli ottanut naamarin pois kasvojensa edestä. Hänen ilmeensä oli todella huolestunut. Jotain pahaa on tapahtunut. Yuki ajatteli valmistautuen jo pahimpaan. Yuki kehoitti viestintuojaa jatkamaan.

- On syttynyt sota. Meidän ja Äänen maan kanssa.
- Äänen maan? Miten se on mahdollista? Yuki oli ihmeissään.
- Anteeksi. Tarkennan. Meillä ei ole sotaa Äänen maan valtion kanssa. Vaan joukkojen, jotka olivat Orochimarun alaisuudessa.
- Voi helvetti! Miten se paskiainen pystyy vielä haudan takaa aiheuttamaan minulle ongelmia! Yuki oli raivoissaan.

Yuki ei ollut mikään Orochimarun fani. Hän oli usein ottanut Orochimarun kanssa yhteen tämän ollessa vielä elossa, vaikka häntä oltiinkin estelty. Yuki ei ollut koskaan voinut hyväksyä Orochimarun tapoja. Mikä oli pitkän väittelyn jälkeen aina johtanut käsirysyyn.

- Onko sinulla raporttia tilanteesta? Yuki kysyi ärtyneenä.
- Kyllä. He ovat taistelleet kaksi päivää. Tappiot eivät ole meidän puolella suuret. Yamikirin klaani pitää hyvin pintansa. He yrittävät pitää taistelun niin pienenä ja huomaamattomana ettei mikään ninja kylistä huomaa.
- Hyvä. Onko selvinnyt miksi tämä sota alkoi?
- Joku Yamikirin klaanista sattui löytämään Orochimarun vanhan piilopaikan. Sitä luultiin tyhjäksi, mutta tutkiessaan sitä. Heidän kimppuunsa hyökättiin.
- Selvä. Pitäkää minut ajan tasalla. Mitä tahansa tapahtuu. Ilmoittakaa välittömästi, Yuki käski topakasti ja viittoi viestintuojan poistumaan.

En tajua miksi minulla on näin huono olo. Yuki ajatteli happamana pidellen vatsaansa. En ole syönyt mitään huonoa ruokaa. Yuki kyykistyi äkillisen kivun johdosta lattialle. Hän piteli vatsaansa ja huohotti raskaasti. Ei hemmetti! Ei vielä! Ei nyt! Ennen pyörtymistään Yuki ehti lähettää avun pyynnön.

---

Oli kulut muutama päivä Yukin apujoukkojen tulosta. He olivat auttaneet mukisematta ja tehneet kaiken mitä pyydettiin. He eivät olleet väsyneitä, he pikemminkin käskivät porukkaa nukkumaan, jotta nämä jaksaisivat paremmin.

Shikaku oli kuullut näiden kahden päivän aikana pelkkää hyvää heistä. Heidän menetelmänsä eivät paljon poikenneet Konohan menetelmistä, joten asukkaiden oli helppo tulla toimeen heidän kanssaan. Shikaku oli matkalla tapaamaan Yukia. Hänen oli keskusteltava tämän kanssa työtehtävistä.

Kun Shikaku saapui alueelle, jossa Yuki asusti muiden kanssa, hän pysähtyi ihmeissään. Koko alue oli täynnä ihmisiä, joiden katseet ja ilmeet olivat täynnä huolta. Shikaku meni heidän luokseen ja kysyi mistä Yukin löytäisi. Hänellä oli omat epäilyksensä.

- Minulla on hänelle tärkeätä asiaa.
Mies kääntyi katsomaan Shikakua kysyvästi, mutta vastasi kuitenkin.
- Hän ei voi ottaa ketään vastaan. Hänen synnytyksensä alkoi kuukauden etuajassa, mies vastasi huolissaan.
- Hänen ei olisi pitänyt lähteä enää tuossa vaiheessa minnekään, mies lisäsi vielä.
- Onko ketään, jonka luokse voisin mennä kysyäkseni hänen tarkkaa tilannetta? Shikaku kysyi.

Mies osoitti taloa edessään. Toivottavasti Yuki-san selviää ongelmitta. Shikaku ajatteli huolissaan. Hän tiesi kyllä ettei haitannut, jos nainen synnytti kuukauden etuajassa. Mutta väki oli turhan paljon huolissaan, jos kaikki olisi kunnossa he eivät huolehtisi näin paljon.

Shikaku käveli sisään ja törmäsi siellä liutaan lapsia. Hänen hämmennyksekseen lapsilauman keskellä oli Shikamaru leikkimässä näiden kanssa.

- Mitä ihmettä sinä teet Shikamaru? Shikaku kysyi täysin ymmällään.
Shikamaru käänsi yhdessä lapsien kanssa katseen Shikakuun päin.
- He tarvitsivat apua yllättäen ja satuin olemaan lähellä, joten lupasin vahtia lapsia, Shikamaru totesi.
- Onko hänen tilansa millainen? Shikaku kysyi pojaltaan.
- Tietääkseni tilanne on vakaa. He ovat tosin saaneet vasta toisen lapsen ulos.
- Toisen lapsen? Shikaku kysyi kummissaan. Shikamaru katsoi isäänsä silmiin.
- Niin. Hän odotti kolmosia.

Shikaku ei pystynyt järkytykseltään sanomaan enää mitään. Kolmoset? Ei edes ninja kylissä ole mahdollista pelastaa kolmea vasta syntynyttä lasta. Lasten äiti saattaisi kuolla pelkästään uupumukseen. Pitäisi olla todella vahva parantaja, jotta hänet voitaisiin yhdessä lasten kanssa pelastaa, jos sittenkään. Tsunade-sama pystyisi siihen, mutta hän on tajuton.


- Mikä on ennuste? Shikakun oli pakko kysyä.
- Ei ole mitään ennustetta. Yläkertaan meni vähän aikaa sitten parantaja, joka oli todennäköisesti ninja. Välillä olen tuntenut hänen chakran käyttönsä ja se on todella voimakasta, Shikamaru kertoi ja jatkoi leikkimistä lasten kanssa.
- Ilmoita minulle kun tilanne on ohi, Shikaku käski ja tämä poistui talosta.

…

Päivä oli kääntynyt jo yöksi, kun viimein saatiin varmaa tietoa Yukin tilanteesta. Kaikki kolme lasta selvisivät hengissä. Viimeisenä syntynyttä oli jouduttu auttamaan hiukan. Lapset joutuivat kuitenkin tarkkailuun, aikaisen syntymisen takia. Yuki oli todella väsynyt, mutta loppujen lopuksi verenvuoto ei ollutkaan ollut arvioitua pahempi, kuin luultiin. Välittömästi tiedon saatuaan kaikki olivat painellet iloisina takaisin tekemään tehtäviään.

Sinä yönä oli Konohassa raikunut iloinen laulaminen Yukin ja lasten kunniaksi.

---

Kun Shikaku saapui seuraavana päivänä tapaamaan Yukia, hän törmäsi sisään astuessaan valtavaan kukka ja lahja vuoreen. Hyvä kun siellä pääsi eteenpäin.

Shikaku kiipesi rappuset ylös ja koputti Yukin oveen. Oven tuli avaamaan noin kuusi vuotias poika. Pojalla oli mustat hiukset ja mustat silmät. Poika tuijotti Shikakua kysyvästi ja tarkkaavaisesti ovenraosta.

- Kuka siellä on Shin, Yukin ääni kuului huoneen sisältä kysyvästi. Shin katsoi miestä edessään
- Kuka sinä olet? Pojan ääni oli varautunut.
- Olen Nara Shikaku. Minulla on asiaa Yuki-sanille, pojan ilme kirkastui hieman ja tämä nyökkäsi hitaasti.
- Tule vain sisään Shikaku-san. Shin päästä hänet sisään. Yuki sanoi.

Shikaku astui sisälle huoneeseen. Hän näki lauman lapsia, joista vanhimmat tuijottivat häntä kysyvästi. Shikaku kohotti kulmiaan näylle ja kääntyi Yukiin päin.

- Tulin tiedustelemaan vointiasi ja keskustelemaan.
Yuki nyökkäsi ja näytti käden viittauksella Shikakulle paikan istua.
- Voin todella hyvin jo. Iltaan mennessä voin todennäköisesti lähteä liikkeelle. Shikaku nyökkäsi.
- Minun pitää vielä kiittää poikaasi avusta. Hän oli todella avulias, Yuki hymyili kiitollisena.
- Minun on kyllä myönnettävä että olin yllättynyt löytäessäni Shikamarun vahtimasta lapsia. En olisi ihan heti uskonut, Shikaku naurahti.

Yuki ja Shikaku jatkoivat keskustelua apujoukkojen käytöstä. He keskustelivat myös miten Konoha oli ottanut vastaan avun.
- Mikä on Tsunaden vointi? Yuki kysyi yllättäen.
- Ei mitään muutosta, Shikaku totesi lyhyesti. Kumpikaan ei sanonut mitään hetkeen.
- Olisiko mitenkään mahdollista, että Tsunadelle kerrottaisiin välittömästi kun hän herää, meidän olevan täällä, Yuki kysyi ja katsoi Shikakua vaativasti. Shikaku nyökkäsi hetken päästä myöntävästi.

---

Oli kulunut jo jonkin aikaa kolmosten syntymästä. Yuki oli fyysisesti todella hyvässä kunnossa, mutta henkisesti hän oli hajoamassa. Vaikka hänen ystävänsä auttoi lasten hoitamisessa. Hän ei silti jaksanut. Jotkut kutsuisivat tätä synnytyksen jälkeiseksi masennukseksi. Mutta Yuki ei uskonut sen johtuvan tästä.

Hän oli iloinen lastensa syntymästä. Hän todella iloitsi että kaikki hänen lapsensa olivat elossa, mutta hän olisi halunnut miehensä näkevän tämän näyn. Yuki olisi halunnut nähdä miehensä ilmeen kun tämä olisi nähnyt kolme uutta lastaan. Mutta se mahdollisuus oli menetetty iäksi. Mikään muu ei painanut hänen mieltään yhtä pahasti kuin tämä. Yuki havahtui murheistaan kun hän huomasi viestintuojan saapuneen.

- Yuki-sama, viestintuoja kumarsi. Yuki nyökkäsi ja kehotti tämän kertomaan viestin sisällön.
- Kopio ninja ja jinchuuriki ovat palaamassa takaisin kylään. Heiltä ei mene saapumiseen kovin kauan. Ehkä kaksi  tai kolme tuntia. He tuovat mukanaan sitä Karinia, joka liikkui Uchiha Sasuken mukana. Uchiha Sasuke, tietojen mukaan, hylkäsi tämän.

Yuki nyökkäsi yllättymättä. Kaikki mitä hän oli kuullut lähi aikoina Sasukesta tukivat tätä tietoa.

- Jos siinä oli kaikki voit poistua, Yuki käänsi katseensa takaisin papereihinsa.
- Olisi vielä muuta, viestituoja sanoi. Yuki nosti katseensa ylös nopeasti.

Oliko jotain muutakin vielä tapahtunut. Yuki mietti kummissaan.

- Uchiha Sasuke tappoi Danzon.

Yukin silmät pyöristyivät yllätyksestä. Sasuke? Tappoi Danzon? Miten se oli mahdollista? Oliko Sasukesta tullut niin voimakas. Missä vaiheessa? Jos ei sitten hän antanut…? Yukin päässä pyöri paljon eri mahdollisuuksia, siihen kysymykseen. Miten Sasukesta oli tullut niin voimakas?

- Liikkuiko Sasuke kenenkään kanssa? Yuki halusi kiihkeästi tietää.
- Kyllä. Hän liikkui Akatsukin Tobin kanssa, viestintuoja sanoi ja perääntyi pari askelta taakse päin säikähtäneenä.
- Mitä!? Yuki sähähti raivoissaan.

Kaikki se työ. Kaikki se vaiva. Kaikki mitä tehtiin ettei Madara pääse lähelle Sasukea. Kaikki tuhottu. Se idiootti poika!  Yuki hengitti rauhallisemmin, jotta hän rauhoittuisi. Lopulta hän huokaisi ja suuntasi pistävän katseensa viestintuojaan.

- Ilmoita kaikille tarkkailijoille, pitämään erityisen hyvin silmällä Uchiha Sasuken liikkeitä. Me emme halua enempää ylimääräisiä yllätyksiä. Ilmoittakaa välittömästi kaikista Uchiha Sasukeen liittyvistä liikkeistä minulle. Ja pitäkää silmällä Akatsukin Tobia, Yuki määräsi.
- Käy syömässä ja lepää hetki ettet heikkene liikaa matkataksesi, Yuki lisäsi vielä lempeämmällä äänellä.
- Selvä, viestintuoja kumarsi ja lähti vikkelästi.

Yuki laski päänsä käsien väliin ja nojasi pöytään. Hän huokaisi pitkään turhautuneena. Tästä tulisi vielä iso ongelma. Sasuke on saatava nopeasti aisoihin tai kaikki romuttuisi täysin. Yuki tiesi ongelmien olevan tulossa, mutta hän kyllä pärjäisi. Hän oli aina pärjännyt. Aina. Mutta tällä kertaa  häneltä puuttui jotain tärkeää. Häneltä puuttui olkapää, johon nojautua apua tarvittaessa. Miksi sinä menit pois? Eikö ollut muuta mahdollisuutta? Hiljalleen kyyneleet valuivat Yukin poskia pitkin.

----------------

Toivottavasti piditte :)
Olisin todella kiitollinen, jos viitsisitte kirjoittaa kommenttia XD