Tummahiuksinen poika käveli Konohan katuja kädet taskuissaan, auringon paistaessa korkealta taivaalta. Kello oli yli kahden. Hän oli juuri palannut kylään Anbu- tehtävältä ja parhaillaan etsi katsellaan itseään lyhyempää, taivaansiniset silmät omistavaa blondia.  Uchiha Sasuke oli liittynyt Anbuun palattuaan kylään vuosi sitten. Kiitos nuorukaisen paluusta kuului Uzumaki Narutolle, pojalle joka tällä hetkellä oli Sasuken poikaystävä - ollut jo puolen vuoden ajan.  Sasuke lupasi palata Naruton kanssa Konohaan jos ja vain jos blondi suostuisi seurustelemaan hänen kanssaan.
  
Sasuke hymähti itsekseen muistellessaan Naruton ilmettä reilu vuosi takaperin, kun hän lupasi palata yhdellä ehdollaan. Naruto-parka oli muuttunut aivan punaiseksi kasvoistaan tietämättä mitä vastata. Blondilla kyllä oli tunteita tummatukkaista nuorukaista kohtaan, mutta hän ei ollut vielä silloin tajunnut sitä itse. Naruto oli sopertanut jotain ”kiusaamisesta” ja ”epävarmuudesta” ennen kuin oli töksäyttänyt tarvitsevansa hiukan aikaa miettimiseen.

Sasuke antoi blondille kymmenen minuuttia., sen jälkeen hän lähtisi eikä enää koskaan palaisi. Naruto yritti miettiä sydän rinnassa lyöden tuhatta ja sataa, mutta ei keksinyt mitään toista keinoa saada nuorukaista palaamaan. Sasuken ilmoittaessa kymmenen minuutin tulleen täyteen Naruto lupautui poikaystäväksi – kasvot punottaen kuin tomaatti.

Naruto oli tarvinnut yhden kuukauden tajutakseen omat tunteensa Sasukea kohtaan. Nuorukainen pysähtyi keskelle katua ja sulki silmänsä, huulillaan pieni virne muistellessaan tapahtunutta.  Tuo sinisilmäinen blondi kuului nyt hänelle. Poika virnisti enemmän painaessaan käden taskulleen, missä hänellä oli pieni ”lahja” poikaystävälleen. Naruto ei ollut halunnut selitellä muille Sasuken palaamisen syytä ja aina kun sitä kysyttiin, poika oli punastunut korviaan myöten.  Sasuke oli pysytellyt hiljaa blondin vieressä virnistellen omahyväisesti, hän nautti siitä kun Naruto käänsi taivaansiniset silmänsä nuorukaiseen pyytääkseen apua. Pian heidän suhteensa tulisi kaikkien tietoon.

             Tummahiuksinen nuorukainen jatkoi kävelyä ottaen suunnaksi Naruton kodin. Palatessaan tehtävältä hän oli nähnyt Nejin, joka oli sanonut Naruton olevan kylässä.  Hissukseen kävellessään Sasuke kuvitteli millaisen ilmeen Naruto näyttäisi hänen antaessaan lahjansa tälle. Virne pojan kasvoilla sen kuin kasvoi.  

Käännyttyään viimeisestä mutkasta ja saadessaan Naruton talon näkyviin, Sasuke huomasi ajoituksensa olleen hyvä. Blondi poika oli juuri lukitsemassa oveaan. ”Naruto…” nuorukainen sanoi päästessään poikaystävänsä taakse ja painaen huulensa tämän niskaan. Naruto hätkähti ja käännähti ympäri. Hän huokaisi nähdessään Sasuken edessään, ”Ai se olitkin sinä Sasuke.”
”Kuka muukaan?”
”En minä sitä, luulin sinun vielä olevan tehtävää suorittamassa…” Naruto sanoi punastuen kun Sasuken kasvot tulivat koko ajan lähemmäs ja lähemmäs.  
”Hmm…?” Nuorukainen virnisti katsoen, kun blondi käänsi katseensa muualle pystymättä enää katsomaan Sasukea suoraan silmiin.
”Mitä?” Blondi kysyi katse maassa, kasvot punoittaen.
Sasuke hymähti ja otti taskustaan mustan lippaan, ”Minulla on lahja sinulle.”

Naruto nosti katseensa tummahiuksiseen nuorukaiseen yllättyneenä, siirtäen sitten katseensa lippaaseen joka tällä oli kädessään. Sasuke ojensi lippaan blondille, joka otti sen hiukan epäröiden.  Naruto avasi lippaan ja jäi tuijottamaan sisältöä. ”Siis mitä ihm…?”

Sasuke virnisti, ”Pieni todiste siitä että sinä olet minun.”
Lippaassa nimittäin oli kaulapanta, samanlainen mikä laitetaan lemmikin kaulaan ja missä oli omistajan yhteystiedot. Tämän kaulapannan sinisessä hihnassa oli hopeinen, Konohan lehden muotoinen laatta jossa luki ”Naruto” ja alla ”Omistaja:  Uchiha Sasuke”.

Blondi nuorukainen punastui vielä enemmän ottaessaan pannan käteensä, ”Et kai sinä halua että pidän tätä julkisesti?” Naruton ei tarvinnut kuin vilkaista Sasuken virnuilevia kasvoja, että sai vastauksen. ”Ei, ei käy!” poika totesi säikähtäneenä, ”Kaikkihan saisivat selville meidän suhteemme!”

”Juuri se onkin tarkoitus”, Sasuke hymähti.
Blondi katsoi poikaystäväänsä anovin silmin, jolloin tummahiuksinen nuorukainen otti kevyesti tämän leuasta kiinni ja nosti pojan kasvoja ylemmäs. ”Haluan tällä kertoa kaikille että sinä olet minun omaisuuttani, minun lemmikkini. Eikä kukaan, siis kukaan saa tehdä sinulle mitään tai hän vastaa siitä minulle.”

Naruto laski katseensa taas alas poskien punottaessa söpösti. Poika tuijotti hetken ajan jalkojaan ennen kuin nyökkäsi melkein huomaamattomasti. Sasuke hymyili tyypillistä hymyään ja otti pannan Naruton kädestä. Nuorukainen laittoi pannan rakkaansa kaulaan, ei liian kireälle mutta ei liian löysällekkään.

Sasuke otti askeleen taaksepäin blondista ja katsoi tätä arvioivasti, lopulta hymähtäen: ”Hyvältä näyttää.”  Naruto nosti hitaasti katseensa pidemmän pojan tummiin silmiin, huulillaan pieni ujo hymy.  Sasuke katsoi alas noihin taivaansinisiin silmiin, jotka katsoivat hänen omiinsa kertoen tunteistaan selvästi. Tummahiuksinen poika painoi hellän suudelman blondin otsalle ja sitten virnistäen toisen ”Naruto”-laatalle.  Naruto oli sulkenut silmänsä nuorukaisen painaessa suukon hänen otsaansa. Pian kumminkin hänen silmänsä rävähtivät auki. ”Minun piti mennä Tsunade-baachanin luokse!”
Sasuke rypisti otsaansa, ”Miksi?”
”En tiedä, minulle kerrottiin että he haluavat testata jotakin.” Blondi näytti mietteliäältä yrittäessään keksiä mistä oli kyse.

”Selvä, olen kotonani että tule sinne sitten kun pääset.”
Naruto nyökkäsi ja lähti juoksemaan hokagen huonetta kohti heti, kun Sasuke väistyi hänen tieltään.  Tummatukkainen poika katsoi rakkaansa perään, kun tämä vielä kääntyi ja vilkutti. Toisen kadottua nuorukaisen näköpiiristä, hän hyppäsi Naruton talon katolle ja lähti kulkemaan omaa taloaan kohti.

Muutaman minuutin päästä Sasuke oli päässyt kotinsa ovelle ja etsiskeli avaimia taskuistaan. Saatuaan oven auki hän riisui kenkänsä eteiseen ja käveli suoraan olohuoneeseen lysähtäen sohvalle. Anbu-tason tehtävät olivat välillä rankkoja hänellekin vaikka nuorukainen ei sitä suostunut myöntämäänkään. Sasuke paransi asentoaan ja simahti heti.

------------------------------------------------------------------------

”Mnnhh…” Sasuke mutisi puoliunessa. Hänellä kesti hetken ennen kuin hän tajusi mihin oli herännyt; jokin pieni ja kevyt hyppelehti nuorukaisen vatsan päällä. Sasuke ajatteli sen olevan naapurin kissanpentu, joka aina välillä kiipesi Sasuken olohuoneeseen auki olevasta ikkunasta, mutta raottaessaan silmiään hän näki edessään suuret taivaansiniset silmät jotka kuuluivat pienelle punertavalle ketulle. Kettu pyöri ympyrää kuin yrittäessään kertoa nuorukaiselle jotakin, joka kumminkaan ei voinut kuin tuijottaa vatsallaan pyörivää pikkukettua. Sasuke tuijotti kettua, joka oli lopettanut pyörimisen ja katsoi sinisillä silmillään suoraan nuorukaisen silmiin.  

”Siis mitä ihmettä…?”

Sasuken katse tippui ketun silmistä tämän kaulalle, missä oli kaulapanta. Täysin samanlainen jonka hän oli antanut Narutolle. Palaset alkoivat loksahtamaan yhteen nuorukaisen päässä, kun tämä otti ketun pannan nimikilvestä kiinni ja kääntäen sen oikein päin.

           NARUTO
Omistaja: Uchiha Sasuke

Pojan silmät suurenivat hämmästyksestä.  Kettu haukahti kimeästi hypäten pois Sasuken vatsan päältä ja juosten yläkertaan.  Nuorukainen nousi sohvalta vilkaisten kelloa, hän oli nukkunut puolisentoista tuntia.  Portaista kuului rämähdys ja kun Sasuke käänsi katseensa portaikolle, hän näki ketun sotkeutuneen pitkähihaiseen puseroon – Naruton puseroon.  Nuorukainen katsoi kun kettu tappeli puseron kanssa päästäkseen vapaaksi, jolloin hän varmistui: tuo kettu oli Naruto – hänen rakastettunsa.

”Naruto…”
Kettu nosti päänsä, joka pilkotti tällä hetkellä puseron kaula-aukosta, ja katsoi Sasukea silmiin kimeästi haukahtaen.  ”Mitä sinun oikein haluttiin testaavan?” nuorukainen kysyi ääneen, vaikka tiesi ettei saisi vastausta. Naruto-kettu haukahti pari kertaa kimeästi.

Sasuke meni edelleen puseroon sotkeutuneen Naruton luo ja auttoi tätä pääsemään irti. Naruto  haukahti taasen – varmaankin kiittäen.  Nuorukainen otti pienen ketun syliinsä ja hämmästyi tämän turkin pehmeyttä; aivan kuin hän olisi silittänyt ihmis-Naruton pellavaisia hiuksia. Sasuke lähti ulos kantaen kettua sylissään.

----------------------------------------------------

”Mistä tässä on kyse?!” Sasuke tokaisi laskien Naruto-ketun viidennen Hokagen työpöydälle.
”Ai, kiva kun löysit Naruton.” Vaaleahiuksinen, ruskeasilmäinen hokage totesi, ”hän katosi niin yhtäkkiä.”
”Vastaa kysymykseeni!”

Tsunade huokaisi, ”Olemme kehitelleet keinoa, joka auttaisi tiedustelutehtävissä. Eläimeen ei kiinnitetä niin paljoa huomiota kuin mitä ihmiseen, ja vaikka eläimeksi pystyy muuttumaan helposti muodonmuutoksen avulla, siinä yhtä helposti muuttuu myös takaisin ihmiseksi tahtomattakin.” Nainen hiljeni hetkeksi siirtäen katseensa Sasukesta pöydällään istuvaan Narutoon. ”Joten me kehitimme juoman mikä muuttaa juojansa eläimeksi jota tämä eniten muistuttaa. Todennäköisesti sisällään olevan Kyûbin takia Naruto muuttui ketuksi.”

Sasuke kuunteli Tsunaden selitystä. Kyllähän sellaisella juomalla olisi käyttöä Anbu-ryhmällekkin.
”Selvä, mutta viitsisitkö muuttaa Naruton nyt takaisin ihmiseksi?”
”En pysty.”
”Mi…tä? Miksi?” Sasuke kysyi pöllästyneenä.
”Emme ole vielä kehitelleet vasta-ainetta, koska vasta kokeilimme toimiiko juoma. Naruton pitää vain odottaa että juoman vaikutus lakkaa, ja ellei se lakkaa itsestään niin uskon että saamme kehiteltyä vasta-aineen parissa viikossa.”

Nuorukainen mykistyi. Hän ei voisi kiusata, suudella tai tehdä mitään muutakaan Narutolle pariin viikkoon. Hänellä oli jo ollut tehtävänsä aikana vieroitusoireita kun hän ei ollut viikkoon pystynyt tekemään Narutolle mitään. Nyt sitten pitäisi selvitä pari viikkoa. Naruto oli kääntynyt katsomaan Sasukea sinisillä silmillään, ei hänkään ollut pitänyt ajatuksesta että saattaisi joutua olemaan eläimenä pariviikkoa, mutta kuullessaan minkä palkkion hän saisi ollessaan koekaniinina sai mielen muuttumaan.

Tsunade nojasi kyynärpäihinsä ja hymyili, yrittäen estää itseään nauramasta. ”Eli toisin sanoen, sinä saat pitää Narutosta huolta nämä pari viikkoa, tai niin kauan kunnes juoman vaikutus lakkaa. ”
Sasuke tuijotti vuoroin Narutoa ja vuoroin Tsunadea lopulta huokaisten hiljaa, ei kai tässä muukaan auttaunut.

-----------------------------------------------

”Sinun pitäisi oppia ettet suostu jokaiseen ajatukseen mitä sinulle esitetään, vaikka palkkio olisi kuinka hyvä!” Sasuke murisi huuliensa välistä Narutolle, joka roikkui nuorukaisen olkapäällä tämän kävellessä kotiaan kohti. Naruto vinkaisi.

”Vaikka pannan antaessani kutsuinkin Narutoa lemmikikseni, en todellakaan tarkoittanut tätä!” Sasuke mutisi mielessään ja päätti seuraavalla kerralla varoa sanomisiaan.  Nuorukainen käveli tarmokkaasti eteenpäin huomaamatta, että Narutolla oli hankaluuksia pysytellä pojan olkapäällä. Ketun kynsiä kun ei oltu tarkoitettu kiinnipitämiseen.  Nähdessään ruokakaupan Sasuke pysähtyi kuin seinään, muistaessaan että hänen jääkaappinsa loisti tyhjyyttään.

Nuorukaisen pysähtyessä Naruto vaihteeksi lensi eteenpäin, pysyen juuri ja juuri pojan olkapäällä. Punertava kettu haukahti Sasukelle, jotta tämä muistaisi olla hiukan varovaisempi tai hän oikeasti lentää olalta.
”Ai, sori…” Tummahiuksinen nuorukainen sanoi katsoen olkapäällään tasapainottelevaa kettua.  ”Minun täytyy käydä ostamassa meille syötävää, jääkaappini on tyhjä koska olin tehtävällä.”

Sasuke käveli kauppaan Naruto olkapäällään. ”Mitäs sitä voisi syödä?” Nuorukainen mutisi itsekseen kävellessään hyllykköjen välissä. Päästessään einesosastolle Naruto hyppäsi Sasuken olkapäältä alas ja juoksi yhden hyllykön luokse ja käänsi siniset silmänsä anovina takaisin poikaan. Sasuke käveli ketun luokse ja pieni virne nousi hänen huulilleen, ”Ei millään pahalla Naruto… mutta en usko että kettujen kannattaa syödä ramenia.”  Kettu-Naruto laski päänsä alas huokaisten syvään.

Kettu tai ei, Naruto tulee aina olemaan Naruto, nuorukainen ajatteli itsekseen virnistäen. ”Tule, mennää lihatiskiltä hakemaan jotain vähän kalliimpaa lihaa.” Nuorukainen lähti kävelemään lihatiskille päin, pikku kettu juostessa vierellä. Naruto olisi jaksanut muutenkin juosta Sasuken vierellä, mutta siinä vaiheessa kun hän oli kolmannen kerran meinannut jäädä vastaantulijoiden jalkoihin, nuorukainen oli nostanut hänet olkapäälleen.

Maksaessaan ostoksia ja tunkiessa samalla tavaroita muovikassiin, Sasuke huomasi sivusilmällä Shikamarun ja Chôjin tulevan kauppaan.
”Yo, Sasuke!” Shikamaru huikkasi huomatessaan tummatukan. Nuorukainen vilkaisi Shikamarua ja jatkoi ostostensa pakkaamista.
”Hmph, voisi sitä edes tervehtiä.” Mustatukkainen nuorukainen totesi, kääntäen sitten katseensa kettuun joka istui kassan päädyssä Sasukea odotellen. ”Mitä? Oletko löytänyt itsellesi lemmikin?” Shikamaru meni Naruton luokse katsoen tätä tarkemmin. ”Oudon näköinen kettu.”
Naruton ilme nyrpistyi, mikä hänen suloisen ketun naamalla näytti koomiselta.

Shikamaru katsoi hölmistyneenä ketun ilmettä. ”Loukkaantuiko se tuosta?”
Sasukea nauratti, mutta sitä ei nähnyt hänen kasvoistaan. Kuka nyt ei loukkaantuisi, kun toinen sanoisi suoraan tämän näyttävän oudolta?
Shikamaru huomasi kaulapannan ketun kaulassa. ”Naruto?”
Sasuke puraisi kieltään.
”Hei vaikka sinulla olisi kuinka Naruto-fetissi, niin ei sinun kannata lemmikkiäsi hänen mukaan nimetä!” mustahiuksinen nuorukainen ähkäisi.

”Minä nimeän lemmikkini miten itse haluan.” Sasuke totesi tyynesti, heittäen viimeisen maitopurkin pussiin ja nostaen Naruton takaisin olkapäälleen ja lähtien sitten kaupasta sanomatta enää mitään.
Shikamaru nosti kätensä ja raaputti takaraivoaan. ”Hän ei kyllä ole ollenkaan muuttunut poissa ollessaan.” hän totesi Chôjille, joka nyökkäsi.

-------------------------------------------

        ”Naruto, älä varasta kuormasta! ” Sasuke huusi ketun perään joka vilahti keittiöstä olohuoneeseen sohvan alle, saaliinaan todennäköisesti paistinpannulla valmistunut lihapala. Nuorukainen palasi keittiöön huomatakseen että pannulta oikeasti puuttui pari palasta. Poika pudisti päätään ja huokaisi, hän ei lähtisi keittiöstä enää mihinkään ennen kuin riisi olisi valmista, koska muuten hänelle ei jäisi yhtään lihaa riisin kanssa. Munakello pöydällä piipitti ilmoittaen riisin valmistumisesta. Naruto tuli huuliaan lipoen takaisin keittiöön ja hyppäsi ruokapöydälle.
Sasuke mulkaisi tätä. ”Sinä saat vähemmän lihaa, kerran olet niitä jo kuormasta napsinut.”

       Naruto vinkui yrittäen näyttää mahdollisimman säälittävältä nuorukaisen annostellessa lautasille lihaa. Sasuke sekoitti Naruton annoksessa lihan, riisit ja kasvikset kaikki yhteen ja laittaen sitten lautasen ketun eteen. ”Siinä ruokasi.”

       Naruto iski ruuan kimppuun kuin ei olisi vähään aikaan ruokaa nähnytkään. Tummahiuksinen nuorukainen pyöritteli silmiään. ”Sinulla on pohjaton vatsa vaikka olet noin pieni.” Naruto murahti ahmimisensa välissä. Sasuke alkoi syödä omaa annostaan samalla katsoen kun Naruto söi hyvällä ruokahalulla. Naruto kun ei ollut tottunut aterioimaa kettumuodossaan, hänen syömisensä sotki sekä oman turkkinsa että Sasuken pöydän.

          ”Hmm, taidanpa mennä laittamaan kylvyn valmiiksi.”
Sasuke nousi pöydästä ja meni yläkertaan pesuhuoneeseen laittamaan kylpyveden valumaan. Palatessaan alakertaan nuorukainen sai huomata, että Naruto ei ollut vain syönyt omaa lautastaan tyhjäksi vaan myös hänen lautasensa. Sasuke tuijotti hetken pöydällä istuvaa, huuliaan lipovaa kettua.

”Sinä niin kerjäät tätä.”

          Naruto nosti taivaansiniset silmänsä kysyvänä Sasukeen, joka sillä hetkellä otti tämän niskasta kiinni ja kantoi yläkertaan. Naruto yritti päästä irti pojan otteesta huonoin tuloksin. Ei häntä sattunut Sasuken tapa kantaa häntä, mutta ei se mitenkään mukavaltakaan tuntunut.
Pesuhuoneeseen päästyään nuorukainen tiputti Naruton kylpyammeeseen ja sulki hanan.  Naruto haukkoi henkeään päästyään pinnalle ja ui nopeasti ammeen reunalle, vain todetakseen että halusi saman tien vajota takaisin pinnan alle. Jos Naruto olisi tällä hetkellä ihminen, hänen kasvonsa olisivat aivan kirkkaan punaiset.

       Sasuke nimittäin riisui parhaillaan omia vaatteitaan ammeen vieressä. Naruto ei tiennyt mihin katsoa.
Nuorukainen virnisti nähdessään ketun kääntävän katseensa muualle.”Tästä minä ole aina unelmoinut, tosin sinun ei pitänyt olla ketunmuodossa. ”

        Sasuke heitti viimesenkin vaatekappaleen pyykkikoriin ja pesi itsensä mennen sitten kylpemään Naruton seuraksi, joka kyllä parhaillaan yritti päästä ammeesta pois. Nuorukainen otti Naruton vatsan alta kiinni ja nosti tämän syliinsä, ottaen samalla toisella kädellään ammeen vieressä olleen pesuainepullon. ”Lopeta tuo rimpuilu nyt, pakkohan sinut on pestävä!” Sasuke tuhahti kynsin ja hampain rimpuilevalle Narutolle. Kettu vilkaisi Sasukea ja luovutti.

       Nuorukainen virnisti, ”Paljon parempi, sitä paitsi, lyön vetoa että tämä tuntuu hyvältä.” Sasuke otti saippuaa käsiinsä ja alkoi hieroa sitä Naruton turkkiin, varoen tämän silmiä ja korvia. Pojan kädet aloittivat hieromisen ketun päälaelta ja lähtivät siitä hellästi alaspäin selkärankaa myötäillen.  Naruto oli sulkenut silmänsä ja hänen pieni kehonsa värisi mielihyvästä. Hän tunsi Sasuken sormet kehollaan aivan kuin mitään turkkia ei olisi ollutkaan. Naruto vikisi hiljaa, hänen kasvojaan kuumotti vaikka sitä ei kettumuodossa nähnytkään.  Kettu vilkuili välillä Sasukea kuin kertoakseen, että vaikka toisen kädet tuntuivat kuinka ihanalta, hän ei antaisi anteeksi jos nuorukaisen kädet menisivät hipelöimään hänen yksityistä aluettaan. Sasuke virnisti, ei hän tiennyt mitä Naruto tarkalleen ottaen yritti viestittää, mutta jotenkuten hän kuitenkin arveli ymmärtävänsä blondin ajatustenjuoksua. Hierottuaan koko turkin saippualla, nuorukainen otti suihkun käteensä tarkastaen ettei vesi ollut liian kuumaa tai kylmää. Aloittaen taas päälaesta, Sasuke huuhteli saippuat Naruton turkista edelleenkin varoen ettei sitä joutuisi silmiin tai korviin. Saatuaan kaiken saippuan pois, nuorukainen nosti Naruto-ketun ammeesta pois laskien tämän lattialle, nousten sitten itse.

         Sasuke otti hyllyltä itselleen pyyhkeen kuivaten siihen hiuksiaan, katsoen samalla kun Naruto ravisti turkistaan liikavedet pois. Nuorukainen laittoi pyyhkeen lanteilleen ja nappasi Naruton syliinsä toiseen pyyhkeeseen. ”Sitten kuivaammekin sinut!” Sasuke sanoi virnistäen ketulle joka taas vaihteeksi rimpuili hänen sylissään ja meni makuuhuoneeseen.

       Nuorukainen käveli viereiseen huoneeseen Naruto kainalossaan ja istuutui sängylle. Sasuke alkoi kuivata punertavaa turkkia Naruton pysyessä paikallaan hänen sylissään. Lopettaessaan kuivauksen ja vetäessään pyyhkeen ketun päältä, Sasuke sai vaivoin pidäteltyä naurunpurskahduksensa. Naruton turkki oli noussut pystyyn sähköisenä ja tämä näytti tällä hetkellä enemmän pieneltä kävelevältä punaiselta karvapallolta kuin ketulta.

         Naruto mulkaisi Sasukea, tietäen tämän pidättelevän nauruaan ja meni makaamaan yhdelle nuorukaisen tyynyistä. Sasuke kuivasi ihonsa vaatekaapin edessä ja vilkaisi kelloa. Kello näytti olevan puoli yksitoista, joten ei ollut mikään ihme että Naruto oli väsynyt. Pienenä oleminen varmaan kulutti paljon enemmän energiaa, kun esimerkiksi Sasuken kävellessä Naruto oli joutunut ottamaan neljä tai viisi juoksuaskelta.

       Sasuke veti yöpuvun päälleen. Normaalisti hän ei tähän aikaan olisi yhtään väsynyt, mutta oltuaan viikon anbu-tehtävällä sai hänetkin kaipaamaan pidempiä unia. Naruto oli sillä välin nukahtanut tyynylle ja tuhisi siinä tyytyväisenä. Sasuke hymyili. Ensimmäistä kertaa Naruto nukkuisi yönsä hänen sängyssään, vaikkakin sitten kettumuodossa.  Nuorukainen meni sängylle ja kaivautui peiton alle. Hän katseli vieressä tyynyllään nukkuvaa kettua ja rapsutti tätä korvan takaa, ”Öitä.” Sasuke hymyili vielä hetken katsellessaan tuhisevaa Narutoa, ennen kuin sulki silmänsä ja nukahti.

-----------------------------------------------------

        ”Mnnhh…” Sasuke mutisi maatessaan sängyssään, auringon valon osuessa aukinaisesta ikkunasta suoraan tämän silmiin. Hän raotti silmiään pikkaisen, jonka jälkeen ne rävähtivätkin kokonaan auki. Naruto ei ollut enää kettumuodossaan vaan oli jossain vaiheessa yön aikana muuttunut takaisin ihmiseksi ja makasi Sasuken vieressä – alastomana.

       Nuorukainen katseli blondia tutkivasti. Naruto makasi kasvot Sasukeen päin, peitto peittäen kaiken lantiosta alapäin. Tämän hiukset olivat yhtä sekaisin kuin mitä ketun turkki oli ollut eilen illalla, ja pojan iho näytti maidonvaalealta auringon leikitellessä sillä. Naruto hengitti rauhallisesti ja tämän ripset värähtelivät silmien liikkuessa luomien alla. Sasuke ei enää voinut pitää näppejään erossa vaan silitti rakkaansa poskea.

      ”Mmm…” Naruton suusta kuului kun tämä raotti silmiään, nostaen vielä unisen katseensa vierellään hymyilevään tummatukkaan. Blondi hätkähti alkaessaan tajuamaan näkemäänsä ja yritti päästä mahdollisimman kauas Sasukesta. Tajutessaan olevansa alasti, hänen kasvonsa punehtuivat ja jotka hän piilotti tyynyyn.  

Sasuke nautti tilanteesta. ”Hei, äläs nyt piiloudu.”
”Pitikin sen vaikutuksen lakata näin pian.” Naruto mutisi tyynyyn.
”Hm? Eikös tämä ollut paljon parempi näin, kuin että vaikutus olisi lakannut ollessasi keskellä vilkasta katua?” Sasuke virnisti, repien tyynyä pois blondilta.

      Naruto luovutti tyynyn, mutta puolestaan nappasi peiton tummatukan päältä ja piti sitä ympärillään nousten samalla istumaan. ”Ehkäpä niin…”
Sasuke käänsi katseensa Naruton kaulassa olevaan kaulapantaan ja vei kätensä blondin niskan taakse.

           Naruto värähti, ”Mitä sinä nyt?”
”Otan tämän pois, ettei uudestaan käy mitään tämänkaltaista.”
Blondi otti käsillään Sasuken käsistä kiinni, estäen tätä ottamasta pantaa pois. Samalla peitto valahti alaspäin ja jäi taas pojan vyötärölle. Naruto käänsi katseensa alas posket punoittaen. ”Ei sitä tarvitse…”

       Blondi nosti varovaisesti katseensa tummatukan silmiin, huomatakseen tämän kasvoilla hämmästyneen ilmeen, joka hetkessä suli hymyksi. ”Ei sitten.”  Sasuke suukotti Naruton otsaa ja hiuksia, lopulta laskeutuen varovaisesti alemmas kunnes heidän silmänsä olivat samalla tasolla. Blondi punehtui enemmän ja käänsi katseensa alas. Sasuke tulkitsi tämän myöntymisen merkiksi ja painoi huulensa Naruton huulia vasten. Heidän suudelmansa kesti minuutin, jonka aikana Sasuke katseli Naruton reaktiota hymyillen. Tämä oli painanut silmänsä niin kiinni kuin oli saanut ja kasvojen puna vain syveni entisestään.

”Kurrrrnnn…”

        Kummatkin hiljenivät hetkeksi, ennen kuin Sasuke repesi nauramaan, Naruton kasvojen paistaessa helakan punaisina. Ei voinut olla huonompaa ajoitusta Naruton vatsalla ilmoittaessaan nälkäänsä.
”Ehkä sitä sitten pitää mennä laittamaan aamupalaa.” Nuorukainen virnisti blondille, joka sillä hetkellä varmaan halusi kadota maan rakoon.

      ”Mutta ensin.” Sasuke käveli vaatekaapilleen ja kaivoi sieltä Narutolle sopivaa päälle pantavaa. Heitettyään sängynreunalle shortsit ja t-paidan, nuorukainen käveli ovelle ja jäi nojaamaan seinään virnistäen. ”Noh, pueppas nyt.”

         ”Sinä – et – jää – siihen!” Naruto sanoi painottaen jokaista sanaa ja heitti tyynyn Sasukea päin. Nuorukainen kumminkin väisti tyynyn helposti ja meni nauraen ovesta ulos. Sulkien oven takanaan Sasuke hymyili jääden seisomaan paikalleen. Tästä Narutosta hän piti paljon enemmän kuin ketusta - tämä oli hänen Narutonsa.
Nuorukainen hymähti ja jatkoi matkaansa alakertaan.

----------------------------------------------
Okeih, kyllähän tälle pituutta sitten tulikin. :D Omasta mielestäni tämä on pikkaisen tylsä koska Sasukella on enimmäkseen monologia - eihän Naruto pysty vastaamaan. Mutta toivottavasti piditte! Eli kommentteja ja arvosteluja! ^_ ~
Ps. älkää välittäkö pilkkuvirheistä niitä saattaa olla tuhatki tossa.