Minä kävelin tavalliseen tapaani Kakashin ja Obiton luokse kohti tapaamispaikkaa, johon Yamato oli käskenyt meidän tulla. Oikeastaan uskalsin odottaa vain Kakashia paikalle näin aikaisin, ehkä Yamatoakin. Obito ei ollut ikinä ajoissa, ei ikinä. Ja ne selitykset. Kukaan ei niitä oikeasti edes uskonut. Oli hän silti omalla tavallaan hauska, ja hyvä tiimitöissä. No, ei hän tullut kovin hyvin toimeen Kakashin kanssa, mutta mitä muutakaan olisi voinut odottaa? Ne kaksi varmasti vihasivat toisiaan.

Yamato olikin jo odottamassa Kakashin kanssa, ja otin hieman juoksuaskeleita heidän luokseen.
"Hei, anteeksi josolen mmyöhässä!" huusin iloisesti.
"Et sinä vielä myöhässä ole. Se on", Kakashi sanoi totisella naamalla.
"Noh, Obitolla on varmasti joku syy myöhästymiseensä", Yamato sanoi rauhoitellakseen Kakashin, mutta tuskin hän itsekkään uskoi sitä. Obiton suosikkilainauksiin kuuluivat muunmuassa ne, joissa ninjat hyökkäävät hänen kimppuusta tai hänet siepataan. Tehosteena hän oli vielä sotkenut itsensä mutaan, ja vaikutelman olisi pitänyt näyttää taistelulta. Lopputulos oli usein jotain aivan muuta.

"Hei, sori että olen myöhässä! Ovi kaatui päälleni ja oravat hyökkäsivät polulla!" Obito sanoi virnisten. Kuulin Kakashin huokaisevan äänekkäästi. Katsahdin Kakashiin. Kyllähän tämä osasi olla Obitollekin ärsyttävä, mutta silti hän oli fiksuimpia tapaamiani ihmisiä. Se oli yksi niistä monista syistä, joiden takia pidin hänestä.

Yamato oli taas nuhtelemassa Obitoa myöhästymisestä. Hän saarnasi tapansa mukaan siitä, että ninjan pitäisi olla täsmällinen - Kakashin avustuksella tietysti. En minä oikeastaan kuullut sinne asti, mutta aihe oli helppo arvata. Obito käveli entistä masentuneempana.
"Minut raahataan tukiopetukseen! Kakashin luokse! Mikset sinä voi opettaa, Yamato?" Obito nurisi äänekkäästi. Kuulin kuitenkin pojan äänen läpi, ettei järjestelmä oikeasti haitannut tätä. Ketäpä olisi haitannut, tukiopetusta Kakashin kanssa.

Niin koitti iltapäivä. Uusien tekniikoiden harjoittelu oli ollut rankkaa, mutta minä olin suoriutunut tehtävistä yllättävän hyvin. Olisihan se voinut paremminkin mennä, mutta olin jo tyytyväinen tähän suoritukseeni. Kakashi oli tietysti ollut paras, ja Obito todellakin todisti tarvitsevansa tukiopetusta, halusi tämä tai ei. Kuulin heidän sopivan tapaamisen metsäaukiolla. Päätin lähteä illaksi tarkkailemaan. Ei sillä, että olisin uskonut jotain jännittävää tapahtuvan. Tai ehkä juuri siksi. Ehkä minä aavistin, että se harjoitus muuttui aivan joksikin muuksi.

Vaihdoin illalla taas ninja-asuni päälleni ja suoristin otsapannan. Harjasin vielä hiukseni, ja katsahdin hyllyni päällä olevaan valokuvaan, jossa oli meidän tiimimme. Yamato, Kakashi, Obito ja minä. Kaikki hymyilemässä kameralle. Kuvaa otettaessa oli kuitenkin ollut vaikeaa saada Obitoa Kakashin kimpusta, tai Kakashia ärsyttämästä Obitoa. Niin kauan kuin muistin ne kaksi olivat tapelleet aivan mitättömistäkin syistä.

Minä en tiennyt, mitä olisin odottanut siltä harjoituskerralta. Hiivin salaa pusikoiden kautta katsomaan tätä harjoitusta. Hämmästyksekseni huomasin, että Obito oli jo paikanpäällä odottamassa. Hän katseli siihen suuntaan, missä Kakashi asui. En tiennyt, mitä poika ajatteli, mutta ehkä hän halusi olla kerrankin ajoissa.

Kakashi tuli reilun kymmenen minuutin päästä, ja ennen tämän saapumista Obito kiipesi nopeasti puuhun. Tämä Katseli puusta hetken Kakashia, ja liukui sitten runkoa pitkin alas, ja käveli toisen pojan luokse.
"Eli siis, mitä me harjotellaan?" Obito kysyi virnistäen. "Eikö voitaisi tehdä jotain kivaa ensin." Kakashi katsoi punehtuneena ja ehkä hieman järkyttyneenäkin Obitoa.
"Jos harjoitellaan chakran keskittämistä", tämä ehdotti muodollisesti.
"Nääh. Harjoitellaan iskujaa, jooko!" Obito sanoi ja katsoi kakashia koiranpentuilmeellä.
"Eikä! Lopeta! Älä katso enää noin! No okei", Kakashi lopulta heltyi punastuneena. Minusta tuntui, ettei Kakashi kestänyt nähdä juuri Obitoa katsomassa koiranpentuilmeellä. Sen näki jo ilmeestä.

Obito lähti hyökkäämään Kakashia kohti, mutta tämä väisti iskun ketterästi. Sitten Obito yritti heittää kunain, mutta sekin epäonnistui. Kakashi onnistui väistämään ja torjumaan kaikki Obiton parhaimmatkin iskut, ja se jos mikä riitti suututtamaan Obiton. Tämä keräsi kaikki voimansa ja lähti juoksemaan nopeasti Kakashia kohti. Poika oli kuitenkin liian hidas. Kakashi ehti, kuten tavallista, torjua sen, muttä hän ei torjunut sitä tavallisella tavalla. Tämä työnsi Obiton omalla chakralla pojan takaisin päin, ehkä hieman liiankin voimakkaasti.

Obito lensi päin puuta, ja liukuin sitten istuma-asentoon puun juurelle. Kakashi odotti hetken aikaa, ja niin minäkin. Vielä pitemmän hetken. Vielä pitempään ja pitempään. Vasta sitten hän älysi tarkistaa , oliko Obito kunnossa. Tämä käveli hitaasti puun juurelle ja kyykistyi Obiton ylle. Hän yritti ravistaa hieman Obitoa.
"Obito? Oletko kunnossa?" Kakashi sanoi. Kun Obito ei vastannut, Kakashi katsoi toisen pojan kasvoja. Hän tuntui punastuivan hieman. poika ojensi kätensä Obiton poskelle ja silitti tätä hellästi. Minäkin meinasin punastua jo katsellessani tätä.

Kun Obitossa ei tapahtunut elon merkkiäkään, Kakashi kumartui tämän ylle ja antoi varovasti toiselle pojalle suukon. Obito hivuttautui hiljaa ylös, mutta suudelma jatkui. Kakashi kietoi kätensä Obiton ympärille, ja tiesin, että minun pitäisi lähteä tuijottamasta.

Tuskin kukaan haluaisi vakoilijoita niiin romanttiselle hetkelle. Ja ties mitä pojat vielä keksisivätkin.