Minato... Unohtuiko jotain? - Poledra88
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
4
Katsottu 2223 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 1575 sanaa, 9626 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2010-07-10 10:12:06
Author:Poledra88
Rating:S
Disclainer:Masashi Kishimoto omistaa Naruto-sarjan
Summary:Minato on todella huono muistinen
A/N:Tän ficin idea lähti ihan puhtaasti Rain ehotuksest ja tästä kuvasta.
Rating:S
Disclainer:Masashi Kishimoto omistaa Naruto-sarjan
Summary:Minato on todella huono muistinen
A/N:Tän ficin idea lähti ihan puhtaasti Rain ehotuksest ja tästä kuvasta.
Arvostelu
4
Katsottu 2223 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
A/N:Elikkä uppoutukaamme Minaton...hhhmmm...Päivään XD
---------------------------------------
Hokagen työ osasi olla todella vaikeaa välillä. Mutta toisaalta se oli myös todella palkitsevaa. Kun kaikki työt olivat kunnossa, Konoha sai nukkua rauhassa taas yön yli.
Minaton aamu oli alkanut ihan tavallisissa merkeissä. Hän oli jakanut kaikille tiimeille tehtävät ja lukenut melkein kaikki aamuraportit läpi, kun Hokagen huoneen oveen koputettiin. Oven auetessa Rin astui sisään kantaen tarjotinta, jossa oli teetä ja aamupalaa.
- Minato-sensei. Toin sinulle aamupalaa, Rin sanoi ja kantoi tarjottimen Minaton pöydälle.
- Ah. Kiitos Rin. En olekaan ehtinyt syödä vielä mitään, Minato sanoi hymyillen.
- Eipä mitään. Muuten sensei. Kakashi pyysi minua ilmoittamaan sinulle, että hän tulee illalla käymään.
- Mitäköhän Kakashilla on asiaa, Minato mietti samalla ääneen, kun hän luki raportteja ja söi aamiaistaan.
Rin katsoi kummissaan Hokage.
- Tuota… Minato-sensei?
Minato nosti katseensa kysyvästi ylös papereista.
- Tuota. Ettehän ole sattumalta unohtanut mikä päivä tänään on? Rin kysyi epävarmana Hokagelta.
Minato nosti toista kulmakarvaa kysyvästi. Hän alkoi setviä papereita nopeaan tahtiin, kuin etsien jotain pöydältä. Paperi ja käärö kasan selvittämiseen meni Minatolta melkein tunti. Vaikka Rin oli yrittänyt moneen kertaan herättää senseinsä huomion, niin se ei ollut toiminut. Minato oli joka kerta vain huitaissut kädellään ilmaan torjuvasti. Juuri kun Rin oli luovuttamassa, Minato hihkaisi iloisesti.
- Hah! Löysinpäs, Minato sanoi, kuin pikku lapsi.
Minato selasi kalenteriaan tarkasti, kunnes saapui samaisen päivän kohdalle.
- Ei. Miten minä? Minato oli samaan aikaan hämmentynyt ja järkyttynyt.
Rin katsoi senseinsä ilmettä ihmeissään. Hän ei ollut koskaan nähnyt senseitä niin järkyttyneenä. Juuri kun Rin oli kysymässä, mikä oli vikana, Minato hyppäsi pystyyn, kuin pistoksen saaneena.
- Rin. Tarvitsen apua, Minato katsoi Riniä vaativasti.
- Minun tarvitsee saada kaikki valmiiksi ennen iltaa.
Rin katsoi kysyvästi senseitään.
- Unohdin Naruton syntymä päivän, Minato totesi nolona Rinille.
Rin katsoi epäuskoisena Minatoa. Hetkenpäästä hän räjähti nauramaan. Rin ei pystynyt lopettamaan nauruaan pitkään aikaan. Hänestä oli vain niin hassua nähdä senseinsä sen näköisenä. Kun Rin vihdoin pystyi lopettamaan nauramisensa, hän huomasi Minaton istuneen takaisin tuoliinsa. Minato oli nostanut kätensä pöydälle, niin että kyynärpää nojasi pöydän kanteen ja Minaton pää kämmeneen. Minato katsoi mietteliäänä Riniä ja naputti samalla pöydän kantta.
- Lähetä viesti Jiraiyalle ja varmista että hän tietää saapua illalla, Minato käänsi katseensa pois Rinistä ja lisäsi vielä.
- Sinä varmaan tiedät mihin aikaan juhlat ovat.
- Tiedän, Rin sanoi virnistäen.
- Kushina infosi meitä jo viikko sitten. Ja hän käski myös minun varmistamaan, että sinä muistat, Rin totesi ja virnisti.
Minato ei näyttänyt yllättyneeltä, että hänen rakas vaimonsa oli laittanut Rinin asialle. Oli normaalia, että Minato unohti asioita keskittyessään Hokagen asioihin. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän unohti poikansa syntymäpäivän.
- Juhlat alkavat kuudelta illalla, Rin lisäsi vielä.
Minato käänsi katseensa kelloon mietteliäänä. Kello oli tasan kaksitoista. Hänellä olisi siis tasan kuusi tuntia aikaa saada kaikki askareensa tehtyä. Minato huokaisi syvään. Ei auttanut kuin pitää kiirettä.
Siitä alkoi Minato taisto aikaa vastaan. Hänen piti saada kaikki loput paperi hommat tehtyä. Niihin kuului mm, päivä raporttien tarkastus ja arkistointi. Asiakirjojen luku ja hyväksyntä. Uudet geninit oli hyväksytty, nekin piti käydä läpi ja päättää ryhmät. Onneksi Rin oli lupautunut auttamaan Minatoa. Siltikin teki tiukkaa.
Juuri kun Minato luuli saaneensa kaikki tehtyä, saapui kiireinen viesti. Minaton oli pakko pitää Anbujen hätäkokous. Minatoa ärsytti todella paljon. Juuri kun ei tarvitse mitään ylimääräistä ongelmaa, niin eiköhän heti sellainen saavu. Minato ei voinut muuta, kuin huokaista ja painua kokoukseen.
Kun kokous oli pidetty, Minato oli palannut takaisin hokagen huoneeseen. Rin oli ennen kokousta sanonut menevänsä auttamaan Kushinaa. Minato oli iloinen, että Kushina ja hänen oppilaansa tulivat hyvin toimeen.
…
Minatolla oli vielä pari paperia käsiteltävänä, jotka olivat saapuneet kokouksen aikana.
Kello oli puoli kuusi, kun oveen koputettiin. Sisään astui Jiraiya, Naruton kummisetä.
- Miten menee Minato? Jiraiya kysyi hymyillen sulkiessaan ovea.
- Sain juuri tehtyä viimeisetkin paperi työt, Minato huokaisi ja hymyili Jiraiyalle.
Jiraiya nyökkäsi ja käveli huoneen ikkunan eteen. Minato seurasi sivusilmällä Jiraiyaa, samalla hän siivosi työpöytänsä järjestykseen seuraavaa urakkaa varten.
- Muuten Minato, Jiraiya aloitti.
- Niin? Minato kysyi ja kääntyi Jiraiyaan päin, nojaten samalla pöytää vasten.
- Mitä ostit Nautolle lahjaksi? Jiraiya kysyi ja kääntyi katsomaan Minatoa.
Minato oli kuin puulla päähän lyöty. Hän oli unohtanut aivan kokonaan lahjan. Minato katsoi äkkiä kelloon, ja totesi sen olevan jo kahtakymmentä vaille kuusi.
Hänellä ei ollut hajuakaan mitä ostaisi Narutolle.
- Sinä siis unohdit, Jiraiya naurahti ja taputti entisen oppilaansa olkapäätä.
- Kyllä sinä keksit. Käytät vain hiukan tuota fiksua päätäsi, Jiraiya hymähti ja kääntyi ovelle päin.
- Lupasin mennä auttamaan Kushinaa, Jiraiya totesi ja poistui ovesta, jättäen Minaton tyrmistyneenä tuijottamaan lattiaa.
Mitä ihmettä minä Narutolle ostan. Minato mietti kuumissaan. Ei minulla ole hajuakaan mitä hän haluaa… Ai niin! Minaton ilme kirkastui ja hän lähti juosten ostoksille.
…
Kello oli jo puoli seitsemän, kun Minato viimein saapui poikansa syntymäpäiville. Kun hän avasi oven häntä vastaan juoksi lauma lapsia, Naruto ensimmäisenä.
- Isä. Isä tuli kotiin, Naruto pomppi innoissaan.
- Hyvää syntymäpäivää Naruto, Minato virnisti ja nosti poikansa ilmaan ja halasi tätä.
- No. Paljonkos sinä täytitkään? Muistini ei nyt oikein toimi kunnolla, Minato kysyi Narutolta kiusoitellen.
- Viisi vuotta, Naruto virnisti ja näytti viittä sormea isälleen.
- No, sittenhän sinä olet jo iso poika, Minato hymyili ja laski Naruton maahan.
- Silloin sinä olet tämän lahjan ansainnut, Minato antoi paketin Narutolle.
Naruto repi innoissaan lahjapaperin säpäleiksi. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun hän näki lahjansa. Naruto oli ensin epäuskoinen ja katsoi vuoron perään isäänsä ja lahjaansa. Minato nyökkäsi Narutolle hymyillen. Naruton ilme kirkastui ja hänen silmänsä loistivat ilosta. Naruto halasi isäänsä innoissaan ja riensi muiden lasten kanssa leikkimään. Naruto oli pukenut Anbujen naamarin kasvoilleen.
Minato hymyili tyytyväisenä. Hänen aivonsa ja kekseliäisyytensä ei ollut pettänyt häntä. Minaton takaa kuului naurahdus. Hän käänsi katseensa taakseen. Kushina seisoi hänen takanaan hymyillen. Minato käveli vaimonsa luo ja halasi tätä.
- Anteeksi. Olen vähän myöhässä.
- Jiraiya osasi varoittaa minua, Kushina hymähti.
- Kuulin että unohdit synttärit. Miten oikein keksit niin viimetingassa tuon lahjan, Kushina kuulusteli Minatoa.
- Niin. Se lahja, Minato naurahti ja pörrötti hiuksiaan.
- Muistatko sen kerran, kun olin lähdössä tehtävälle ja tarvitsin Anbu naamariani? Minato tiedusteli Kushinalta.
- Muistan, Kushina nyökkäsi sanoessaan.
- Jouduin jahtaamaan Narutoa ympäri taloa, saadakseni häneltä Anbu naamarini. Joten ajattelin että pääsisin helpommalla ensikerralla, jos hänellä olisi oma Anbun naamarinsa, Minato selitti virnuillen Kushinalle.
Kushina räjähti nauramaan Minaton selitykselle. Minato seisoi tämän edessä, punaisena kuin tomaatti. Jiraiya seisoi oven pieleen nojaillen katsoen Kushinan naurua ja Minaton punaista naamaa. Jiraiyaakin alkoi pikkuhiljaa naurattamaan. Pian lapsetkin saapuivat katsomaan, mitä aikuiset metelöivät. Myös Rin ja Kakashi, joka oli tullut kerrankin ajoissa paikalle, saapuivat tarkastelemaan tilannetta.
Minato katsoi ympärilleen ja näki kaikki hänelle läheiset ihmiset. Todellakin tätä hän oli halunnut koko pienen elämänsä ajan. Perhe, ystävät, Konoha, hän todella rakasti tätä kaikkea. Minato halusi pitää huolen, että kaikkien kasvoilla säilyisi vastoinkäymisistä huolimatta aina iloinen hymy.
Minato huokaisi. Tosissaan niin kauan kuin hän olisi hokage, hän aikoisi pitää siitä huolen.
----------------------------------------------------------------
Tällainen tapaus tänään. Halusin vähän esitellä Minaton tätä puolta, ni ei oo aina ihan surullista tekstii.
Eli risut ja ruusut kiitos :)
---------------------------------------
Hokagen työ osasi olla todella vaikeaa välillä. Mutta toisaalta se oli myös todella palkitsevaa. Kun kaikki työt olivat kunnossa, Konoha sai nukkua rauhassa taas yön yli.
Minaton aamu oli alkanut ihan tavallisissa merkeissä. Hän oli jakanut kaikille tiimeille tehtävät ja lukenut melkein kaikki aamuraportit läpi, kun Hokagen huoneen oveen koputettiin. Oven auetessa Rin astui sisään kantaen tarjotinta, jossa oli teetä ja aamupalaa.
- Minato-sensei. Toin sinulle aamupalaa, Rin sanoi ja kantoi tarjottimen Minaton pöydälle.
- Ah. Kiitos Rin. En olekaan ehtinyt syödä vielä mitään, Minato sanoi hymyillen.
- Eipä mitään. Muuten sensei. Kakashi pyysi minua ilmoittamaan sinulle, että hän tulee illalla käymään.
- Mitäköhän Kakashilla on asiaa, Minato mietti samalla ääneen, kun hän luki raportteja ja söi aamiaistaan.
Rin katsoi kummissaan Hokage.
- Tuota… Minato-sensei?
Minato nosti katseensa kysyvästi ylös papereista.
- Tuota. Ettehän ole sattumalta unohtanut mikä päivä tänään on? Rin kysyi epävarmana Hokagelta.
Minato nosti toista kulmakarvaa kysyvästi. Hän alkoi setviä papereita nopeaan tahtiin, kuin etsien jotain pöydältä. Paperi ja käärö kasan selvittämiseen meni Minatolta melkein tunti. Vaikka Rin oli yrittänyt moneen kertaan herättää senseinsä huomion, niin se ei ollut toiminut. Minato oli joka kerta vain huitaissut kädellään ilmaan torjuvasti. Juuri kun Rin oli luovuttamassa, Minato hihkaisi iloisesti.
- Hah! Löysinpäs, Minato sanoi, kuin pikku lapsi.
Minato selasi kalenteriaan tarkasti, kunnes saapui samaisen päivän kohdalle.
- Ei. Miten minä? Minato oli samaan aikaan hämmentynyt ja järkyttynyt.
Rin katsoi senseinsä ilmettä ihmeissään. Hän ei ollut koskaan nähnyt senseitä niin järkyttyneenä. Juuri kun Rin oli kysymässä, mikä oli vikana, Minato hyppäsi pystyyn, kuin pistoksen saaneena.
- Rin. Tarvitsen apua, Minato katsoi Riniä vaativasti.
- Minun tarvitsee saada kaikki valmiiksi ennen iltaa.
Rin katsoi kysyvästi senseitään.
- Unohdin Naruton syntymä päivän, Minato totesi nolona Rinille.
Rin katsoi epäuskoisena Minatoa. Hetkenpäästä hän räjähti nauramaan. Rin ei pystynyt lopettamaan nauruaan pitkään aikaan. Hänestä oli vain niin hassua nähdä senseinsä sen näköisenä. Kun Rin vihdoin pystyi lopettamaan nauramisensa, hän huomasi Minaton istuneen takaisin tuoliinsa. Minato oli nostanut kätensä pöydälle, niin että kyynärpää nojasi pöydän kanteen ja Minaton pää kämmeneen. Minato katsoi mietteliäänä Riniä ja naputti samalla pöydän kantta.
- Lähetä viesti Jiraiyalle ja varmista että hän tietää saapua illalla, Minato käänsi katseensa pois Rinistä ja lisäsi vielä.
- Sinä varmaan tiedät mihin aikaan juhlat ovat.
- Tiedän, Rin sanoi virnistäen.
- Kushina infosi meitä jo viikko sitten. Ja hän käski myös minun varmistamaan, että sinä muistat, Rin totesi ja virnisti.
Minato ei näyttänyt yllättyneeltä, että hänen rakas vaimonsa oli laittanut Rinin asialle. Oli normaalia, että Minato unohti asioita keskittyessään Hokagen asioihin. Mutta tämä oli ensimmäinen kerta, kun hän unohti poikansa syntymäpäivän.
- Juhlat alkavat kuudelta illalla, Rin lisäsi vielä.
Minato käänsi katseensa kelloon mietteliäänä. Kello oli tasan kaksitoista. Hänellä olisi siis tasan kuusi tuntia aikaa saada kaikki askareensa tehtyä. Minato huokaisi syvään. Ei auttanut kuin pitää kiirettä.
Siitä alkoi Minato taisto aikaa vastaan. Hänen piti saada kaikki loput paperi hommat tehtyä. Niihin kuului mm, päivä raporttien tarkastus ja arkistointi. Asiakirjojen luku ja hyväksyntä. Uudet geninit oli hyväksytty, nekin piti käydä läpi ja päättää ryhmät. Onneksi Rin oli lupautunut auttamaan Minatoa. Siltikin teki tiukkaa.
Juuri kun Minato luuli saaneensa kaikki tehtyä, saapui kiireinen viesti. Minaton oli pakko pitää Anbujen hätäkokous. Minatoa ärsytti todella paljon. Juuri kun ei tarvitse mitään ylimääräistä ongelmaa, niin eiköhän heti sellainen saavu. Minato ei voinut muuta, kuin huokaista ja painua kokoukseen.
Kun kokous oli pidetty, Minato oli palannut takaisin hokagen huoneeseen. Rin oli ennen kokousta sanonut menevänsä auttamaan Kushinaa. Minato oli iloinen, että Kushina ja hänen oppilaansa tulivat hyvin toimeen.
…
Minatolla oli vielä pari paperia käsiteltävänä, jotka olivat saapuneet kokouksen aikana.
Kello oli puoli kuusi, kun oveen koputettiin. Sisään astui Jiraiya, Naruton kummisetä.
- Miten menee Minato? Jiraiya kysyi hymyillen sulkiessaan ovea.
- Sain juuri tehtyä viimeisetkin paperi työt, Minato huokaisi ja hymyili Jiraiyalle.
Jiraiya nyökkäsi ja käveli huoneen ikkunan eteen. Minato seurasi sivusilmällä Jiraiyaa, samalla hän siivosi työpöytänsä järjestykseen seuraavaa urakkaa varten.
- Muuten Minato, Jiraiya aloitti.
- Niin? Minato kysyi ja kääntyi Jiraiyaan päin, nojaten samalla pöytää vasten.
- Mitä ostit Nautolle lahjaksi? Jiraiya kysyi ja kääntyi katsomaan Minatoa.
Minato oli kuin puulla päähän lyöty. Hän oli unohtanut aivan kokonaan lahjan. Minato katsoi äkkiä kelloon, ja totesi sen olevan jo kahtakymmentä vaille kuusi.
Hänellä ei ollut hajuakaan mitä ostaisi Narutolle.
- Sinä siis unohdit, Jiraiya naurahti ja taputti entisen oppilaansa olkapäätä.
- Kyllä sinä keksit. Käytät vain hiukan tuota fiksua päätäsi, Jiraiya hymähti ja kääntyi ovelle päin.
- Lupasin mennä auttamaan Kushinaa, Jiraiya totesi ja poistui ovesta, jättäen Minaton tyrmistyneenä tuijottamaan lattiaa.
Mitä ihmettä minä Narutolle ostan. Minato mietti kuumissaan. Ei minulla ole hajuakaan mitä hän haluaa… Ai niin! Minaton ilme kirkastui ja hän lähti juosten ostoksille.
…
Kello oli jo puoli seitsemän, kun Minato viimein saapui poikansa syntymäpäiville. Kun hän avasi oven häntä vastaan juoksi lauma lapsia, Naruto ensimmäisenä.
- Isä. Isä tuli kotiin, Naruto pomppi innoissaan.
- Hyvää syntymäpäivää Naruto, Minato virnisti ja nosti poikansa ilmaan ja halasi tätä.
- No. Paljonkos sinä täytitkään? Muistini ei nyt oikein toimi kunnolla, Minato kysyi Narutolta kiusoitellen.
- Viisi vuotta, Naruto virnisti ja näytti viittä sormea isälleen.
- No, sittenhän sinä olet jo iso poika, Minato hymyili ja laski Naruton maahan.
- Silloin sinä olet tämän lahjan ansainnut, Minato antoi paketin Narutolle.
Naruto repi innoissaan lahjapaperin säpäleiksi. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun hän näki lahjansa. Naruto oli ensin epäuskoinen ja katsoi vuoron perään isäänsä ja lahjaansa. Minato nyökkäsi Narutolle hymyillen. Naruton ilme kirkastui ja hänen silmänsä loistivat ilosta. Naruto halasi isäänsä innoissaan ja riensi muiden lasten kanssa leikkimään. Naruto oli pukenut Anbujen naamarin kasvoilleen.
Minato hymyili tyytyväisenä. Hänen aivonsa ja kekseliäisyytensä ei ollut pettänyt häntä. Minaton takaa kuului naurahdus. Hän käänsi katseensa taakseen. Kushina seisoi hänen takanaan hymyillen. Minato käveli vaimonsa luo ja halasi tätä.
- Anteeksi. Olen vähän myöhässä.
- Jiraiya osasi varoittaa minua, Kushina hymähti.
- Kuulin että unohdit synttärit. Miten oikein keksit niin viimetingassa tuon lahjan, Kushina kuulusteli Minatoa.
- Niin. Se lahja, Minato naurahti ja pörrötti hiuksiaan.
- Muistatko sen kerran, kun olin lähdössä tehtävälle ja tarvitsin Anbu naamariani? Minato tiedusteli Kushinalta.
- Muistan, Kushina nyökkäsi sanoessaan.
- Jouduin jahtaamaan Narutoa ympäri taloa, saadakseni häneltä Anbu naamarini. Joten ajattelin että pääsisin helpommalla ensikerralla, jos hänellä olisi oma Anbun naamarinsa, Minato selitti virnuillen Kushinalle.
Kushina räjähti nauramaan Minaton selitykselle. Minato seisoi tämän edessä, punaisena kuin tomaatti. Jiraiya seisoi oven pieleen nojaillen katsoen Kushinan naurua ja Minaton punaista naamaa. Jiraiyaakin alkoi pikkuhiljaa naurattamaan. Pian lapsetkin saapuivat katsomaan, mitä aikuiset metelöivät. Myös Rin ja Kakashi, joka oli tullut kerrankin ajoissa paikalle, saapuivat tarkastelemaan tilannetta.
Minato katsoi ympärilleen ja näki kaikki hänelle läheiset ihmiset. Todellakin tätä hän oli halunnut koko pienen elämänsä ajan. Perhe, ystävät, Konoha, hän todella rakasti tätä kaikkea. Minato halusi pitää huolen, että kaikkien kasvoilla säilyisi vastoinkäymisistä huolimatta aina iloinen hymy.
Minato huokaisi. Tosissaan niin kauan kuin hän olisi hokage, hän aikoisi pitää siitä huolen.
----------------------------------------------------------------
Tällainen tapaus tänään. Halusin vähän esitellä Minaton tätä puolta, ni ei oo aina ihan surullista tekstii.
Eli risut ja ruusut kiitos :)
Kommentit (Lataa vanhempia)
Daikon
- 2010-07-10 18:39:16
Sain kyllä naurahtaa pariin otteeseen. Tosiaankin on mukavaa lukea ei surullista tekstiä. :D
Onneksi Rin ja Jiraiya vähän auttoivat Minatoa niin kaikki kääntyi hyvin.
Löysin tuolta pari virhettä. Vain kaksi pientä. Ei suurta ;D
- Unohdin Naruton syntymä päivän, Minato totesi nolona Rinille. (syntymä päivän = syntymäpäivän)
Hetkenpäästä hän räjähti nauramaan. (Hetkenpäästä = Hetken päästä)
Siinä ne oli!
Tykkäsin tästä, joka nyt on varmaan selvää? Ehkä hieman jotain kuvailua olisi voinut olla. Kuitenkin saat neljä pojoa! ^__^
Onneksi Rin ja Jiraiya vähän auttoivat Minatoa niin kaikki kääntyi hyvin.
Löysin tuolta pari virhettä. Vain kaksi pientä. Ei suurta ;D
- Unohdin Naruton syntymä päivän, Minato totesi nolona Rinille. (syntymä päivän = syntymäpäivän)
Hetkenpäästä hän räjähti nauramaan. (Hetkenpäästä = Hetken päästä)
Siinä ne oli!
Tykkäsin tästä, joka nyt on varmaan selvää? Ehkä hieman jotain kuvailua olisi voinut olla. Kuitenkin saat neljä pojoa! ^__^
Nuti
- 2010-07-12 09:14:59
Voi kuinka herttainen :) Ymmärrän Minaton tuskan, yllätyssynttärit ovat vaivalloisia! High five!
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste