Oli marraskuun viimeinen päivä, 31. Tiedättekö te mikä päivä silloin on? Ai ette tiedä? No...minäpä kerron. Marraskuun 31. päivä on Halloween, aaveiden-juhla. Silloin pukeudutaan eri asuihin: noidiksi, aaveiksi, luurangoiksi, prinsessoiksi, jne.
Nyt kerron teille tarinan Akatsukien Halloweenistä.

  Konan kulki käytävää pitkin kohti kokous-huonetta. Kuun kajo loisti Konanin kasvoille, ja tytön kasvot hohtivat valkoisina. ”Ketkä ovat jo tulleet?” Konan kysyi Peiniltä, kun astui kokous-huoneen ovesta sisään. ”Sinä, Itachi, Sasori ja minä. Muut ovat jossakin.” Pein vastasi tympiintyneenä. Konan kuuli juoksu-askeleita selkänsä takaa. Askeleet voimistuivat ja voimistuivat. Konan katsoo olkansa yli ja huomaa Tobin ja Deidaran juoksevan perästä. ”Ei hel.....!!!!” Konan huudahtaa ja väistää. Konan huomasi, että Kisame, Hidan, Kakuzu ja Zetsu kävelevät perästä.
”Kaikki ovat paikalla??” Pein kysyy. Viimeiset tulijat etsivät vielä istumapaikkaa. ”Noniin! Kaikilla on jo paikka. Voimme siis aloittaa.” Pein lausahtaa tärkeänä. ”Mistä on kyse, Deidara-senpai?” Tobi kysyy Deidaralta. ”Mistä minä tietäisin..” Deidara äsähtää Tobille. ”Noniin. Tänään on 31. marraskuuta. Eli tänään on...” Pein kyselee. ”Tänään on halloween!! Karkkia ja naamiaispukuja!” Tobi pomppaa ilmaan ja hihkaisee. ”Niin Tobi....olet aivan oikeassa. Tänään on siis halloween. Joten, me pidämme pienet juhlat sen kunniaksi.” Pein vastaa. ”Millaiset juhlat?” Itachi kysyy. ”Hmm....pukeudutaan eri asuihin ja pelataan erinlaisia pelejä.” Konan vastaa tietoisena asiasta. ”Konan on aivan oikeassa. Pukeudumme ja pidämme hauskaa. Konan? Auttaisitko minua salin koristelussa?” Pein kysäisee. ”Voin minä.” Konan vastaa. ”Ja nyt hommiin! Te muut, suunnittelette itsellenne puvun ja teette sen.” Pein komentaa.

  Tuolleen siis ilta alkoi Akatsukeilla. Juhla-salin oli tarkoitus olla valmis ennen kello 12:00. Pein ja Konan ahersivat juhla-salin kanssa, muut Akatsukit ahersivat pukujensa kanssa. Kuinka Pein ja Konan ehtivät tehdä omat pukunsa? Se selvinee teille piakkoin.

  Konan ripusteli lepakoita, hämähäkkejä, aaveita, yms. kattoon ja Pein kattoi tarjoilu-pöydän. He ahersivat juhla-salin koristelun kanssa niin kauan, että unohtivat katsoa kelloa. ”Paljonko kello on, Pein?” Konan kysyi katon-rajasta. ”Kello on....11:45!?!?” Pein hätkähtää yhtäkkiä. ”Mitä!? Entä meidän pukumme? Miten kerkeämme?” Konan huojuu tikkaillaan. ”Älä huoli. Minulla on meille puvut.” Pein sanoo ja näyttää merirosvo-pukua ja merirosvo-prinsessan-pukua. ”Olet sitten ajatellut jo kaiken etu-käteen.” Konan naurahtaa ja ripustaa viimeisen hämähäkin kattoon roikkumaan. ”Olenhan minä.” Pein naurahtaa ja laittaa puvut syrjään. Pein laittaa viimeiset herkut pöytiin ja molemat ovat valmiita. ”Tässä pukusi.” Pein sanoo ja ojentaa Konanille tämän puvun. ”Kiitos.” Konan kiittää ja ottaa puvun vastaan.

  Vai että tuollalailla..no! Pääasia, että he sentään kerkesivät koristella juhla-salin ennen kello 12:00:sta.
Kellohan käy pian kaksitoista. Tic! Toc! Tic! Toc! Aika käy. Uskallatteko kuunnella, mitä tapahtuu seuraavaksi? Ai, jotkut eivät uskalla..sepä harmillista. Olisin mielelläni kertonut sitä teille. Jaahas! Joko mieli muuttui? No, siispä jatkakaamme tarinaa.

  Kello lyö 12:00. Keskiyöllä, kukaan ei haluaisi liikkua hautausmaalla, mutta Pein on järjestänyt pienen reissun koko porukalle. ”Deidara-senpai? Jalkasi tutisevat.” Tobi piipittää panda-asussaan. ”O..ole si..sinäkin hi..hiljaa si..siinä! Tä..täällä o..on ky..kylmä!” Deidara kailottaa. ”Deidara taitaa pelätä!” Konan säikyttää Deidaran takaapäin ja Deidara säikähtää. ”Äääk! Konan! Älä tee noin!” Deidara huutaa Konanille. Pein kutsuu koko joukon koolle ja alkaa kertoa ohjelmasta. ”Selvä! Ensiksi, me matkaamme hautausmaalle. Siellä kerromme kummitus-tarinoita ja tulemme takaisin tänne. Sitten on pullon pyöritystä ja sen jälkeen vapaata menoa.” Pein selostaa. ”Tobia pelottaa! Deidara-senpaiii!!!” Tobi huutaa ja tarrautuu Deidaraan. ”Päästä irti! Mokoma halinalle!” Deidara huutaa ja riuhtoo itseään irti. ”Muttakun Tobia pelottaa!! Ei mennä hautausmaalle!!” Tobi roikkuu yhä Deidarassa kiinni. ”Irti jo, ääliö!!” saa riuhtaistua itsensä irti ja katsoo pukuaan. ”Miksi edes olen pokémon?!” Deidara ärähtää. ”Missäs se söpö ´pikapika´ huutosi on?” Konan kiusoittelee Peinin kanssa Deidaraa. ”Lähdemmekö me ollenkaan?” Itachi kysyy. ”Musketööri-Itachi!” Tobi hihkaisee. Samoin olivat Hidan kuin Kisamekin musketöörejä. Itachi, Hidan ja Kisame ottavat miekkansa esiin ja huutavat: ”Kaikki yhden, ja yksi kaikkien puolesta!” ja niin saattue lähti kohti hautausmaata.

  Eikö olekin jännittävää. Keiden asuja ette ole vielä kuulleet? Ai, Sasorin, Kakuzun ja Zetsun? Oi anteeksi. Kakuzulla on puku päällä, ja kulkee salkun kanssa, eli hän on asiamies. Zetsu halusi olla kukkaruukku-kasvi, ja Sasori taas...Sasori on prinssi. Mutta söötti onkin. Kruunu punaisilla kutreilla, oikean prinssin näköinen. Anteeksi, eksyin aiheesta. Siis...meillä on musketöörejä, prinssi, ruukkukasvi, asiamies, merirosvoja, panda ja Pikachu. Hehän lähtivät jo hautausmaalle? Niin...missä teeni? Kakkukin uupuu! Hetkinen, sinä siellä! Tule takaisin! Taka.............

   Joukko matkasi hautausmaata kohti pelottomina, paitsi yksi. Tobi pelkäsi suunnattomasti ja roikkui Deidarassa kiinni. ”Tobi is a good boy, ja päästää senpaista irti!” Deidara yrittää olla ärähtämättä Tobille. Joukko oli kävellyt jo puoli tuntia. Sitten he näkivät sen, hautausmaan. Mäen alla oli ränsistynyt kirkko ja kirkon takana usvainen ja kammottava hautausmaa. Joukko pysähtyi aivan reunalle. Zetsu tuli viimeisenä, mutta alusi nähdä, millaiseen paikkaan olivat saapuneet. ”Tuoko...?” Zetsu sanoi kävellessään. Zetsulla oli ongelmia pukunsa kanssa ja kompastui. Zetsu lähti vierimään mäkeä alas. Hän pyöri, pyöri ja pyöri. ”Sehän pyörii kuin mikäkin hyrrä..” Kisame huomauttaa. ”Mitä odotamme? Perässä vain.” Konan sanoo. Tobi lähti vierimään mäkeä alas, samalla tavalla kuin Zetsu. ”Whii!! Tämä on kivaaa!! Tobi on hyrrä!” Tobi huutaa ja pyörii mäkeä alas. Deidara yrittää mennä mäen alas kävellen, mutta mäki teki tehtävänsä. Deidarakin lähti pyörimään mäkeä alas huutaen ”PYSÄYTTÄKÄÄ MINUT! TÄMÄ ON NIIN PENTUMAISTA!” Deidara kierii mäen alas ja pysähtyy. ”Tobi pysäytti senpain!” Tobi sanoo iloisesti. Musketöörit ottavat miekkansa ja huutavat ”Yksi kaikkien, ja kaikki yhden puolesta!” ja lähtevät juoksemaan mäkeä alas. Asiamies-Kakuzu sen sijaan käytti salkkua pulkkanaan, että pääsee mäen alas. Prinssi-Sasorilla oli omat keinonsa. Hän oli löytänyt portaat ja tuli niitä pitkin alas, mutta missä välissä hän oli erkaantunut porukasta? Pein ja Konan olivat tulleet samaa kautta kuin Sasori, portaita pitkin.

  Jännittävää. Kuinka Sasori oli erkaantunut porukasta, vaikka hän oli ensimmäisten joukossa? Ensimmäisten olisi pitänyt nähdä, jos Sasori olisi lähtenyt. Onko heissä sittenkin jotain, mikä liittyy halloweeniin? Ken tietää. Täh? Äläkä sinä siinä valehtele. Et voi tietää mikä heissä on karmivaa. Lapset, pah! Siinähän se teeni on, ja kakkuni! Kiitos. Nyt olen iloinen ja voimme taas jatkaa tarinaa.

  Saattue oli hautausmaalla. ”Tuolla on tarpeeksi sumuinen ja pelottava paikka.” Konan ilmoitti ja osoitti hautakivien väliin. ”Konan on oikeassa. Sinne siis!” Pein ilmoitti ja kaikki kävelivät Konanin osoittamaan paikkaan. Kun kaikki ovat istuutuneet, on aika kertoa kummitus-tarinoita. ”Okei. Kuka aloittaa?” Pein kysyy taskulampun kanssa. ”Minä voin.” Deidara vastasi ja otti taskulampun. ”Maalaispojat olivat matkustaneet kaupunkiin tapaamaan serkkuaan. He saapuivat kyläpaikkaan myöhään illalla. Serkkupoika oli vielä kaupungilla ajelemassa ystäviensä kanssa..........” Deidara kertoo tarinaa. Parin minuutin kuluttua. ”.......mat. Äiti epäili, että heidän pojalleen oli varmasti sattunut jotakin ikävää. Niinkuin olikin. Aamulla poliisit tulivat kertomaan, että poika oli yöllä joutunut auto-onnettomuuteen ja menehtynyt.” Deidara ojentaa taskulampun Kisamelle. ”Mikä rasahti?” Tobi kysyi säikähtäen. ”Joku orava tai vastaava katkoi oksan. Ei sen kummempaa.” Deidara vastaa. ”Deidara? Takaasi nousee joku?” Pein kertoo ääni vähän väristen. ”Ei ole kukaan meistä? Nousi maasta!” Konan huudahtaa. Kaikki kääntyvät katsomaan, samoin Deidara. Kaikilla loksahtivat suut auki ja huutavat ”ZOMBEJA!!!”

  Jännittävää. Miten heidän käy? Ken tietää. Tulkaa ensi kerralla takaisin ja kuunnelkaa tarina loppuun. Hyvää yötä, näin toistaiseksi.


TO BE CONTIUNED