Tervetuloa takaisin. Oliko viimeksi kivaa? Tällä kertaa tulee olemaan varmasti kivempaa. Saatte nimittäin kuulla loputkin tarinasta. Mihin se jäikään. En löydä sitä kohtaa. Sinä siinä. Muistatko mihin jäimme? Tulepas auttamaan. Kiitos, ja nyt voimme siis jatkaa.

  ”ZOMBEJA!!!” kaikki huutavat ja aikovat karkuun. Zombeja tuli sieltä täältä, joka suunnasta. He eivät päässeet karkuun, he olivat jumissa. Pein, Konan, prinssi-Sasori ja musketöörit ottivat miekkansa ja aikoivat suojautua. Tobi oli tarrautunut Deidaraan kiinni, mutta Deidara ei liikkunut mihinkään. Hän oli jämähtänyt. Konan vinkkasi Peinille, joka päästi naruista irti ja ´zombit´ lysähtivät kasaan. ”Mitä peliä tämä nyt on!?” Deidara ärähti Peinille ja Konanille heti, kun oli päässyt Tobista irti. ”Senpai? Oliko nuo nukkeja tai jotain?” Tobi kysyy pystyyn päästyään. ”Tietenkin ne oli idiootti! Oletko sokea tai jotain!” Deidara kiivasteli. ”Minä autoin.” Sasori sanoo tyynesti. Konania naurattaa, samoin Peiniä. Kakuzu vaali rahasalkkuaan, ja koetti pitää sen kiinni. Ruukkukasvi-Zetsu sen sijaan....oli kirkon jossain nurkassa kiinni ja esitti viatonta kasvia. Musketöörit olivat valmiina lähtemään muualle. ”Hupi on vasta alkanut, ystävät rakkaat.” Konan kertoi ilkeä pilke silmäkulmassaan. ”Hän taitaa olla tosissaan.” Hidan sanoo. ”Kisame. Se jäi sinuun. Tarinasi vuoro.” Pein sanoo, ja kaikki istuvat alas. ”Selvä....Mitäköhän tässä keksisi..” Kisame miettii hetken. ”Kerran kesällä kolme kaverusta päätti tehdä pyöräretken ja yöpyä teltassa leirintäalueella. Matka sujui hyvin. Eräs kaveruksista vain vaikutti oudon hiljaiselta. Muut tumivat itsekseen, että hänellä saattoi olla huolia ja yrittivät kaikin tavoin piristää häntä. Turhaan. Illalla pojat sytyt........” Hetken kuluttua. ”.......jan ja kaikki tavaransa leirintäalueelle. Aamulla poika löytyi kuolleena nuotion äärestä. Poliisit menivät ilmoittamaan surullisen uutisen pojan kotiin. He halusivat samalla vilkaista pojan huonetta. Kun he avasivat oven, pojan äiti pyörtyi järkytyksestä. Pojan huoneen seinälle oli yön aikana ilmestynyt suuri musta risti.” Kisame lopettaa, ja ojentaa taskulampun sen jälkeen prinssille, eli Sasorille. ”Miksi minä...?” Sasori kysyi tyynesti, naama peruslukemilla. ”Et ole kertonut tarinaa?” Pein kysyi tympiintyneenä. Sasori katsoi Peiniä ja käynnisti taskulampun kasvoihinsa. Mikä karmiva näky. ”Olipa kerran tyttö, joka asui suuressa vanhassa kartanossa äitinsä kanssa. Eräänä päivänä äiti lähti ystäviensä kanssa läheiseen kaupunkiin illanviettoon. Tytölle hän vannotti ennen lähtöään:
-Saat lukea kaikkia lehtiä, mutta tämän päivän lehden olen piilottanut sinulta, koska Siinä oli niin kauhea uutinen. Kun äiti oli läht........” hetken kuluttua ”......kijoita käskettiin huolella lukitsemaan ikkunat ja ovet, kaiken varalta. Tyttö lähti hädissään kiertämään kartanoa ja tarkistamaan, ovatko ovet ja ikkunat lukossa. Alakerrasta löytyi yksi auki oleva ikkuna. Juuri kun tyttö alkoi sulkea sitä, hyökkäsi pimeästä pitkäkyntinen murhaaja ja raateli tytön. Äiti tuli yöllä kotiin ja löysi tytön kuolleena kylpyammeesta.” Sasori päätti tarinansa ja antoi taskulampun Konanille. ”Jaahas! Että minun vuoro. Hyvä on sitten, tässä on” Konan sammutti taskulampun, eikä kukaan nähnyt häntä enää. Konan oli noussut pystyyn, vetäisi syvään henkeä, käynnisti taskulampun ja aloitti. ”Olipa kerran tyttö, joka ihaili kaunista nukkea lelukaupan ikkunassa. Hän mankui yhtä mittaa vanhemmiltaan rahaa, jotta voisi sen ostaa. Lopulta tyttö sai kuin saikin rahat nuken ostoa varten. Kaupassa myyjä selitti nuken olevan erikoinen, mutta ei kertonut tarkemmin millä lailla. Illalla nukkumaan men........” hetken kuluttua ”......än ei tapahtunut. Tyttö valvoi monta yötä. Lopulta hän oli niin uupunut, että nukahti. Silloin nukke tuli tytön vuoteen ääreen ja sanoi:
-Nyt kuolet sinä!
Ja niin se murhasi tytönkin. Olkaa varovaisia, ettei teille käy samoin.” Konan sanoi ja viimeisen lauseen aikana hän otti hehkeän-asennon ja sammutti taskulampun. Kaikki olivat kauhusta kankeita.
  Niimpä! Miten tuollainen nukke-satu voi olla noin pelottava? Vai tekikö kertoja siitä entistä pelottavamman? Oliko Konan osannut eläytyä kertojan  rooliinsa ja saanut sen avulla tarinasta pelottavan. Sitä emme tiedä. Nyt, jatkakaamme tarinaa.
  ”Ko..Konan? Onko tuo totta?” Tobi kysyi ääni väristen ja Deidarassa kiinni. ”Onhan se.” Konan vastasi virne kasvoillaan. Kukaan ei liikkunut, kaikki olivat jähmettyneet Konanin tarinan myötä. ”Okei! Jashinisti-musketöörin vuoro!” Konan sanoi ja heitti taskulampun Hidanille. ”Ja minunko pitäisi keksiä jotain?” Hidan kysyi yhä jähmettyneenä. Hidan käynnisti taskulampun ja aloitti. ”Oli mustanmusta yö ja minä kuljin mustanmustaa tietä mustanmustan metsän läpi. Tulin mustanmustalle muurille, jossa oli mustanmusta portti. Astuin mustanmustasta portista ja tulin mustanmustalle tielle, joka vei mustanmustan puutarhan halki mustanmustaan taloon. Mustanmustassa talossa ol.......” hetken kuluttua ”.........stan huoneen mustanmustasta komerosta kuului kamalaa verenhimoista ryystämistä. Avasin mustanmustan oven mustanmustaan komeroon. Siellä istui vaari ja söi veriappelsiiniä.” Hidan lopetti ja viskaa taskulampun Peinille. ”Oliko tuo taas sinun ***tuilua?” Kakuzu kysyi tympääntyneenä. ”Ei. Se ei ollut.” Hidan vastasi närkästyneenä. ”DEIDARA-SENPAI!! MENNÄÄN POIS!! TOBI EI HALUA KUULLA ENÄÄ YHTÄÄN TARINAA!!” Tobi huusi täyttä kurkkua ja piti Deidarasta kiinni. ”Ole sinäkin hiljaa!! Minä en jaksa olla täällä!!” Deidara huusi Tobille. ”Okei..mennään sitten. Onhan tässä kuultu tarinoita jo jonkin aikaa.” Pein sanoi ja nousi. Kaikki muutkin nousivat ja olivat valmiina lähtöön. ”Ja mitenkäs me ylös päästään??” Deidara sanoi ja katsoi, kun Tobi yritti kiivetä liukasta mäkeä ylös ja liukui aina takaisin jalkoihinsa. Pein, Konan ja Sasori ajattelivat mennä portaita pitkin takaisin ylös, samoja joita pitkin olivat tulleet alas. Kolmikko ei kuitenkaan portaita löytänyt. ”Ei ne kadotakaan voi.” Konan sanoi. ”Miten tuollaiset portaat pystyisivät kadota? Yksi laatta painaa ainakin 5 kg.” Sasori kertoi. ”Jotenkin meidän on ylös päästävä.” Pein sanoi ja alkoi miettiä. ”Yhteistyöllä?” Konan sanoi vartin päästä. ”Niin..joo..” Pein sanoi, ja kolmikko meni muitten luokse. Tobi oli päässyt ylös, jollain kumman syyllä.

  Miten Tobi oli sinne päässyt? Mäki oli liukas, ja Tobihan liukui aina takaisin Deidaran jalkoihin. Se olikin kummallista. No, kerronpa teille, miten Tobi oli sinne päässyt. Hän oli ottanut vauhtia, ja juossut koko matkan ylös. Mennäänkö takaisin tarinaan?

  Tobi oli ylhäällä. Sieltä hän teki suuren löydön ja huusi ”Senpai! Senpai! Tobi löysi portaat!” ja samalla osoitti vasemalle. Kaikki kääntyivät katsomaan. Totta, siellä oli portaat. Kaikki ryntäsivät portaille, ja niitä ylös. Kaikki olivat taas turvassa. Syytä portaitten katoamiselle ja paikan vaihdolle Pein, Konan ja Sasori eivät keksineet syytä, mutta he huomasivat, että kaikki olivat jo lähteneet takaisin juhla-salille päin. Kolmikon oli siis otettava muut juosten kiinni. Tunnin kävelyn jälkeen he olivat takaisin juhla-salilla. ”Mikä on nyt? Pussi-hyppely?” Itachi virnuili. ”Haha! Ei meillä mitään pussi-hyppelyä ollut, vaan pullon pyöritystä.” Pein sanoi ja otti pullon esille.

  Oih! Pullon pyöritystä!  Totuus vai tehtävä? Ihania kysymyksiä. Anteeksi taas, eksyin aiheesta. Oliko se tarina vielä kesken? Oli vai? Missä kohti...jaa, siinä. Ja takaisin tarinaan? Ai ei, koska vessahätä...äkkiä sitten, mutta me aloitamme jo.

  ”Tobi haluaa aloittaa! Tobi haluaa aloittaa!” Tobi sanoi, kun kaikki olivat istumassa rinkiin. Pullo annettiin Tobille, ja tämä pyöräytti sitä. Pullo pysähtyi Zetsuun. ”Totuus vai tehtävä?” Tobi kysyi Zetsulta. ”Totuus.” Zetsu vastasi muitta mutkitta. ”Onko totta, että Zetsu pelkää puutarhasaksia?” Tobi kysyi ja yritti olla nauramatta. Zetsu vähän kyllä hätkähti, mutta vastasi tuota pikaa. ”Kyllä. Ei! Kyllä. Ei!” musta ja valkoinen tappelivat totuudesta. ”Sekäettä!” päättyi kiista lopulta. Sitten oli Zetsun vuoro pyörittää. Hän pyöritti, ja pullo pyöri ja pyöri ja pyöri. Se pysähtyi Peiniin. ”Totuus vai tehtävä?” Zetsu kysyi. Pein mietti hetken, sitten vastasi ”Tehtävä.” ja Zetsu naurahti. ”Suutele Itachia.” Zetsu sanoi virne kasvoillaan. ”Mitä!?!?” Pein ja Itachi pomppaavat yhtäaikaa ilmaan ja huutavat typerästä tehtävästä. ”No, hopihopi.” Konan hoputti äijiä. ”Ei tässä koko yötä ole aikaa odottaa teidän $@@t@n@n homoilua!” Hidan lausahtaa äreästi. Ja niinpä Pein ja Itachi joutuivat noloina suutelemaan toisiaan. Sen jälkeen he kylläkin meinasivat oksentaa, mutta se heiltä jäi tekemättä.

  Siinä oli vasta tarinaa kerrakseen. Ensi kerralla nähdään, ja saatte tälle tarinalle kamivan lopun, niinkuin olette halunneet. Hyvää yötä taas kerran, toistaiseksi.


TO BE CONTIUNED