A/N: Eli vastakohta yhdistettynä varsinaiseen ficciin...

..............................................

Hokagen työ osasi olla todella vaikeaa välillä. Mutta toisaalta se oli myös todella palkitsevaa. Kun kaikki työt olivat kunnossa, Konoha sai nukkua rauhassa taas yön yli.

Minaton aamu oli alkanut ihan tavallisissa merkeissä. Hän oli jakanut kaikille tiimeille tehtävät ja lukenut kaikki aamuraportit läpi, kun Hokagen huoneen oveen koputettiin. Oven auetessa Rin astui sisään kantaen tarjotinta, jossa oli teetä ja aamupalaa.

- Minato-sensei. Toin sinulle aamupalaa, Rin sanoi ja kantoi tarjottimen Minaton pöydälle.
- Ah. Kiitos Rin. En olekaan ehtinyt syödä vielä mitään. Tänään on niin kiireinen päivä, Minato sanoi hymyillen.
- Eipä mitään. Muuten sensei. Kakashi pyysi minua ilmoittamaan sinulle, että hän tulee illalla käymään.
- Niin, Kakashi. Hyvä että hän muisti, Minato hymyili tyytyväisenä syödessään aamupalaa.
Rin katsoi kummissaan hokagea.

- Tuota… Minato-sensei?

Minato kääntyi Riniin päin kysyvästi.

- Tuota. Onko tänään jokin tärkeä päivä? Rin kysyi epävarmana hokagelta.

Minato nosti toista kulmakarvaa ihmeissään. Hän alkoi setviä papereita nopeaan tahtiin, kuin etsien jotain pöydältä. Paperi ja käärö kasan selvittämiseen meni Minatolta melkein tunti. Vaikka Rin oli yrittänyt moneen kertaan herättää senseinsä huomion, niin se ei ollut toiminut. Minato oli joka kerta vain huitaissut kädellään ilmaan torjuvasti. Juuri kun Rin oli luovuttamassa, Minato hihkaisi iloisesti.

- Hah! Löysinpäs, Minato sanoi, kuin pikku lapsi.

Minato selasi kalenteriaan tarkasti, kunnes saapui samaisen päivän kohdalle. Hän käänsi kalenterin Riniin päin. Rin katsoi kalenteria hämmentyneenä. Keskellä kalenteria oli merkattu yksi tietty päivä monilla eri väreillä, niin että sen jokainen varmasti huomaisi.
- Naruton synttärit? Rin kysyi tyrmistyneenä.

Rin oli järkyttynyt. Kuinka hän, joka muisti aina kaiken oli voinut unohtaa rakkaan seinseinsä lapsen synttärit.

Rin katsoi senseinsä ilmettä ihmeissään. Hän ei ollut koskaan nähnyt senseitä niin huvittuneen ilkikurisena. Juuri kun Rin oli aukaisemassa suunsa puhuakseen, Minato naurahti.

- Rin. Et voi olla tosissasi, Minato katsoi Riniä ilkikurisuus silmissä.
- Minä olen kokoajan pälättänyt Naruton lähestyvistä synttäreistä.
- Kyllä minä olen kuullut, mutta en muistanut että ne ovat tänään, Rin oli kääntänyt katseensa alas nolona.
- No. Ruvetaanpa töihin, niin ehdimme molemmat juhlimaan Naruton synttäreitä, Minato sanoi virnistäen.

Rin nosti katseensa ja hymyili. Sitten hän nyökkäsi ja alkoi setviä yhdessä Minaton kanssa papereita.

Unohtaa nyt senseinsä lapsen synttärit! Kuinka tyhmä sinä oikein voit olla Rin! Rin haukkui itseään. Onneksi Minato-sensei ei ollut vihainen, Rin huokaisi.

Minato kääntyi katsomaan mietteliäänä Riniä.

- Lähetä viesti Jiraiyalle ja varmista että hän tietää saapua illalla, Minato sanoi Rinille.
- Oletko kuullut mihin aikaan juhlat pidetään? Minato tiedusteli.
- Tiedän, Rin sanoi virnistäen.
- Kushina infosi meitä jo viikko sitten juhlista, mutta en siltikään muistanut. Juhlat alkavat kuudelta, eikö niin? Rin vielä varmisti Minatolta.

Minato nyökkäsi myöntävästi.

- Sinun piti mennä auttamaan Kushinaa valmisteluissa. Kushina puhui, että olitte sopineet ajaksi kello kolme, Minato muistutti Riniä.

Rin katsoi hätääntyneenä kelloa. Kello oli tasan kaksitoista. Heille tulisi kiire, jos he eivät nyt jatkaisi äkkiä töitä.

- Jaha. Kello on jo noin paljon. Pitää laittaa vauhtia, Minato totesi virnistäen.

…

Minato ja Rin pitivät kiirettä. Heillä ei ollut aikaa paljoa. Asiaa ei helpottanut sekään, että Minato hyppi välillä joka suuntaan hihkuen iloisena Naruton syntymäpäivistä. Kuka tahansa sattui erehtymään huoneeseen sai kuunnella, kuinka ihana Naruto oli. Ja kuinka nopeasti tämä oli kasvanut.

Pikku hiljaa papereita toimittavat ninjat totesivat, ettei Hokagen huoneeseen kannata astua, jos on kiire. Joten ninjat päättivät yhteistuumin jättää kaikki paperit Hokagen oven toiselle puolelle pinoon ja toivoa parasta etteivät paperit ehdi hävitä ennen kuin Hokage ne huomaa. Ninjojen onneksi Rin oli huomannut tämän ja kantoi papereita sisään tasaiseen tahtiin.

Onneksi Minato keskittyi uusien geninien läpikäymiseen ja ryhmien päättämiseen, muuten uudet geninit olisivat saattaneet mennä aivan sekaisin. Tämäkään ei kauaa Minatoa pidätellyt ja pian hän taas hihkui ympäri huonetta kuin ihana poika Naruto on. Minatolla oli muitakin paperi hommia mm, päivä raporttien tarkastus ja arkistointi, sekä asiakirjojen luku ja hyväksyntä.

Minato ei paljon jaksanut keskittyä papereiden lukemiseen, vaan puhkesi vähän väliä puhumaan Narutosta. Ihme ja kyllä paperi pinot pienenivät kuitenkin tasaiseen tahtiin.

…

- Kaikki on vihdoinkin tehty, Minato istahti tuolille huokaisten.
- Ehdinpäs ajoissa Naruton synttäreille, hän virnisti.

Oveen koputettiin ja sisään astui viestintuoja, jolla oli mukanaan kiireinen viesti. Minaton oli pakko pitää Anbujen hätä kokous. Minato hymähti ja lähti kepein ja iloisin askelin kohti kokoushuonetta. Tuli mitä tuli, Minato ei aikonut antaa minkään lannistaa hänen päiväänsä. Minato aikoi jakaa osan ilostaan myös Anbuille.

Kun kokous oli pidetty, Minato oli palannut takaisin Hokagen huoneeseen. Rin oli ennen kokousta lähtenyt auttamaan Kushinaa. Minato oli iloinen, että Kushina ja hänen oppilaansa tulivat hyvin toimeen.

Minatolla oli vielä pari paperia käsiteltävänä, jotka olivat saapuneet kokouksen aikana.

Kello oli puoli kuusi, kun oveen koputettiin. Sisään astui Jiraiya, Naruton kummisetä.

- Miten menee Minato? Jiraiya kysyi hymyillen sulkiessaan ovea.
- Sain juuri tehtyä viimeisetkin paperi työt, Minato huokaisi hyväntuulisena ja hymyili Jiraiyalle.

Jiraiya nyökkäsi ja käveli huoneen ikkunan eteen. Minato seurasi sivusilmällä Jiraiyaa, samalla hän siivosi työpöytänsä järjestykseen seuraavaa urakkaa varten.

- Muuten Minato, Jiraiya aloitti.
- Niin? Minato kysyi ja kääntyi Jiraiyaan päin, nojaten samalla pöytää vasten.
- Mitä ostit Nautolle lahjaksi? Jiraiya kysyi ja kääntyi katsomaan Minatoa.

Minato virnisti ilkikurisesti vanhalle senseilleen. Hän oli miettinyt jo kauan mitä antaisi Narutolle lahjaksi. Eikä hän aikoisi paljastaa sitä, kuin vasta Narutolle.

- Sinä sentään muistit, Jiraiya naurahti ja taputti entisen oppilaansa olkapäätä.
- En olisi mennyt vannomaan, että muistat. Kun sinulla on niin paljon töitä kokoajan, Jiraiya virnisti ja poistui ovesta, jättäen virnuilevan Minaton taakseen.

Jotain minun piti vielä käydä tekemässä, Minato mietti.  Ai niin, ne yhdet paperit. Ja... Niin se… Minato hymähti ja lähti ulos, jättäen paperit siihen mihin viestinviejä ne oli jättänyt.

…

Kello oli tasan kuusi, kun Minato saapui poikansa syntymäpäiville. Kun hän avasi oven häntä vastaan juoksi lauma lapsia, Naruto ensimmäisenä.

- Isä. Isä tuli kotiin, Naruto pomppi innoissaan.
- Hyvää syntymäpäivää Naruto, Minato virnisti ja nosti poikansa ilmaan ja halasi tätä.
- No. Paljonkos sinä täytitkään? Muistini ei nyt oikein toimi kunnolla, Minato kysyi Narutolta kiusoitellen.
- Viisi vuotta, Naruto virnisti ja näytti viittä sormea isälleen.
- No, sittenhän sinä olet jo iso poika, Minato hymyili ja laski Naruton maahan.
- Silloin sinä olet tämän lahjan ansainnut, Minato antoi paketin Narutolle.

Naruto repi innoissaan lahjapaperin säpäleiksi. Hänen ilmeensä oli näkemisen arvoinen kun hän näki lahjansa. Naruto oli ensin epäuskoinen ja katsoi vuoron perään isäänsä ja lahjaansa. Minato nyökkäsi Narutolle hymyillen. Naruton ilme kirkastui ja  hänen silmänsä loistivat ilosta. Naruto halasi isäänsä innoissaan ja riensi muiden lasten kanssa leikkimään. Naruto oli pukenut Anbujen naamarin kasvoilleen.

Minato hymyili tyytyväisenä. Hänen aivonsa ja kekseliäisyytensä ei ollut pettänyt häntä. Minaton takaa kuului naurahdus. Hän käänsi katseensa taakseen. Kushina seisoi hänen takanaan hymyillen. Minato käveli vaimonsa luo ja halasi tätä.

- Saavuin juuri oikeaan aikaan.
- Jiraiya ilmoittikin, että saavut ajoissa kotiin tänään, Kushina hymähti.
- Sinä taisit muistaa hyvin Naruton synttärit. Koko kylä on melkein käynyt täällä onnittelemassa. Sinä kuulemma olit kertonut, Kushina kiusoitteli Minatoa.
- Saatoin olla hiukan innoissani Naruton synttäreistä, Minato kertoi virnuillen.
- Miten muuten keksit tuon lahjan, Kushinan oli pakko kysyä, vaikka hän ei ollut oikein iloinen, että hänen miehensä oli pomppinut ympäriinsä kertoen Naruton synttäreistä.
- Niin. Se lahja, Minato naurahti ja pörrötti hiuksiaan.
- Muistatko sen kerran, kun olin lähdössä tehtävälle ja tarvitsin Anbu naamariani? Minato tiedusteli Kushinalta.
- Muistan, Kushina nyökkäsi sanoessaan.
- Jouduin jahtaamaan Narutoa ympäri taloa, saadakseni häneltä Anbu naamarini. Joten ajattelin että pääsisin helpommalla ensikerralla, jos hänellä olisi oma Anbun naamarinsa, Minato selitti virnuillen Kushinalle.

Kushina räjähti nauramaan Minaton selitykselle. Minato seisoi tämän edessä, punaisena kuin tomaatti. Jiraiya seisoi oven pieleen nojaillen katsoen Kushinan naurua ja Minaton punaista naamaa. Jiraiyaakin alkoi pikkuhiljaa naurattamaan. Pian lapsetkin saapuivat katsomaan, mitä aikuiset metelöivät. Myös Rin ja Kakashi, joka oli tullut kerrankin ajoissa paikalle, saapuivat tarkastelemaan tilannetta.

Minato katsoi ympärilleen ja näki kaikki hänelle läheiset ihmiset. Todellakin tätä hän oli halunnut koko pienen elämänsä ajan. Perhe, ystävät, Konoha, hän todella rakasti tätä kaikkea. Minato halusi pitää huolen, että kaikkien kasvoilla säilyisi vastoinkäymisistä huolimatta aina iloinen hymy.
Minato huokaisi. Tosissaan niin kauan kuin hän olisi Hokage, hän aikoisi pitää siitä huolen.

..................................

A/B:Risut ja ruusut kiitos :)