Kun kaikki kutistuu


Oli aurinkoinen kesä aamu ja Naruto oli jalkeilla jo kukonlaulun aikaan. Hän veti ylleen upouuden puseronsa ja pinkaisi pihalle.

"Tänään teen jotain tosi hauskaa!" Naruto riemuitsi ja Pum, kumautti päänsä puun oksaan.

"Auts!" Naruto älähti. "Enkös minä ole aina mahtunut kulkemaan tuon oksan alta?"

Samassa Naruto huomasi, että puu oli kukassa. Hän taittoi puusta yhden kukkasen, pani sen korvansa taa ja jatkoi tyytyväisenä matkaansa.

Mutta sitten hän pysähtyi. "Enhän minä ole koskaan aikaisemmin ylettänyt ottamaan kukkaa oksalta", hän sanoi.

Siinä samassa totuus valkeni Narutolle: Puu oli kutistunut.

"Äidin on saatava tietää tästä heti!" Naruto kiljahti. Hän päätti oikaista kotiin tutun pensasaidan aukosta.


* * *


Mutta kun Naruto puikahti pensaan läpi, kuului pahaenteinen risahdus. Naruton pusero oli takertunut oksaan ja repeytynyt.

"No niin, nyt on pensasaidan aukkokin kutistunut", Naruto parkaisi.

Kotona Naruto riisui repaleisen puseronsa, koska ei halunnut pahoittaa äidin mieltä liian monella huonolla uutisella.

sitten hän yritti pukea ylleen vanhan puseronsa, mutta se oli aivan liian pieni. "Vaattenikin ovat kutistuneet!" Naruto vaikeroi.

Silloin Naruton äiti astui huoneeseen. "Mikä hätänä?" hän kysyi huolestuneen näköiseltä Narutolta. "Koko maailma kutistuu", Naruto parkaisi. "Kohta emme mahdu tänne ollenkaan."

Hänen äitinsä silitti pienokaisensa päätä. "Voi kultaseni, eihän maailma kutistu. Sinä itse vain kasvat isommaksi!"


* * *


Naruto tutki repeytynyttä puseroaan tarkemmin. Se oli tosiaan suurempi kuin hänen vanha paitansa. Mikä helpotus!

Lopulta hänen äitinsä etsi kaapista toisen sopivan kokoisen puseron, jotta Naruto pääsisi kirmaamaan takaisin ulos. "Onneksi en ole vielä niin iso, etten voisi leikkiä", Naruto nauroi ja vilkutti äidilleen.