Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Mustiin pukeutunut wappu, osa 1/2 - Nuti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 5463 sanaa, 35240 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2010-09-05 11:45:44
Kansio: Muu - S-K13

Rating/Genre: K13-K15 (?), twoshot (olin alun perin ajatellut oneshottia, mutta se ei mahtunut kokonaisena tänne :'D), AU, general drama, angst (loppujen lopuksi tarina ei ole kovin surullinen), jossain määrin kuivakka huumori
Beta: dAcktor (asiavirhetarkistus, ei pyöri täällä), Sayori (ymmärrettävyystarkistus)
Disclaimer: Ficci perustuu Masashi Kishimoton Naruto-sarjan maailmaan. En omista Masashi Kishimoton hahmoja. Tarina on minun, hahmot eivät. Ja Coffee House kuuluu sille itselleen.
Warnings: Tarinan ensimmäisessä osassa on iso kasa hyvin hämmentävää matematiikkajargonia, jota ei tarinan tajuamisen kannalta tarvitse ymmärtää, mutta pian sen jälkeen päästään yleiskielisemmälle tasolle. Myös alkoholin ja tupakan kaltaisia paheita ilmenee. Lopussa kerrotaan hyvin väkivaltaisesta yhteenotosta, mutta ei kerronta ei ole siinä pikkutarkkaa. Niin ja: tämä on pisin oneshot(iksi aiottu tarina) jonka olen kirjoittanut, 12 ja rapiat sivua Wordin Times News Romanin kymppifontilla!

Summary: Shikamaru Nara vaikuttaa olevan ensimmäisen vuoden laajan matematiikan opiskelijoiden pohjasakkaa: hän ei koskaan tee kotitehtäviään tai edes osallistu kokeisiin, eikä hän sen vuoksi koskaan läpäise matematiikan kurssejaan. Matematiikan assistentti Neji Hyuuga alkaa kummastella tilannetta, sillä hän on havainnut, etteivät nollat Naran pistetilillä kerro koko totuutta tämän taidoista. Mutta minne vie Naran tie wappuaattona, entä miksi hän on sinä päivänä pukeutunut täysmustaan?

Hahmot ovat nelisen vuotta vanhempia kuin mitä Shippuudenissa, ja kattauksessa ilmaantuvat mm. Shikamaru, Neji ja pari muuta ninjaotusta. Kerronta on lähes täysin Nejin kannalla. Ainutkaan hahmoista ei ”esitä” ketään tiettyä henkilöä opinahjossani.

Arvostelu
6
Katsottu 1483 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
A/N: Olemme niin, niin usein nähneet ficcejä Naruto-hahmojen seikkailuista yläasteella ja lukiossa – mutta missä ovat korkeakoulut ja yliopistot? Kutkutti tehdä ajatus aiheesta, kun kerran korkeakoulussa opiskelen, joten aika käydä töihin! Tarina perustuu ensimmäiseen vuoteeni nykyisessä opinahjossani. Aloitin ficin tekemisen viime vapun aikoihin, ja kesällä kirjoittaminen oli hieman tauolla. Nyt tämä on kuitenkin valmis!

Kiitokset kaverilleni dAcktorille (ei pyöri näillä sivuilla) tiedoista assarin tehtävistä ja yleisestä kannustuksesta! Kiitokset myös Sayorille, joka tarkisti, ymmärtääkö tavallinen kuolevainen tarinaa kaikkien korkeakoulutermien seasta!

Tarinan lopussa on käännökset eri korkeakoulutermeistä ja sen elämästä yleensä. Tässä alla vielä pikaselitykset eniten käytetyistä termeistä:

* Teekkari on teknillisen korkeakoulun opiskelija.
* Fuksi (tai phuksi) on ensimmäisen vuoden opiskelija.
* Assistentti (eli assari) on vanhempi opiskelija, jonka koulu on palkannut vetämään nuorempien opiskelijoiden laskuharjoituksia niin, että opiskelijat jaetaan harjoitusryhmiin ja kutakin ryhmää vetää yksi assistentti. Assistentti on siis opetettaviaan vanhempi opiskelija, joka tekee sivutyönään eräänlaisia opettajan hommia.
* Fyysikko, kemisti, konelainen… Eri alojen opiskelijoita nimitetään omaan alaan liittyvillä nimillä. Tässä siis teknillisen fysiikan ja matematiikan opiskelijoita sanotaan fyysikoiksi, kemian opiskelijoita kemisteiksi ja konetekniikan opiskelijoita konelaisiksi.
* Kilta Saman opinto-ohjelman opiskelijat muodostavat killan, joiden sisällä järjestetään tapahtumia ja joissa opastetaan fukseja korkeakoulun ihmeisiin. Killat nimetään yleensä mallilla Fyysikkokilta ja Kemistikilta (ks. ed.).
* Laaja matematiikka Kattavin (ja vaikein) matematiikan linja mitä teknillisessä korkeakoulussa voi käydä. Vrt. lukion pitkä matematiikka.
* Wappu Teekkarien käyttämä nimi vapusta. Lausutaan ihan vain vappu. Käytän tässä ficissä sanaa wappu, kun tarkoitetaan teekkarien juhlaa, ja sanaa vappu, kun tarkoitetaan siviilivappua.


Ollos huva, ja hyvää koulun alkua joka iikalle!



*****



MUSTIIN PUKEUTUNUT WAPPU
Osa I



”Ovatko kaikki jo merkinneet tekemänsä taulutehtävät listaan? …on? Hyvä. Ja tehtävän yksi tulee tekemään… Haruno.”

Roosahiuksinen nuori nainen nousi pöytänsä takaa pari paperia käsissään. Hän poimi pahvisesta laatikosta liidun ja sipsutti taululle kirjoittamaan tehtävää muiden nähtäväksi. Tuntiassistenttina toimiva nuori, pitkä- ja tummahiuksinen mies nimeltään Neji Hyuuga seilasi sivummalle tuolille seuraamaan toimitusta.

Liitu rapisi vasten taulua. Khak, khak, khak…

Luokassa ei ollut varsinaisia pulpetteja, vaan sen sijaan oli riveittäin penkkejä kuin elokuvakatsomossa ja niiden edessä kapeat pöydät. Siellä täällä, lähinnä kaveriporukoiden muodostamina läikkinä, penkkejä kulutti reilu kymmenkunta noin parikymppistä opiskelijaa. Osa suunnilleen torkkui pöytiään vasten, osa taas kopioi tiukkaan tahtiin Harunon merkintöjä muistiinpanoihinsa. Oli meneillään laajan matematiikan laskuharjoitukset.

”Ja samaan aikaan Aburame voi valmistautua toiseen tehtävään”, assistentti Neji Hyuuga lausui.

Toisen rivin pulpetin takaa nyökkäsi nuorimies, joka piti jostain kumman syystä päässään hikinauhaa ja pikimustia aurinkolaseja sisälläkin. Nyt nekin opiskelijat, jotka olivat saaneet kotonaan ykköstehtävän kuntoon mutteivät kakkostehtävää, alkoivat kaivaa kyniään esille. Itse asiassa kakkostehtävä oli osoittautunut tämän kierroksen vaikeimmaksi tehtäväksi. Osa oppilaista ei tietenkään kirjoittanut kakkostehtävää ylös, sillä he aikoivat katsoa ratkaisun myöhemmin malliratkaisuista – tai sitten olla piittaamatta koko tehtävästä.

Luokan takasektorin yksinäisestä nurkkauksesta kuului tylsistynyt haukotus. Tämä haukottelija, ponihäntäpäinen ja tummahiuksinen nuorimies, oli eräs opiskelija siitä osasta luokkaa, joka ei ollut tehnyt tälläkään kierroksella kotitehtäviään. Tästä huolimatta hän kyllä ennusti helposti, mitä taululle piti tulla, ja hän kirosi itsekseen, kun Sakura Haruno unohti typerästi x^3:n edestä kertoimen 1/3 integroimisen myötä. Miksi pistettiin tumpelot asialle, kun piti sitten tulla assarit perässä? Vaivalloista.

Khah, klak, klak. Sakura sai laskunsa tehtyä. ”Kuten huomaatte, tehtävä ratkeaa merkitsemällä (1 - x)^½ ≤ y ≤ R ja… … …”

Takasektorin ponihäntäpää nojasi taaksepäin. Hän tiesi tuon jo. Oliko Sakuran pakko selittää asiaa kuin idiootille, kun kerran hänen laskunsa oli mennyt tekemään tuollaisen integrointivirheen? Holtitonta.

”Oikein hyvä, Haruno”, assistentti Hyuuga sanoi. ”Mutta tuosta kyllä unohtui kerroin. Periaatteeltaan tehtävä kyllä meni täysin oikein, mutta vastauksen pitäisi olla vain kolmasosa tuosta.”

Ponihäntäpää virnisti voitonriemuisesti.

”Ja sitten Aburame taululle.”

Hikinauhapäinen nuorimies asteli kädet taskussaan taululle ja ryhtyi laatimaan toista tehtävää. Khak, khak, khak… Kauaa takarivin ponihäntäpään ei tarvinnut katsella raapustusta, kun hänen silmilleen hyppäsi taas virheenpahalainen: negatiiviset tapaukset on unohdettu kokonaan tarkastella. Herranpuudeli. Tässäkö olivat yhteiskunnan matematiikan toivot?


***


Loppuja kotitehtäviä ja palautettavien tehtävien vihjeitä myöhemmin…

”Jäikö palautettavista tehtävistä vielä jotain kysyttävää? Jos jäi, voitte kysyä tunnin jälkeen. Palautettavien tehtävien vihjeet olivat kuitenkin nyt tässä. Hyvää wappua!”

Virta opiskelijoita valui käytävälle takkeja päälleen kiskoen. Kenellekään ei jäänyt kysyttävää tehtävistä, kun kaikilla oli kiire wapun viettoon.

Assistentti Neji Hyuugalla ei taas ollut mikään erityinen kiire: hän oli jo hyvissä ajoin korjannut omalle osalleen koituneet opiskelijoiden palauttamat tehtävät, ja hänen omat opintonsa olivat jo hyvin hallussa. Kyllä hän ehtisi wappuilemaan, ei ollut kiirettä. Tosin hänen osaltaan wapun vietto jäisi melko pintakosketukseksi, sillä hän oli valtavirrasta poiketen absolutisti – alkoholi ei hänelle maistunut.

Neji oli oikeastaan saanut paljon etumatkaa opinnoissaan: hän oli käynyt lukion kahdessa vuodessa, suorittanut sen jälkeen siviilipalveluksen ja tullut yhdeksäntoistavuotiaana tähän korkeakouluun. Nyt, paria vuotta myöhemmin, hän kävi toista täyttä vuottaan samalla, kun monet muut hänen miespuolisista ikätovereistaan olivat vasta ensimmäisellä vuodella tai armeijassa. Kiivaassa opintotahdissaan Neji oli jopa aloittanut tuntiassistentin tehtävät. Moni ihmetteli, miten Hyuuga jaksoi sen kaiken, mutta ratkaisu oli yksinkertainen: Hänelle kaikki oli helppoa. Hän oppi asiat ällistyttävän nopeasti ja muisti ne pitkään, kiitos hänen terävän päänsä.

Yllättäen Neji havaitsi, ettei luokka ollutkaan aivan tyhjentynyt fukseista. Eräs tietty ponihäntäpää oli jäänyt sen takasektorille, ja pulpettiin nojaavasta päästä ja rohisevasta kuorsauksesta päätellen tämä sama ponihäntäpää oli autuaasti unten mailla.

Neji hymähti. Tuo oli yksi niistä muutamista ensimmäisen vuoden opiskelijoista, jonka hän tunsi nimeltä: Shikamaru Nara. Iänikuinen laiskamato, joka ei koskaan tehnyt kotitehtäviään mutta joka silti tuli jostain syystä laskuharjoituksiin nukkumaan. Kumma tapaus. Vaan kohta luokkaan tulisi toinen laskuharjoitusryhmä, joten Nara pitäisi siivota pois tieltä.

Neji suori Naran luokse ja kumartui tämän puoleen. ”Nara. Nara!”
”Krrrh… zzzz…”
”Nara!” Tässä kohtaa Neji tuuppasi Naraa hartiaan. ”Laskuharjoitukset päättyivät jo!”
”Hmmm… hmh?”
”Heräsithän sinä viimein.”
”Ja sinä muuten unohdit siitä ykköspalautettavasta neliöjuuret. Neljäs rivi.”
”Eivät ne olleet tälläkään kertaa minun tekemäni malliratkaisut.”
Nara ei vastannut.
”Mutta miksi ihmeessä siihen olisi pitänyt tulla neliöjuuret?” Neji kysyi vielä. ”Mallien mukaan siinä pitäisi olla nimenomaan nuo kuutiojuuret – ”
”Katso vähän tarkemmin niitä eksponentteja. Niiden pitäisi olla 3/2, ei 2/3. Ja vastauksen pitäisi olla 8/27π, ei 4/9π.”

Neji silmäisi malliratkaisuja, joiden perusteella hän oli antanut vihjeet palautettaviin tehtäviin. ”…siltä näyttää, kun tarkemmin katsoo. Painovirheen pahalainen, näemmä. Pitää laittaa kurssin sivuille korjausilmoitus.”

Nara kurtisti kulmiaan ärtyneenä. ”Pyh.”
”Hmh?”
”Ja tuo tehtävä olisi ratkennut ihan helposti Cauchyn jonoilla.”

Cauchyn jonoilla? Nejin kulma kohosi. Eiväthän ne vielä olleet tämän kurssin aihepiiriä!

”Ja minulla kyllä olisi paljon sanottavaa sille luennoitsijalle… saisi selittää asiat selkeämmin, kun puolet porukasta ei näköjään osaa vieläkään osittaisintegroida…”

Mutinoista päästyään Nara alkoi viimeinkin koota tavaroitaan. Ne eivät olleet tosin kauaksi ehtineet levitä, sillä hän ei ollut kirjoittanut tälläkään kertaa demottuja ratkaisuja tai palautettavien tehtävien vinkkejä ylös. Penaali, kansio, paperit, noin. Naran muistiinpanot työntyivät reppuun yhtä tyhjinä kuin mitä ne olivat ilmestyneet sieltä.

Neji silmäili valkeilla silmillään kohti Naraa. Poika oli ilmiselvästi huippuälykäs, mutta hän ei koskaan palauttanut tehtäviä tai merkinnyt kotitehtäviä listaan. Miksiköhän? Tuollaisilla älynlahjoilla Nara olisi kahlannut kaikki laajan matematiikan kurssit läpi ilman minkäänlaista hikoilua! Jopa Nejiä itseään helpommin! Mutta ei. Nara kyllä tuli istumaan laskuharjoituksiin, mutta hän ei koskaan palauttanut kotitehtäviään. Ei. Ja mitä Neji muisti aiemmista välikokeista, hän ei ollut havainnut ainoassakaan paperissa nimeä Shikamaru Nara…

Mistähän oli kyse?
”Nara, hei – ”
Mutta Nara oli jo kaikonnut tiehensä nopeammin kuin mitä hänen laiskiaismainen olemuksensa olisi saattanut antaa ymmärtää.


***


’En tiedä, sotiiko tämä assistenttien etiikoita vastaan, mutta tästä pitää nyt ottaa selko…’

Neji oli nyt kämpillään, opiskelija-asuntolassa eräässä muutaman muun opiskelijan muodostaman solun asunnossa. Hän oli saanut tehtyä pakolliset kotitehtävänsä koulussa, ja omaa rauhaa kaivatessaan hän oli päättänyt vetäytyä oman kämpän rauhaan tavallisen kuntosalitreenin sijasta. Itse asiassa hän tahtoi käyttää tietokonetta. Itsekseen. Ilman olan yli kurkistelevia katseita.

Naknaknaknaknak… klik klik klik…

Noin. Klik. Kurssien kotisivut. Klik. Informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunta. Klik. Matematiikan ja systeemianalyysin laitos. Klik. Matematiikan peruskurssi L2. Klik. Tulokset. Klik. Välikoe yksi… Klik. Välikoe kaksi…

Neji nojautui taaksepäin tuolissaan käsi leuallaan. Molemmissa välikokeissa näkyi Naran opiskelijanumeron kohdalla komea nollarivi.

Kolmas ja viimeinen välikoe teki vasta tuloaan, mutta tilanne vaikutti silti varsin lohduttomalta: Nara ei ollut kerännyt ainuttakaan pistettä kotitehtäviä tekemällä. Koska kurssin alipääsyraja oli siinä kolmenkymmenen pisteen korvilla ja yhdestä välikokeesta sai enintään kaksikymmentäneljä pistettä, Naralla ei olisi enää minkäänlaisia mahdollisuuksia läpäistä kurssia välikokeiden kautta. Hänen pitäisi joko osallistua uusintatenttiin tai käydä kurssi uudestaan uusine välikokeineen päivineen. Pikainen tarkistus toisaalla varmisti sen, että Naralla oli ollut samanlainen kahlaustyyli edelliselläkin laajan matematiikan kurssilla, L1:llä.

’Mitä tässä oikein on? Millainen opiskelija Nara oikein on?’

Neji kyllä ymmärsi, ettei ollut sinänsä hänen asiansa puuttua siihen, miten opiskelijat päättivät opiskella. Silti häntä todellakin kummastutti ja suorastaan turhautti: joku noin älykäs kaveri jätti kursseja heitteille samalla, kun Neji itse oli raatanut itsensä puolikuolleeksi laajan matematiikan tyrskeissä! Ikuiseksi teekkariksiko Nara aikoi ryhtyä?

Hmmmm…

Mikäli Neji muisti oikein – ja mikäli pistelista oli oikeassa – Nara opiskeli teknillisen fysiikan ja matematiikan opintolinjalla. Tällä opintolinjalla oli myös pakollista opiskella laajaa fysiikkaa. Eli mitä jos…

Klik, klik. Takaisin informaatio- ja luonnontieteiden tiedekunnan sivulle. Klik. Teknillisen fysiikan laitos. Klik. Fysiikka IIA. Klik. Tulokset…



”…täh?!” Neji älähti sen verran lujalla äänellä, että naapurisoluun varmasti kuului.

Naran toiminta fysiikassa oli aivan erilaista kuin mitä matematiikassa. Nyt hänen tilillään näkyi vitosia ja nelosia, ylimpiä arvosanoja korkeakoulussa, jossa arvosana-asteikko oli nollasta viiteen. Läksyjäkin oli tehty hieman silloin tällöin, mutta ne eivät vaikuttaneet merkittävästi pisteisiin. Kaveri siis pärjäsi fysiikassa mainiosti. …ja fysiikka sisälsi paljon matematiikkaa.

Oliko Nara päättänyt keskittyä ensimmäisenä opiskeluvuotenaan fysiikkaan ja käydä sitten matematiikan? Kenties hän kävi laskuharjoituksissa saadakseen jotain hajua siitä, mitä opiskella ensi vuonna. Mutta miksi tällainen järjestely? Nara tuntuisi pärjäävän kepeästi matematiikassa jos vain tekisi jotain. Mutta ei. Nara ei tehnyt mitään. Veikö fysiikka todella kaiken hänen aikansa, vai mistä oli kyse? Laiskuudesta? Ajanpuutteesta? Motivaation puutteesta?

Neji puisti päätään. ’Anna jo olla. Se on Naran asia, monessako vuodessa hän suorittaa tutkintonsa vai suorittaako hän sitä ollenkaan. Sinun tehtäväsi on vain tarjota puitteet opiskelulle, jos hän haluaa oppia. Älä vaivaa päätäsi tällä, Neji. Mene vaikka suihkuun ja nukkumaan.’

Hyuuga sammutti koneensa, kävi suihkussa, pesi hampaansa ja meni sänkyynsä. Mietteet Narasta ja tämän kummallisesta opiskelutyylistä kuitenkin ajoivat Nejiä aina unen rajamaille asti.


***


”Te-ma-ri mereen! Te-ma-ri! Te-ma-ri!
Molskis!
”Whoo-hooo!” Klapklapklapklap…!!

Luonnonvalkeisiin haalareihin pukeutunut ja olkapäillään tupsulakkeja pitävä joukkio hyppi ylösalas, taputti ja huusi rannalla, kun nelisaparoinen ja virnistelevä samanlaisiin haalareihin sonnustautunut nainen autettiin takaisin laiturille virkistävän uimareissun jälkeen. Tämä nainen oli Hiekan Temari, Fyysikkokillan fuksikapteeni eli fyysikkofuksien ylin tukihenkilö killassa. Kuten perinne kuului, wapunaaton aamuna kunkin killan fuksikapteeni piti kantaa ja heittää mereen koko fuksijoukon voimin, ja sen jälkeen lähdettäisiin kaupungille wapun viettoon.

Neji oli seurannut toimitusta asunnostaan käsin. Koska hän oli toisen vuoden opiskelija, hänen ei tarvinnut osallistua wappuaaton aamutoimituksiin, mutta tänäkin vuonna oli kyllä hauska nähdä fuksikapteenin uitto. Neji seurasi katseellaan, kun Temari saattajineen ohjattiin laiturilta rantasaunalle ja seuraavan killan fuksit toivat oman kapteeninsa heitettäväksi. Joku vanhempi fyysikko ojenteli Temarille tämän teekkarilakkia, kenkiä ja kännykkää, jotka oli pelastettu ennen uimareissua.

Neji hörppäsi kuumaa teetään. Hän ei tänäkään vuonna wappurientoihin osallistuisi. Liikaa etanolia ja sammaltavaa puhetta, piirre jota hän ei koskaan oppinut ymmärtämään teekkarikulttuurissa. Mieluummin hän vaikka menisi –

Tilu-lilu-lii! Tilu-lilu-lii! Tilu-lilu-lii…!!
Neji poimi äkkiä kännykkänsä, huomasi soittajan nimen olevan tuttu ja avasi puhelun. ”Neji.”
”Moi, ja hyvää huomenta ja wapunaattoa!” Totta kai, se oli Tenten, eräs Nejin opiskelutovereista, joskin automaatio- ja systeemitekniikan opintolinjalta.
”Kuin myös itsellesi”, Neji toivotti ja hymyili.

Tenten siirtyi tapansa mukaisesti suoraan asiaan, tai niin Neji luuli: ”Ajattelin tässä vain kysellä, että etkö tosiaan tule tänäkään vuonna niihin illan wappubileisiin. Lee sanoi, ettet tulisi, ja ajattelin varmistaa.”

”Äh, en minä taida”, Neji mumisi. ”En ole koskaan noissa juhlissa viihtynyt.” Neji ei oikein viitsinyt sanoa suoraan, ettei hänellä ollut intoa olla mukana raahaamassa humalassa riehuvaa kaveriaan Leetä kainaloista ulos, kun tämä joisi liikaa. Leen alkoholinsietokyky oli tunnetusti alhainen.

”No, en minäkään sinne ole menossa”, Tenten sanoi Nejin yllätykseksi mutta selvensi: ”Minulle iski flunssa, enkä viitsi mennä tartuttamaan muita. Väsyttääkin oikein kunnolla, joten taidan mieluummin levätä kotona.”

”Jaa. Toivottavasti paranet ennen tenttikautta.”
”Kyllä minä tästä! Mutta kuule, ajattelin pyytää juuri sen takia sinulta yhtä pientä palvelusta: Aiotko käydä kirjastossa tässä lähiaikoina?”
”Aion, itse asiassa tänään.”

”Hyvä!… köh!” Tässä kohtaa Tenten yskäisi. ”Voisitko piipahtaa minun kämpilläni ja noutaa pari kirjaa täältä? Minulla on ollut ne yli puoli vuotta täällä, enkä voi uusia niiden lainoja.”

”Sopii, ei se tuota juurikaan vaivaa.” Tenten nimittäin asui parin talon päässä Nejin asunnosta.
”Kiitos valtavasti! Olen joutunut maksamaan aivan liikaa noita kirjastomaksuja.”
”Eipä kiittämistä. Syön tässä aamupalan ja lähden sitten tulemaan.”
”Sopii!”

Neji oli jo aikeissa sanoa ”kuulemiin” ja katkaista puhelun, kun äkkiä hänen mieleensä pulpahti eräs asia.
”Tenten, muuten!”
”Hmh?”
”Satutko tuntemaan ketään Shikamaru Nara -nimistä fuksia?”

Neji ei oikeastaan tiennyt, miksi hän vaivautui moista kysymään. Eihän Tenten edes ollut samalla opintolinjalla kuin mitä Nara, joka puolestaan oli samalla opintolinjalla kuin Neji itse. Mutta saihan sitä yrittää. Nara todella vaivasi Nejin mieltä.

Tenten kuului miettivän asiaa ja yskäisi toistamiseen. ”En tunne. Miten niin?”
”Ei mitään, kunhan vain tuli mieleen. Kuulemiin.”
”Kuulemiin, nähdään!”
Piip, tuut, tuut, tuut…



***


Aamupalan ja vaatteiden vaihdon jälkeen Neji jo suunnistikin kohti kirjastoa mukanaan pari Tentenin lainaamaa kirjaa. Ollakseen edes jotenkin wapun hengessä mukana Neji oli myös sonnustautunut Fyysikkokillan luonnonvalkeisiin haalareihin, joissa ei kuitenkaan ollut kehuttavaksi asti merkkejä. Neji ei juurikaan teekkaritapahtumissa käynyt, eikä häntä inspiroinut kiinnittää haalareihinsa niitä kuuluisia kaupassa myytäviä Saa juottaa! -merkkejä. Jos jossain olisi myyty Ei kannata yrittää juottaa -merkkejä, Neji olisi ehdottomasti hankkinut sellaisen ja kiinnittänyt sen mahdollisimman näkyvälle paikalle haalareihinsa.

Wappumeinkiä näkyi täälläkin haalariväen muodossa. Oli kemistien punaista, konelaisten vaaleanpunaista, puulaisten keltaista, automaatio- ja systeemitekniikan opiskelijoiden violettia ja paljon muuta. Sekä paljon kaljatölkkejä. Illalla taitaisi olla paljon opiskelijoita pöhnässä. Jotenkin Nejistä oli nurinkurista ajatella, että tänään, vapunaattona, lapset myös hinkuisivat vanhemmiltaan folioilmapalloja ja serpentiiniä ja viettäisivät iloista juhlaa. Alkoholi ja lapset. …hmph. Onneksi kumpikin niistä olisi vireillä eri aikaan päivästä.

Kirjasto olisi tänään auki neljään asti. Ei ollut siis mikään kiire. Neji siis käveli rauhallisesti kirjareppu selässään ja ohitti palikkamaisen kirkon. Kirjasto ei olisi enää kaukana, mutta vastaan virtaava väkijoukko kyllä vaati melkoista luovimista. Haalarikansan lisäksi liikkeelle olivat lähteneet kaiken maailman lapsiperheet, mummot, vaarit, naamiaisasuiset alakoululaiset, ponihäntäpäät…

Seisahdus.
Ponihäntäpäät?

Neji käänsi terävästi katseensa takaviistoon. Kyllä, tuttu ponihäntäpää havaittu: Narahan se siinä. Itse asiassa koko nuorimies erottui tehokkaasti massasta, kiitos hänen mustan, pitkähihaisen poolopaitansa ja yhtä mustat, suorat housunsa. Moni ihminen, vanha ja nuori, oli tänään laittanut jotain iloisemman väristä päälleen, joten tuollainen korppipukuinen nuorukainen ei voinut olla herättämättä huomiota. Itse asiassa Nara ei edes yleensä pukeutunut täysmustaan, vaan hänen vaatekaapissaan näkyi olleen pikemminkin vihreää ja harmaata. Merkillinen asuvalinta wapuksi.

Nara siinä viipotti Nejin tulosuuntaan kädet taskuissa ja mustanruskea ponihäntä navakkaan tuuleen takerrellen. Mitä Hyuuga oli ehtinyt nähdä Naran kasvoja, niillä oli tainnut olla se sama vanha ikikyllästynyt ilme. Mutta minnehän vei fuksin tie? Tuo pikimusta asu tuskin tarkoitti koulua ja sen wappurientoja.

Neji sai vastauksensa pian. Nara pysähtyi kirkon eteen ja jäi sen portille seisomaan. Nejikin pysähtyi, nyt silkasta ihmetyksestä ja mielenkiinnosta. Oliko kirkossa tänään jumalanpalvelus, jonne Nara osallistuisi? Ateistina Neji ei tiennyt kirkon aikatauluista, koska hän ei itse jumalanpalveluksissa käynyt. Kirkon edessä ei kuitenkaan näkynyt muita ihmisiä, kaikki ihmismassa vain virtasi ohi. Nara näkyi katselevan ihmismassaa, kuin etsien siitä jotain…

Se jokin löytyi tuota pikaa. Ei, ei jokin. Jotkut.
Väkijoukosta erosi kaksi hahmoa.

Toinen hahmoista oli erottunut massasta jo hyvän aikaa ennen kirkolle kääntymistä. Hän oli nimittäin leveyssuuntaan suhteellisen kookas nuorimies, jolla oli reippaasti venahtaneet, keskiruskeat hiukset. Leveiden kasvojen pyöreissä poskissa oli punaiset spiraalit – noin silmiinpistävä tuntomerkki todisti sen, ettei Neji ollut nähnyt nuortamiestä koskaan aiemmin. Kuten Narakin, kookas nuorukainen oli pukeutunut pitkähihaiseen, mustaan paitaan ja mustiin housuihin.

Toinen hahmo oli taas nuori, vaaleahiuksinen ja sinisilmäinen nainen. Hänen kasvojen toista puoliskoa peitti pitkänpuoleinen otsatukka, kun taas loput hiuksista oli sitaistu ponihännälle. Myös hän oli pukeutunut tummiin, mutta pitkähihaisen mustan paidan sijasta hänellä oli tummanharmaa t-paita ja sen päällä musta toppi. Ilmeisesti tämä tyttö ymmärsi poikia paremmin kuuman sään päälle. Enemmän huomiota kuitenkin kiinnitti tytön käsissä oleva kellanoranssi kesäkukkakimppu.

Viimeistään kukkakimpusta ja uusien tulijoiden mustista vaatteista Neji alkoi käsittää, mistä oli kyse: kolmikko oli luultavasti joko menossa hautajaisiin tai sitten jonkun haudalle. Luultavasti pelkästään haudalle, koska kirkossa ei näkynyt elämää, ja olihan tämän kirkon lähettyvillä hautausmaa.

Kookas nuorukainen ja vaaleaverikkö suunnistivat suoraan Naran luokse. Katseet risteilivät, suut kävivät – ilmeet olivat vakavat. Kyllä, joku oli kuollut.

Olisiko epäkohteliasta jäädä tarkkailemaan?
Luultavasti. Kyse oli kuolleesta ihmisestä ja tälle pyhitetystä hetkestä.
Mutta uteliaisuus piinasi.
Neji, hienovaraisuutta.
…uteliaisuus voitti lopulta.

Neji kävi pikaisesti läheisellä kioskilla ostamassa itselleen jäätelön. Näin hän sai itselleen verukkeen istua läheisellä penkillä. Hän pelkäsi koko ajan, että Nara kavereineen katoaisi sillä välin jonnekin, mutta huoli oli turha. Jäätelökioskin jono oli vuodenaikaan nähden ällistyttävän lyhyt, ja Neji pääsi ihmismassan seassa takaisin kirkolle ennen kuin kolmikko ehti kadota. Olipas näillä pitkät juttelut. Hyuuga istuutui turvallisen matkan päähän penkille ja jäi tarkkailemaan tilannetta.

Tuskin Neji sai takamustaan alas penkille, kun hän sai todistaa jotain, mitä hän ei ensiksi ajatellut tapahtuvan kirkon edessä: Nara otti savukeaskin ja sytyttimen esille. Kuten sanottu, Neji oli ateisti eikä oikein tiennyt kristillisten seurakuntien tavoista. Tupakan poltto kirkon edessä ei kuitenkaan kuulunut Hyuugan käsitykseen seurakuntien etiketistä.

Vaikka väenpauhua oli paljon, Nejin onnistui silti suunnilleen kuulla, mitä tuolla kirkon portilla sanottiin.

”Shikamaru!” Sen oli pakko olla se vaalea nainen, ja sama nainen astui terävän askeleen Naran suuntaan. ”Ei kai taas tuota? Jäät vielä koukkuun tupakkaan, eikä silloin hyvä heilu.”
”Enhän minä tee tätä kuin vain kerran vuodessa”, Naran ääni ilmoitti. ”Ja kuka hullu voisi jäädä koukkuun näin karsealta maistuvaan ja haisevaan moskaan?”
”Ino on oikeassa”, sanoi matala miesääni, varmasti se tukeva nuorukainen. ”Tupakoinnin kanssa ei ole leikkimistä, vaikka olemmekin jo olleet hyvän aikaa täysikäisiä.”
”Eihän Asumakaan tupakkaan kuollut, Chouji”, Nara murahti, asetteli savukkeen huulilleen ja sytytti sen sytyttimellään.

Neji höristi jo korviaan kuullakseen, miten nämä Ino ja Chouji reagoisivat tähän, mutta kolmikko pysyi vaiti. Hento savukiehkura kiemurteli ylöspäin savukkeen oranssina hehkuvasta päästä ja katosi lopulta ilmaan. Kukaan heistä kolmesta ei puhunut mitään tupakanpolton aikana. Oikeastaan, toisin kuin useimmat muut Nejin kohtaamat tupakoitsijat, Nara ei näyttänyt rentoutuvan savuttelunsa yhteydessä. Ponihäntäpään ilme oli itse asiassa tuimempi kuin mitä yleensä.

Tupakka kärysi hitaammin kuin mitä jäätelö suli, joten Nejin oli pakko hotkia jäätelönsä loppuun ennen kuin kolmikko sai tupakkatovinsa päätökseen. Pitäisi keksiä taas joku veruke istua siinä… onneksi kolmikko ei näyttänyt vielä huomaavan Hyuugaa.

Lopulta kuitenkin savuteltava loppui, ja Nara tallasi tupakan asvalttiin. Sitten hän kohotti katseensa kavereihinsa ja sai heiltä nyökkäykset. Tämän jälkeen trio asteli kirkon pihamaalle.

Neji päätti tässä kohtaa jättäytyä pois joukosta. Hän siis nousi ylös ja otti taas suunnan kirjastolle…
Kling. Tsip. Klak.
…kunnes äkkiä hänen silmänurkassaan välähti jotain.
Kling, tsip, klak. Kling, tsip, klak. Kling, tsip, klak…

Nara leikki sytyttimellään. Kling, tsip, klak. Kling, tsip, klak. Monotoninen liike kädellä. Kling. Sytkärin kansi avautui. Tsip. Liekki syttyi piikiven rullatessa peukalon liikkeen myötä, ja Nara antoi liekin palaa hetken. Klak. Liekki sammui, kun Nara sulki kannen. Kling, tsip, klak… Sarja alkoi alusta.

Mitä tuo oikein oli? Sytkärillä leikkimistä kirkkomaalla? Harmitonta puuhastelua?
Neji pysähtyi ja kääntyi. Kirjaston kirjat saisivat odottaa vielä tovin. Tuo homma alkoi vaikuttaa jo aika ihmeelliseltä, suorastaan epäilyttävältä. Sytkäri ja kirkko…

Onneksi hautausmaata ympäröi vain rautatangoista koottu aita, jonka läpi näki. Neji käveli aidan vierelle ja jäi seuraamaan tilannetta. Jostain syystä kirkko ja sytkäri eivät olleet se yhdistelmä, jota hän sulattaisi kaikkein vaivattomimmin. Eihän Nara luultavasti ollut mikään angstinen ranteitaan viiltelevä yläastelainen, mutta silti… Ja vaikuttivat nuo kaverit kyllä ihan selväpäisiltä, vaikkei Nara ollutkaan aina kovin helposti ymmärrettävä tyyppi.

…taasko se oli vain sitä Nejin uteliaisuutta? Vai oliko hän tosiaan noin epäluuloinen Naraa kohtaan? Kuitenkin, nyt halusi tietää tämän tilanteen loppuratkaisun.

Naran ja kumppanien matka vei tosiaankin hautausmaalle, ja sen laitamilla Nara onneksi lopetti sytyttimensä rälläämisen. Kumppanusten tie vei suoraan erään hautakiven luokse, ja Ino alkoi avata kukkapakettiaan kääreistään. Chouji puolestaan asteli kohti vesihanaa, jonka vieressä oli kastelukannuja. Kookas nuorukainen otti yhden kannuista ja ryhtyi täyttämään sitä.

Nara itse sen sijaan vain seisoi. Yksinkertaisesti seisoi. Ja katsoi hautakiveä. Käsi, joka piteli sytytintä, lepäsi nyt velttona hänen reittään varten, kuin unohtaen, että siinä oli jotain näperreltävää.

Neji katseli kolmikkoa. Tunnelma tuntui varsin haikealta ja surumieliseltä. Kenties tämä oli jonkun heidän tuttavansa kuoleman vuosipäivä tai jotain vastaavaa. Vapunaatto taisi tosin olla varsin ikävä päivä kuolemiselle: muut ihmiset olivat niin hilpeitä ja iloisia tänään, mutta nuo kolme nuorta – ja vainajan muut tutut – joutuisivat muistelemaan tätä päivää surulla.

Pitäisiköhän lähteä? Kenties Neji pilaisi jollain tavalla tuon herkän hetken silkalla läsnäolollaan, vaikkeivät kolme nuorta huomaisikaan häntä. …kyllä, nyt Neji lähtisi. Varmasti.

Eikä hän taaskaan lähtenyt.

Nara nimittäin teki taas jotain mielenkiintoista. Hän poimi taas esille savukeaskinsa ja poimi siitä yhden savukkeen. Kling, tsip. Hän piti savuketta sormissaan sytyttäessään sen sytyttimellään. Klak. Mutta tämä tupakka ei asettunutkaan huulille, vaan – hautakivelle? Kyllä. Hautakiven päältä kohosi kapea savunoro. Oliko kristityillä oikeasti tuollaisia tapoja?

”Siinä sinulle”, Nara tokaisi yllättäen kivelle ja virnisti hieman. Ääni kuului yllättävän selkeästi jopa Nejille asti. ”Ole hyvä, Asuma. Ne tyypit tosin aikovat jostain perhanan syystä vetää tämän merkin kohta markkinoilta, mutta hamstrasin tätä vähän sinua varten. Eiköhän viitisen askia riitä ainakin minun loppuiäkseni…”

Asuma. Se sama nimi, jonka Nara oli sanonut aiemmin. Eihän Asumakaan tupakkaan kuollut. Ilmiselvä tapaus, vainaja oli nimeltään Asuma, ja hän oli näemmä ketjupolttaja. Nara näemmä kunnioitti tämän Asuman muistoa polttamalla savukkeen vapunaattona ja antamalla tupakan palaa tämän haudalla. Mielenkiintoinen tapa kunnioittaa vainajaa. Mutta kukahan tämä Asuma oikeastaan mahtoi olla? Joku, josta Nara välitti, se ainakin oli selvä.

Chouji saapui tällä välin vesikannuineen, ja Ino oli saanut avattua kukkapakettinsa. Chouji ojensi kastelukannun Naralle, joka kiitti nyökäten. Tämän jälkeen ponihäntäpää otti hautakiven päällä palavan savukkeen sivuun ja alkoi valella ja puhdistaa kiveä kastelukannun vedellä. Kun operaatio oli ohi, hän asetti kytevän tupakan takaisin kivelle ja astahti taaemmas. Samaan aikaan Ino näkyi asentavan kukkia pieneen muovimaljakkoon haudan edustalla.

Kun asianmukaiset rituaalit oli suoritettu, kolmikko kerääntyi hautakiven edustalle seisomaan löyhänä rivinä. He katselivat hautaa hieman vaihtelevin, jollain tavalla väreilevin ilmein. Rauha, haikeus, suru. Kuin samansointuiset tunteet olisivat välähdelleet hetkittäin heistä jokaisen kasvoilla.

He seisoivat.
He katsoivat.
Kenties he ajattelivat mielessään jotain salaista viestiä vainajalle.

Siinä vain seisoivat.

Koska kolmikko ei näyttänyt tekevän enää mitään mielenkiintoista, Neji lähti viimeinkin astelemaan kirjastolle.


***


Palautettuaan Tentenin kirjat Neji asteli reppu keventyneenä takaisin kohti kirkkoa ja hautausmaata. Kevyt reppu ei kuitenkaan tarkoittanut sitä, että se olisi tyhjä: Neji oli tunkenut teekkarihaalarinsa sen sisään.

Miksikö?
Koska teekkarikulttuuri ja hautausmaa eivät sopineet Nejin mielestä yhteen.

Kyllä vain. Neji oli menossa hautausmaalle. Naran toimet olivat herättäneet hänen uteliaisuutensa. Itse asiassa lähes kaikki vähänkin poikkeava Naran peruslaiskasta olemuksesta kiinnitti Nejin huomion. Kuka todella oli tämä saamaton nero, joka vain viivytteli laskuharjoituksissa tekemättä oikeasti mitään? Mitkä olivat hänen taustansa? Neji ei saanut tuohon kävelevään ristiriitaan liittyviä mietteitä mielestään.

Onneksi kolmikko oli jo kadonnut hautausmaalta. Neji käveli hautakivien välillä ja yritti muistella, minkä kiven kohdalla Nara kavereineen oli ollut. Hän muisti paikan suunnilleen, mutta ei ollut varma itse kivestä. Miltä se kivi taas näytti? Sen Neji kyllä muisti, että Nara oli polttanut tupakan kiven päällä…

Siinä! Palanutta tupakanpurua! Ja vilkaisu itse kiven tekstiin vahvisti asian.

SARUTOBI
Asuma
* 18.10.1974 – † 30.4.2006


Kyllä vain. Asumasta olikin ollut puhe. Miehen sukunimi ei näyttänyt tutulta eikä varsinkaan Naralta.

Mies oli kuollut tosiaan vapunaattona nelisen vuotta sitten, ja syntymävuodesta päätellen mies olisi täyttänyt tänä vuonna kolmekymmentäkuusi vuotta. Kyseessä oli siis joku Naraa ja Nejiä jonkin verran vanhempi mies. Kukakohan? Ehkäpä Naran kummisetä tai jotain vastaavaa. Kolmekymmentäkuusi miinus yhdeksäntoista oli seitsemäntoista… mies oli vähän liian nuori käydäkseen täysin Naran isästä, joka olisi vain antanut pojalleen tämän äidin sukunimen.

Jostain syystä tämän Asuma Sarutobin henkilöllisyys vaivasi Nejiä. Ei hänen pitäisi olla näin utelias vain jonkin satunnaisen opiskelijan taustojen vuoksi… Ei Neji ollut mikään Naran henkilökohtainen psykiatri.

Yllättäen:
”Morjens. Tulit siis taas tänne.”

Neji hätkähti kuullessaan tutun, narisevan ja hieman venyttelevän äänen takaansa. Neji käänsi hätkähtäen katseensa.

Se oli Nara. Tällä oli yhä päällään mustat, pitkähihaiset vaatteensa. Nuorimies oli mennyt yllättämään vakoojansa itse teossa.



*****



Jatkuu suoraan seuraavassa osassa!

Kommentit (Lataa vanhempia)
Yumiko - 2010-09-05 12:18:38
O___O
*Sanaton*
Upeaa luettavaa. Hieno aihe joka erottuu massasta. En keksi sanottavaa, oli niin hieno. Virheitäkään en löytänyt.
Joten viitonenhan sieltä tulee!

Raw - 2010-09-05 18:40:34
Loistava. Plussaa lisäsi vielä enemmän että lempihahmoni liittyivät tähän tarinaan. Juonesta pidin todella paljon, tosin alkujaan luulin että oli talvi. Viisi on ansaittu, ja tämä on todellakin Yumikon sanoja seuraillen massasta erottuva, senkin lisäksi ettei tässä ole paritusta. Kipaisen lukemaan seuraavan osan :)

EgyLynx - 2010-09-10 21:04:33
*****
hmm miksei voi antaa ******??

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste