A/N: Sunnuntait aiheuttavat ihan omituisia fiiliksiä, mutta jotenkin oudosti pidän tästä. Tämä oli niitä harvinaisia tapauksia, joissa otsikko tuli ihan ensimmäisenä. Lisäksi minulla on armoton Sai-vajaus, kun häntä ei ole näkynyt pitkään aikaan sen paremmin animessa kuin mangassakaan :'(
Mutta, pisteitä ja palautetta otan ilomielin vastaan.
***


Olisitko minulle hetken joku toinen?


Taas yksi samanlainen päivä takana. Naruto makaa sohvalla haukotellen leveästi, ulkona ulvovat syksyn tuulet. Telkkarista kuuluu kodikasta rätinää ja pauketta, kun Sain kädet puristavat valkoisina pleikkarin ohjainta.
Örkki toisensa jälkeen kaatuu kuolleena maahan, mutta Sai ei pysähdy tuulettamaan, vaan jatkaa tulitusta kuin tehtävään ohjelmoitu robotti.

Naruto avaa toisen silmänsä ja katsoo taistelukentällä näkyvää tuhoa, missään ei ole pensasta tai puuta, joka ei olisi tulessa. Sai lopettaa ampumisen heti, kun viholliset makaavat maassa verisinä kasoina.
Naruto toivoo, että ase paukkuisi yhä, sillä hiljaisuus on myrkkyä hänen ajatuksilleen. Hänen vieressään Sai haukottelee myös.

Kiltti, älä lopeta pelaamista, Naruto ajattelee, mutta Sai laskee ohjaimen kädestään lattialle ja sulkee konsolin. Tummatukkainen venyttelee hartaasti, ja hänen kätensä hipaisee Naruton kylkeä.
Naruto nielaisee vaikeasti, pitää katseensa mahdollisimman kaukana Saista, etenkin tämän silmistä.

On tullut taas se aika päivästä. Pimeys on laskeutunut, eikä pelkästään ulos, vaan myös Naruton sisuksiin. Sai lähtee pian, ja Naruto samaan aikaan haluaa sitä, eikä kuitenkaan halua. Hän ei halua olla yksin, ei tiedä itsekään miksi.

Sai ei kuitenkaan aivan vielä näytä tekevän lähtöä, ja Naruto antaa itsensä hengittää taas niin rauhallisesti kuin pystyy. Sain käsi on jäänyt lepäämään hänen kyljelleen.

Sain silmät ovat kiinnittyneet Narutoon ja jossakin ilmeettömien pupillien takana välkähtää hämmennys, huoli. Naruto ei ole oma itsensä. Vaaleatukkainen hymyilee, mutta hymystä puuttuu jotakin.

Sai antaa peukalonsa silittää Naruton t-paidan rypistynyttä kangasta kuin voisi paidan suoristamalla silittää myös kaiken Naruton sisällä kuntoon. Naruton silmät aukeavat hetkeksi ja näyttävät omituisen kirkkailta ja kiiltäviltä. Ne kuitenkin sulkeutuvat melkein heti ja Sain huomio kiinnittyy toisen ripsiin.

Jotain pientä kimmeltää oikealla puolella liimaamassa ripsiä yhteen. Sai kumartuu lähemmäs nähdäkseen paremmin ja havaitsee kyynelpisaran, joka heijastelee kuin pieni kristalli.

Hän on juuri pyydystämässä pisaraa sormellaan, kun Naruton käsi tarttuu Sain ranteeseen.
“Älä”, Naruton ääni on hiljainen, mutta ote ranteen ympärillä on luja. Sai kohauttaa olkiaan ja on aikeissa vetää kätensä takaisin, mutta Naruto ei laske häntä irti. Sai tyytyy seuraamaan toisen kasvoja katseellaan, odottaen, mitä Naruto sanoo tai tekee seuraavaksi.

Naruto vetää hitaasti Sain käden lähemmäs niin, että sormenpäät hädin tuskin koskettavat ihoa. Naruton silmät ovat edelleen kiinni ja hän tuntee pulssinsa tihenevän. Naruto tietää olevansa julma, mutta ei anna sen häiritä juuri nyt.

Hänen otteensa Sain ranteesta höltyy aavistuksen ja Sai tulkitsee, että hänen on taas lupa liikkua. Sai silittää toisen poskea hitaasti ja kevyesti sormiensa selkäpuolella. Naruto hengähtää, huokaa syvään, joten blondilla ei liene mitään kosketusta vastaan.

Sai kumartuu lähemmäs, antaa nenänsä hipaista Naruton nenää.

Naruton suljettujen luomien takana on käynnissä taistelu, vaikka pojan kasvoilta sitä on Sain mahdotonta erottaa. Sai hengittää Naruton hiusten tuoksua ja hänellä on lämmin tässä ja nyt. Kaikki on tässä.

Sano se.
En sano, hänen ei tarvitse tietää.
Olisi reilumpaa häntä kohtaan, jos sanoisit sen.
Ja sitten hän lähtisi pois ja jäisin yksin.
On itsekästä olla sanomatta sitä, itsekästä ja julmaa.
Ehkä minä sitten olen itsekäs ja julma.
Sitten on vain oikein, jos hän lähtee pois. Sai ei ansaitse tällaista.
Mutta entä jos minä en kestä?

“Sai?” Naruton ääni on tuskin kuiskausta kuuluvampi. Sai kallistaa päätään ja luo kysyvän katseen Narutoon.

“Olisitko minulle vähän aikaa joku toinen?” Naruto sulkee silmänsä, joiden taivaansini on tummunut synkäksi sateeksi, joka kumisee talon kattoon.

Sai tuntee lämmön katoavan jäsenistään, jättävän myös sydämen palelemaan onttoon kuoreensa. Hän katsoo Narutoa ja tuntee outoa kuristumisen tunnetta, huoneesta katoaa happi. Naruto on käpertynyt pienemmälle kerälle kuin suojautuakseen maailmalta.

Empatiaa? Kipu tuntuu niin tuskallisena, ettei Sai muista koskaan tunteneensa mitään samankaltaista. Hän tönäisee Narutoa hiukan, jotta saisi tilaa käpertyä tämän taakse, ympärille. Sai kietoo kätensä Naruton ympärille, mutta lämpö ei palaa.

“Kuka tahansa”, Sai kuiskaa toisen korvaan ja sanat tuntuvat repivän hänen sisuksiaan yhä pahemmin rikki. “Olen sinulle kuka tahansa haluat.”
Sai palelee, vaikka Naruton hengitys hohkaa kuumana hänen käsilleen.

Hän on liian hyvä sinulle.
Ja kerrankin Naruto on samaa mieltä sen pienen äänen kanssa.