Valikko
Kategoriat
Impro
    -Impro 1
    -Impro 2
Crossover
    -Crossover
Paritus (S-K13)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Paritus (K13-K15)
    -hetero
    -poikarakkaus
    -tyttörakkaus
    -muu
Muu
    -Kilpailu
    -S-K13
    -K13-K15
    -muu
Huokaus tyhjästä - BrainDead
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 4127 sanaa, 24724 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2010-09-26 18:28:57
Kansio: Muu - K13-K15

Pitkästä aikaa kirjoitin jonkun julkaisukelpoisen(?) ficin ^^ Idean sain alkuviikosta ja perjantaina kirjoitin tämän puhtaaksi, mutta en ehtinyt vielä julkaista, nyt tämä täällä sitten on.

Varoituksen sana: Ei heikkohermoisille tai liian helposti vainoharhaiseksi tuleville! Sisältää paranormaaleja tapahtumia ja spiritismi kohtauksen, joten sen takia ikärajoitus ja varoitus tästä. En tiedä tuliko tästä nyt liian pelottava, mutta minuun tämmöiset ainakin tehoaa aika hyvin. :D Allekirjoittanut nimittäin tätä kirjoittaessaan alkoi kuvittelemaan ties mitä, ja lopulta oli pakko lopettaa kesken, hakea koira sisälle, ottaa kissa syliin ja katsoa Serranon perhettä äänet mahdollisimman kovalla...

"Puhe"
"Ajatus"

Toivottavasti kirjoitusvirheitä ei ole kamalasti, yritin karsia niitä, mutta aina niitä meinaa jäädä. Risut ja ruusut tervetulleita, jos tätä kukaan päätyi lukemaan, saa kertoa mielipiteensä ja antaa rakentavaa palautetta!

Arvostelu
4
Katsottu 894 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Hän kuuli sen ihan selkeästi. Taas se kuuluu! Epämääräistä kolinaa katonrajasta, jota vielä kukaan ei ollut tunnistanut. Se kuului kerran, toisen, kolmannen. Ihan kuin metallisia osia olisi hakattu yhteen. Vaalea hiuspehko kohosi laiskasti tyynyltä ja käsi kohottautui rapsuttamaan takaraivoa. Putkimieskö tuota varten pitäisi kutsua? Siniset silmät välähtivät pimeydessä ja sulkeutuivat taas.


”Huomenta Naruto”, sanoi tummahiuksinen miehenalku nähdessään kämppäkaverinsa tulevan huoneestaan.
”Hmmh...”, parempaan toinen ei pystynyt. Tummista silmänalusista pystyi päättelemään, että blondi ei ollut juuri nukkunut. Kahvi sai hänet kuitenkin käyntiin.
”Yöllä se taas kuului.” blondi aloitti dramaattisesti.
”Niin mikä?” korppi kysyi epäileväisesti. Ei kai vaan...
”No se kolina, mistä olen puhunut jo ties kuinka kauan! Sahajauhoako sinulla on päässä, vai juotko liikaa, Sasuke?” toinen meinasi hermostua ja hörppäsi lisää kahvia.
”Kuvittelet vaan”, Sasuke tuhahti ja keskittyi lukemaan lehteä. ”Putket siellä vain kolisee, kutsu vaikka putkimies korjaamaan ne, jos se kolina niin paljon häiritsee.”

Keskustelut olivat aina aamiaspöydässä samanlaiset. Naruto kertoi melkein joka aamu kuulleensa jotain, tai että jokin hänen tavaransa oli siirtynyt tai hukkunut. Ei se Sasukea varsinaisesti häirinnyt, mutta kyllä se alkoi jo rasittaa, kun blondi oli puhunut samoista jutuista jo kaksi kuukautta melkeinpä lakkaamatta.


Lopulta Naruto kutsui kuin kutsuikin putkimiehen. Ja tämä ei löytänyt putkista mitään vikaa, vaikka blondi pakotti tämän katsomaan oikein tarkkaan. Mutta kun mitään ei löytynyt, hänen oli vain tyydyttävä siihen ja yrittää uskoa, ettei siellä oikeasti mitään vikaa ollut. Siihen hän ei halunnut tyytyä, hän halusi tietää mistä se kolina johtui! Eikä se ollut ainoa asia, talossa oli jotain kummallista. Tai ei voitu puhua talosta, vaan hänen huoneestaan. Siellä ne kaikki oudot asiat tapahtui.

Päivä päivältä sinisilmäinen mies tuli yhä epäluuloisemmaksi huoneestaan, ja häntä jopa hieman pelotti olla siellä. Vaikka yleensä hän oli rohkea ja ei vähästä säikkynyt, tämä oli erilaista. Kolinan lisäksi hän oli nähnyt ja kuullut huoneessaan kaikkea muutakin kummaa. Esimerkiksi kerran seinäkello lähti yhtäkkiä tikittämään vastapäivään. Syyksi epäiltiin jotain vikaa mekanismissa, mutta Narutolla oli omat aavistuksensa. Ne aavistukset hän oli saanut, kun oli muistanut kaikki muutkin oudot tapahtumat huoneessaan. Ei myöskään ollut tavatonta, että tavarat vaihtoivat joskus paikkaa, tai jopa katosivat.

Usein ihmiset sanoivat Narutolle, että kaikki se on vain mielikuvituksen tuotetta. Juuri sen takia blondi ei enää kertonut jutuista kenellekkään, paitsi silloin tällöin Sasukelle. Tai jos rehellisiä oltiin, hän raportoi kämppikselleen asiasta hyvin usein. Jos juttu oli jotain aivan päätöntä, joka meni mennen, tullen ja palatessa yli hänen harmaiden aivosolujensa, hän kertoi oitis siitä talon toiselle asukkaalle. Ja yleensä ne tapahtumat olivat juuri sellaisia. Jälkeenpäin hän aina mietti, miten typerältä ja vainoharhaiselta oli kuulostanut.

Heti yliopistolta tultuaan Naruto raahasi kannettavansa olohuoneeseen. Vaikka nuori mies ei ollut mikään intohimoisin opiskelija, hän oli alkanut viihtyä yliopistolla harvinaisen hyvin, ja yritti aina jäädä viipymään kirjastoon tai kahvioon. Oudoilla tapahtumilla oli todellakin osansa tähän asiaan. Monen mutkan kautta hän päätyi selaamaan paranormaaleista tapahtumista kertoville sivustoille, joissa muutkin olivat kertoneet kaikista oudoista asioista, mitä heille oli tapahtunut. Sieltä hän luki monia samantapaisia tapahtumia, ja jotkut olivat vielä hurjempiakin. Häntä alkoi heikottaa, ja yksinäinen hikipisara nousi pintaan hänen otsallaan. Ehkä hänen pitäisi lopettaa tämä, kun hän oli yksin kotona vielä parisen tuntia, hän voisi alkaa kuvittelemaan vaikka mitä. Nopeasti nuorukainen napsautti stereot päälle luodakseen hiljaiseen asuntoon jotain ääntä.

Monia vuosia sitten blondille oli kerrottu, että vainajien henkiä voi jäädä ihmisten maailmaan roikkumaan, ja silloin ne voivat aiheuttaa kaikenlaista. Hänen tietäkseen heidän kämpässään ei ainakaan ollut kuollut kukaan, joten miksi joku olisi häntä vaivaamassa? Vai eikö heille vain oltu kerrottu koko totuutta? Toisaalta, kuka mainitsisi edellisen asukkaan kuoleman myynti-ilmoituksessa taikka myyntitilanteessa? Tuskin kukaan. Naruto oli kuullut myös sanottavan, että henget saattoivat lähteä manaajan avulla.


”Hei c'mon, manaaja? Älä viitsi!” Sasuke oli vetää kahvin väärään kurkkuun, kun kuuli Naruton ehdotuksen. Sehän nyt viimeistään olisi aivan typerää!
”Minä en siedä enää niitä kaikkia juttuja minun huoneessani! Vai luuletko yhä, että vain kuvittelen kaiken?” blondi tulistui jälleen ja hänen ihonsa alkoi hiljalleen punoittaa.
”Ei ne ainakaan totta ole! Joko sulla on lepakoita vintillä tai sitten vain kuvittelet kaiken.” korppi sanoi jäätävästi ja katsoi Naruton silmiin tiukasti.
”Minähän kutsun tänne manaajan, haluan sen ihmeen hengen – tai  mikä onkaan – pois huoneestani.”
”Mieti nyt, meille nauraa naurismaan aidatkin, kun ihmiset kuulevat että meille tuli manaaja! Ja itse varmaan meinasit sen maksaakin? Eikö manaajat ole aika kalliita?”
”En välitä, kyllä sitä rahaa jotenkin saa. Valitsen mieluusti tyhjän kukkaron ja mielenrauhan.” blondi sanoi jääräpäisesti ja hörppäsi loput liemet ramenkupistaan.

Sinisilmäisen miehen läppäri kävi kuumana, kun tämä yritti epätoivoisesti etsiä manaajaa. Mutta niitä ei ollutkaan helposti saatavilla, harvat manaajat olivat pistäneet ilmoitustaan nettiin. Lähinnä kaikki osumat olivat niitä, jotka pitävät omaa tv-ohjelmaa ja kuvaavat sitten kaiken, ja ovat mukamas aistivinaan hengen ja häätävinään sen. Kuvaajaa tänne nyt ei ainakaan hankita, se on varma! Kyllä hänkin sen verran salassa tahtoi pysyä, että kukaan ei näkisi heidän taloaan perjantai-illan myöhäislähetyksissä, ja sitten sieltä tulisi naurettavaa roskaa siitä, miten talossa on henkiä. Ei, hänen olisi pakko löytää joku sellainen, joka vain käväisee sisällä, häätää kummitukset ja menee pois sanomatta halaistua sanaa kenellekkään.

”No jokos löysit kummituksen karkottajan?” Sasuke kysyi viisastelevaan sävyyn ja katsoi Narutoa alta kulmain.
”Ei niitä nyt niin helpolla löydä.” toinen murahti ja yritti olla välittämättä korpista.
”Muista sitten sanoa, kun se heppu on tulossa. Sen esityksen minä haluan nähdä. Tosin taidan laittaa naamarin, jotta kukaan ei tunnista minua...”
”Tiesitkö, että näytät ihan sutenööriltä kun nojaat siihen seinään noin?” blondi heitti ja huomasi silmäkulmastaan, kuinka Sasuke paransi hieman asentoaan. Pieni virne kohosi Naruton kasvoille.


Illalla Naruto mietti tätä asiaa sängyllään. Hänestäkin se oli toki hieman hullua, että kaikki tämä tapahtui hänelle, Sasukelle ei koskaan tapahtunut mitään. Silti hän ei epäillyt hetkeäkään, etteikö hänen huoneessaan olisi ollut jotain yliluonnollista. Usein häneen iski pieni kateuden pistos. Miksi tämän kaiken piti sattua hänelle, vaikka Sasukekin oli tässä talossa? Elämä tosiaan on epäreilua.

Yhtäkkiä nuori mies jäykistyi kauttaaltaan. Hän vaistosi jotain, ja se tuli hyvin läheltä, aivan hänen vierestään. Ihan kuin joku olisi istahtanut sängylle! Blondin teki mieli huutaa, mutta eihän se nyt ainakaan sopivaa olisi. Hetken tuntui vielä siltä, että hänen vierellään olisi istunut joku, mutta sitten tunne lähti ja hän huokaisi helpotuksesta.
”Saisinpa tänäyönä nukuttua...”


”Minä tulen hulluksi tämän kanssa.” sinisilmä avautui eräälle kurssitoverilleen.
”Mitä kaikkea sinun huoneessasi tarkalleen ottaen tapahtuu?” mies kysyi ja katsoi vakavasti Narutoa silmiin.
”Esineet liikkuvat, katonrajassa kolisee, saatan tuntea jonkun tulevan sängylleni istumaan ja kaiken huipuksi siellä on kylmiä kohtia!”
”Hmm... Sinun kannattaisi ehkä kokeilla spiritismiä. Me kokeilimme sitä kerran, kun meillä oli vastaavanlaisia tapauksia, ja se loppui siihen.”
”Spiri...tismiä?” Naruton katse oli kysyvä.
”Sen avulla voit puhua hengille. Jos kokeilet sitä, voin tulla seuraksi.” tämä lisäsi ja hymyili ystävällisesti.
”Ei kai sen kokeilemisesta mitään haittaakaan ole. Kiitos, Neji!”

Illansuussa Neji tosiaan tuli Naruton ja Sasuken kämpille, lauta jo valmiiksi tehtynä. Sasuke myhäili keittiössä, tämän hän totisesti halusi nähdä!
”Sinun pitää mennä muualle, jos et osallistu tähän”, Neji sanoi katsoen Sasukea epäilevästi.
”Tuo juttuhan ei käsittääkseni toimi, ellei siihen usko? Minä en usko, joten jos tulisin mukaan, niin ei kai se liikkuisi?” korppi sanoi ja nyökkäsi lautaan ja lasiin joka oli sen päällä.
”Voihan olla, että sinäkin sisimmässä uskot tähän. Ihminen on liian utelias, että jättäisi tilaisuuden käyttämättä.” Siinä Neji oli oikeassa. Sasuke ei yksinkertaisesti voinut jättää tätä näkemättä, hänen olisi pakko saada tietää, mitä tapahtuu.

”Ette sitten saa ottaa sormea pois lasilta missään vaiheessa.” Se oli viimeinen varoitus, ennen kuin Neji lausui maagiset sanat: ”Onko täällä ketään?”
Naruto odotti jännityksestä pinkeänä tuolillaan, ja sekunti sekunnilta hänen ryhtinsä lähti lysähtämään. Eihän tämä toimi, ei tietenkään! Mutta yhtäkkiä lasi liikahti aavistuksen, vain pari milliä, mutta liikahti kuitenkin. Blondi oli mielissään, ja toisen käden sormet ristissä hän toivoi kovasti, että he saisivat tämän avulla sen häiritsevän hengen pois täältä. Lasi lähti uudestaan liikkumaan, hyvin hitaasti, ja pysähtyi sanalle ”kyllä”.

”S-se liikkui! Se antoi vastauksen!” blondi vingahti ja puri nyt nyrkkiään. Se oli tosiaan liikkunut sen verran, että he olivat saaneet vastauksen. Sasuken kulmat kohosivat, lasi liikkui sittenkin.
”Miksi kiusaatte Narutoa kolinalla ja muilla oudoilla tapauksilla?” Neji jatkoi välittämättä toisten reaktioista. Lasi lähti hitaasti liikkumaan, mutta se ei pysähtynyt mihikään. Se vain kiersi ympyrää laudalla, nyt paljon nopeampaan tahtiin.
”Se taisi olla liian vaikea kysymys...” brunette mutisi ja päätti kokeilla uudestaan. ”Voisitteko jättää Naruton rauhaan?”
Lasi lähti hitaasti liikkumaan, ensin se yritti hivuttautua kohti ”ei”:tä, mutta sitten se muuttikin suuntaansa, ja pysähtyi sanalle ”kyllä”.
”Eivätkö ne enää häiritse minua?” Naruto hihkaisi, jos tämä olisi totta hänen elämänsä olisi pelastettu!
”Niin ne ainakin sanovat. Saadaanko lopettaa?” luvan saatuaan he pistivät tavarat kasaan ja Naruton oli pakko kiittää Nejiä kädestä pitäen. Tämä oli varsinainen onnenpäivä.


Sen yön blondi sai nukkua aivan rauhassa, niin kuin myös seuraavana ja sitä seuraavana yönä. Ja vielä kahdenkin viikon päästä. Naruto oli pitkästä aikaa täysin onnellinen, nyt hän sai nukkua kunnolla ja ei tarvinnut kuunnella enää karmivia ääniä! Luultavasti jokaisena päivänä hän kiitti Nejiä siitä, miten tämä oli häätänyt hengen.

”Kyllä elämä taas maistuu!” nuorukainen säteili joka aamu kahvin saatuaan ja oli jälleen aina iloinen, oma itsensä siis. Sasuke pystyi vain huokaisemaan helpotuksesta, kun hänen ei tarvinnut enää kestää joka aamu selitystä ties mistä enemmän tai vähemmän paranormaalista asiasta. Korppi ajatteli edelleen, että kaikki se oli ollut vain Naruton mielikuvituksen tuotetta ja kun Neji oli keksinyt tämän spiritismin, brunette oli liikutellut lasia ja siten saanut blondin uskomaan, että 'kummitukset' lähtivät. Hänkin oli melkein uskonut siihen, mutta vain melkein. Miten lasi muka voisi liikkua itsekseen, ja sehän se vasta älyttömältä kuulosti, että joku henki liikutti lasia. Kaikki  ne asiat oli taatusti blondin pään sisällä!

Eräänä iltana Naruto tuli myöhään kaupungilta ja hän oli kuolemanväsynyt. Pikaisesti pesulla käytyään ja iltapalaa haukattuaan hän kaatui heti sängylleen. Tänä yönä hän nukahtaisi kuin pikkuvauva.

Juuri kun blondi oli nukahtamaisillaan, hän kuuli sen jälleen. Taas kolahti, aivan kuin kahta metallikappaletta olisi lyöty toisiaan vasten. Ilkeä tunne hiipi nuorukaisen sisuksiin ja sydän jätti yhden sykähdyksen välistä. Ei, ei, ei, ei voi olla... Nyt kuului kolahdus pöydältä. Blondi käänsi varovasti päätään ja näki yhden kirjoistaan kaatuneen kumoon, ja se oli aivan varmasti ollut pystyssä! Nuorukaisen sydän alkoi tykyttää kiivaammin, sydämen kumina tuntui tulevan jostain kaukaa. Sykähdykset kuulostivat melkein askeleilta. Sitten kello päästi omituisen äänen, se otti pari sekuntia taaksepäin ja pysähtyi. Naruto tunsi sen jälleen selvästi, joku istahti hänen sängylleen.

Nuorukainen halusi huutaa. Kylmät väreet kulkivat pitkin hänen selkäänsä, hän tunsi jotain kylmää  ja jopa hieman kostean tuntoista niskassaan, sitten olkapäillään. Ihan kuin joku olisi juuri koskettanut häntä jääkylmällä kädellä, jota on juuri käytetty hanan alla. Viimeiseksi tuli kaiken huippu. Aivan hänen korvansa vierestä kuului pitkä, syvä ja erityisen voimakas huokaus.

Silloin hän huusi. Huusi kovempaa kuin on ikinä huutanut, pakokauhu kangisti nuoren miehen ja tämä ei millään meinannut päästä sängystään ylös, polvet menivät lukkoon, jalat tärisivät kauttaaltaan ja jatkuva huuto tuli ulos hänen keuhkoistaan. Vaivalloisesti blondi kompuroi ovelle, riuhtaisi sen auki ja syöksyi käytävään. Sasuke ryntäsi juuri huoneestaan, hän oli kuullut Naruton kauhunhuudot. Blondi valahti polvilleen lattialle, juuri Sasuken jalkojen juureen. Toinen katsoi hillittömästi tärisevää nuorukaista, jonka suusta pääsi epämääräisiä vingahduksia. Kun korppi kumartui kaverinsa puoleen, hän näki kuinka tämän poskille oli valunut vana kyyneliä. Blondi oli selvästi pahassa shokissa.

Korppi säikähti Naruton kyynelistä, hän ei ollut ikinä nähnyt toisen itkevän. Ja kun aikuinen – olkoonkin nuori sellainen – mies itkee, se on tajunnanpysäyttävää nähtävää. Oli varmasti tapahtunut jotain normaalia kamalampaa. Sanomattakin selvää, Sasuke tiesi, että äänet olivat palanneet. Mutta pystyisikö Naruto oikeasti kuvittelemaan noin paljon ihan itse, että huutaisi ja itkisi niiden takia näin järkyttyneenä? Epäilys kalvoi korpin mieltä ja hän yritti auttaa toisen ylös. Blondin jalat olivat kuitenkin lakanneet toimimasta, ja ne eivät kantaneet enää ollenkaan.

”Minä en nuku tuolla enää ainoatakaan yötä! Sasuke, saanko tulla sun huoneeseen?” Naruto anoi ja yritti päästä jo pystyyn sohvalta, minne Sasuke oli tämän raahannut. Pitkän rauhoittelun jälkeen blondiin tuli eloa ja kun hän äsken oli huutanut kauhusta, hän huusi nyt vihasta. Nuorukaisen kasvot olivat pelottavan harmaat.
”Et varmasti, minun sänkyyn ei kahta mahdu.” toinen vain tuhahti. Naruton anova katse ei päästänyt häntä rauhaan. ”Äääh, nuku sohvalla!” Blondi tyytyi vain nyökkäämään ja haki toisen tyynyn ja peiton itselleen valmiiksi odottamaan. Ei yö sohvalla mitään herkkua tulisi olemaan, mutta olisi se varmasti siedettävämpää kuin omassa huoneessa nukkuminen. Ja vaikka he olivatkin Sasuken kanssa ihan hyviä kavereita, ei häntä erityisesti houkutellut nukkua toisen kanssa samassa sängyssä.

Pimeästä hyvin erottuva savuvana tanssahteli ilmassa, kun Naruto veti myrkyllistä savua keuhkoihinsa. Harvemmin blondi tupakoi, vaikka tilanne olisi ollut kuinka paha, mutta nyt hänen oli pakko saada hermosauhut. Nämä kaikki tapahtumat olivat niin kamalia, että niitä oli vaikea käsittää.
”Ehkä Sasuken puheissa on jotain perää... Jos minä olenkin hullu?” Naruto mietti itsekseen ja tumppasi tupakan. Nyt hänen pitäisi mennä nukkumaan, tai ainakin yrittää. Huomenna hänen kuitenkin pitäisi vielä mennä yliopistolle.


Seuraavana päivänä Naruton silmänalusia koristi kaksi hyvin tummaa rengasta. Jos tilanne ei olisi ollut niin vakava, Sasuke olisi voinut jopa nauraa toisen hillittömille silmäpusseille, nuorella miehellähän oli aivan täydellinen panda -look. Nyt hän tyytyi katsomaan toista vain kahvikuppinsa takaa ja kyselemään jotain yksinkertaista.

”Kuule Naruto... Oletko miettinyt psykiatrilla käyntiä?” korppi ehdotti yhtäkkiä. Ei hän ollut tarkoittanut töksäyttää kysymystä niin, mutta ei sitä voinut mitenkään kovin hienosti sanoa.
”Mitä minä siellä? Uuden talon minä tarvitsen, en mitään kallonkutistajia”, toinen mutisi ja sekoitti hajamielisesti aikoja sitten kylmennyttä kahviaan.

Sasuke katsoi blondiin vakavasti. Tapahtuivatko ne asiat oikeasti? Hänen pitäisi ehkä kokeilla yöpyä huoneessa yhden yön verran. Jos mitään ei tapahtuisi, hän yrittäisi hienotunteisesti saada toisen jollekin terapeutistille. Jos jotain tapahtuisi, niin... No, silloin he muuttaisivat.
”Minulla olisi ajatus.” nuorukainen alusti ehdotuksensa ja suuntasi tummat silmänsä nyt suoraan Naruton silmiin. ”Mitä jos minä nukkuisin yhden yön sinun huoneessa? Jos jotain tapahtuu, voidaan muuttaa. Jos mitään ei tapahdu, niin... noh, sitä katsotaan sitten.”
Blondi katsoi vähän aikaa korppia ja mietti tämän ehdotusta. Tuskin kukaan siinä mitään häviäisi vaikka Sasuke yhden yön siellä nukkuisi, joten nuorukainen päätyi nyökkäämään vastaukseksi.


Suunnitelma pantiin toimeen ja Sasuke valmistautui yöhön Naruton huoneessa. Vaikka hän ei varsinaisesti uskonut niihin tapahtumiin, tuleva yö jännitti häntä. Koko päivän hän vältteli kaikkea sellaista, mikä voisi saada hänet kuvittelemaan olemattomia. Hänen teki mieli ottaa pieni yömyssy, mutta hän ei itse uskoisi tapahtumia ikinä, jos hänen veressään olisi pisarakaan alkoholia.
”Hei hetkonen, mitä tapahtumia? Eihän siellä mitään kuitenkaan tapahdu!” Sasuke moitti itseään mielessään. Nyt hän jo kuvitteli kaikenlaista, mitä tästäkin yöstä oikein tulisi...

Kun korppi yritti asettua mukavasti makoilemaan Naruton sänkyyn, se ei onnistunut millään. Hänellä oli hyvin epämiellyttävä olo ja hänestä tuntui, kuin joku olisi tarkkaillut häntä. Vaikka tunne ei hellittänyt millään, nuorukainen päätti sysätä sen ajatuksen mielestään. Kunhan hän ei vain ajattelisi mitään epämääräistä, hän ei pystyisi myöskään kuvittelemaan mitään kammottavaa.
”Uchiha Sasuke, nyt pää tyynyyn ja nukkumaan, niin kaikki ovat tyytyväisiä.” hän tsemppasi itseään ja yritti vielä hakea hyvää asentoa.

Minuutin kuluivat ja nuori mies vain tuijotti vihreitä numeroita pimeässä. Se oli jo yli puolenyön, ja siltikään Sasuke ei saanut unta. Digitaaliset numerot suorastaan hehkuivat huoneessa. Korppi laski sekunteja, kohta minuutti taas vaihtuisi. Mutta se ei vaihtunut. Hän odotti minuutin, kaksi. Ei ole todellista, tämä kello pysähtyi vaikka siihen juuri eilen laitettiin uudet patterit?! Ja eikö digitaalikello mene näytöltään mustaksi, kun siitä loppuu virta...? Epäilys värähteli nuorukaisen yli.

...

Naruto katsoi kelloon. Se oli jo puoli yksi, huoneesta ei kuulunut ääntäkään. Hän yritti katsoa televisiota, mutta ei pystynyt keskittymään siihen. Vaikka äänet olivat kokonaan poissa, ei hän kyennyt erottamaan mitään omasta huoneestaan. Tai sitten talo oli vain hyvin äänieristetty. Tai äänet jahtasivat vain häntä, ja nyt Sasuke nukkui hänen huoneessan tyytyväisenä ja myhäillen, kun Naruton kokemat asiat eivät osoittautuneetkaan todeksi.

...

Sasuke kohotti päätään. Jos hän olisi ollut koira, hän olisi tässä kohdassa kääntänyt ensin korvaansa, ja sitten vasta päätään. Kuului kolahdus, yksi pieni kolahdus. Pitkään oli hiljaista, ja korppi makasi sängyllä jännittyneenä. Nyt se kuului uudestaan, aivan hänen päänsä yläpuolelta. Ei kai hän ollut tullut hulluksi tässä huoneessa? Naruton höpinät olivat saaneet hänet epäilemään ja nyt hän itsekkin oli hullu. Voi luoja.

Korppi pudisti päätään ja yritti vielä hakea asentoa. Mutta seuraavaksi hän tunsi, kuinka jokin olisi painautunut hänen sängyllään. Se tuntui siltä, kuin joku olisi istahtanut siihen. Nuori mies jäykistyi kokonaan ja odotti, että tunne lähtisi. Hän kokeili kohtaa kämmenellään, ja se oli ehkä aavistuksen lämpimämpi kuin muu osa sängystä. Oliko joku tosiaan istahtanut siihen? Sasukesta koko juttu tuntui vieläkin liian uskomattomalta, mutta nyt hän oli jo saanut joitakin todisteita. Ensinnäkin, Naruto oli hullu. Toisekseen, hän itse oli hullu.

Huokaus.
”Nyt... Nyt tämä on jo melko paksua!” Sasuken oli pakko myöntää se. Hän oli kuullut huokauksen, juuri semmoisen, mitä kuullaan kun oikein tylsistynyt kaveri huokaisee toisen korvaan. Ehkä se oli vain hänen mielikuvituksensa tuotetta. Ai niin, hänhän oli juuri päätellyt, että on itsekin hullu. Mutta huokaus oli kuulostanut liiankin todelliselta, mitä jos se ei tullutkaan hänen päästään, vaan tapahtui oikeasti? Hän oli melkein pääsemässä jo kuulemansa huokauksen yli, kun se kuului uudestaan. Paljon voimakkaampana.
Seuraavaksi hän tunsi jotain varpaissaan. Kylmää ja kosteaa. Eikö Naruto ollut sanonut, että häneen koski jokin sen tapainen? Homma alkoi riistäytyä käsistä, tunne lähti varpaista ja eteni sieltä pohjetta pitkin eteenpäin, jatkoi reidelle ja pysähtyi juuri Sasuken takapuolen kohdalle. Hemmetti, eikö riittänyt että henki on muutenkin jo pelottava? Nyt se on vielä pervo! Jälleen huokaus.

Se riitti Sasukelle. Hänen jalkansa olivat lyödä lukkoa, mutta hän sai pidettyä itsensä kasassa. Hitaasti korppi avasi huoneen oven ja katsoi suoraan olohuoneeseen. Naruto katsoi takaisin häneen, ja yllättynyt ilme vaihtui pelästyneeksi. Blondi näki toisen kalpeista kasvoista, mitä oli tapahtunut. Nyt Sasuke ei ainakaan pitäisi häntä enää hulluna!

”Se on sitten päätetty. Me muutamme.” korppi ilmoitti istahtaessaan sohvalle. Hänen tummat silmänsä tuijottivat jonnekin kaukaisuuteen, ne näyttivät aivan tyhjiltä. Sasuke ymmärsi nyt harvinaisen hyvin, miltä Narutosta oli tuntunut.
”Hyvä, että asiasta päästiin yhteisymmärrykseen. Sohvalla nukkuminen alkoikin jo tuntua niskassa.” blondi huokaisi tyytyväisenä ja meni keittiöön keittämään teetä. Sitä hän tarvitsi, ja ei varmasti tekisi pahaa Sasukellekaan.


Aamulla he kävivät läpi asuntoilmoituksia.
”Tämä kuulostaa aika hyvältä!” Naruto hihkaisi hetken selattuaan ja osoitti yhtä ilmoitusta.
”Kaikki sinun ehdotuksesti ovat nimenomaan kuulostaneet huonoilta! Mitä siinä lukee... 'Kolme huonetta, keittiö, sauna. Rivitalo, oma takapiha. Matkaa keskustaan 7km... Vuokra 800 kuukaudessa'?! Hulluko olet, meillä kummallakaan ei ole niin paljoa rahaa, että olisi varaa maksaa tuo! Ja 7 kilometriä keskustasta, sehän meinaa että yliopistolle on ainakin sen 10 kilometriä! Jätä minun huolekseni se asunnon hommaus, saadaan ainakin joku järkevä.” päätettyään palopuheensa Sasuke riuhtaisi lehden itselleen ja selasi huolellisesti jokaisen ilmoituksen.
”No löytääkö Sherlock mitään järkevää?” blondi yritti naljailla.
”Kyllä täällä on ihan hyviä vaihtoehtoja, kuulostavat paljon paremmilta kuin ne kaikki sinun ehdotukset yhteensä.” toinen murahti ja näytti paria ilmoitusta blondille.
”Hmmh”, oli ainoa mitä tämä huuliensa raosta päästi. Voi että Sasuke on hienohelma!

Kommentit (Lataa vanhempia)
horaaneko - 2010-09-26 19:46:05
Oiiiiiiiiiiii!!!!!!!!!! <3 <3 <3Kerrankin kauhua tälle sivulle!!!!!!!!!!! 0w0 Horaanekon nimestäkin voi jo päätellä, että hän rakastaa kaiken maailman kauhutarinoita!!! ^ ^ Ajattelin itsekin lisätä sellaisen lähiaikoina. :3
Loppu oli iloinen, ja se on ihan kiva juttu itseasiassa. ^^
Hoh, pitäisiköhän miunkin muuttaa, kun asunnossani tapahtuu melkein kaikkea noista!? X3 Mitä suotta... Sitten kun joku tulee läpsimään perseelle yöllä, muutan! >:D
Kirjoitusvirheitä en huomannu.
5p. <3

Raw - 2010-09-27 18:30:01
... Tsiisus. Freakin' scary! Tosin loppui hieman keskeneräisesti, ja joissan kohtia oli kaksi aikamuotoa samassa kappaleessa, en ehtinyt/muistanut kopioida kun jo jatkoin tarinaa. Juu siis, todella hyvä. Massastakin erottuva. Eli siellä oli oikeasti kummitus? oh my god.. Vitonen, ihan silkasta uskottavuudesta. Pervo haamu, ei parempaa vois toivoa.

Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste