Vielä on jäljellä tekstareilla kirjuutettuja juttuja. xD
--------
Vihdoin porukka pääsi pöytään teekuppien kanssa.
”No mitä sinä muuten teet täällä?”  Kiba osoittaa Kankuroa.

”Kiba, Ole kohtelias vieraalle.” Hinata suhisee epä-hinatamaisesti.
Shikamaru oli syventynyt miettimään pilviä.
Kankuro kohautti olkapäitään. ”Shika kutsui, entä sitten?” Kankuro hörppäsi teetä.

Kiba katsoo hetken Kankuroa tiiviisti, ennen kuin yrittää saada Shikamarun tähän maailmaan.

”HERÄTYS! SENKIN UNIKEKO!”  Kiba karjuu niin kovaa, että Hinata säikähtää.
Kankuro näpäyttää Shikamarua kevyesti päähän.

"Jos suvaitsisit tulla takaisin tähän maailmaan?" Kankuro mumisee.
Kankuro kääntyi katsomaan Kibaa, muka ihan tarkoituksettomasti.

”Joo joo äiti.”  Shikamaru mutisee ja jatkaa haaveilua.

Kiba huokaisee ja kääntyy Kankuron puoleen. Kankuro siirsi katseensa teehen.  
Hän alkoi pyörittää mukia hiljakseen.
”Muuten missä sinun kamppeet?”  Kiba kysyy.
Hinata yrittää tökkiä Shikamarua hereille, niin paljon kuin uskalsi.

”Laitoin ne puunjuurelle porttien luokse, kun en jaksanut kantaa pidemmälle. Voin käydä hakemassa.”  Kankuro oli jo juonut teensä, ja hän nousi pöydästä.
Kankuro hymyili hieman, Hinatan puuhille.

”Vuh vuh!” Akamaru ilmoittaa olemassaolostaan.


”Niin Akamaru? Aa, Kyllä kyllä.”  Kiba juttelee Akamarun kanssa.

”Pystytkö sinä puhumaan Akamarun kanssa?”  Kankuro kysyi hämmästyneenä. Kiba
suo Kankurolle murhaavan katseen.

Sitten Kiba jatkaa hetken juttelua Akamarun kanssa.
”Kankuro, Akamaru haluaa lähteä sinun mukaan.” Kiba tuhahtaa.

Kankuro ei vieläkään ymmärtänyt Kiban katsetta.
”Okei..?”  Kankuro hivuttautuu hitaasti pois pöydiltä kadulle.

Sitten hän vilkaisi Shikamarua neuvottomana.
Mutta Shikamaru ei ole vieläkään täysin älyissään.

PAM!

Kiba kumautti Shikamarua päähän.

”Häh kysyitkö sinä jotakin?”  Shikamaru kysyy hämmästyneenä, kun hänen päätän
jomotti, ja hän näki miten Kiba mulkoili Kankuroa.


Kankuro hiippaili paikalta pois.

”Lähtiköhän se seuraamaan..?”
”Vuh!”  Kankuro vilkaisi maahan.
”Öh.. Terve taas, Akamaru.”
Kankuro ja Akamaru lähtivät kävelemään porteille.
”Vuh vuh vuh vuh!”  Akamaru selittää Kankurolle.



”Kiba? Miksi Akamaru halusi mennä Kankuron mukaan?”  Hinata kysyy peloissaan.

”Hän halusi tarkkailla tätä. En tiedä vielä miksi. Akamaru ei halunnut
selittää vielä.” Kiba huokailee.

Shikamaru jatkaa unosia.

Ärsyttää kun en ymmärrä Akamarua. ’ Kankuro vilkaisi koiraa ties kuinka
monetta kertaa.

Onko tuo mykkä tai jotakin?Akamaru miettii, ennen kuin yrittää uudestaan.
”Vuh vuh vuh vuh vuh vuh!”  Akamaru haukkuu turhautuneena.

”Öh… Sori Akamaru, mutta en ymmärrä sinua.” Kankuro mutisi.

Jos Kiba olisi täällä, hän voisi tulkata minulle..

He olivat puun luona, joten Kankuro nappasi repun ja lähti kävelemään
takaisin.

”Vuh!” Akamaru haukahtaa loukkaantuneena.

Missä ne viipyvät?  Hinata kysyy huolissaan.

Loukkaantuneen sävyn Kankuro tunnisti kuitenkin.

”Anteeksi Akamaru, mutta kun olen vasta tullut tänne ja..”
Kankurosta tuntui oudolta puhua koiralle, mutta vielä oudompaa oli se, kun Akamaru oli lähtenyt hänen mukaansa eikä jäänyt Kiban luokse.

Kankuro ei kerkeä jatkaa lausetta kun Akamaru hyppää tämän syliin ja
nuolaisee Kankuron nenää.

”Vuh!”

Kankuro säikähti, mutta hymyili sitten.
”Olet sinä kyllä aika veijari.” Kankuro käveli pöydille Akamaru sylissään.

Hinata näkee Akamarun käytöksen ja rupeaa tökkimään Kibaa.

”Mitä nyt Hina... Akamaru?”  Kiba aloittaa lauseen turhautuneena, mutta lauseen
loppu on hämmennystä täynnä.

”Mitä?”  Kankuro kysyi hämmentyneenä.
”Mitä ihmeellistä siinä on jos Akamaru on minun sylissä..?”

Nyt Shikamarukin on  herännyt  tähän maailmaan ja katsoo Hinatan ja Kiban
tavoin Akamarua kummastuneena.

”Kankuro? Miten? Mitä? Tai Akamaru? Miksi?”  Kiba kyselee järkyttyneenä.


Akamaru ei ole ennen tehnyt tällaista. Shikamaru ja Hinata miettivät.

Jos joku katsoisi tapahtumaa ulkopuolelta hän miettisi miten joku on noin hyvä
veistämään patsaita, koska Shikamaru, Hinata ja Kiba olivat täysin liikkumattomia.

”Öh Mitä te tuijotatte..?”  Kankuro oli hyvin vaivaantunut muiden katseista.
Hän laski Akamarun maahan, ja käveli Kiban luokse.

”Selittäisitkö minulle mitä tämä on?”
” Ööööööööö?”  Kiba selittää silmät pyöreinä

Hinata tokenee hieman.
”Akamaru ei yleensä hyväksy muitta mutkitta vieraita.”  Hinata tulkkaa.

Kankuro on hyvin hämmästyneen näköinen.
Mutta Akamaru hyväksyi minut melkein heti.. Kankuro katsoi Akamarua ihmeissään.

Akamaru nostaa päätään hyvin ylpeän näköisenä. Ihan, kuin tämä olisi ajatellut: Hah olen paras.

Shikamaru tokenee toisena järkytyksestä, joten hän yrittää saada Kibankin järkiinsä. ”Kiba, Akamaru osaa varmaan selittää.”  Shikamaru puhelee Kiballe.

”Niin Kiba. Akamaru yritti puhua minulle oltiin hakemassa tavaroita, mutta en ymmärtänyt..”  Kankuro selitti.

Kiba tokenee jotenkin ja kyykistyy Akamarun puoleen.
”Mitä yritit sanoa? Anteeksi en kuunnellut kunnolla.”  Kiba juttelee Akamarun
kanssa.

Shikamaru ja Hinata hymyilevät alkujärkytyksen jälkeen Kankuron
vaivaantumiselle.

”Istuhan kiireemmän ajaksi.”  Shikamaru sanoo Kankurolle. Kankuro istahti Shikamarun viereen.
”Sitäkö se teidän outo käyttäytyminen oli?”
Shikamaru nyökkää, sitten tämä kääntää katseensa Kibaan.

Hinata pyörii hetken penkillä.
”Kiba ja Shikamaru, minun pitää nyt mennä harjoittelemaan. Anteeksi.” Hinata
mutisee hiljaa.

”Mene jos sinun pitää mennä.” Shikamaru sanoo ystävällisellä äänellä.
Hinata nyökkää ja ryntää kiireellä ulos.


No nyt olemme kolmestaan. Uneksija, suurisuu, minä.. ja puhuva koira.
Kankuro ajatteli.

Shikamaru haukottelee leveästi.

”Shika. Voit mennä nukkumaan, niin minä voin pitää seuraa Kankurolle. Siis
tuleehan se kuitenkin meille.” Kiba ehdottaa.
Kun Kiba huomaa, että Shikamaru vetää hirsiä Kiba karjuu äskeisen lauseen Shikamarun korvaan.

”Auuh! Kiba!” Shikamaru hyppää pystyyn ja tuijottaa virkeästi Kibaa.
Sitten tämä käy Kiban kimppuun. Pojat painivat Akamarun kannustaessa.

Kankuro katsoo hymyillen poikia.


Täällä elämä on jotenkin erilaista, Gaara. Sinut pitäisi tuoda tänne. Ehkä
Naruto tai joku pitäisi sinulle seuraa, ja alkaisit nauraa iloisesti, etkä
aina murhanhimoisesti.
  Kankuron ilme muuttui poissaolevaksi ja hieman
surulliseksi.

”Vuh?”  Akamaru kysyy Kankurolta.
Kankuron lasittunut katse käväisee Akamarussa.


”Ei tässä mitään.” Kankuro mutisee.
Sitten Kankuro alkaa taas ajatella pikkuveljeään, ja Shukakua.

Kun pojat olivat saaneet tarpeeksi tai oikeastaan Shikamaru, jonka mielestä
tappelu kävi rasittavaksi, he kävivät istumaan.

”Kankuro? Missä Hinata on?” Kiba kysyy ihmeissään, kun ei näe tyttöä. Kankuro oli hetken hiljaa.

”Hinata lähti harjoittelemaan.”  Hän sanoi lopulta.

Hän ajatteli Gaaraa ja tämän surkeaa lapsuutta, sitä kun tätä ei hyväksytty. Kankuro olisi voinut monesti itkeä Gaaran vuoksi.Nytkin hänen silmänsä kostuivat hieman.

Haukotus! Shikamaru venyttelee ja haukottelee makeasti.
”Taidan mennä. Hohhoijaa. Nähdään huomenna Kankuro. Yritän muistaa asiani.”
Shikamaru sanoo haukottelun lomassa.

Sitten hän nousee.
”Moikka, Kiba ja Akamaru.” Shikamaru vielä huikkaa, ennen kuin katoaa vilkkaalle kadulle.

Kiba ottaa rennon asennon, ja tarkastelee Kankuroa hyvin hiljaa, joka on outoa
Kibalta, joka on aina jostakin puhumassa.
Hetken molemmat pojat ovat hiljaa.

”Öh.”  Kankuro sanoo herättyään ajatuksistaan, ja katuu heti sanojaan.




Olipa fiksua.Kiba repeä nauruun katsellessaan Kankuron ilmeitä.

”Heh… Mikä nyt tuli?”  Kiba kuitenkin kysyy.
”Vuh vuh?”  Akamarukin kysyy.
”Öh.. Tä..? Ei mikään.” Kankuro selittää.
Mitäköhän ilmeeni paljastivat..?

”Mietin vain, kun ilveilet meille niin pirusti.” Kiba naurahtaa.
Hmm Akamaru kertoi mielenkiintoisia juttuja tästä tyypistä. Kiba ajattelee.

Kiba nojautuu lähemmäs pöytää. Kankuro oli hieman hermostunut.
”Öh ajattelin vain pikkuveljeäni.”  Kankuro sanoo vielä. Kiba katsoo Kankuroa
kiinnostuneena.
”Pikkuveli? Kuka? Missä? Miksi?” Kiba latoi kysymykset päin Kankuroa.
Akamaru heilauttaa häntää että häntäkin kiinnostaa.
Ja onko muita sisaruksia?

”Gaara. Hänet pitäisi tuoda tänne. Hän on niin alakuloinen. Temari-parka.
Hän joutuu olemaan Gaaran kanssa kahdestaan.” Kankuro mutisi.
Mikä minäkin olen nykyään? Vuodatan asioita melkein ventovieraalle.

”Temari? Onko hän Gaaran tyttöystävä?”  Kiba utelee.
”Ei, Temari on minun sisko.” Kankuro vastaa turhautuneena.
Kiba punastuu.
Hups, sisko?

Akamaru yrittää paikata Kiban möläytystä.
"Vuh hau vuh hau!"  Akamaru pahoittelee.

”Akamaru sanoi että älä välitä tuosta törpöstä.”  Kiba tulkkaa suoraan ilman
pyyntöä.
Kankuro naurahtaa.

”Lupaan olla välittämättä, Akamaru. Mutta mennäänkö tai käydäänkö edes
teillä? Pääsisi näistä tavaroistakin eroon.”  Akamaru hyppää Kiban takin
sisälle, ettei tarvitse kävellä ulkona missä on alkanut satamaan.

”JEESS! VETTÄ!” Kiba riemuitsee ovella, ja lähtee juoksemaan suuna päänä
sateeseen.

Kankuro katsoi inhoten vettä.
”Yh, vettä.”  Kankuro astuu hitaasti ulos sateeseen.

Kiba loikkii kadulle. Loik loik vain kuuluu.
”Tule jo!” Kiba huutaa Kankurolle.
Onpa Kankurolla nyrpeä ilme.. Kiba lisää mielessään.

”Joo joo, mutta kun minä en erityisemmin pidä sateesta.”  Kankuro oli
nostanut repun päänsä päälle suojaksi.

Miten hän voi pitää sateesta?

LOISKIS!

Kiba hyppää lätäkköön ja kastelee Kankuron kokonaan.

”Älä ole tuommoinen hiekkamuumio!”  Kiba huutaa kadun toisesta päästä minne
tämä oli juossut kasteluoperaation jälkeen.

Kankuro oli erittäin masentuneen näköinen. Vaatteista tippui vettä ja
ilmekin oli sen mukainen.

”Minä en ole mikään hiekkamuumio.” hän mutisi Kiballe, joka ei luultavasti
kuullut. Tai sitten kuuli.


Hmm.. Ehkä minun pitäisi olla kiltimpi Kankurolle?Kiba miettii kadun päässä.

Kun Kankuro on Kiban kohdalla, tämä pysähtyy.
Sitten tämä otti molemmat kätensä käyttöön ja alkoi kutittaa Kibaa.
Kiba kiemurtelee kutituksen alla.

"Hih hii! Lopeta!Perun mietteeni en aio olla kiltti sinulle.” Kiba
kihertää.

”Ärh mur mur!” Akamaru murisee Kiban takin sisältä. Kankuro hymyili hieman, ja lopetti kutittamisen. ”Miksi olit ajatellut olla minulle kiltti?”

Kiba näyttää kieltään.
”En miksikään.”  Kiba tuhahtaa.
”Selitä, tai kutitan lisää.” Kankuro uhkasi.

”Vuh vuh vuh hau mur!”  Akamaru murahtaa takin sisältä. Kibaa alkaa naurattaa
Akamarun selitys.

”Mitäs jos tulkkaisit, Kiba..?”  Kankuro pyysi, kohottaen hieman toista kulmaansa.
Kiba tyrskähtelee hetken ennen kuin voi vastata.

”Akamaru sanoi että, Kiba on kyllä ihme tyyppi mutta älä sinä rupea tyhmäksi
ja minä haluan nukkua joten hiljempaa kiitos.”

”Okei. Ollaan sitten hiljempaa kun Akamaru niin haluaa.”  Kankuro vastasi
hymyillen.


”Mennään nyt teille.”
Kiba hyppää korkealle vastatessaan.
”Kyllä muumio!”


PLÄTS!


-----
Haa.. Sainpas lisättyä ^^ *Heittä kärrynpyöriä ilosta.*