Tahtoisin sen tunnustaa kukaan ei oo yhtä tärkeä.
Tätä yötä kun kanssasi kuljen.

Sasori ja Deidara kävelivät käsikkäin kesäisessä yössä. Deidaralla oli hymy yllään, samoin yleensä niin tuikealla Sasorilla.

He kävelivät rauhallisesti puistossa, kirsikkapuiden keskellä. Heidän vasemmalla puolellaan oli lampi. Kuu peilasi itseään tumman lammen peilityynestä pinnasta.

Uskalla en liikahtaa, enkä lumousta särkeä.
Kaiken muun tästä huoneesta suljen.

Naruto istui sohvalla Gaaran sylissä ja kuunteli hiljaisena toisen hengitystä. Gaara oli kietonut kätensä Naruton ympärille. Molemmat olivat hiljaa, liikkumatta. Kuuntelivat vain toisiaan ja hiljaisuutta.

Iho muistaa jokaisen kosketuksen, mieli noiden sanojen merkityksen.
Sydän viimein ymmärtää kaipauksen ja niistä jokainen tahtoo lisää.

Deidara pysähtyi lammen rantaan. Hän katseli sorsaa, joka uiskenteli yksin.
“Se näyttää surulliselta, Danna..” Deidara mutisi.
“Niin sinäkin nyt..” Sasori kuiskasi takaisin.

Deidara kääntyi nopeasti ympäri, ja juoksi Sasorin luo.
“En voisi elää ilman sinua…” Deidara sanoi hiljaa.
Sasori silitti Deidaran päätä ja hymyili pienesti.

Hento kuiskaus pimeässä se pyytää viereeni vielä jää.
Hyvä on hiljaa olla tässä, mennyttä en luonas enää nää.

Gaara upotti kätensä Naruton hieman pystyssä sojottaviin vaaleisiin hiuksiin. Hän halusi unohtaa menneet, synkän lapsuutensa…
…ja tuntea vain Naruton sylissään. Mitään muuta hän ei ollut halunnut, ja hänen toiveensa oli toteutunut.

Syliisi unohdun, ihoosi painaudun, hetkiseen tarraudun ja pienet toiveet toteutuu.

“Kunpa tuo sorsa löytäisi itselleen jonkun ystävän..” Deidara mutisi Sasorin sylistä. Samassa lampeen lensi toinen sorsa, ja linnut tervehtivät ystävällisesti toisiaan.

“Toiveesi toteutui, pikku Deidei” Sasori sanoi hiljaa ja hymyili blondille.

Pimeys yön sakenee, tulet lähemmäksi minua.
Väkevämmin kuin ikinä elän.

Naruto värähti. Kylmästä, kenties. Tai pimeästä. Hänelle tuli aina pahoja muistoja mieleen.
“Ethän jätä minua?” hän kysyi hyvin hiljaa.
“En tietenkään” Gaara vastasi ja suuteli Narutoa hellästi.

Pelkoni pois pakenee.
Riittää kun vain katson sinua, silloin menneille voin kääntää selän.

Deidara katsoi Sasoria, ja muisti hetkiä jolloin oli luullut Sasorin kuolleen.
Mutta nyt Sasori oli siinä hänen edessään, eikä lähtisi minnekään. Deidara ei enää pelännyt sitä.

Iho muistaa jokaisen kosketuksen, mieli noiden sanojen merkityksen.
Sydän viimein ymmärtää kaipauksen ja niistä jokainen tahtoo lisää.

Gaara joutuisi pian lähtemään takaisin Sunaan. Mutta sitten Naruto tulisi käymään siellä.

“Tyhmää että sinun pitää olla Kazekagena Sunassa ja minun genininä täällä Konohassa..” Naruto mutisi. Gaara naurahti pojalle.

“Kyllä sinusta vielä Hokage tulee, minä tiedän sen” hän kuiskasi pojan korvaan.

Hento kuiskaus pimeässä se pyytää viereeni vielä jää.
Hyvä on hiljaa olla tässä, mennyttä en luonas enää nää.
Syliisi unohdun, ihoosi painaudun, hetkiseen tarraudun ja pienet toiveet toteutuu.

Sasori otti Deidaran syliin. Deidara piti tiukasti kiinni toisesta. Heidän pitäisi lähteä pois muiden näkyvistä ennen aamua. Ja aurinko alkoi jo heräillä. He katosivat metsään supisten toisilleen koko ajan jotakin.

Hento kuiskaus pimeässä se pyytää viereeni vielä jää.
Hyvä on hiljaa olla tässä, mennyttä en luonas enää nää.
Syliisi unohdun, ihoosi painaudun, hetkiseen tarraudun ja pienet toiveet toteutuu.

Naruto nukahti Gaaran syliin. Gaara silitteli pojan hiuksia. Lopulta tämä laski blondin sohvalle, ja antoi vielä suukon. Nopeasti punapää kirjoitti toiselle lapun lähdöstään. Gaara pujahti ulos ikkunasta aamuun.  Hänellä menisi kuitenkin kolme päivää matkassa.

-------------------------------------
elikkäs. toivoisin kommenttia tästä ^^ omasta mielestäni iha ok, toki niitä pieniä pirulaisia (kirotusvireitä) kai on XDD