Talvi oli silloin kylmimmillään. Paksu jää peitti harmaudellaan järvet, jotka vielä hetki sitten olivat kimallelleet auringonvalossa. Lumi peitti maan ja puut näyttivät sokerilla kuorrutetuilta.

Yhdestä ikkunasta, sen kaiken kylmyyden ja harmauden keskeltä, paistoi kuitenkin lämmin, kodikas valo. Sen ikkunan takana tunnelma oli lämmin, sen ikkunan takana aukeni toinen maailma. Kahden rakastavaisen lämmin maailma, jonka seinät, lattiat, katot ja ajatukset oli päällystetty puhtaalla rakkaudella.

Siellä, sohvalla makasivat sylikkäin kaksi nuorta. Toisen hiukset muistuttivat väriltään kesäistä voikukkapeltoa, toisen olivat punaiset kuin tuli. Kuin takassa iloisesti roihuavat liekit, jotka lämmittivät heitä.
Vaaleahiuksisen silmät toivat mieleen kesäisen, pilvettömän taivaan. Punahiuksisen silmät olivat kuin jalokivet, vihreänä loistavat jalokivet.

"On hiljaista", totesi vaaleahiuksinen sylissään makaavalle pojalle.

"Hyvä niin, Naruto", hän vastasi.

"Etkö pidä äänestäni?" Narutoksi kutsuttu kiusoitteli silitellen samalla sylissään makaavan hiuksia.

"Rakastan sitä melkein yhtä paljon hiljaisuutta", hän sanoi ummistaen silmänsä.

"Haluatko kuulla erään reseptin, Gaara?" Naruto kysyi hymy huulillaan.

"Miksi ihmeessä?" Gaara esitti vastakysymyksen aukaisematta silmiään.

"Se on aivan erityinen resepti. Sinä pidät siitä", vaaleahiuksinen selitti.

"Selvä sitten", Gaara huokaisi. Taas noita blondien päähänpistoja.

Naruto selvitti kurkkuaan ja alkoi puhua silitellen yhä rakkaansa hiuksia.

--

Enää ei punahiuksinen tuntenut noita pehmeitä sormia hiuksissaan. Enää hän ei kuullut rakastamaansa ääntä. Takkatuli oli sammunut, valo oli sammunut Naruton mukana.

Siihen ei tarvittu paljoa. Hän lähti tehtävään, niin kuin tavallisestikin. Siinä ei pitänyt olla mitään tavallisuudesta poikkeavaa.
Miksi sitten kävi näin?
Ei tarvittu kuin pieni virhe. Pieni virhe, niin hän oli poissa.
Jalan horjahdus taistellessa. Hän oli pudonnut pitkän matkan. Pitkän matkan kuolemaan.
Hänen toiveensa, hänen unelmansa, kaikki olivat sammuneet niin nopeasti. Se oli epäreilua. Elämä oli epäreilua.

Hän muisti Sakuran, tuon kirsikankukkahiuksisen tytön ilmeen tämän kertoessa uutisen. Se tuska, käsittämätön tuska, joka velloi myös Gaaran sisällä, paistoi tämän kasvoilta.

Ja kun ovi sulkeutui, tuska pääsi valloilleen. Se repi, se raastoi. Repi sydämen paikaltaan, hajotti sen palasiksi, heitti palaset menemään.

--

Mutta aika on armollinen. Se parantaa haavan kuin haavan. Hitaasti ja tuskallisesti, mutta parantaa kuitenkin. Niin se paikkasi hiljaa, pala palalta punahiuksisen pojan sydämenkin. Säröjä jäi, mutta sydän oli taas ehjä.

Hän käveli kotiinsa. Kevät oli saapunut. Lumi suli parasta aikaa, paljastaen maan sen alta. Luonto heräsi eloon hänen kanssaan.

Hän avasi oven ja sulki takanaan. Otti kengät jalastaan, takin laittoi roikkumaan naulakkoon. Hän käveli käittiöön, ja huomasi sen, kirjeen pöydällä.

Poika avasi kirjeen, hieman epäillen. Siinä ei lukenut lähettäjää, jopa postimerkki puuttui. Hän veti kirjeen ulos ja luki sen. Hämmästystä oli vaikea peitellä.

Gaara luki kirjeen hengittäen kiivaasti.

Rakkauden ohje Gaaralle. Jotta et koskaan unohtaisi meitä.

Ainesosat:
1l puhdasta rakkautta
1/2l iloa ja kaipuuta
2dl ajatuksia hyviä
3tl tunteita syviä
4dl hänen tuoksuaan, rakkauttaan
3dl hänen ääntään, hänen lämpöään
1tl Hänen loputonta kauneuttaan

1. Ennen kuin aloitat, ajattele häntä.
Hänen kasvojaan, ajatuksiaan älä vältä.

2. Ota tarvikkeet valmiiksi esille ja ne pöydälle laita.
Esiliina ympärillesi, älä sitä kaappiin taita.

3. Mittaa kulhoon tunteet häntä kohtaan,
Muistele miten häntä usein pitkään suutelitkaan.

4. Kaada sekaan hänen äänensä ja lämpönsä,
mieti miltä tuntui ympärilläsi hänen lämpimät kätensä.

5. Sirottele mukaan varovasti hänen ajatuksensa,
Sekaan laita vielä tuoksunsa ja rakkautensa.

6. Kaada loput ainesosat jatkuvasti sekoittaen,
häntä tietenkin koko ajan mietiskellen.

7. Tarjoile heti kodin lämmössä,
rakkaasi vierellä ja hyvällä mielellä.

Rakkaudella,
Naruto.

Gaara pääsi loppuun. Hän muisti sen illan, kun tuo poika oli reseptinsä hänelle kertonut. Hänen teki mieli itkeä, mutta samalla hymyillä. Gaara ei välittänyt, miten kirje oli ilmestynyt yhtäkkiä hänen keittiönsä pöydälle. Hän vain oli onnellinen.

Usko jumaliin oli typerää. Mutta usko rakkauteen ei niinkään. Hän näkisi vielä Naruton. Ei tänään, ei huomenna, ei moniin vuosiin. Mutta joskus, joskus, kun sen aika koittaisi.

"Lupaan, Naruto. Lupaan sen."

-----------------------

No aika randomhan tää oli, lyhkänenkin. =w= Horaaneko on taas sairas!!! >___<
Sairaana ei saisi kirjoittaa mitään. Katuu vaan myöhemmin.
Ei voi mitään, inspis iski. X3
Njoo, en osaa kyllä sanoa yhtään, että onnistuiko tää... Sanoisitteko te? :3