Aurinko paistoi ikkunasta sisään, ja valaisi kahden nukkuvan nuoren miehen kasvoja. Blondi äännähti, käänsi kylkeä, ja tipahti sen seurauksena lattialle. Hän kirosi äänekkäästi.

Blondi kompuroi ylös, ja lähti raahustamaan alas.
“Kahvi auttaa heräämään..” hän mutisi. Sinivihreät seinät , valkoiset portaat. Sininen lattia, ja hän oli keittiössä.

Blondi istui pöydän ääressä keltainen kahvimuki edessään. Hän kuuli portaista kolinaa ja kiroilua. Sitten esiin ilmestyi punainen hiuspehko, ja äreä nuorimies.

“Huomenta, Gaara..” blondi mutisi unisesti.
“Huomenta vain itsellesi, Naruto”, Gaara mutisi ärtyneenä.
“Kahvi on keitetty, jos haluat ottaa” Naruto viittasi kahvinkeittimeen päin. Gaara vain istahti Narutoa vastapäätä.

“Minun pitää lähteä tänään tehtävälle… Se kestää ilmeisesti pari viikkoa..” Naruto mutisi. Gaara huokaisi.
“Kunhan tulet ehjänä takaisin.” Sen sanottuaan Gaara lähetti Narutolle lentosuukon pöydän toiseen päähän.

Naruto punastui.
“Enköhän minä tule..”

Sen sanottuaan blondi meni pakkaamaan tavaroita, jättäen Gaaran istumaan yksin pöydän ääreen.


Tiimi 7 palasi kolmen viikon päästä Naruton lähdöstä. Gaara juoksi heitä vastaan. Samassa hän huomasi, että kaikki ei ollut hyvin. Muut olivat hyvin vaivautuneita, eikä Naruto juossut häntä vastaan.

“M.. Mitä on tapahtunut?” Gaara kysyi.

Sasuke astui eteen.
“Olen pahoillani Gaara. En ehtinyt väliin…” Korppitukkaisen pojan silmissä kimmelsi kyyneleitä.

“EI!!!” Gaaran tuskainen huuto kaikui ympäri Konohaa. Hänen rakkaansa, ainoa syynsä elää, oli kuollut. Se ei voinut olla totta…

Gaara tunsi Kakashin käden olallaan.
“Hautajaiset ovat parin päivän päästä”, mies sanoi vakavana.

Gaara istui apaattisena huoneensa nurkassa. Hän ei ollut syönyt eikä nukkunut pariin päivään. Sinä päivänä olisi Uzumaki Naruton hautajaiset.

Viisi päivää hautajaisten jälkeen Gaara istui yhä nurkassa. Hän oli laihtunut hirvittävästi.

Hänen silmänsä välähtivät. Hän oli saanut tarpeekseen. Hän ei jatkaisi elämäänsä ilman Narutoa. Ja koska Naruto oli kuollut, Gaara päätti lähteä pois tästä maailmasta.

Pengottuaan tavaroita kylliksi, hän löysi köyttä. Pitkän pätkän, ja paksua. Gaara hiipi hiljaa ulos ovesta, puistoon, missä he olivat tavannet ensimmäisen kerran. Hän käveli sen saman punaisen penkin ohi.

“Tuo oksa on tarpeeksi korkealla…” Gaara mutisi. Solmittuaan köyden tiukasti oksaan, hän teki monimutkaisen solmun köyden toiseen päähän. Siihen muodostui silmukka. Sen hän pujotti kaulaansa.

Kirsikkapuu kukki. Gaara veti syyvään kukkien tuoksua. Sitten hän kiepsahti alas oksalta, kuoleman viileään, mutta yksinäisyyden karkottavaan syleilyyn.