**Kylän nimi oli Jui. Se oli uusi, pieni ninjakylä. Se oli sokkeloisempi kuin Konoha ja melkein yhtä väritön kuin Suna. Jos ei ollut opasta tai ei tuntenut kylää, siellä oli melkein mahdoton liikkua yksin. Sinne eksyisi melko varmasti kuka tahansa, jopa parhaat jäljittäjäninjat jos he joutuisivat etsimään sieltä jotakin. Luulisin ainakin niin.
Nämä ninjat olivat erittäin erikoisia. Heillä oli jonkin eläimen korvat ja häntä. He myös pystyivät muuttumaan siksi eläimeksi, jonka korvat ja häntä heillä oli, ilman chakraa. Huhut kertoivat, että ninjat olisivat rakastuneet eläimiin ja päinvastoin niin, että heidän lapsistaan olisi tullut puoliksi eläimiä. Lopulta eläinihmisiä olisi ollut niin paljon, että niistä olisi muodostunut pieni kylä. Osa uskoi, osa ei.**

Naruto ei tiennyt mitä ajatella juorusta. Hän mietiskeli asiaa samalla kun käveli tapaamispaikalle. Sasuke oli jo siellä, samoin Sakura-chan.

Naruto heilautti heille kättään ja hymyili Sakuralle, mutta ei sanonut mitään. Hetken kolmikko oli hiljaa, vain tuuli suhisi puissa ja puro solisi jossakin lähellä mutta näkymättömissä.

“Hei kaikki! Anteeksi että olen myöhässä, mutta näin Jiraiyan ja jäimme juttelemaan hänen kirjasarjansa uusimmasta osasta!” Kakashi sanoi hymyillen yhden silmän hymyään.

Sakura alkoi ärjyä senseilleen tavalliseen tapaan, mutta Kakashi katsoi kiinnostuneena Narutoa joka nojasi sillan kaiteeseen hiljaisena ja mietteliäänä.

“Mitäs mietit, Naruto?” Kakashin kysymys hätkäytti Naruton mietteistään.
“Er… En mitään.” Naruto sanoi nopeasti.

“Meidän pitäisi mennä Juihin. Tiedusteluretkelle. Emme tiedä siitä emmekä sen asukkaista mitään - paisti juorujen perusteella, ja minä en henkilökohtaisesti usko siihen. Tsunade-rouva toivoo että saisimme siitä samalla liittolaisen. Toivottavasti ehdimme ennen Äänikylää..”

Naruton ilme kirkastui.
“Menemmekö todella sinne?” hän kysyi silmät loistaen.
“Kuuntelitko äsken ollenkaan, baka?” Sakura sanoi Narutolle.
“Kuuntelin mutta…”
“Mikä muka jäi epäselväksi, typerys?”

Naruto pudisti päätään.
“Mennään jo, dattebayo!”

***

Tiimi 7 saapui Juin porteille. Vartijoilla, jotka toivottivat heidät tervetulleiksi, oli sudenkorvat ja -häntä. Sakura joutui lyömään Narutoa, koska tämä katsoi suu auki vartijoiden erikoista ulkonäköä.

“Taidatte tarvita opasta”, toinen vartijoista sanoi hymyillen.
“Enpä usko” Naruto tuhahti. Vartijat naureskelivat keskenään, ja vihelsivät. Paikalle juoksi pieni punaruskea kettu. Naruton silmät suurenivat ja hänen suustaan pääsi huokaisu joka muistutti epäilyttävästi aww:ia.

Kettu väläytti Narutolle nopean hymyn, ja hetkessä ketun paikalla oli tyttö. Tytöllä oli blondit, vyötärölle ulottuvat hiukset, siniset silmät ja punaruskea-musta asu. Asuun kuului shortsit joiden päällä oli lyhyt hame, toppi, ja asekotelo vasemmassa jalassa. Hän oli suunnilleen Sakuran ikäinen.

“Hei! Olen Yui, oppaanne. Olen varma että tarvitsette minua” tyttö sanoi virnistäen ilkikurisesti ja heilutellen häntäänsä puolelta toiselle.

‘Hmm.. Tuosta tulee hieman mieleen Naruto’, Sakura ajatteli tutkaillessaan Yuia. Samassa tytön tilalla oli taas kettu, joka pyöri heidän jaloissaan. Naruto ei saanut silmiään irti Yuista.

Sakura katseli vuoroin heidän jaloissaan kirmailevaa Yuia, vuoroin Naruton haltioitunutta ilmettä. Sitten pinkkihiuksinen tyttö alkoi kikattaa.

Yui tuli Sakuran eteen ja katsoi toista tyttöä pää hieman kallellaan.
“Hihihii… Ei mitään, Yui. Hehehee… En naura sinulle vaan hahaa Narutolle, öhm” Sakura yritti ryhdistäytyä.

“Yui, olisitko kiltti ja näyttäisit meille tietä?” Naruto kysyi sinisten silmien loistaessa.
Yui katsoi poikaa pää kallellaan ja nyökkäsi.
“Minne haluatte mennä?” hän kysyi.

“Kuka on johtajanne?” Kakashi kysyi.
“Äitini Uiko ja isäni Daiko.”
“Veisitkö meidät heidän luokse?”
Yui nyökkäsi.

“He ovat tässä kylässä korkeassa asemassa, mutta eivät ole luultavasti mitään verrattuna teidän Hokageenne..” Yui lörpötti. Naruto ahmi silmillään Yuia, tämän söpöjä pikku korvia ja ihanaa pörröistä häntää. Hän ei katsellut ollenkaan ympärilleen.

(A/N: kuvailenpa vähä sitä kylää, kun teillä ei varmaankaan ole hajuakaan minkä näköinen se on [ellette te osaa murtautua miun mieleen *nielaus*]) He kävelivät pitkin hiekkaista katua. Tuuli leikki kaduilla niin, että pölyä meni ulkona olijoiden silmiin. Talot eivät olleet aivan parhaasta päästä. Osa oli melkein luhistumispisteeseen päässeiden näköisiä, mutta tiedä häntä… Parhaimmatkin talot olivat erittäin kovia kokeneen näköisiä.
Oli kerrostaloa ja omakotitaloa, paritaloa, rivitaloa… Kaikenlaista. Ihmiset nojailivat talojen seiniin, juttelivat ja nauroivat. Kun he kuulivat vierailijoiden askelia, heidän korvansa värähtivät, ja he kääntyivät katsomaan. Joillakin häntä liikkui edestakaisin kiinnostuneen oloisena.

Sakura pyöräytteli silmiään Naruton selän takana Sasukelle. Sasuke hymyili hieman takaisin, ja Sakura loisti onnesta. Kakashi taas…. No, Kakashi oli Kakashi ja luki Icha Icha Paradicea.

Lopulta he olivat hieman paremman näköisen talon ovella. Yui muuttui takaisin tytöksi. Juuri kun hän oli koputtamassa, suunnilleen samanikäinen poika avasi oven. Pojalla oli tummat hiukset ja sinimusta asu, johon kuului hieman yli polven ulottuvat housut, T-paita ja asekotelo oikeassa jalassa. Sekä mustat kissan korvat ja musta, päästä valkoinen häntä. Hän oli Sasuken ja Naruton ikäinen.

“Hei Yui! Ovatko nuo vieraita sieltä Konohasta?”
“Ovat. He haluavat tavat äidin ja isän. Ovathan he kotona?”
“Ovat.”

Sasuke tuijotti haltioituneena poikaa.
“Mikä pojan nimi on?”
“Tarkoitatko veljeäni? Aoto.”
Sasuke mietiskeli hetken nimeä.
“Aoto..” Sitten Sasuke käänsi tummat tutkivat silmänsä Aotoon, ja sai vastaan samanlaisen tuijotuksen. Tummista silmistä, paitsi että niissä ei ollut vilaustakaan kylmyydestä tai kovuudesta. Ne olivat lempeät, samoin kuin Yuin silmät.

“Mennään!” Yui sanoi reippaasti. Sasuke, Sakura, Naruto, Kakashi, Aoto ja Yuki astuivat sisälle.

Aoto kulki kärjessä Sasuken kanssa. He keskustelivat hiljaisilla äänillä keskenään, tutustuivat.

Kun Yui kääntyi suljettuaan oven, hän näki edessään Naruton joka oli jäänyt odottamaan tyttöä.
“Er… Minun nimeni on Naruto. Ajattelin vain kertoa, kun tiedämme nimesi mutta sinä et meidän..” Naruto mutisi hieman punastuneena.

Yui hymyili säteilevästi.
“Mukava saada vieraita jotka esittelevät itsensä. Olet varmaankin kuullut huhuja meistä.”
Naruto nyökkäsi.
“Seurataan Aotoa, niin kerron samalla totuuden” Yui sanoi nauraen hieman samalla tavalla kuin Naruto.

“Joskus kauan, kauan sitten oli ninjoja, jotka taistelivat eläinten muodossa. Jos jokin uhkasi sitä kylää, nämä ninjat muuttuivat kuka miksikin eläimeksi, piiloutuivat metsään ja hyökkäsivät vihollisten kimppuun.

Lopulta siinä kävi niin, että erään taistelun jälkeen ninjat muuttuivat taas takaisin ihmisiksi. Paitsi yksi. Se jäi ketuksi. Vaikka se kuinka yritti, se ei pystynyt muuttumaan itse ihmiseksi. Kaikki muut keskittivät jäljellä olevan chakransa tähän ketuksi jääneeseen ninjaan, ja saivat tämän ihmisen hahmoon. Ainoa, että tälle jäi ketun korvat ja -häntä.

Näin kävi yhä useammalle, mutta korkeintaan kahdelle samalla kertaa. Ja ninjoille jäi aina eläimen korvat ja häntä. Lopulta se siirtyi lapsille, ja harjoittelemalla he saivat lopulta taidon muuttua siksi eläimeksi, minkä tunnukset hänessä oli, ilman chakraa. Se vei useita sukupolvia aikaa, mutta esimerkiksi minun ei tarvitse harjoitella sitä taitoa, se on minussa. En tarvitse chakraa muuttuakseni ketuksi.”

Naruto kuunteli erittäin tarkkaavaisesti Yuita. Hän ei ollut kuuntelut ketään niin tarkasti - ikinä. Ei edes Iruka-senseitä.

“Olemme perillä. Odottakaa hetki”, Aoto ilmoitti kaikille.

Naruto hymyili Yuille.
“Se oli mielenkiintoista, paljon mielenkiintoisempaa kuin ne juorut.”
“Niinkö? Pari henkilöä jotka ovat kuulleet saman, ovat sanoneen aivan päinvastoin”, Yui sanoi yllättyneenä. Naruto virnisti erittäin Narutomaisesti.
“Olenkin ehkä erilainen kun muut.” Sitten hän nykäisi Yuia leikkisästi korvasta.

Yui virnisti Naruto-Yuimaisesti takaisin.
“Sinulla on söpöt viikset.. Ne näyttävät viilloilta…”

Naruto muuttui vaivaantuneeksi.
“Katsos… Sisälläni on kettudemoni, Kyubi..”
“Kettu? Aww” Yui sanoi sen kummemmin miettimättä. “Hetkinen. Kyubi..?” Yui katsoi Narutoa eri tavalla.
“Olet siis kuullut siitä, ja reagoit aivan samalla tavalla kuin muut…” Naruto huokaisi. Sitten hän kääntyi kävelläkseen Sakuran luokse.

“Odota..” Yui kuiskasi ja tarttui Narutoa kädestä. “En minä sitä.. En vain tiennyt.. Anteeksi, Naruto-kun..” Naruto kääntyi ympäri, ja näki Yuin surulliset kasvot.
“En tarkoittanut..” tyttö kuiskasi.

Naruto tarkkaili tyttöä hetken. Sitten hän huokaisi. Yui hymyili hieman, ja halasi Narutoa.
“Olisi ihana saada sinusta ystävä…” hän mutisi. Naruton suu levisi hymyyn väkisinkin.
“Samat sanat, Yui-chan..” Naruto kuiskasi takaisin.
‘Tai ehkä enemmän kuin ystävä..’ molemmat blondit ajattelivat.

“Uiko ja Daiko voivat ottaa Konohasta tulleen vierailijan, ryhmän johtajan, vastaan”, Aoto ilmoitti. Hän siirtyi pois oven edestä, ja päästi Kakashin sisälle.

Naruto, Sasuke ja Sakura jäivät ulkopuolelle Yuin ja Aoton kanssa. Sasuke jutteli hiljaisella äänellä Aoton kanssa,  kun taas Naruto jutteli Yuin kanssa.

‘He ovat niin samanlaisia… Naruto ja Yui, Sasuke ja Aoto…’ Sakura ajatteli. Hän sai nauttia omasta tylsästä seurastaan.

***

Uiko ja Daiko katselivat kiinnostuneena Kakashia. Tämäkö oli se kuuluisa kopioninja Kakashi, josta he olivat kuulleet? He näkivät edessään harmaahiuksisen, maskinaamaisen ninjan, jolla oli Icha Icha Paradice -niminen kirja kädessään. Hän ei sentään lukenut sitä..

Kakashi taas näki edessään pariskunnan, joista miehellä - tai Daikolla - oli sonnin sarvet, korvat ja
häntä, ja naisella taas - siis Uikolla - pupun korvat ja töpöhäntä.

***

“Millä perusteella te saatte tuon eläimen - tai siis että miksi sinä olet kettu ja veljesi kissa?” Naruto kysyi kiinnostuneena.
“No, se kai tulee vähän luonteen ja ulkonäön mukaan.. Vanhempien mukaani ei ainakaan, koska isäni on sonni ja äiti pupu” Yui sanoi nauraen heleästi. Naruto yhtyi nauruun.

‘Heillä on niin samanlainen nauru.. Ja huumorintaju. Heillä on niin hauska…’ Sakura ajatteli katkerana. Häntä ihmetytti omat ajatuksensa. Oliko hän.. mustasukkainen?

Samassa Sakura kuuli ennenkuulumattoman äänen toisesta suunasta, Sasuken ja Aoton luota. Sasuke nauroi! Pinkkipää oli aivan ulalla. Sasuke nauroi, mutta miksi Aoton seurassa. Miksi hänet jätettiin ulkopuolelle? Miksi he nauroivat keskenään, mutta eivät kertoneet sitä hänelle..