Luukku 3

Perjantai oli vihdoin täällä, sitä Kakashi oli odottanut koko viikon. Hän oli sopinut jo menevänsä baariin parin kaverinsa kanssa. Kävellessään kaupungin läpi käydäkseen kotona, hänelle tuli jotenkin outo tunne. Kaikkialla oli jouluvaloja, lunta oli maassa ja kaupat hehkuttivat joululahjatarjouksillaan. Nyt todellakin oli joulukuu...

”Mitä sä haaveilet?” Iruka kysyi ja katsoi toista kummaksuen. Vaikka Kakashi ei nyt mikään varsinainen suupalttikaan ollut, niin ei hän nyt näinkään hiljaa ollut ikinä.
”Kohta on joulu”, tämä vastasi ja käänsi katseensa brunetteen.
”Niin on, niin kuin joka vuosi. Miten se nyt saa sut mietiskelemään?”
”En mä sitä mietikkään.” vanhempi päätti keskustelun tyhjentävästi ja katsoi kauas eteensä. Mutta Irukan olo tuli levottomaksi, mitähän ihmettä toisen päässä nyt liikkui?


Kakashi lähti kotoa tyylikkäästi pukeutuneena, ehkä baarissa onnistaisi ja hän saisi jonkun tytön kainaloonsa. Varmistettuaan, että mustat farkut ja ruutupaita näyttivät järkevältä kombolta, hän suihkautti itseensä vielä pari ylimääräistä suhausta deodoranttia. Iruka katsoi kiinnostuneena toisen valmistautumista.
”Huh, ajattelit lähteä oikeana hajupesänä”, nuorempi heitti virnistäen. Hopeatukka ei kuitenkaan toisen huomautuksesta välittänyt.
”Miltä tää näyttää?” vanhempi kysyi vielä ja oli poseeraavinaan.
”Hyvältä se näyttää, sanoinhan mä sen jo.”

Niin sanottu normaali nuori olisi ehkä tullut baariin autolla, mutta Kakashilla oli vaihtoehdot vähissä, kun hän ei autoa sattunut omistamaan. Onneksi se oli ihan kaupungin keskustassa, ja sinne olisi lyhyt matka.


”Katsohan poikaa!” huusi Genma baarin sisäänkäynniltä huomatessaan Kakashin tulevan.
”Joko täällä on biletys alotettu?” hopeatukka kysyi ja virnisti iloisesti.
”Tänä iltana vallataan maailma!”
”Yeah, baby!”

Lennokkaaseen oloon tarvittiin vain pari drinkkiä, ja pian nuorukainen löysi itsensä tanssilattialta muiden kanssa. Kakashi oli jo iskenyt silmänsä hemaisevaan naiseen, joka tanssi upeasti ja näytti vielä upeammalta. Niinpä nuorukainen päätti tehdä tämän kanssa tuttavuutta, ellei tämän mahdollinen poikaystävä sattuisi liimautumaan tyttöön koko illaksi.

”Moi”, hopeatukka tervehti blondia nuorta naista, ja tarjosi kättään.
”Hei vain!” blondi vastasi ja tarttui käteen hymyillen.
”Ei taideta tuntea, oletko paikallisia?”
”Olen ikään kuin turisti, tulin vain käymään täällä viikonlopuksi.” Nuoren miehen sydämessä tuntui pieni kouristus, tämä kaunotar lähtisi heti pois, mutta ei yhden illan juttukaan olisi huono vaihtoehto.
”Oletkos pitänyt kaupungista?”
”Ainakin miehet vaikuttavat komeilta ja asiallisilta”, blondi sanoi ja iski silmää. Kakashin sisällä kupli, nainenhan flirttaili jo täysillä mukana!
”Minä olen Kakashi.”
”Sue.”
”Sehän on nätti nimi”, nuorukainen sanoi hymyillen ja tarjosi Suelle drinkkiä.
”Tanssitaanko?” blondi huudahti tuokion kuluttua, kun kaiuttimista pärähti soimaan oikein menevää tanssimusiikkia. Hopeatukka ei voinut olla vastustelematta.


Illan päätteeksi Kakashi ja Sue pääsivät jonkun Genman kaverin kyydillä kotiin. Koko automatkan nuorukainen oli takertunut tyttöönsä kuin takiainen. Kotetsu katsoi hopeatukkaa tarkasti, kun hän piti blondia kainalossaan ja painoi huulensa tämän huulia vasten.
”Taisi Kaksulla onnistaa”, Kotetsu totesi leveästi virnistäen. Vastaukseksi hän sai vain tyytyväistä hyminää ja humaltunutta mutinaa.


Iruka kuuli kun ovi kävi. Kakashi oli ilmeisesti tullut kotiin. Hän oli jo menossa ovelle, kun kuuli naisen äänen.
”Missä sun huone on?” heleä ääni kysyi ja askeleet suuntasivat kohti vanhemman pojan huonetta. Seinän läpi brunette kuuli vaimeaa huohotusta. Ei aikaakaan kun sänky alkoi natista ja huohotus voimistui. Aivan kuin naisen ääni olisi sanonut 'syvemmälle'.
'Tänään sen mummon ennustukset ainakin toteutui, tänä yönä täällä ainakin ollaan hyvin äänekkäitä...' nuorempi pojista ajatteli ja sai pienen mustasukkaisuuskohtauksen, vaikkei ymmärtänyt, miksi. Jos hän vain oli yksinäinen, siitä sen oli pakko johtua.



Luukku 4

Iruka oli viimeistelemässä portfoliotaan, kun Kakashi raahusti huoneestaan väsyneen näköisenä. Tämän tukka hapsotti joka suuntaan ja tummat silmänaluset kielivät huonoista yöunista. Vaikka kello oli jo pitkälle yli puolenpäivän, vanhempi pojista ei selvästi ollut nukkunut kunnolla. Brunette oli ollut kuulevinaan, kuinka toinen ramppasi koko ajan vessassa aamuyöstä, joten varmasti toinen ei ollut pahemmin nukkunut.

Samassa brunette muisti, että toisella oli ollut joku seuranaan yöllä.
”Oliko vauhdikas ilta?” nuorempi yritti avata keskustelun.
”Mmh...” Hopeatukka näytti siltä, ettei tulisi sanomaan koko päivänä mitään. Jos Iruka yhtään tunsi toista, tällä oli juuri nyt helvetillinen krapula.
”Toitko tänne illalla tytön?” brunette vielä hiillosti toista, mutta tämä vain nyökkäsi ja painui vesilasin kanssa huoneeseensa.

'Miksi minä olen mustasukkainen Kakashille? Eihän me olla pari tai mitään. Ja enhän minä... Ja tuskin hänkään...' Iruka pohti ja katsoi synkästi koneensa näyttöä. Miksi hän edes vaivautui utelemaan vanhemmalta pojalta mitään, eihän tämän suhteet kuuluneet hänelle. Siitä huolimatta toinen ei voinut olla ajattelematta sitä, ja tunsi kipeitä pistoksia sisällään. Tahtomattaan hän oli toiselle mustasukkainen, vaikka ei itsekään täysin ymmärtänyt sitä. Tarkoittiko tämä, että hän oli ihastunut Kakashiin? Mutta siinä tapauksessahan hän olisi...


Vanhempi pojista sai itsensä ylös vasta neljän aikaan. Yö oli ollut hirveä, kaikki hänen nauttimansa oli tullut ylös aamuyöstä ja kaiken lisäksi Sue oli häipynyt melkein heti. Nuorukainen ei voinut sietää omaa hajuaan, vaan päätti painua oitis suihkuun. Matkalla hän näki Irukan istuvan masentuneen oloisena olohuoneen sohvalla.

”Onko jokin hätänä?” Kakashi kysyi kaiken varalta.
”Ei”, toinen vastasi jämäkästi, mutta nuoremman pojan ilmeestä hopeatukka pystyi päättelemään, että kyllä nyt oli jokin hätänä.
”Käyn suihkussa niin jutellaan sitten, jos haluat.”


Kun vanhempi pojista oli vihdoin päässyt suihkusta, Iruka oli jo valmistelemassa heille päivällistä. Vaikka tuoksu oli herkullinen, Kakashin maha tuntui kääntyvän ympäri ja yökötyksen aalto läpäisi hänet päästä varpaisiin. Seuraavalla kerralla hän varmasti jättäisi muutaman tequilashotin ottamatta!

Pöytään istuessa vanhempi huomasi, ettei Irukakaan kovin pirteältä näyttänyt. Silmien alla oli tummat varjot ja synkkä ilme sai tämän näyttämään entistä väsyneemmältä. Kakashi tunsi lievää syyllisyyttä.

”Oltiinko me äänekkäitä?” hopeatukka kysyi kämppikseltään. Vanhempi oli ottanut vain vähän riisiä ja wokkivihanneksia, ällötyksen aallot puistattelivat häntä vieläkin.
”Varmasti se mummelikin kuuli varsin hyvin, ja nyt me saadaan lisää syytöksiä niskaan.” nuorempi ei voinut enää peittää katkeruutta äänestään.
”Sori...”
”Unohda koko juttu”, brunette vastasi, hän ei halunnut kuulla enää siitä tytöstä, mummeleista tai seksistä. Muuten hän ei varmasti pystyisi hillitsemään itseään täysin.

Koko illan Iruka kulki ikään kuin sumussa, ja sen myös Kakashi huomasi. Toinen toimi niin mekaanisesti, ettei vaikuttanut enää lainkaan ihmiseltä. Brunette ei vastannut toisen kysymyksiin tai edes katsonut kämppistään. Hopeatukasta tuntui koko ajan huonommalta, niin henkisesti kuin fyysisestikin. Tämä oli varmasti vuosisadan krapula!


Kakashi vetäytyi huoneeseensa miettimään tilannetta. Hän oli tehnyt Irukan olon todella kurjaksi, ja nyt toinen liikkui talossa kuin haamu. Hopeatukka ei kyllä täysin ymmärtänyt, miksi toinen tuli tuollaiseksi, kun hän toi naisen mukanaan. Hehän olivat vain kämppiksiä, hyviä ystäviä, mutteivat silti mikään pari tai mitään. Ja eivät he koskaan olleet sopineet mitään siitä, ettei saisi tuoda vieraita.

Mitä enemmän hopeatukka asiaa mietti, sitä uskottavemmalta se kuulosti. Mitä jos Iruka oli ihastunut häneen? Mutta ei hän koskaan ollut huomannut toisessa homoseksuaalisuuden merkkejä. Toisaalta, ei hän edes tiennyt mitä ne olivat.

Kaikki tämä pohtiminen pisti hänet miettimään aina vain lisää, miksi hän välitti Irukan tunteista niin paljon. Hänhän oli saanut naista viimeyönä, ei hänen kuuluisi olla siitä niin pahoillaan. Silti hän tunsi itsensä vain kurjaksi maan matoseksi, kun tiesi, että oli mahdollisesti aiheuttanut brunetelle sydänsuruja. Oliko hänelläkin tunteita nuorempaa kohtaan?


Hopeatukka ei voinut enää sietää sitä jatkuvaa hiljaisuutta talossa, vaan päätti mennä Irukan huoneeseen katsomaan, miten tämä voi. Brunette vain makasi velttona sängyllään, ei edes huomannut Kakashin tuloa.

”Anteeksi. Ihan oikeasti.” vanhempi aloitti ja Iruka loi häneen pitkän katseen.
”Ei se mitään... Ei minulla ole oikeutta sotkeutua sinun elämääsi”, toinen sanoi ja nousi hiljalleen istumaan. Kakashi istui tämän viereen sängylle.
”Välillä on ihan mukavaa, että joku sotkeutuu”, tämä sanoi ja katsoi toista silmiin. ”Kuule, mulla olisi aika... henkilökohtainen kysymys.”
”Mikä?”
”Mietin tässä vaan, että...”
”...pidän sinusta”, brunette möläytti. Huomattuaan toisen hölmistyneen ilmeen ja tajuttuaan, mitä hän oli oikeasti sanonut, nuorempi hautasi kasvonsa käsiinsä.

Kakashi oli sanaton. Iruka oli suonut hänelle suoran tunnustuksen ihastumisestaan, mutta siltikään vanhempi ei tiennyt mitä tehdä. Hetken mietittyään hän päätyi kietomaan kätensä toisen ympärille. Brunette hätkähti fyysistä kosketusta, mutta ei pyristellyt vastaan. Alkuhämmennyksen jälkeen hopeatukka tunsi toisen kädet vartalonsa ympärillä.