"Huomentaa!" huusi maskinaamainen mies avatessaan oven ja astuessaan sisään iloisesti hyppien.

"Tobi, anna minun nukkua..." mumisi vaaleahiuksinen mies peittonsa kätköistä.

Tobi oli sinä päivänä erityisen iloisella tuulella, eikä huomannut toisen ärtymystä. Hän hyppeli iloisesti Deidaran sängyn luo ja kiskaisi tämän peiton lattialle.

"Ei nyt ole aikaa jäädä nukkumaan, senpai!" hän huudahti maskinsa takaa.

Silloin räjähti. Ei nyt sentään pommi, mutta blondin sen hetkinen tunnetila ei ollut räjähdyksestä kaukana.

"Voi helvetti, Tobi! Anna se peitto tänne ja painu muualle!" hän karjui naama punaisena.

Tavallisesti Tobi olisi lähtenyt vapisten ja itkien pois, mutta tänään, tänään hän ei aikonut luovuttaa.

"Mutta Deidara-senpai! Siellä on satanut ensilumi!" hän vikisi, kun blondi otti häntä kiinni kauluksesta ja nosti ilmaan.

Hetkeksi tuli hiljaista. Sitten Deidara kysyi rauhallisella, tasaisella äänellä:

"Ja senkö takia sinä herätit minut?"

Tobi nyökytti päätään hurjasti ja koitti rimpuilla irti toisen otteesta.
Hän pysähtyi kuitenkin, kun tunsi ilmavirran kasvoillaan. Pian hän tajusi äänenkin, joka tunteen oli aiheuttanut. Viimeistään siinä vaiheessa kaikki muutkin heräsivät huoneissaan, ja jopa Hidan säikähti blondin huutoa ja kielenkäyttöä.

Lopulta huuto lakkasi ja Deidara päästi irti työparistaan. Hän käveli huoneen toiseen päähän ja jäi paikoilleen. Hiljaisuus valtasi huoneen. Tobi jo luuli miehen nukahtaneen pystyyn, kunnes tämä sanoi:

"Noh, en minä kuitenkaan enää unta saisi. Lähdetään vain."

Tobilla kesti hetken tajuta toisen sanat, mutta kun hän ne ymmärsi, ei riemunkiljahduksia säästelty.

"Senpain kanssa ulos leikkimään!!!" hän hihkui.

"Emme puhuneet mitään leikkimisestä..."

"Muista pukea kaulaliina ja lapaset yllesi, ettet vilustu, senpai!"

"Joo joo, en ole pikkulapsi."

"Voidaan tehdä lumienkeleitä!"

"Huoh..."

Kun kaksikko vihdoin, monen riemunkiljahduksen, särkylääkkeen ja kirouksen myötä pääsi ulos, ei Deidarakaan voinut enää valittaa. Näky oli todella kaunis. Noita lumen huurruttamia puita ja kasveja ei olisi edes blondi halunnut räjäyttää taivaan tuuliin.

"Eikö olekin kaunista, senpai?" Tobi kysäisi heiluen jo paikallaan, valmiina juoksemaan, hyppimään ja riehumaan.

"Mmh..."

"Senpai..."

"Niin?"

"Olenko minä sinun ystäväsi?"

Deidara käänsi päänsä maskiin sonnustautuneeseen mieheen. Kyllähän blondia rasitti Tobin jatkuva pelleily, mutta...

"Juokse piha ympäri sata kertaa, niin olet!" Deidara naurahti, ilkeä virne kasvoillaan.

Tobi pisti heti töpinäksi ja juoksi hirmuista vauhti pihaa ympäri.

--

"99..."

"Jaksaa jaksaa!" Deidara huusi.

Juuri silloin Tobi sai viimeisen kierroksen juostua. Hän lysähti puuskuttaen maahan.

"Ja nyt tehdään lumienkeleitä", hän hihkaisi puuskutuksen keskeltä.

"Hmph, selvä sitten", Deidara hymähti ja asteli ystävänsä luokse.