Eikä hän aio enää koskaan olla



Playstation on rikki. Tavallaan Naruto toivoo, että se tarkoittaisi sitä, ettei Sai tule. Mutta Sai tulee kuitenkin. Sai tulee aina, ja Naruto tietää, että Sai tulee, koska toinen välittää hänestä.

Sai tulisi, vaikka hänen kotinsa olisi risuista kyhätty tölli lumisessa metsässä. Sai toisi huopia mukanaan ja kietoisi Naruton siihen lämpöön, joka nykyisin tuntuu joka kerta yhä vaikeammalta tavoittaa.
Jokin hänen sisällään on lukossa, ja se saa Naruton palelemaan jatkuvasti.

Nytkin hän istuu sohvalla kädet paksujen, vanuttuneiden rukkasten sisällä ja tuntee vatsansa kouristelevan sisäisestä kylmyydestä. Sai kolistelee eteisessä talvivaatteita päältään ja Naruton katse viivähtelee oviaukossa odottamassa ilman hänen lupaansa.

Sai ilmaantuu olohuoneen ovelle tavallisesti niin kalpeat kasvot pakkasenpuremina, punaiset laikut nenänpäässä ja poskilla. Naruto hymyilee vaisusti ja on kuin pieni, kuuma pisara juoksisi hänen rintansa poikki. Sai vastaa hymyyn.

“Pleikka on rikki”, Naruto kääntää katseensa lattiaan, kun Sai istuu hänen viereensä, kuitenkin niin kauas, etteivät he kosketa toisiaan.
“Ai”, Sai kohauttaa olkiaan, mutta ei näytä suuremmin välittävän playstationista.

He istuvat hiljaisuudessa, eikä Naruto tiedä pitääkö hän Sain läsnäolosta, vaikka se saakin hänet tuntemaan olonsa paljon elävämmäksi kuin yksinäisyys. Pehmeä töytäisy herättää Naruton ajatuksistaan ja hän kääntää kysyvän katseensa Saihin.

“Miksi sinulla on lapaset kädessä?” Sai tarttuu varovasti Naruton toiseen käteen ja lapanen tumpsahtaa pehmeästi lattialle sohvan viereen.
“Minulla oli kylmä”, Naruto nielaisee palan, joka nousee itsepäisesti kurkkuun. Sain sormet ovat pehmeät ja lämpimät, vaikka tämä vasta hetki sitten tuli hyytävästä ulkoilmasta sisätiloihin.

Sai kietoo Naruton sormet kämmenensä sisään ja kumartuu niin, että Sain edelleen hitusen punainen poski koskettaa kevyesti Naruton ranteen sisäpuolta.
Naruto painaa silmänsä kiinni, yrittää keskittyä siihen lämpöön, joka hänen sisällään väreilee, lämpöön, joka yrittää parhaansa mukaan levitä rinnasta kaikkialle.

Hädin tuskin huomattava huulien hipaisu ranteen sisäpinnalla rikkoo Naruton keskittymisen ja saa hänen silmänsä rävähtämään auki. Sai nostaa päätään ja katsoo Narutoa suoraan silmiin hymyillen pienesti, ja jostain syystä Naruto erottaa hymyssä surullisen häivähdyksen.

Sai on aikeissa päästää Naruton käden otteestaan, perääntyä kauemmas, mutta Naruto ravistaa lapasen lattialle toisesta kädestään ja vie käden Sain käsien päälle.

He istuvat hiljaa, molemmat tuijottavat Naruton käsiä, jotka lepäävät Sain käsien päällä. Naruto ei tiedä, mitä tehdä. Hän ei ole varma, onko hänellä oikeutta mihinkään tähän, mutta sormet tekevät päätöksen hänen puolestaan, ja alkavat piirtää hentoja ympyröitä Sain iholle.
Naruton katse seuraa sormien liikkeitä kuin hypnotisoituna, ja häneltä jää huomaamatta, miten Sai tärisee pienesti, kun kylmät väristykset saavat tummatukkaisen ihon kauttaaltaan kananlihalle.

Sai ei halua vetää käsiään pois, mutta tietää, että vatsassa kupliva tunne ei anna asioiden olla, jollei hän pian keskeytä Narutoa. Enemmän kuin koskaan Saita ahdistaa se, ettei hän ymmärrä.
Hän ei ymmärrä, miksi Naruton koskettaminen tuntuu niin tärkeältä, miksi ainut tapa tuntea aitoa lämpöä, on Naruton lähellä, ja miksei hän voi olla onnellinen ilman Narutoa.


Naruton sormet pysähtyvät ja molemmat kohottavat katseensa samaan aikaan. Naruton siniset silmät ovat lämpimät ja Sai ihailee sitä aitoutta kaikessa hiljaisuudessa.
He istuvat vierekkäin, olka olkaa vasten, kun sormet tekevät päätöksen, hakeutuvat huomaamatta limittäin. Naruto huokaa syvään ja antaa päänsä laskeutua Sain olkapäälle. Blondin hiukset kutittavat hänen poskeaan, mutta se ei haittaa.

Sai ei mahda mitään hymylle, joka valtaa hänen kasvonsa, lämmittää hänet sisältä, kauttaaltaan. Tummanharmaissa silmissä utuinen hellyys pyrkii pintaan ilmeettömän kuoren alta, ja suru huuhtoutuu pois kuin sitä ei olisi koskaan ollutkaan.

Sain ei tarvitse kysyä, sillä jotenkin hän tietää, että tässä on hänen paikkansa. Tänään, enää, Naruto ei halua hänen olevan kukaan toinen.

Eikä hän aio enää koskaan olla.