”Tämä on tosi omituista... Mitähän muut meistä ajattelee? On ihanaa kun Kakashi on lähellä, mutta...” eripuraiset ajatukset risteilivät Irukan päässä, kun tällä oli töissä pieni kahvitauko. Vaikka he taisivat sen suudelman jälkeen olla nyt virallisesti yhdessä, he eivät olleet sen jälkeen erityisemmin toisiaan hellineet. Mitä nyt pieni halaus silloin tällöin, ja vanhemman pojan oudot takapuolihyökkäykset. ”Varmaan Kakashikin miettii tätä, kun hän ei ole ehdotellut mitään tai tehnyt aloitetta. Niin sen täytyy olla, hän ei itsekään ole varma!”

Brunetella oli vielä pari työtuntia edessä, ja koulupäivän päätteeksi tehdyt työt kyllä myös tuntuivat. Nuorukaista väsytti armottomasti ja lihaksia särki. Liinkuntatuntikin oli ollut äärimmäisen rankka, heillä oli ollut lihaskuntoa ja nyt se myös tuntui. Työskentelystä Irukalle tuli mieleen, ettei Kakashi tosiaan käynyt missään töissä. Hän voisi mainita tälle asiasta.


Hopeinen tukka vilahteli sohvan selkämyksen takaa ja epämääräiset naurahdukset saivat pehkon tärisemään. Iruka katsoi kummissaan toisen päätä. Vanhempi luki varmasti taas niitä pervoja kirjojaan, kun nauroi noin!

”Heippa!” brunette hihkaisi ja katsoi odottavasti Kakashiin päin. Tämä kuitenkin vain keskittyi kirjaansa ja mumisi jotain, mistä nuorempi ei saanut selvää. ”Miten on päivä mennyt?”
”Mikäpä tässä laiskotellessa...”
”Sitä mä vähän mietinkin”, Iruka sanoi ja meni toisen viereen sohvalle istumaan. Hän nojautui toisen olkapäähän ja halasi kämppiksensä lihaksikasta kroppaa katsoen tätä samalla hymyillen silmiin. ”En mä nyt nalkuta tai mitään, mutta mun mielestä sun pitäis hommata töitä.”

Kakashi meni sanattomaksi.
”Töitä? Mulla? Mitä mä töissä?”
”Tienaat rahaa, kenties?” brunette sanoi sarkastiseen sävyyn.
”Saanhan mä opintotukea.”
”Etkö sä halua yhtään ylimääräistä? Että olisi rahaa myös muuhun kuin laskujen maksamiseen, ruokaan ja kurssikirjoihin?” Iruka ei voinut uskoa korviaan. Eikö toinen tosissaan halunnut saada ylimääräistä rahaa, opintotuestahan ei jäänyt juuri mitään käteen! Kun hopeatukka ei enää vastannut, nuorempi irrotti otteensa toisen ympäriltä ja marssi huoneeseensa.


Illallisella keskustelua työstä käytiin kiivaammin. Kakashi ei halunnut tehdä töitä samalla kun kävi koulua, tulisi kuulemma liian raskaaksi. Hän ei myöskään halunnut tuhlata lomiaan työntekoon. Iruka yritti sanoa, että töistä olisi monenlaista hyötyä, mutta toinen ei vain suostunut uskomaan sitä.

”Ja hainhan mä kesän loputtua töitä työkkäristä, mutta eipä sieltä mitään apua herunut!”
”Sieltä nyt ei juuri kukaan saa työpaikkaa...” Iruka alkoi jo närkästyä. ”Sun pitää mennä kysymään yrityksen johtajilta, ottaisivatko he töihin! Tai sitten etsiä ilmoituksia lehdestä tai netistä.”
”Miten sä sait sen sun työpaikkas?”
”Sen kahvilan ikkunassa oli ilmoitus työpaikasta, joten päätin hakea sitä.”
”Ei ne mua kumminkaan ota töihin...”
”Ei ainakaan tuolla asenteella!” brunette kiljaisi pudistellen päätään. Häntä kyllästytti puhua asiasta, joten hän päätti jättää asian siihen. Jos toinen ei kerran töitä halua hakea, niin olkoot ilman.


Illalla Iruka yllätti vanhemman pojan tietokoneelta, selailemassa avoimia työpaikkoja. Se lämmitti hänen sydäntään, pieni paasaus tosiaan teki tehtävänsä. Tästä Kakashi ansaitsisi palkinnon! Niinpä brunette lähestyi toista hiljaa ja halasi tätä takaapäin. Hopeatukka hätkähti hieman, mutta rentoutui heti toisen halaukseen.

”Hienoa”, nuorempi kuiskasi toisen korvaan ja käänsi tämän itseensä päin.
”Eikö mun pitänyt hakea niitä töitä?” Kakashi kysyi ilkikurinen katse silmissään.
”Ehtii sen myöhemminkin.”

Hopeatukka kietoi kätensä toisen niskaan ja hengitti tämän tuoksua sisäänsä. Iruka tuli niin lähelle, että heidän nenänsä koskettivat toisiaan. Brunette liikutti sormiaan hellästi vanhemman pojan huulilla. Kakashi halusi välittömästi suudella tätä, ja painoi omat huulensa toisen vastustamattoman pehmeitä huulia vasten. Vanhemman kieli tökki toisen hampaita, haluten päästä syvemmälle suuhun. Pian heidän kielensä tanssivat omassa tahdissaan ja molempien hengitys kävi raskaammaksi.