Naruto perääntyi oven suulta. Hän hymyili. Eikä syyttäkään, sillä Naruton kodin ovella seisoi kaunis tyttö, selvästikin aikoien pian tehdä jotain. Naruton mielestään tyttö oli intohimoinen, ja rohkea. Kukaan muu ei olisi tullut ajatelleeksi sitä, mutta Naruto tiesi. Hinata käveli Naruton kehoon kiinni, eikä Naruto yrittänyt vastustella, kun tyttö painoi pehmeät huulensa hänen huulilleen. Naruto äänähti turhautuneesti, ja vetäytyi pois suudelmasta. Hinta katsoi poikaa kysyvästi. Naruto oli juuri muistanut erään asian, joka hänen pitäisi kertoa. ”Hinata...”, Naruto aloitti. Hinta katsoi Narutoa hänen silmiinsä kauniisti auringossa hohtavilla silmillään, rohkeasti, mutta silti niin haavoittuvasti ja avoimesti. ”Niin..?”, Hinata kysyi pehmeällä äänellä. Naruto ei saanut katsettaan irti hänen hänen huulistaan. Hinata huomasi, että Naruto epätoivoisesti halusi häntä. Mutta miksi poika oli torjunut hänet? Naruto rykäisi, ja oli aivan varma, asiasta. Hänelle suuresta asiasta. Mutta miksi hänen oli niin vaikea saada sitä kerrotuksi Hinatalle? Naruto oli juuri saanut itsensä valmiiksi, kun joku astui ovesta sisään.
    Se oli Sasuke. ”Naruto, sinä olet pahasti myö-”, hän ehti jo sanoa, kun sitten pyhästyi kuin seinään. Hän näki Hinatan Naruton lähellä. Hän myös huomasi, että Naruto oli punainen, ja jännittynyt. Hän kurtisti kulmiaan, mutta päätti, että asia ei kuulunut hänelle. Hän jatkoi: ”Olet myöhässä harjoituksista.” Naruto kirosi jotain, katsoi Hinataa anteeksi pyytävästi. Hinata nyökkäsi ymmärtäväisesti, mutta häntä huolestutti Naruto. Mitä hän oli hänelle sanomassa? Hinata lähti, ja Naruto sulki oven heidän jälkeensä.

    Sasuke ja Naruto suuntasivat harjoitusalueelle joen viereen. Sasuke kulki edellä, ja Naruto jäljessä vakavana. Sasuke ei voinut olla ajattelematta, että jokin painoi Naruton mieltä. Siellä odottikin jo Sakura, mutta Kakashi ei ollut vielä saapunut. Juuri, kun Naruto ehti istahtaa puun varjoon, Kakashi saapui lukien kirjaa:”seurustelu väkivaltaa”. Sakura odotti jo Naruton taas huomauttavan Kakashille tämän olevan myöhässä. Mitään ei kuulunutkaan, ja kaikki liimasivat katseensa Narutoon. Hän ei ollut huomaavinaankaan heitä, vaan nousi ylös ja sanoi melkeinpä turhautuneena: ”Aloitetaanko?” Hän kuulosti aivan Sasukelta.
      He harjottelivat chakran keskittämistä jalkapohjiin, ja vedenpäällä kävelemistä, mutta lisäsivät siihen haasteeksi painoja. Sakura pärjäsi hyvin aluksi, mutta väsähti melko pian. Naruto otti heti kaikki painot, käveli joen vastakkaiselle rannalle, jätti painot sinne, ja yhtäkkiä lähti pois. Kakashi, Sakura ja Sasuke suurin piirtein jäivät suu auki katsomaan Naruton jälkeen.
    
        Naruto lähti juoksemaan. Nyt hän kertoisi sen! Hän suuntasi Hinatan kotia kohti.

    ”Se on totta”, Sasuke sanoi Sakuralle. Hän oli juuri kertonut Sakuralle, mitä hän oli nähnyt Naruton kotona. He olivat saaneet harjoitukset loppuun, ja nyt he levähtelivät joen rannalla pyyhkeiden päällä aurinkoa ottamassa. Sakura käänsi kylkeä, muka ottaakseen aurinkoa. Oli täysin hiljaista. Hetken päästä Sakura nousi ja lähti.. Sasuke silitti paikkaa, jossa Sakura oli hetki sitten makoillut. Yllätyksekseen hän tunsi jotain märkää. Neste kiilteli auringossa. Sasuke maistoi sitä, melkeinpä jo tietäen, mitä se oli. Se maistui suolaiselta. Kyyneliä.

    Sakura juoksi, tietämättä minne. Kyyneleet valuivat hänen poskiaan pitkin. Hän oli melkein alkanut nyyhkyttämään toden teolla. Aivan Sasuken vieressä! Mitä hän oikein teki? Hän tiesi vallan mainiosti, mitä hän teki. Hän suri, koska Naruto oli päässyt hänen ylitseen. Ensin hän unohtaa syntymäpäiväni, ja sitten hän pussailee jonkun ”viattoman” ja ”suloisen” typykän kanssa! Tai luoja ties mitä muuta... Sakura pyyhki kyyneleet punaisilta kasvoiltaan, ja hidasti juoksunsa kävelyksi. Yhtäkkiä hän kuuli risahduksen metsästä.
     Vaikka oli kirkas päivä, häntä alkoi todella pelottamaa. Hän kiipesi lapsellisesti peläten puuhun. Hän tiesi sen itsekkin, mutta vain se sai hänet rauhoittumaan, ja uskomaan, että hirviö ei pääsisi siten hänen kimppuunsa. Hän oli tehnyt pienenä pelätessään aina niin. Hän oli pysynyt puussa niin kauan, kunnes hänen isänsä oli tullut hakemaan hänen alas.
     ”Hirviö” oli huohottava Sasuke, ja Sakura yllättyi niin pahasti, että meinasi pudota puusta. Hän kiljaisi säikähdyksestä, ja Sasuke kohottoi katseensa. Siellä hän näki pinkki hiuksisen säikähtäneen näköisen, ja heiveröisen tytön. Häntä alkoi hymyillyttämään. Hän ei ymmärtänyt miksi Sakura sai hänet hymyilemään.
    Sakuraa pyörrytti. Sasuke hymyili hänelle. Ihana hymy... Hän hymyili, lämmin, pimeää.
”Sakura...!”

    Hinata katsoi ikkunasta haikeana. Hän näki vilahduksia...Keltaista. Ikkunassa oli kuva Narutosta. ”Tämäpä on hauskaa”, Hinata ajatteli hämmentyneenä: ”Näen nykyään kuviakin hänestä taidan olla ra-” ”HINATA, kultaseni kultsipuppelini”, Hinata kuuli takaansa. Hän katsoi taakseensa. Epäonnekseen hän näki Jirayan. (xD Pitää tunkee toi joka paikkaan) Jirayalla ei ollut kuin yksi asia mielessä, mitä voisi tehdä tyttöjen kanssa. Ainut poikkeus oli Tsunade. Hinata nousi ylös. Hän vilkaisi vielä kerran ikkunaan, mutta kuva oli kadonnut. Hinata astui ovelle päin, mutta Jiraya oli jo hänen tiellään. Hinata törmäsi häneen, mutta ei kaatunut, sillä Jiraya otti kiinni Hinatan lanteilta. Hinata yritti päästä irti tämän kookkaan miehen otteesta, mutta riuhtominen ei auttanut. ”Oletpas sinä yllättävän tulinen”, Jiraya sanoi ällöttävästi irvistäen.