Koulun jälkeen Kakashi vajosi sohvalle loikoilemaan ja huokaisi raskaasti. Vaikka hänen lukujärjestykensä oli suhteellisen rento, se onnistui silti imemään hänestä kaikki mehut. Lisäksi Irukan kanssa lähentyminen oli saanut nuorukaisen mietteliääksi.

Ei häntä muiden mielipiteet varsinaisesti kiinnostaneet, mutta silti hän mietti, miten hänen kaverinsa tulisivat suhtautumaan siihen, kun tämä ilmoittaisi seurustelevansa Irukan kanssa. Hopeatukka rakasti kämppistään – tai ainakin niin hän uskoi – ja halusi olla tämän kanssa, mutta tokihan se pisti aluksi miettimään. Vielä pari viikkoa sitten he olivat olleet tavallisia ystävyksiä.

Oven lukko naksahti ja Iruka tuli sisään, hänellä oli ollut tunnin pidempi koulupäivä kuin Kakashilla. Kello oli silti vasta kolme, joten hänen mieleensä hiipi eräs jouluun liittyvä ajatus.

Keittiöön mennessään hän huikkasi vanhemmalle pojalle:
”Käytäiskö jouluostoksilla?”
”Ai tänään vai?”
”Niin, tähän aikaan kaupoilla ei ole vielä kauheasti ruuhkaa.”
”Ääh, kelle mä muka lahjoja ostaisin?” Brunette meni hiljaiseksi ja Kakashi tajusi mitä oli sanonut.
”No, mä ainakin haluan mennä. Tuu vaikka makutuomariksi tai jotain, tädille ja sedälle on ainakin pakko etsiä jotain kivaa.”

Hopeatukka päätti suostua, hän ei halunnut loukata Irukaa. Toisaalta häntä mietitytti, miten saisi pidettyä lahjansa salassa, kun toinen olisi mukana koko reissun. Ja ei hän halunnut omaakaan lahjaansa nähdä.


Kaupat oli jo koristeltu jouluisesti ja kaiuttimista kuului joululauluja. Nuoret tulivat oitis paremmalle tuulelle, kun he suunnistivat ostoskeskukseen, josta pitäisi löytyä kaikkea mitä joulua varten tarvittaisiin.

”Mitä ihmettä mä keksin tädille ja sedälle?” Iruka voihki ja katsoi epätoivoisena ympärilleen miettien, mihin kauppaan suunnata ensin.
”Dildo?” hopeatukka ehdotti viattoman näköisenä ja sai kipakan iskun olkapäähänsä.
”Idiootti! Pitäisikö vain ostaa teetä ja suklaata...” brunette pohti yrittäen piilotella hymyään. Kakashi kuitenkin huomasi sen ja virnisti leveästi.

Aluksi he päätyivät kiertämään vaatekaupassa. Hopeatukka katsoi kiinnostuneena ympäriinsä vilkuilevaa Irukaa, joka ei malttanut pysyä paikoillaan. Tämä meni heti miesten osastolle ja katsoi pitkään lämpimän näköistä villapaitaa.

”Tuommoinen olisi kiva!” brunette huudahti ja hiplasi kangasta hetken. Kakashi ei tiennyt, pitäisikö se tulkita vihjeeksi, mutta hän pisti sen korvan taakse. Vanhempi vilkuili itsekin vaaterekkejä ja mietti, löytäisikö hän itselleen mitään, vähän kuin oma joululahja itselleen.

Iruka oli jo hävinnyt näkyvistä, kun hopeatukka keskittyi hyllyjen sisältöihin paremmin. Hän onnistui löytämään perusmustan ja värikkään, kuviollisen t-paidan, joita hän päätti käydä sovittamassa. Vaivihkaa hän otti myös sen bruneten ihaileman villapaidan käteensä, toinen oli varmasti suunnilleen samaa kokoa kuin hän itse, joten hän otti paidan omassa koossaan ja suunnisti sovituskoppeja kohti.

Vaatteet oli nopeasti sovitettu, ja pian Kakashi ryntäsi kopista kassalle. Hän ei halunnut, että Iruka näkisi tämän lahjan, joten pitäisi toimia nopeasti. Juuri sillä hetkellä, kun nuorukainen sai ostamansa vaatteet pussiin, brunette ilmestyi alakerrasta.

”Mitä sä ostit?” brunette kysyi pilke silmäkulmassa.
”Itselleni pari paitaa”, vanhempi vastasi ja näytti pikaisesti printtipaitaansa. ”Mitäs sulla on siinä?”
”Tämmöset lapaset ja kaulahuivi, tädille ja sedälle.”
”Allright.”

Kakashi katsoi sivusta, kun Iruka vielä hetken katseli ympärilleen ja lopulta meni vihdoinkin kassalle. Hän yritti tirkistellä, oliko nuorempi ostanut mitään muuta, mutta ei ilmeisesti ollut. Eli Kakashin lahja oli vielä ostamatta.


Kun suunnilleen jokainen kauppa oli kierretty, nuoret suuntasivat yhteen lukuisista kahviloista. Iruka tilasi tavoilleen orjallisesti teetä, mutta hopeatukka halusi kahvia. Shoppailu oli todella uuvuttavaa, vaikka he olivat kierrelleet kauppoja vain pari tuntia.

Lämmin kahvikuppi edessään Kakashi pystyi rentoutumaan ja hän lämmitteli viileitä sormiaan lämmintä kuppia vasten. Nuorukainen aisti, kuinka Iruka tuijotti häntä, mutta ei siltikään nostanut katsettaan kahvista.

”Kakashi.”
”Niin?” Vanhempi nosti vihdoinkin katseensa, katsoen toista suoraan silmiin.
”Ihan oikeasti, mitä sä toivot joululahjaksi?”
”En mä tiiä, ei mulla mitään erityistä toivetta ole...”
”No sano nyt jotain suuntaa antavaa”, Iruka tenttasi, hän ei ollut ostanut Kakashille vielä mitään, koska tämä ei ollut vihjannut yhdenkään tavaran kohdalla, että haluaisi sen. Tämä oli vain seurannut häntä paikasta toiseen ja valinnut kumpi tee on parempaa, vihreä vai valkoinen, ja niin edelleen.

”Öh... Joku kirja vois olla kiva. Tai sitten hajuvesi”, hopeatukka vastasi sen kummemmin ajattelematta. Ei hänellä oikeasti mitään erityisempiä toiveita ollut, mutta joku kirja voisi tosiaan olla ihan kiva lahja jouluksi. Hajuvesikin tulisi kyllä tarpeeseen, vanha nimittäin alkoi olla lopussa.

Brunette pisti asian heti korvan taakse ja päätti käydä uudestaan keskustassa heti kun tietäisi, mitä ostaisi. Hän ei kyllä ollut täysin perillä Kakashin kirjamieltymyksistä, joten luultavasti hajuveden ostaminen tulisi helpommaksi. Onneksi hän voisi käydä penkomassa toisen kirjahyllyä illalla, kun tämä menisi kuntosalille. Mutta niitä pervoja kirjoja hän ei ainakaan ostaisi...