Kankuroulla oli suoraan sanottuna surkea olo.

Olihan se ihanaa, että paitsi Temari, niin myös Gaara oli löytänyt itselleen rakkaan. Kankurou oli kuullut tästä Temarilta, joka oli ollut todistamassa Gaaran suudelmaa Naruton kanssa. Miestä ihmetytti toden teolla pikkuveljensä käytös. Kankuroulle oli paljastunut aivan uusi puoli punahiuksisesta. Se häntä ei tosin yllättänyt, että Gaara oli rakastunut Narutoon. Olihan blondi tehnyt niin paljon hänen pikkuveljensä hyväksi. Eikä Kankurou välittänyt, olisiko kazekagen seurustelukumppani mies vai nainen. Mitä väliä sillä oikeastaan oli?

Näitä asioita hän pohdiskeli saapastellessaan hitain, pitkin askelin Konohan ruuhkaisia katuja. Hetken hän mietti menevänsä teelle, mutta hylkäsi ajatuksen, sillä ajatus ahtaasta, täyteen tupatusta teekojusta ei miellyttänyt nuorta miestä.

Jonkin ajan kuluttua Kankurou huomasi kadun päässä syrjäisen kaupan. Hän ajatteli mennä sinne, sillä kaipasi hieman omaa rauhaa. Kun Kankurou saapasteli lähemmäs liikettä, hän tajusi, että siellä myytiin marionetteja. Muttei sellaisia kuin Kankuroun nuket olivat, nämä olivat ilmeisesti leluiksi tarkoitettuja.
Kankurou astui sisään liikkeeseen, jonka yläpuolella luki rapistunein kirjaimin "Karakuriningyou".

Sisällä haiskahti vahvasti oksettavan imelä suitsuke, joka sai Kankuroun nenän nyrpistymään. Tiskin takana nuokkui vanha nainen rikkinäiset lasit nenällään. Hän ei edes tuntunut huomanneen uuden asiakkaan tuloa. Ei, ainoan asiakkaan.

Kankurou lähti tutkiskelemaan kaupan hyllyjä. Pienet marionetit olivat taidokkaasti valmistettuja. Ne olivat kuin hänen omia aseitaan, mutta pienoiskoossa. Tosin, useat marionetit olivat isoripsisiä tyttöjä. Kankuroulla ei sellaisia ollut, jos nyt ei isoripsistä Sasoria laskettu.

Nuoren miehen silmiin pisti eräs hyvin taidokkaasti tehty nukke. Pieni kissa, jolla oli valkoinen kimono. Kun Kankurou tutki nukkea tarkemmin, hän huomasi sen olevan itse asiassa hyvin paljon kissaa muistuttava nainen. Nuken toisessa kädessä oli suti, toisessa paperikäärö.

Kankurou otti nuken varovasti kädelleen. Hän meni kassalle ja koputti vanhusta olkapäähän. Nainen ei kuitenkaan herännyt. Ainoa merkki siitä, että myyjän sydän vielä löi, oli koko kaupan täyttävä, raskas hengitys.
Kankurou kaivoi kaikki rahansa ja laski ne tiskille. Siinä oli aika paljon rahaa nukesta, mutta hän halusi pelata varman päälle, sillä ei tiennyt paljonko nukke maksoi.

Nukenkäyttäjä ja nukke kohtasivat talven pistävän kylmyyden astuessaan ulos tunkkaisesta kaupasta. Kankurou asteli pitkin Konohan katuja, kujia ja teitä, kunnes saapui pienelle aukiolle aivan metsän reunaan.

Siellä hän laski marionetin maahan ja asetti chakralangat sen raajoihin.
Kankurou istuutui maahan ja alkoi liikuttamaan nukkea hitaasti. Pian pienet nytkähdykset muuttuivat tanssiksi, kun Kankuroun sormet lämpenivät ja hän pääsi vauhtiin. Siinä mies istui, kahdestaan nukkensa kanssa, keskellä talven kylmyyttä. Mutta nuken suloinen tanssi loi lohtua ympärilleen, saaden Kankuroun hymyilemään pienesti.

"Kankurou?" kuului yhtäkkiä tuttu ääni hänen takaansa. Mies lopetti nuken tanssin kuin seinään ja katsoi taakseen.

Gaara katseli häntä hieman kummastuneena. Punahiuksinen käveli toisen vierelle ja kyykistyi. Hiljaisuus valtasi aukion, kun Gaara katseli maahan kaatunutta marionettia ja Kankurou koitti keksiä jotain sanottavaa.

"Missä Naruto on?" Kankurou kysyi vihdoin rikkoen hiljaisuuden.

"Hänen pitää käydä Hokagen toimistolla", Gaara vastasi kääntämättä kuitenkaan katsettaan isoveljeensä.

"Ai. Minä, tuota, kuulin teistä Temarilta", Kankurou sanoi hieman nolostuen.

Gaara katsahti isoveljeään syrjäsilmällä. Sitten hän sanoi tyynesti, hieman hymyillen:

"Niin."

Hiljaisuus täytti taas aukion. Taivas alkoi jo hämärtyä, ja Konohan valot loivat hämärään himmeää loistetta. Korkeat puut varjostivat aukiota, jossa veljekset istuivat.

"Jatka sitä tanssia", Gaara sanoi yhtäkkiä.

Kankurou katsoi pikkuveljeään epävarmasti. Tämä oli todella muuttunut. Gaara katsahti toista ja huomasi tämän kysyvän katseen.

"Se oli kaunista", hän jatkoi, saaden Kankuroun vielä yllättyneemmäksi.

Kun Gaara sanoi "kaunista", tuo sana sai aivan uuden merkityksen. Hän ei olisi voinut koskaan uskoa, että ihminen voisi muuttua niin paljon. Muutama vuosi takaperin Gaara ei edes pitänyt häntä ja Temaria sisaruksinaan.
Niinpä Kankurou toteutti toisen toiveen. Hän oli niin iloinen veljensä puolesta.

Kankurou alkoi liikutella sormiaan, hakien tuttua rytmiä tanssiin. Kun hänen sormensa olivat lämmenneet, se alkoi taas, entistäkin kauniimpana.
Veljekset istuivat hiljaa keskellä pimenevää aukiota ja kylmää talvea, mutta kummankin sydämessä lepatti lämmin liekki.

Ja maailma oli yhtäkkiä niin hyvä paikka elää.