"Gaara! Vieläkö sinä nukut?"

Sinä aamuna, kun aurinko kurotteli ensisäteitään ikkunasta huoneeni seinille, heräsin isosiskoni huutoon ja koputukseen vasten oveani.

"Mitä asiaa?" kysyin käheällä äänellä.

"Saanko tulla sisään?"

"... Odota hetki."

Nousin istumaan pehmeällä sängylläni. Luomeni tahtoivat vielä painua kiinni väsymyksen takia, sillä olin edellisenä yönä valvonut vanhasta tottumuksesta täysikuun takia.
Kun olin saanut oloasuni, mustan paidan ja mustat housut, päälleni, kutsuin Temarin sisään.

Nuori, saparopäinen nainen astui sisään pieni paperinen pussi käsissään. Hänen takanaan kulki ruskeahiuksinen miehenalku, hänelläkin jotain kädessään. Isoveljeni Kankurou jäi sängyn päähän istumaan, mutta Temari tuli luokseni.

"Hyvää syntymäpäivää pikkuveli!" saparopäinen hihkaisi ja kaappasi minut hellään halaukseen.

Yllätyin toden teolla, sillä en ollut todellakaan muistanut syntymäpäivääni. Oliko nyt tosiaan jo tammikuu? Aika oli mennyt nopeasti.
Siskoni astui kauemmas rikkoen halauksen ja ojensi minulle käsissään kantaman paperipussin.

"Mikä tämä on?" kysyin epäröiden.

"Syntymäpäivälahjasi tietenkin!" Temari naurahti istuen myös sängylle.

En ollut vieläkään hyvä näissä asioissa, en osannut suhtautua tällaisiin tilanteisiin oikein. Avasin lahjan epäröiden, jostain syystä minua nolotti lahjan avaaminen kahden silmäparin katsellessa tekemisiäni. En tiennyt syytä tunteelle, mutta se oli häiritsevää.

Paperipussista paljastui pehmeään kankaaseen kiedottu koru. Se oli tiimalasin muotoinen, ja hiekkaa korussa kuvasti siihen upotetut, pienet kultaiset timantit. Koru oli yksinkertainen, mutta nätti.

"Kiitos", sanoin hymyillen pienesti isosiskolleni ja pujotin korun kaulaani. Arvelin nolottavan tilanteen olevan jo ohi, kunnes Kankurou tuli myös luokseni ojentaen toisen lahjan.

Kiitin, kun isoveljeni ojensi pienen paketin minulle. Avasin lahjan, enkä voinut olla tuntematta jotain lämmintä liikahtavan sisälläni, kun sieltä paljastui kolme pienen pientä, todella taidokkaasti tehtyä nukkea. Minä, Temari ja Kankurou.

"Aikaa oli melkoisen vähän, joten laatu nyt on mitä on, mut-" Kankurou aloitti.

"Kiitos", keskeytin yhä hymyillen ja asetin nuket yöpöydälleni.
"Kiitos että muistitte."

"Eihän tämä mitään!" Temari tokaisi.

"Kyllähän me nyt pikkuveljemme syntymäpäivän muistamme", Kankurou sanoi.

Sanat saivat taas jotain lämmintä liikahtamaan sisälläni.

Istuimme hiljaa katsellen nousevaa aurinkoa, joka värjäsi talojen kattoja kultaisiksi ja sai aavikon näyttämään hetkessä niin kauniilta paikalta. Eilisillan ahdistus täysikuun paistaessa huoneeseeni oli enää synkkä muisto vain, kun nautin hiljaisuudesta sisarusteni kanssa.

Minä olin kokenut elämässäni liikaa. Olin nauranut, olin itkenyt. Olin surmannut, ja taas itkenyt. Olin tappanut ja tappanut, vienyt niin monia viattomia ihmishenkiä. Minut oli pelastettu, olin parantunut. Minä olin kuollut, mutta herännyt henkiin. Olin kokenut liikaa, se kaikki ei tuntunut enää mahtuvan päähäni. Mutta mihin nämä tapahtumat olivat johtaneet?

Niin, nyt kun kunnolla mietin, tajusin mihin elämäni tapahtumat olivat loppujen lopuksi vieneet.

Tunteeseen, että olin vihdoin elossa, että minua vihdoin rakastettiin.

"Noh, mennäänkö? Tästä on tulossa rankka päivä, varsinkin kazekagellemme!" Temari naurahti iskien minulle silmää. Huokaisin, kun kaksi sisarustani naureskelivat jotain ystäviemme järjestämistä juhlista.

Tosiaan, rankka päivä, mutta kyllä minä sen kestäisin. Olinhan selvinnyt paljon pahemmastakin.

Aurinko nousi aina vain ylemmäs kirkkaalle taivaalle, kunnes levitti kultaisia säteitään kaikkialle heräilevään kylään. Hymy tuntui jääneen kasvoilleni.

Yhdeksästoista päivä tammikuuta minut synnytettiin kiroten maailmaan. Mutta tänään minulle toivotettiin onnea, minua halattiin ja minulle hymyiltiin.

Yashamaru, sydämeeni ei satu enää. Sain tarvitsemaani lääkettä.

--------------------

Kiireessä tehty. Sen huomaa. :'D

Mutta siis, muistutukseksi niille, jotka asian ovat unohtaneet:
Kun Gaara pienenä sanoi sydämeensä sattuvan, Yashamaru sanoi, että henkiselle kivulle on vain yksi lääke; rakkaus.

Vihaan sitä miestä, näin btw. XI

Noniin, kommenttiaa ~<3