nimi: Gaara._______________
ikä: 17
syntymäaika: 19.01.1993
henkilötunnus: 190193
siviilisääty: opiskelija________
elossa olevat sukulaiset:
Temari, 19 (sisko)
Kankurou, 18 (veli)
Sairaudet ja lääkitykset:
Masennus, lisäksi paniikkihäiriöön viittaavia oireita. Osaa hoitaa lääkityksen itse, mutta tarkkailtava.

Henkilöä syytetään kahdesta murhasta, jotka hän on tehnyt 16.7.2010. Syytetty tuomitaan kahden vuoden vankeuteen, minkä jälkeen hänet laitetaan ehdonalaiseen. Lisäksi häntä tullaan tarkkailemaan vapauttamisen jälkeen mielentilahäiriöiden vuoksi.

Johtaja asetteli paperit suoraksi pinoksi eteensä ja katsoi pöydän takaa suoraan mustahiuksisen vartijan silmiin.

"Uchiha, sinä saat erityistehtävän", johtaja sanoi matalalla äänellä, kumartuen työpöytänsä ylle ristittyjen käsiensä varaan.

Tummahiuksinen nuori mies kohotti katseensa valmiina kuulemaan uuden tehtävänsä. Hänen kasvonsa olivat kalpeat, silmät tummat kuin yö. Vaaleita, virheettömiä kasvoja kehystivät mustat etuhiukset ja sivuilla roikkuvat hiussuortuvat. Yllään hänellä oli rusehtavanvihreä virkapuku ja samanvärinen päähine, jonka lipan päällä oli vartijaa tarkoittava merkki. Vyöllä roikkui ase- ja käsirautakotelo, sekä pieni tasku, johon mahtui muutama nukutuspiikki.

"Sinä kai tiedät uudesta vangista, Gaarasta?" johtaja kysyi ja Sasuke nyökkäsi.

"Hyvä. Sinä saat ryhtyä hänen valvojakseen. Vartioit vain ja ainostaan hänen selliään, valvot jokaista hänen liikettään. Onko tämä selvä?" mies puhui kovaan ääneen, mikä tuntui entistä kovemmalta hiljaisessa huoneessa. Sasuke vastasi yksitoikkoisesti:

"On."

"Mainiota. Tässä on sellin avain. Onhan sinulla nukutusainetta?" johtaja kysyi ojentaen pienellä, muovisella lapulla varustetun avaimen Sasukelle. Tämä nyökkäsi odottaen lupaa poistua. Sitä ei kuitenkaan tullut.

"Uchiha, tämä tapaus ei ole samanlainen kuin muut valvottavasi ovat olleet", mies aloitti. "Tämä nuori on murhannut elämänsä aikana viisi ihmistä. Ensimmäisen kuuden vanhana, kaksi 12-vuotiaana. Hän on täysin arvaamaton, joten voit joutua vaaratilanteisiin. Pyydän ottamaan hieman vakavamman suhtautumisen Gaaraan."

"Hyvä on, herra Morino", Sasuke sanoi kumartaen pienesti arpinaamaiselle miehelle. Hänen ilmeensä pysyi kuitenkin edelleen välinpitämättömänä. Johtaja huokaisi, nousi tuoliltaan ja marssi ovelle.

"Voit poistua. Pidä sitä poikaa silmällä, se ei ole terve", hän sanoi ja avasi oven mustahiuksiselle vartijalle.

Sasuke poistui pitkään, himmeästi valaistuun käytävään. Hänen pitkien, mustien saappaidensa kärjet kopisivat likaista lattiaa vasten rikkoen hiljaisuutta tasaisin välein. Sasuke mietti saamaansa tehtävää ilmeetön naamio kasvoillaan. Hän oli kuullut pojasta paljon huhuja, muttei ollut kiinnittänyt niihin sen kummemmin huomiota. Nyt hän joutuisi viettämään päivänsä tämän murhaajan seurassa. Sasuke huomasi toivovansa, että olisi kuunnellut huhuja tarkemmin. Sen hän kuitenkin kuulemansa perusteella tiesi, että poika olisi sopinut paremmin mielisairaalaan kuin vankilaan.

Sasuke saapui käytävään, jossa hän kävi joka päivä, oli kiirettä tai ei. Ei sen takia, että siellä olisi ollut joku, jota hänen olisi pitänyt valvoa tai tarkkailla. Siellä vain oli eräs henkilö, jota Sasuke ei halunnut nähdä, mutta joka kuitenkin veti häntä puoleensa kuin magneetti. Tämä vanki oli Itachi Uchiha, perheensä tappanut murhaaja ja Sasuken isoveli. Vartijan työnsä aloitettuaan Sasuken oli ollut pakko koittaa unohtaa vihansa tuota miestä kohtaan, mutta hänen ajattelemisensa sai edelleenkin mustahiuksisen näkemään punaista.

Sasuke pysähtyi sellin eteen. Ovessa, niin kuin jokaisessa muussakin, oli pieni ikkuna, josta saattoi katsoa, oliko vanki kunnossa, tai mikä tärkeintä, vielä sellissä. Sasuke tiesi, että näkisi isoveljensä siitä ikkunasta. Mustahiuksinen ei ollut kuitenkaan koskaan uskaltanut kurkistaa ikkunasta sisään. Eikä hän tekisi sitä tälläkään kertaa, hän tiesi sen. Sasuke seisoi hetken oven edessä, miettien kuitenkin jo toisia asioita. Lopulta nuoren miehen oli pakko jatkaa matkaansa, sillä Gaaran vartioiminen tuli aloittaa välittömästi.

Juuri kun Sasuke oli saapumassa oikean käytävän päähän, häntä vastaan tuli tuttu, vaaleahiuksinen miehenalku. Hän oli Naruto Uzumaki, mies, jonka ulkonäköä ei voinut unohtaa. Hänen kullankeltaiset hiuksensa, taivaansiniset silmänsä ja oudot, mustat viirut poskissa olivat jotain, mitä vankilassa olisi viimeiseksi osannut odottaa näkevänsä. Paatuneimmatkaan vangit eivät voineet olla kääntymättä katsomaan tuota säteilevää nuorukaista tämän kulkiessa ohi. Nytkin Naruto vihelteli iloisesti Sasukelle tuntematonta kappaletta. Kun blondi huomasi ystävänsä, hän tervehti tätä hymyillen ja harppoi pitkin askelin toisen luo.

"Naruto, en tiedä, monennenko kerran sanon tämän, mutta sinä et-" Sasuke aloitti tympääntyneenä.

"Niin niin, en ole sopiva vartijaksi!" Naruto keskeytti. "Ja miksi, saanko kysyä, sadannen kerran? Koska en näytä vartijalta häh?!" hän jatkoi selvästi hyväntuulisuutensa menettäneenä.

"...Ei, vaan olet noin ääliö", Sasuke tuhahti, eikä yllättynyt ollenkaan tuntiessaan käden tarttuvan kaulukseensa.

"Sasuke..." Naruto sähähti hampaidensa välistä. Sasuke tiesi, että pienestä sanaharkasta tulisi pian riita, joten hän nappasi Naruton kädestä kiinni ja työnsi pojan sivuun.

"Minulla ei ole nyt aikaa sinulle. Ibiki määräsi minut vahtimaan sitä Gaaraa", Sasuke sanoi tylysti valmiina lähtemään hämärään käytävään. Naruto keskeytti tämän kuitenkin taas, tällä kertaa huudahtamalla järkyttyneenä.

"Siis... se Gaara? Onko se ukko tullut lopullisesti hulluksi?! Sitä jätkää pitäisi vartioida ainakin viisi henkeä!" hän vaahtosi järkyttyneenä.

Sasuke huokaisi taas. Niin Naruton tapaista, ylireagoida pienimpäänkin asiaan.

"Kyllä minä yhden vangin aina taltutan, ääliö", mustahiuksinen sanoi viileästi.

"Se tyyppi on surmannut jopa poliisin, tiesitkö sen?"

"Joku rivikyttä kännissä varmaan, ei sen kummempaa."

"Se on tappanut enonsa!"

"Tiedän... Mutta mistä sinä tiedät?" Sasuke kysyi epäillen ja osoitti toista. Naruto hymähti.

"Täällä kulkee juorut nopeasti."

Niinpä tietenkin, Naruto liikkui vankilan ääliöimpien vartijoiden joukossa, Sasuke ajatteli tympääntyneenä. Ne pellet eivät tajunneet mitään vakavasta työstä, metelöivät vain kuin mitkäkin teinit. Sasuken oli toisinaan vaikea uskoa, että hän todellakin oli saman ikäinen heidän kanssaan.

"Aivan sama, menen nyt", Sasuke huokaisi. Naruto huudahti vielä jonkun älyttömän varoituksen hänen peräänsä, mutta Sasuke oli jo vaipunut omiin ajatuksiinsa.

Se tyyppi on surmannut jopa poliisin, tiesitkö sen?

Se on tappanut enonsa!

Kuitenkin, vaikka Sasuke sitä koitti peitellä jopa itseltään, hän pelkäsi hieman. Ennen tätä tapausta mies oli valvonut vain rikollisia ja puolisonsa humalassa surmanneita ihmisiä. Tässä oli kuitenkin kyse jostain aivan muusta. Saamiensa tietojen mukaan Gaara oli hyvin ailahtelevainen luonteeltaan, eikä hänen tekojaan voinut ennakoida mitenkään. Ja tietenkin Gaara oli myös vahva. Hänen oli pakko olla, kun ajatteli papereissa lukevaa viittä murhaa. Viisi murhaa seitsemääntoista ikävuoteen mennessä. Jopa Itachin teot kalpenivat tämän edessä... Sasuke pudisteli päätään kaikottaakseen isoveljensä päästään. Hän oli saapunut oikean oven eteen.

Selli numero 156. Sen takana odotti murhaaja ehkä seuraavaa saalistaan. Sasuke tunsi kylmän hien valuvan otsaansa pitkin. Häntä ei ollut aikoihin hermostuttanut niin paljon kuin nyt, käsi kylmällä, metallisella ovenkahvalla ja avain lukossa valmiina avaamaan raskaan oven. Hän ei ollut osannut odottaa tällaista tunnetta. Mistä se tuli? Miksi hän oli yhtäkkiä niin hermostunut ja ahdistunut? Kuvitteliko hän vain, vai oliko käytävässä kylmempi kuin äsken?

Sasuke puraisi huultaan kipeästi ja tunsi rautaisen maun suussaan. Hän keskitti ajatuksensa oveen ja avasi lukon. Sen tuottama naksahdus tuntui liian kovalta ääneltä hiljaisuuden keskellä. Ainakin Sasukesta tuntui, että vankilan äänet olivat kadonneet jonnekkin. Juuri silloin Sasuke kaipasi Naruton iloista vihellystä enemmän kuin koskaan. Hän saattoi jo kuvitella hullunkiillon vangin silmissä, Sasuken verestä tahriintuneet kädet. Mustahiuksinen ei ollut koskaan nähnyt kuvia Gaarasta, sillä ne oli sensuroitu täysin uutisissa, mutta hän arveli vangin olevan myös karmivan näköinen. Ei murhaaja voisi olla muunlainenkaan.

Ovi aukesi, ja Sasuke astui sisään katsomatta vielä selliin päinkään. Hän olisi halunnut jättää oven raolleen, mutta koska se oli sääntöjen vastaista, Sasuke sulki oven, minkä myötä mustahiuksinen sydän alkoi pumppaamaan entistä kiivaammin verta hänen tärisevään kehoonsa. Verta, joka kohta saattaisi tahrata tämän samaisen sellin lattiaa... Sasuke kaivoi nukutuspiikin esiin. Asetta hänellä ei saanut olla esillä ennen kuin vanki alkaisi osoittamaan uhkaavia eleitä. Vasta silloin Sasuke tajusi, että selli oli tyhjä. Hänen sydämensä tuntui hyppäävän kurkkuun. Oliko vanki... Karannut?

Silloin mustahiuksinen tajusi kurkistaa nurkan taakse, jota ei siitä, missä hän nyt seisoi, nähnyt kokonaan. Siellä istui murhaaja, jota hän oli pelännyt. Pelko katosi sen sileän tien.

Sellin perimmäisessä nurkassa kyyhötti nuori vanki, joka halasi tiukasti polviaan. Hänen tulenpunaiset hiuksensa roikkuivat likaisina nuorukaisen turkoosien silmien edessä. Silmät olivat kohdistuneet lattiaan, eivätkä ne värähtäneetkään, kun Sasuke otti askeleen häntä kohti. Tämä murhaaja ei näyttänyt pelottavalta, ei aiheuttanut kylmiä väreitä Sasuken selkärangassa, niin kuin hän oli odottanut. Tämä nuori miehenalku näytti avuttomalta, masentuneelta ja surkealta. Tahriintuneet vanginvaatteet ja väsyneet kasvot lisäsivät vaikutelmaa entisestään. Lisäksi punahiuksisella oli ruhjeita kasvoillaan, mistä Sasuke päätteli, että tätä ei oltu kohdeltu kuin kukkaa kämmenellä. Täällä vartijoina oli sellaisia sadisteja, etteivät he epäröineet tyrkkiä ja potkia, tai pahimmassa tapauksessa hakata vankeja. Sasuke tiesi sen, muttei voinut sanoa asiasta kenellekkään, sillä näiden vartijoiden mustalle listalle joutuminen ei ollut kovin houkutteleva ajatus.

"Hei Gaara", Sasuke sanoi tylymmin kuin oli tarkoittanut.

Kuin erheensä korjatakseen hän ojensi kätensä toista kohti kätelläkseen tätä. Poika ei liikahtanutkaan, ja Sasuke tunsi itsensä hyvin typeräksi siinä seisoessaan käsi ojennettuna kohti masentunutta vankia. Hän laski kätensä tietämättä mitä tehdä seuraavaksi. Yleensä vangit alkoivat tässä vaiheessa todistaa syyttömyyttään mitä älyttömimmin tavoin, mutta tämä vanki ei reagoinut mitenkään. Sasuke rykäisi saadakseen äänensä kuuluvaksi ja jatkoi koittaen saada hieman lempeyttä ääneensä.

"Minä olen Sasuke Uchiha, ja toimin tästä lähtien vartijanasi. Kuljet siis mukanani kaikkialle, minne sinun ikinä pitääkin mennä", Sasuke selitti yksitoikkoisesti. Hän ei kerta kaikkiaan osannut olla lempeä tällaisessa tilanteessa.

"Noh, tuon sinulle pian ruoan. Tarvitseeko sinun käydä jossain? Miestenhuoneessa?" Sasuke kysyi koittaen parhaansa mukaan saada kontaktia punatukkaiseen. Gaara ei liikahtanutkaan.

Sasuke ei enää tiennyt, mitä olisi voinut tehdä, joten hän hyvästeli Gaaran, käveli takaisin ovelle ja sulki sen perässään. Sasuke vaipui hiljaisena ajatuksiinsa nojaten sellin oveen. Hän oli odottanut jotain aivan muuta, ei hiljaista nuorukaista, joka näytti siltä, ettei olisi voinut ikimaailmassa tehdä pahaa kenellekkään. Miten tuollainen ihminen oli joutunut tähän pimeään vankilaan?

Niin, mikä oli Gaaran motiivi? Mikä ihme oli johtanut hänet viiteen murhaan? Sasuke tiesi, ettei kuulusteleminen kuulunut hänen tehtäviinsä, mutta jos hän saisi Gaaran puhumaan, ehkä tämä suostuisi paljastamaan jotain. Sasuke ei halunnut tietoja virkansa takia, häntä vain yksinkertaisesti kiinnosti yhtäkkiä kovasti tämä punahiuksinen vanki. Hyvä, nyt hänen elämässään tulisi olemaan sitten kaksi murhaajaa, jotka pitäisivät Sasuken varmasti kiinni synkissä käytävissä. Kerrassaan upeaa. Ehkä hänellä tosiaan oli liian vähän vapaata aikaa, liian vähän vankilan ulkopuolista elämää.

Sasuke tajusi katsoa kelloaan ja huomasi yllättyneenä, että oli vaipunut ajatuksiinsa melkein puoleksi tunniksi. Hän varmisti sellin lukon ja kiiruhti pitkin käytäviä aina ensimmäiseen kerrokseen asti. Päivän viimeinen kahvitauko oli melkein ohi, ja Sasuke kirosi hiljaa, kun huomasi vain huonoimpien kahvileipien olevan enää tarjolla. Mustahiuksinen kantoi tarjottimen happamana pöytään.

Samaan aikaan, kerrosta ylempänä, sellissä numero 156 Gaara ei enää tuijottanut lattiaa. Hänen suunsa liikkui muodostaen huulilta epäselviä sanoja. Gaaran silmät olivat kiinni, ja hän puristi polviaan itseään vasten tiukemmin.

"Ole hiljaa... Ole hiljaa..."

-------------------

Sasuke on kahvidiileri! >8D Ai että se on hauska tehdä tollaseks ääliöks. xDD (noniin hiljaa siellä Sasuke-fanit se oli vitsi!)
Ai että musta tuntuu että kohta pökrään. Katsos kun mun pitää kirjottaa nää koneelta kännykkään, ja tää piti kirjottaa kaks kertaa uusiks, kun kännykkä vammas. D8 Ei pysty enää kirjottaa mitään... =w=" Noh, kommentoikaa!