A/N: Tekijän höpinät alkakoon! Hahahaa, eilen oli niin kiire etten ehtinyt laittaa osaa. (aka olin niin masentunut ja angstinen etten laittanut osaa kun maailma oli perseestä) Mutta nyt tulee ja vauhdilla!! >o</ (en oo mitään ottanu...)
Gaara: Jaahas. Ja angstiako sinun piti kirjoittaa? Tuossa mielentilassa...
Horaa: No voin mie sitten kirjottaa ihanan imelän kohtauksen siun ja Sasuken kuhertelusta! <3
Gaara:.. Jos pysyttäisiin siinä angstissa.
Juuh, tää on TAAS vähän kiireessä kirjotettu. Ärsyttää kun ei löydy aikaa kirjottamiseen. >3<
Noniin, lukemaan siitä mönkijäiseni! >w<




Sasuke otti tukea seinästä, jottei olisi kaatunut maahan yhtäkkisen huimauksen takia. Gaara? Oliko se nuori mies todella ollut Gaara, josta hän oli lyhyen ajan kuluessa alkanut oudosti välittämään? Ajatus oli uskomaton.

"Niin. En voi koskaan unohtaa sitä katsetta", Naruto mutisi synkkänä. Sasukekin muisti sen, hullunkiillon turkooseissa silmissä...

Sasuke katsoi huvittuneena kahta vieressään kulkevaa nuorta. Naruto ja Sakura näyttivät melkeinpä hellyyttäviltä kulkiessaan siinä käsikkäin, katsoen toisiinsa hymyillen. Mustahiuksinen ei itse ymmärtänyt, mitä Sakura näki blondissa, mutta eihän asia oikeastaan hänelle kuulunut.

"Miten pitkä matka sinne vielä on, Sasuke?" Naruto kysyi ystävältään.

"Tämä kortteli vielä ja sitten ollaan perillä", Sasuke vastasi vilkuillen eteenpäin, muttei vielä nähnyt tuttua elokuvateatteria.

"Mutta oikaistaan tuolta kujalta niin päästään nopeammin", Sasuke jatkoi osoittaen hämärää kujaa kirkkaiden valojen keskellä.

"Ehh, eikö kivempaa reittiä olisi tarjolla?" Naruto valitti värähtäen, kun oli vilkaissut pimeää kujaa. Sakura naurahti toisen reaktiolle.

"Jollet halua ylittää miljoonia liikennevaloja ja myöhästyä leffasta, niin suosittelen tuota reittiä", mustahiuksinen huokaisi.

"Hyvä on..."

Kolmikko väisti vastaantulevaa väkijoukkoa aina pimeän kujan päähän. Siellä ei näkynyt ketään muutamaa humalaista lukuunottamatta. Sakura kiusasi Narutoa sillä, että tämä pelkäsi kujalle menemistä. Tästä seurasi se, että Naruto johti joukkoa hieman liian nopein askelin. Sasuke huokaisi. Olipa hyvä tapa näyttää rohkeutensa tytölle; rynniä melkein pilkkopimeässä kompastellen ties mihin epämääräiseen.

Juuri kun he olivat pääsemässä tien päähän ja kääntymässä elokuvateatteriin johtavalle kujalle, Sakura pysähtyi.

"Mitä nyt?" Naruto kysyi tyttöystävältään.

"Minun pitää sitoa kengännauhat. Menkää te vain", Sakura ähkäisi kumartuessaan.

"Kyllä minä tänne jään. Sasuke saa mennä jo jos haluaa", Naruto sanoi katsahtaen ystäväänsä. Sasuke huokaisi lähtien kohti kujan päätä. Ilmeisesti Naruto halusi hetken kahdenkeskeistä aikaa pinkkihiuksisen kanssa.

Kun Sasuke oli pääsemässä kujan päähän, hän kuuli kirkaisun kujan suunnalta. Miettien kaikkea sitä, mitä Naruto oli saattanut mennä möhlimään Sasuke kääntyi takaisin ja katosi pimeään. Kaupungit valot valaisivat vain hitusen mustahiuksisen reittiä, kun tämä väisteli roskasäkkejä ja pulloja kujan pimeydessä. Silloin kuului toinenkin kirkaisu. Nyt epäilykset alkoivat hiipiä nuoren Uchihan päähän, ja hän vauhditti askeliaan. Kun Naruto huusi Sasuken nimeä, tämä jo juoksi.

"Sasuke! Helvetti tule auttamaan!" blondi huusi, kun mustahiuksinen pääsi vihdoin heidän luokseen. Joukkoon oli tullut neljäskin.

Jonkin matkan päässä heistä seisoi tumma hahmo, jonka jalkojen juuressa makasi liikkumaton nainen. Vaaleanpunaisista hiuksista Sasuke tunnisti tämän Sakuraksi. Hahmo otti askeleen pinkkihiuksisen yli, ja lähestyi Narutoa hitaasti. Sasuke ei tiennyt mitä tehdä. Kun himmeä valo paljasti hahmon kädessä verestä kiiltelevän puukon, Sasuken olisi tehnyt mieli vain juosta karkuun. Mutta hän ei tehnyt sitä.

Sakuran liikkumaton ruumis ja tärisevä Naruto olivat liikaa Sasukelle. Hän ei tuntenut enää kehoaan, kun se lähti juoksemaan hahmoa kohti. Tämä käännähti Sasuken puoleen ja kohotti veitsensä. Mustahiuksinen oli liian lähellä, hän tiesi, ettei ehtisi enää väistää puukkoa.

Sillä hetkellä aika tuntui pysähtyvän hetkeksi. Mustan hupun alta erottuvat turkoosit silmät piirtyivät Sasuken mieleen selvästi sen lyhyen hetken aikana. Silmät täynnä vihaa, murhanhimoa, hulluutta. Sitten aika alkoi taas kulkea, ja Sasuke tunsi paiskautuvansa maahan.

Naruto oli tyrkännyt Sasuken pois veitsen tieltä ja samalla lyönyt veitsen pois tumman hahmon kädestä. Veitsi lensi kujan pimeyteen, kun Sasuke oli jo kaivamassa kännykkäänsä esille. Tumma hahmo oli hetken paikallaan, ennen kuin juoksi pois paikalta.

Sinä iltana Sasuke näki ensimmäistä kertaa elämässään Naruton itkevän.

Sasuken hyvänolon tunne oli haihtunut sen sileän tien, kun Naruto oli muistuttanut häntä siitä illasta.

"Mutta... Ei, ei Gaara... Hän on niin kiltti..." Sasuke mutisi lähes kuulumattomalla äänellä. Ikävä kyllä Naruto kuuli sen.

"Anteeksi, mitä sanoit? Kiltti?" Naruto kysyi epäuskoisena. Silloin blondi syöksyi ystäväänsä kohti. Seuraavaksi Sasuke tajusi paiskautuneensa seinää vasteen.

"Voitko toistaa nuo sanat siitä paskiaisesta?!" Naruto huusi päin mustahiuksisen kasvoja.

"Älä sano häntä paskiaiseksi!" Sasuke karjui takaisin koittaen työntää Narutoa kauemmas.

"Mitä?! Yritätkö sinä puolustella sitä hullua? Mikä ihme sinulla on?!" Naruto huusi jo vaarallisen vihaisella äänellä.

"Kyllä yritän! Naruto, hän on muuttunut, oikeasti! Kun olen jutellut hänen kanssaa-" Sasuke aloitti, mutta loput hänen sanoistaan hukkuivat Naruton huutoon.

"Ai että ihan jutellut! Sasuke, oletko sinä tullut ihan hulluksi?! No, entä nyt? Entä nyt, kun tiedät, että tämä Gaarasi melkein tappoi Sakuran?!" Naruton äänestä huokui ivaa, kun tämä lausui Gaaran nimen.

Sitä kysymystä Sasuke oli pelännyt. Niin, voisiko hän tosiaan käyttäytyä enää samalla tavalla, kun totuus oli paljastunut? Voisiko Gaara saada hänet vielä hymyilemään, vai muistaisiko hän vain hullun murhaajan? Mutta juurihan hän oli puollustellut Gaaraa. Se kertoi mustahiuksiselle vastauksen.

"Naruto", Sasuke aloitti rauhallisesti. "Sakuran tapaus ahdistaa minua vieläkin. Se oli yksi hirveimmistä illoista, minkä olen elänyt. Mutta en aio kuunnella sinua, en nyt."

Sasuke vastasi itsevarmuutta huokuen ystävänsä epävarmaan katseeseen, ennen kuin blondi irrotti otteensa hänestä ja perääntyi melkein käytävän toiseen päähän.

"Sasuke, sinä inhotat minua", Naruto melkein kuiskasi, loi toiseen vielä yhden, epäuskoa ja vihaa huokuvan katseen, ennen kuin poistui käytävästä pikaisin askelin. Sasuke vain tuijotti paikkaa, jossa hänen paras ystävänsä hetki sitten vielä oli seisonut.

--

Mustahiuksinen ei osannut sanoa, kuinka paljon aikaa oli kulunut. Hän istui edelleen samassa käytävässä, katsellen eteensä tyhjin silmin. Sasuke tiesi, että hänen olisi pitänyt käydä katsomassa Gaaraa jo puoli tuntia sitten, mutta hän ei vain pystynyt siihen. Sasuke tuntui unohtaneen, miten hänen raajansa liikkuivat. Aivan kuin hänen päänsä ja kehonsa olisivat olleet eri ihmisen. Sasuke tunsi vain ajatuksensa, mutta niistäkään hän ei ottanut selvää. Kaikki oli sekavaa, kuin unta.

"Sasuke?" mustahiuksinen havahtui kuullessaan nimensä. Hän kohotti väsyneet kasvonsa nähdäkseen yläpuolellaan tutut kasvot, joita kehystivät valkoiset hiukset. Sasuke ei vastannut.

"Mikäs nyt on?" toinen uteli. Mustahiuksinen katsahti ystäväänsä murhanhimoisesti saaden tämän kavahtamaan hiukan.

"Okei, angstaa sitten yksinäsi. Mutta johtaja kävi taukohuoneella. Järjestää sinulle potkut ellet ole tarkistamassa sen Gaaran selliä viiden sekunnin sisällä", Suigetsu kailotti hiljaisessa käytävässä astellessaan portaita kohti.

Vaikka Sasuken ei olisi tehnyt mieli nousta, hän pakotti raajansa liikkumaan. Potkut nyt tuskin Sasuken mielialaa kohottaisivat. Ja ehkä Gaaran näkeminen auttaisi. Ehkä, ja jos ei, niin olihan hänellä aina pyssy mukana. Vartijan työssä oli ainakin yksi hyvä puoli; ei tarvinnut kuin kävellä vessaan ja pamauttaa aivonsa pihalle.

--

Suigetsu asteli portaat alat miettien mustahiuksista ystäväänsä. Ainahan Sasuke oli ollut sellainen, emo. Nyt tuntui kuitenkin tapahtuneen jotain erityisen ikävää, sillä ei Sasuke turhaan jakanut murhanhimoisia katseita ympärilleen.

Hiljaa vihellellen Suigetsu asteli pitkin hämärästi valaistua käytävää, eikä melkein tajunnut väistää vastaantulevaa blondia. Valkohiuksinen tervehti Narutoa, joka ei kuitenkaan tuntunut edes huomaavan häntä. "Mikä ihme kaikilla on tänään?" Suigetsu tuumaili jatkaessaan matkaansa.

Valkohiuksinen vartija saapui viimeinkin määränpäähänsä. Hän kaivoi oikean avaimen taskustaan ja avasi raskaan metallioven. Suigetsu varmisti oven olevan lukossa, ennen kuin kääntyi sellin sängyllä istuvan vangin puoleen.

"Ruoka-aika", Suigetsu sanoi ja laski tarjottimen vangin yöpöydälle.

Mustahiuksinen mies katsahti ruokaa inhoten. Sitten hän kohotti tummat silmänsä valkeahiuksisen puoleen ja kysyi hiljaisella, väsyneellä äänellä:

"Mitä Sasukelle kuuluu?"

"Hah, et olekaan kysynyt tuota aikoihin, Itachi. No jaa, sitä samaa. Samalla kaikki-tässä-elämässä-on-paskaa-tyylillä se paahtaa edelleenkin", Suigetsu vastasi naurahtaen.

Valkohiuksiselle tämä oli jo tuttua. Sen jälkeen, kun hän oli saanut tehtäväkseen tuoda Itachille ruoan, Uchiha oli alkanut silloin tällöin kyselemään pikkuveljensä vointia. Itachi katsahti Suigetsua hieman huvittuneena. Ilme kuitenkin muuttui taas pian masentuneeksi.

"Saisinpa puhua hänen kanssaan... Olisi niin paljon selitettävää", mustahiuksinen huokaisi.

"Noh, ehkä sitten joskus. Kannattaa ihan oikeasti syödä tuo ruoka, kuolet kohta", Suigetsu sanoi osoittaen epämääräistä ruokaa tarjottimella.

"Vitsailet kai. Tuota nyt söisi kulkukoirakaan", Itachi vastasi naurahtaen.

"Hmph, ollaanpas sitä nyt niin vaateliasta", Suigetsu hymähti ojentaen tupakan askistaan mustahiuksiselle.




A/N: Nyt se on kirjotettu! Huh! =w=" Voin luvata, että seuraavasta osasta ei tule näin angsti-emo-ihme-osa. >8D Älkääkä nyt käsittäkö että mulla on jotain emoja vastaan! >:DDDD Emot valtaa tän maailman!!
(joo totaahh...)
Ohoh, tässähän poltellaan tupakkaa. >8'D En itse polta enkä suosittele sitä kellekkään! Noniin, se valistuksesta~
Kommentoikaa ihmees! >:D Seuraava osa tulee varmaan lauantaina, kun sunnuntaina on esitys. :) (näytelmä, menee siellä varmaan koko päivä)
Omnomonom kun suklaavanukas on hyvää~<3 *lähtee tanssimaan suklaavanukkaansa kanssa sateenkaarien keskellä*