A/N:Täältä tulen uusimman räpellykseni kanssa. :D Anteeksi, jaksaminen ei van riitä tänäänkään Crashin lisäämiseen. Viikonloppuna en ehtinyt. Pakko saada kirjoittaa NaruGaata välillä. =w=" Crash tulee kyllä viimeistään keskiviikkona. :)
Lukekaahan! <3


Ilma oli sateinen. Koko Nagoyan kaupunki oli peittynyt harmaan usvan alle. Vain autojen valot halkoivat loputonta harmautta aika-ajoin. Pilvepiirtäjien ja katuvalojen valot erottuivat sumussa vain hämäränä hohteena. Nuori punahiuksinen miehenalku seisoi keskellä harmautta. Hän tiesi, ettei ihminen, jota hän niin kovasti odotti, tulisi tänäänkään. Gaara odotti turhaan. Mutta hän ei lähtenyt pois, hän ei vain jaksanut.

Vihdoin tuttu auto kaarsi pihatielle. Gaara kohotti katseensa hätkähtäen, ja kiiruhti autoa vastaan. Punahiuksinen odotti, että auto pysähtyi, sitten hän lähti pienesti hymyillen tuttua hahmoa vastaan.

"Naruto. Miksi et tullut tänäänkään?" punahiuksinen lausui sateelle ja hiljaisuudelle. Lopulta Gaara sai tarpeekseen synkästä ilmasta, joka muistutti häntä sisällään kasvavasta surusta. Sade jatkui, kun punahiuksinen paiskasi ulko-oven kiinni. Sade jatkui, ja Gaara arveli, ettei se tulisi koskaan loppumaan.

"Naruto. Miksi tulit näin myöhään?" Gaara kysyi toiselta, kun tämä lähestyi häntä hymyillen. Punahiuksinen koitti näyttää ärtyneeltä, mutta koska hänen mielensä oli tätä ilmettä vastaan, se oli hyvin vaikeaa.

"Anteeksi, tiellä oli ruuhkaa sumun takia", Naruto vastasi yhä hymyillen.

Hän kietaisi kätensä Gaaran ympärille ja antoi tälle nopean suudelman. He kiiruhtivat sisälle, suojaan maata piiskaavalta sateelta.

Gaara katsoi masentuneena siististi pedattua sänkyä. Huone oli luonnottoman hiljainen. Sieltä puuttui yksi ihminen. Gaara tiesi, ettei hänestä olisi täyttämään tyhjää tilaa, jonka Naruto oli jälkeensä jättänyt.
Punatukkainen vaihtoi märät vaatteet kuiviin ja istahti sängylle. Gaaran huulilta karkasi syvä huokaus.

"Naruto, älä viitsi", Gaara huokaisi tönäisten blondin hieman kauemmas.

Naruto vain naurahti ja kaatoi toisen pehmeälle sängylle.
"Mistä noin vihainen?" blondi kysyi ilkikurisesti. Gaara ärähti hieman koittaen työntää blondia pois päältään.

"Ainiin, et pidä siitä, että joudut alle", Naruto jatkoi kiusaamistaan saaden Gaaran posket punehtumaan hiukan.
Hän ei voinut kuitenkaan olla nauttimatta tilanteesta. Naruto oli vihdoin hänen lähellään, millään muulla ei ollut väliä.

Punahiuksinen ei saanut unta. Hän pyörähti toiselle kyljelleen koittaen löytää hyvää asentoa. Kaikki tuntui kuitenkin pahalta. Hänen henkeään ahdisti. Kurkkuun noussut pala ei tuntunut lähtevän millään. Se tuntui inhottavalta, aivan kuin hänen kaulaansa olisi kuristettu kovaa.
Gaara nousi istumaan ja koitti selvittää ajatuksiaan. Siitä ei tullut mitään.

Gaara hengitti syvään blondin tuoksua maatessaan hiljaa tämän syleilyssä. Hän kuunteli Naruton tasaista, rauhallista hengitystä. Se täytti koko hiljaisen huoneen saadeen Gaaran luomet painumaan kiinni. Hänellä oli niin hyvä olla.

"Gaara."

"Hm?"

"Minä rakastan sinua", Naruto kuiskasi toisen korvaan saaden tämän värähtämään hiukan.

"Naruto... Minä rakastan sinua". Gaara mutisi tyynyään vasten. Hän ei ollut koskaan sanonut noita kuuluisia sanoja kenellekkään.

Hän ei ollut ehtinyt.

Gaara tunsi ahdistuksen palaavan taas, nyt entistä kovempana. Hän puristi silmänsä kiinni ja tunsi jotain märkää valuvan silmistään, poskia pitkin leukaan. Mitä tämä nyt oli?

"Naruto, minäkin rakastan sinua", Gaara mutisi. Hän ei uskaltanut katsoa blondia silmiin. Punahiuksinen ei olisi koskaan uskonut sanovansa noita kuuluisia sanoja kenellekkään. Asiat olivat todella muuttuneet.
Mutta ne saivat hymyn nousevan hänen kasvoilleen.

Aamulla aurinko kurotteli ensisäteitään kaupungin korkeiden rakennusten ylle. Edellisöinen sumu oli poissa, nyt tilalle oli tullut raikas ja selkeä aamu. Kaupunki heräsi eloon, ja Gaara astui ovesta ulos. Hän käveli rauhallisin askelin pitkin märkää asfalttia. Hänen määränpäänsä näkyi jo, se sijaitsi viihtyisän puiston laidalla.

"Lähden käymään Jiraiyan haudalla. Tuletko mukaan?" Naruto huusi alakerrasta punahiuksiselle nuorelle miehelle.

"Joo", Gaara vastasi etsiessään vaatekaapista paitaa itselleen.

Kun he olivat saaneet syötyä, Naruto lukitsi oven, ja he lähtivät kohti puistoa. Ilma oli kirkas kaupungin saasteista huolimatta. Jopa kaupungin harmaa asfalttiviidakko näytti kauniilta, kun auringon säteet kultasivat sen korkeita taloja ja ruuhkaisia teitä.

Gaara tiesi saapuneensa määränpäähänsä. Hän tasasi hengitystään, ennen kuin kyykistyi maahan ja liitti kätensä yhteen. Maa tuntui märältä polvia vasten, ja puista tippui tasaisin välein vesipisaroita Gaaran punaisiin hiuksiin.

"Tämä on oikea hauta", Naruto sanoi heilauttaen kättään Gaaralle, joka käveli blondin vierelle.

Naruto liitti ensin kätensä yhteen rukouksen merkiksi, Gaara teki pian samoin. He seisoivat siinä hetken, tuntiessaan välillä kylmien sadepisaroiden tippuvan hiuksiinsa.

"Kaikki olisi voinut mennä toisin", Gaara melkein kuiskasi.

"Niin. Mutta minulla on sinut, Gaara", Naruto hymyili ja käänsi katseensa punahiuksiseen. Gaara hymyili takaisin.

"Kaikki olisi voinut mennä toisin", Gaara melkein kuiskasi katsoessaan harmaata hautakiveä. Hetken päästä hän jatkoi:

"Harmaus ei pue sinua, Naruto."

Gaara otti taskustaan kaulakorun, johon oli kiinnitetty kolme kaunista kiveä. Hän laski sen hautakivelle hymyillen hieman surullisesti.

"Kaikki olisi voinut mennä toisin."

------------------------------

A/N: Jos joku ei tajunnut, niin nuo kursivoidut kohdat oli Gaaran unelma siitä, miten asiat olisivat voinee mennä.
Ja anteeksi OOC. Älkää antako sen haitata. :'D
Niin joo, ja jotain virheitä on mahdollisesti. Taas suoraan tänne rustailtu puolessa tunnissa... ^^"