Alas päästyään Sasuke suuntasi keittiöön, toivoen jääkaapista löytyvän muutakin kuin valon.  Häntä ärsytti, ettei ollut tajunnut ostaa aamupalalle mitään. Edellisenä päivänä ostetut ruuat menivät samana iltana. Nuorukainen avasi jääkaapin toiveikkaana. ”Puoli tölkkiä maitoa, omena, melkein tyhjä voirasia. Näistäkö pitäisi aamiainen taikoa?”  Sasuke ajatteli turhautuneena ja sulkien oven.  Hän katseli ympärilleen keittiössä ja alkoi tutkia kaappiensa sisältöä. Loppujen lopuksi ruokapöydälle tuli kolme viipaletta vaaleaa leipää, voirasia, hillopurkki, muutama kuiva keksi, omena ja puolityhjä maitotölkki.

”Tässäkö kaikki?” Naruto ihmetteli tullessaan keittiöön.

Sasuke käänsi katseensa pöydästä blondiin. Naruton pellavaiset hiukset olivat normaalia sekaisemmat ja Sasuken vaateet olivat tälle liian isot. Tummatukan mielestä blondi näytti huomattavasti herkullisemmalta kuin tarjolla oleva aamupala.

”Enhän minä ole ollut kotona vähään aikaan, niin miksi pitäisin ruokaa pilaantumassa?” Sasuke tuhahti Naruton istuessa penkille.  Blondi kohautti olkiaan napaten yhden leivistä ja levittäen hilloa päälle.  

”Kyllä minun jääkaapistani silti aina löytyy ruokaa”, Naruto totesi haukaten leivästään.

”Ehkä sitten vietämme siellä seuraavan yön”, Sasuke totesi tyynesti istuutuen blondia vastapäätä ja katsellen kun toinen söi hyvällä ruokahalulla niukkaa aamupalaa. Yksitellen blondin suuhun katosivat niin leivät kuin keksitkin.  

”Etkö sinä syö mitään?” Naruto ihmetteli haukatessaan omenasta palasen.
Sasuke nosti kulmiaan katsoessaan sinisilmäistä poikaystäväänsä, ”Saanko kysyä mitä ajattelit minun syövän, kun olet jo syönyt kaiken mahdollisen?”
Naruto katsoi tyhjää pöytää, sitten kädessään olevaa puoliksi syötyä omenaa. Blondi siirsi katseensa omenasta pöydän toisella puolella olevaan Sasukeen ja takaisin omenaan.  

”Syö se vain, ei minulla ole nälkä”, nuorukainen totesi hymähtäen, ”Meidän pitää tämän jälkeen käydä Hokagen luona kertomassa, että juoman vaikutus lakkasi.”
”Juu…” Naruto vastasi ottaen viimeisen haukun omenasta ja heittäen siemenkodan roskiin.

Sasuke huomasi blondin suunpieleen jääneen omenan palasen ja hän virnisti. ”Saatkin tarjota aamiaisen minulle.”
Naruto katsoi kysyvästi, kun tummatukka tuli hänen eteensä ja kumartui hitaasti, kunnes heidän silmänsä olivat samassa tasossa. Sasuke pysähtyi ja katsoi ilkikurisesti blondin silmiin. Naruto punehtui hetkessä ja siirsi katseensa lattiaan, jolloin nuorukainen nuolaisi tämän poskelta omenan palan pois ja siirtyi kauemmas.  Blondin taivaansiniset silmät katsoivat nyt vielä ymmällään olevana Sasukea, mutta tällä kertaa seassa oli pettymystäkin.  

”Hmm…?” Sasuke virnisti ja kysyi: ”olisiko tämä kettu halunnut jotain muuta tapahtuvan?”
Naruton kasvot punehtuivat enemmän ja hän käänsi katseensa taas poispäin. Sasuke ei jäänyt odottamaan blondilta vastausta, vaan laittoi kätensä Naruton tuolin kummallekin puolelle ja painoi huulensa tämän huulille. ”Mnhn.” Naruton suusta kuului huokaus, kun tummatukan kieli löysi tiensä blondin suuhun. Sasuke katseli raotettujen silmien lomasta kuinka puna hänen rakkaansa kasvoilla syveni entisestään.  Nuorukainen suuteli aggressiivisemmin, antaen Narutolle vain harvoin mahdollisuuden vetää henkeä. Sitten aivan yllättäen hän lopetti, ja siirtyi kauemmaksi.

Naruto yritti tasoittaa niin hengitystään kuin sydäntäänkin, joka kävi ylikierroksilla. Rauhoituttuaan hän käänsi katseensa Sasukeen, joka nojasi tiskipöytään selkä häneen päin.
”Sasuke…?” Blondi kysyi varovaisesti, hän ei ymmärtänyt miksi tummatukka oli yhtäkkiä lopettanut suutelemisen, vaikkakin se oli tarjonnut Narutolle mahdollisuuden taas hengittää.

”Pysy siinä”, Sasuke tokaisi, hänen koko kehonsa kävi kuumana ja hän vain vaivoin sai estettyä itseään käymästä blondin päälle. He olivat seurustelleet reilut puoli vuotta, mutta siltikään he eivät olleet edenneet kolmospesälle asti. Naruto oli aina pelästynyt nuorukaisen mitään vihjaillessa, joten Sasuke oli päättänyt odottaa että blondi itse sanoisi olevansa valmis, mutta hänen rajansa oli tulossa vastaan. Nuorukaisella kesti hetki saada itsensä rauhoitettua. ”Johan helpotti”

Sasuke kääntyi ympäri ja näki Naruton edelleen istuvan penkillä ihmettelevän kysyvä ilme kasvoillaan, joissa oli ripaus jotakin… pelkoa? Oliko blondi säikähtänyt hänen tokaisuaan, vaikka ennen he olivat riidelleet sydämensä kyllyydestä, eikä kumpikaan ollut välittänyt toisen sanomisista?
”Tyhmä, miksi sinulla tuollainen ilme on?” Nuorukainen hymähti sekoittaen rakkaansa jo muutenkin sekavaa hiuspehkoa.

”No kun… sinä suutuit…” Blondi mutisi hiljaa, tietämättä mihin hänen pitäisi katsoa. Tummatukan silmiin hän ei ainakaan uskaltanut.

”En minä suuttunut”, Sasuke huokaisi, pitäisikö hänen kertoa Narutolle mitä oikeasti tapahtui? Se tosin saattaisi vain pahentaa tilannetta ja säikäyttää blondia enemmän.  Naruto siirsi katseensa nyt suoraan Sasuken silmiin.  Katsoessaan poikaystävänsä sinisten silmien kysyvää katsetta, nuorukainen päätti kertoa:
”Olin menettämässä itsehillintäni, joten oli pakko lopettaa. Olisin muuten oikeasti syönyt sinut.”

Naruto punastui korviaan myöten ja käänsi katseensa maahan. Blondi pyöritteli kaulassaan olevan pannan Konoha-merkkiä ja muisteli edellistä yötä. Mitä olisikaan voinut tapahtua, jos Naruto ei olisi ollut kettumuodossa? Ja että häntä oli nolottanut aamulla herätessään Sasuken vierestä alastomana! Mutta ei hän silti ollut peloissaan.
”Mm. Ehkä hyvä niin”, Naruto lopulta totesi hiljaa.

Sasuke kohotti kulmiaan, yleensä Naruto oli petipuuhat mainittaessa hiljentynyt täysin, eikä puhunut ennen kuin aihetta vaihdettiin.  Nuorukainen hymyili itsekseen ja tyhjensi pöydän.  
”Lähdetäänpä sitten”, tummatukka sanoi antaen blondille nopean pusun ja siirtyen eteiseen.

----------------------------------------------------------------

”Ai, juoman vaikutus lakkasi?” Tsunade totesi Sasuken ja Naruton astuessa huoneeseen. Hokage istui työpöytänsä takana ja katsoi blondia siirtäen katseensa Sasukeen ja siitä takaisin Narutoon.  ”Milloin?”
”Joskus viime yön ja tämän aamun välillä”, Sasuke totesi katsoen Tsunadea miettien, että miksi tämä katsoi heitä niin tutkivasti.
”Selvä”,  hokage vastasi kirjoittaen muistiinpanoja vihkoon, ”Naruto ei ole sen jälkeen muuttanut muotoaan?”

”Ei?”

”Selvä, aivan tällein tiedoksi, että sekin on mahdollista. Juoma ei pakosti ole vielä poistunut elimistöstä, joten hän saattaa muuttaa muotoaan milloin sattuu.” Tsunade selitti kirjoittaen lisää muistiinpanoja.

”Mitä? Tarkoitatko, että Naruto saattaa muuttua takaisin ketuksi ihan milloin vain?” Tummatukka puuskahti, hän oli jo ajatellut koko sotkun olevan ohi. Ajatus, että Naruto saattaisi taas muuttua ketuksi jossain vaiheessa, ei ollut yhtään Sasuken mieleen.

”Onhan se kiva, että puhutte minusta aivan kuin en olisi tässä.” Naruto totesi väliin kädet puuskassa, ”ja Sasuke, kyllä minä osaan itsekin vastata kiitos vain.”

Sasuke vilkaisi poikaystäväänsä ja hiljeni, niinhän se taisi olla.

”Eh, Naruto, miksi sinulla on Sasuken vaatteet päällä?” Kuului yllättäen kysymys ikkunalta, johon Kakashi nojasi kädessään Icha Icha Paradise ja katsoi sisälle.

”Kakashi-sensei!? No kun… heräsin ilman vaatteita Sasuken vierestä ja omat vaatteeni jäivät tänne…” Blondi alkoi kiireesti selittää, ”niin Sasuke lainasi omia vaatteitaan.”

”Ilman vaatteita Sasuken vierestä? Mitä sinä Sasuken sängyssä teit?” Kakashi mukamas ihmetteli. Poikakaksikon suhteesta ei kovin moni Tsunaden, Kakashin, Shizunen, Irukan ja muutaman muun lisäksi vielä tiennyt.  Shikamaru oli ainoa heidän ikäluokkaan kuuluvista, joka on arvannut tilanteen oikean laidan.

Naruto oli puhunut ohi suunsa, hän puraisi kieltään ja punastui, mutta loppujen lopuksi vastasi:
”Nukuin.”

”Hmm hmm”, Kakashi myhäili nyökkäillen ja hymyillen.  

”Hän vain kiusaa sinua”, Sasuke sanoi katsoen blondia, jonka katse kierteli milloin katossa ja milloin lattiassa, mutta varoi katsomasta ketään silmiin. Nuorukainen alkoi oikeasti ihmetellä sinisilmäisen poikaystävänsä reaktioita. Ennen Naruto olisi tehnyt kaiken estääkseen väärinymmärrykset, mutta nyt hän ei tehnyt elettäkään siihen suuntaan.

”Siitä tulikin mieleeni”, Tsunade sanoi nostaen katseensa muistiinpanoistaan Narutoon, ”vaatteesi ovat käytävän perällä olevassa huoneessa muovikassissa.”  

Blondille ei tarvinnut kahdesti sanoa, vaan hän käytti tilaisuuden hyväkseen ja katosi omaisuuttaan hakemaan. Pääsisi ainakin hetkeksi pois Tsunade-baachanin ja Kakashin tutkivien katseiden alta.

Kaikki kolme seurasivat kuinka Naruto lähti kiireesti huoneesta, jättäen oven perässään auki.  Sasuke käänsi katseensa murhaavasti ovelta Kakashiin.
”Tiedätkö, että sinä teet tilannetta vain hankalammaksi, kun kiusaat häntä?”

”Ja minä en tiennyt, että sinä pystys oikeasti hillitsemään itseäsi näinkin kauan”, Kakashi vastasi välittämättä nuorukaisen katseesta, ”taitaa kumminkin tulla sinulla raja vastaan vai?”

”Pah!” tummatukka tuhahti kääntäen selkänsä hokagelle sekä entiselle opettajalleen ja lähtien huoneesta poikaystävänsä perään.

”Hän ei kestä kiusaamista yhtään paremmin kuin ennenkään”, Kakashi totesi Sasuken paiskatessa oven kiinni.
”Minä en tajua miksi sinun edes pitää kiusata heitä”, Tsunade totesi laittaen vihkosen pöytälaatikkoon.
”Mmm, se on hauskaa.”
Hokage huokaisi ja keskittyi taas töihinsä.

------------------------------------------------

”Täällähän nämä ovat.”  Naruto sanoi kurkaten käytävän päässä sijaitsevaan huoneeseen, jossa Tsunade oli sanonut vaatteiden olevan.  Shikamaru istui sohvalla tutkien pöydällä olevia papereita.

”Naruto!” Shikamaru tervehti blondin tullessa huoneeseen, ”tulit varmaan näitä hakemaan?”  Mustahiuksinen nuorukainen heitti vierellään olleen muovipussin blondille, joka näytti hapanta naamaa. Narutolla oli vielä selvästi muistissa edellispäivän kauppareissu, jolloin Shikamaru oli kutsunut hänen kettumuotoaan oudoksi.  ”Kiitti”, hän kumminkin sanoi vastentahtoisesti.

”Taidat olla vihoissasi siitä eilisestä?” Shikamaru totesi katsoen blondia, ”sori, en tiennyt että se olit sinä. Kuulin Hokagelta jälkeenpäin, että olit testannut sitä ihmelitkua.”  

Toinen kun näytti olevan oikeasti pahoillaan, Naruto päätti antaa anteeksi. ”Ei se mitään, et voinut tietää.”

”Niin”, mustatukkainen nuorukainen totesi, ”varsinkaan, kun sinulla on tuo kaulapanta.”

Blondin kasvot punehtuivat hetkessä ja hän yritti piilottaa konoha-merkkiä kädellään.
”Tuo on ihan turhaa, näin sen kyllä jo eilen.”
Naruto laski kätensä alas ja katsoi sohvalla istuvaa nuorukaista hieman arasti. ”Umm… Shikamaru? ”

”Hmm?”

”Öö… sitä että… äh, antaa olla…” Naruto soperteli kasvot punehtuen enemmän ja kääntyi lähtemään.

”Tämä on varmaan jotain tosi rasittavaa, mutta sano nyt kun kerran aloitit. Minä kuuntelen.” Shikamaru sanoi heittäen paperit pöydälle ja ottaen paremman asennon sohvalta. ”Noniin, kakista ulos.”

”Mmm…” Naruto mietti miten voisi asiansa esittää, ”Siis… sinähän varmaan jo tiedät Sasukesta ja minusta?”
Mustahiuksinen nuorukainen nyökkäsi, hän alkoi jo aavistaa mitä tuleman piti.

Blondi epäröi edelleen, ”siis… ööh… jos tuota… siis jos… haluaisin edetä Sasuken kanssa… niin…”

”…Eiköhän tuo riitä, tiedän jo mitä haluat kysyä. En vain tajua miksi sitä minulta kysyt, eihän minulla ole asiasta kokemuksia. Sinähän voit jättää kaiken Sasuken huoleksi? Hän kumminkin on todennäköisesti se miehen roolissa oleva…” Shikamaru totesi, Naruton kysymys ei kyllä ollut helpoin vastattava.

”Mutta kun, hän ei oikein ole tehnyt enää mitään, ” Naruto sanoi surkeana, istuutuen nuorukaisen viereen sohvalle, ”ei sen jälkeen, kun minä olen edellisillä kerroilla hyppinyt kuin aropupu tilanteesta pakoon.”

”Okei, eli koko tilanne on osittain omaa syytäsi”, mustatukka mietti raapien takaraivoaan, ”jos vain kertoisit Sasukelle mitä ajattelet, hän on tainnut pidätellä itseään jo tarpeeksi kauan. Ainakin sen mukaan mitä hänen ilmeistään ja käytöksestään voi päätellä.”

”Mmm, ehkä minun sitten täytyy tehdä niin”, blondi huokaisi, asia ei selvinnyt yhtään, mutta toiselle puhuminen oli hieman selkeyttänyt hänen omaa ajatuksen kulkuaan. Naruto nousi ylös ja käveli ovelle, ”Kiitos.”

”Eipä mitään, jos minusta oikeasti oli jotain apua.”
Naruto lähti sulkien oven perässään ja päästi Shikamarun jatkamaan työtään – tahtoi tämä sitä tai ei.

------------------------

”Sasuke?”

Tummatukka nosti katseensa lattiasta poikaystävänsä taivaansinisiin silmiin, kun kuuli nimensä sanottavan.  Hän oli juuri menossa katsomaan mikä Narutolla oikein kesti, mutta ei näköjään sitäkään tarvinnut tehdä, koska tuossa blondi seisoi muovikassinsa kanssa.  ”Mikä sinulla kesti?”

”Anteeksi, jäin juttelemaan Shikamarun kanssa”, Naruto myönsi, hän ei tiennyt Sasuken jääneen odottamaan häntä.  

”No, lähdetään sitten”, tummatukka tokaisi ja lähti kävelemään ulko-ovia päin. Hän olisi halunnut kysyä mistä Naruto ja Shikamaru olivat puhuneet, mutta nuorukaisen ylpeys ei sallinut sitä. Jokuhan voisi luulla hänen olevan mustasukkainen.

Naruto jäi hetkeksi katsomaan poikaystävänsä perään, mistä se Sasuke nyt oli vihainen? Blondi otti muutamalla juoksuaskeleella nuorukaisen kiinni ja käveli askeleen tämän perässä. Hän katseli Sasuken vapaana heiluvaa kättä ja epäröi. Naruto vilkaisi Sasuken kasvoja ja varovaisesti otti tämän oikeasta kädestä kiinni.

Sasuke hätkähti ja katsoi yllättyneenä vieressään olevaa blondia, joka posket heleän punaisena katsoi nuorukaista suoraan silmiin. Tummatukka hymyili pienesti ja otti Naruton käden paremmin omaansa. Puna blondin kasvoilla syveni, mutta hän ei tehnyt elettäkään vetääkseen kättä pois. Käsi kädessä he lähtivät kävelemään Sasuken kotia kohti.

----------------------------------------------------

”Vihdoinkin takaisin”, Sasuke totesi sulkiessaan ulko-oven perässään. Hän ei oikein välittänyt olla ihmisten ilmoilla, paljon mieluummin hän pysyisi neljän seinän sisällä Naruton kanssa tai treenaamassa.  Ongelman kuitenkin aiheuttivat anbu-tehtävät ja Naruto, joka ei suostunut pysymään sisällä. Kyseinen ongelmablondi meni keittiöön ostoskassin kanssa. Naruto oli raahannut Sasuken kauppaan ostamaan syötävää tyhjään jääkaappiin.

”Onko väliä mille hyllylle laitan nämä?” Blondi huusi keittiöstä, kun tummatukka rojahti sohvalle.

”Aivan sama.”

Kello ei ollut kuin vähän yli kolmen, mutta silti Sasukea alkoi väsyttää. Nuorukainen päätti sulkea silmänsä hetkeksi.

Naruto tuli keittiöstä ja näki Sasuken silmät kiinni sohvalla. Blondi istuutui Sasuken viereen ja katseli tämän kasvoja. Katse harhaili hiuksista pitkiin silmäripsiin ja siitä alas huulille. Naruto nuolaisi huuliaan. Hän varmisti, että Sasuken silmät olivat varmasti kiinni ja meni lähemmäs, jotta heidän kasvonsa olivat vastakkain.  Hetken epäröinnin jälkeen blondi painoi huulensa tummatukan huulille.

Sasuke raotti silmiään ja kietoi toisen kätensä Naruton niskan taakse ja toisen laittoi tämän lantiolle, vastaten suudelmaan. Naruto oli selvästi omituinen tänään. Tämä oli ensimmäinen kerta, kun blondi suuteli häntä. Normaalisti se oli toisinpäin.  Naruto siirtyi Sasuken syliin ja yritti pitää suutelijan roolinsa, mutta pian hänen kehonsa ei enää kestänyt mielihyvää, ja tummatukka pääsi päälle. Sasuken käsi siirtyi blondin lantiolta hapuilemaan paidan alle. Nuorukainen tarkkaili Naruton reaktiota koko ajan ja pikku hiljaa riisui rakkaansa paidasta. Sasuke siirtyi huulillaan blondin suulta alas, kaulaa pitkin rinnalle. Nännin löytäessään hän imi ensin varovaisesti ja sitten kovemmin, Naruton huokaillen mielihyvästä.

Yhtäkkiä kaikki keskeytyi.
”Hä?” Naruton suusta kuului kysymys, kun Sasuke yllättäen nousi seisomaan blondi sylissään ja suunnisti yläkertaan.  Tummatukka kaatoi poikaystävänsä sängylle ja suuteli tätä intohimoisesti. Lopettaessaan hän katsoi Naruton silmiin viestittäen, että jos hän tästä jatkaa, hän ei pysty enää lopettamaan. Blondi katsoi rakastettuaan taivaansinisillä silmillään, kietoi kätensä tämän niskan taakse ja hymyili, antaen näin Sasukelle luvan tehdä mitä haluaa.

Sasuken sydän tuntui pysähtyvän, kun hän vastasi hymyyn ja suuteli Narutoa uudestaan – hänen odotuksensa viimein palkittiin.