Olin taas päätynyt juomaan, tällä kertaa en sentään ollut löytänyt itseäni Kakuzun päältä, vielä. Olin ilmeisesti keilahallin ja läheisen kerrostalon välisellä kujalla. Kesä oli melkein loppu ja tunsin kuinka lämmin tuuli hyväili paljasta rinta kehääni, paitani oli kadonnut aikoja sitten kun joku oli läikyttänyt siihen juotavaansa, se sijaitsi varmaan ojan pohjalla. Sehän oli vain yksi saamarin paita.  

Viilsin ranteeseeni haavaan, veri valui lähes valkoista rannetta pitkin sormiin ja tipahteli maahan. Pilvet lipuivat taivaalla ja loivat seinälle varjoja, sivelin verestä punaista kättä seinällä, ympyrä jonka sisällä oli kolmio, nauroin hiljaa ja jatkoi matkaa keila hallin parkkipaikalle. Se oli tietysti tyhjä keskellä yötä, kotiin pääsystä ei ollut murhetta, kyllä minä sinne jotenkin päätyisin. Istahdin nurmikolle, parkkipaikan reunalle. Nojasin taaksepäin ja kellahdin nurmikolle, kylmä nurmikko hyväili kuumaa selkääni kun suljin silmäni ja nukahdin.

Heräsin äkisti, kun tunsin iskun alavatsassani. Voi saatana, oliko Kakuzu löytänyt minut taas. Avasin silmäni ja katsoin ylös ja näin joukon poikia seisovan ympärilläni. Parkaisin hiljaa, haavasta oli vuotanut suhteellisen paljon verta ja olin heikossa kunnossa. Kuulin jonkun puhuvan, puheen tyylistä päättelin hänen olevan ”johtaja”, kyllä minäkin käytin aivojani, vaikkakin harvoin. Poika oli luultavasti myös lyönyt minua vatsaan, oranssi takki ja blondit piikki hiukset, miten helvetissä hänestä oli tullut johtaja. Kohottauduin kyynärpäitteni varaan ja katselin ympärilleni, suunnilleen viisi poikaa.

Hymähdin hiljaa, pojat kävivät kiivasta sana taistelua, ymmärtääkseni siitä mitä tekisivät minulle. Käytin tilaisuuteni ilman muuta ajattelua, ehkei minulla olisi toista mahdollisuutta paeta. Hyppäsin rivakasti kyykkyyn ja pinkaisin juoksuun, kuulin poikien huudahtavan perääni ennen kuin lähtivät itsekin perään. Voi helvetti. Nyt olisi kunnosta hyötyä, pidin kyljestä samalla kun, yritin pitää hengitykseni tasaisena. Mutta nyt ei ollut sen aika, en pystyisi pitämään pitkään tätä vauhtia joten ainoa mahdollisuuteni oli mutkitella ja toivoa että takaa ajajat eksyisivät. En ehtinyt ajatella pitkään kun kompastuin kadulle pitkin pituuttani ja tunsin asfaltin tekevän naarmuja rintaani.

Juokseminen oli vienyt viimeisetkin voimani, mutta sille ei ollut aikaa. Takaa ajajani saivat minut pian kiinni ja tunsin kovan iskun alaselässäni,. Tunsin kuinka pojat potkivat kaikki alle vartalolle, puristin silmäni kiinni, en voinut muuta kuin rukoilla Jashin-samalta kostoa pojille. Silmissäni alkoi hämärtää kunnes tunsin miten pojat lopettivat yhtäkkiä, kuulin kauempaa huutoja ja raotin silmiäni hiukan, näin kuinka tumma hahmo uhkaili pokia jotka lähtivät pakoon ja lopulta kumartui puoleeni, mies nosti minut syliinsä ja haistoin tutun tuoksun, Kakuzu oli tullut pelastamaan minut viime hetkellä. Hymyilin ennen kuin vaivuin tiedottomuuteen.

Heräsin jollain pehmeällä ja käänsin päätä. Tunnistin Kakuzun, joka istui lattialla, selkä kasvojani vasten. Yritin kohottaa kättäni, mutta tunsin viiltävän kivun ja ähkäisin hiljaa. Kakuzu hätkähti ja kääntyi katsomaan minua.
”Heräsit vihdoin.”
”Kuinka kauan olen nukkunut?”
”Pari päivää.”
”Ei helvetti, miten onnistuin.”

Makasin vielä hetken hiljaa paikallani, Kakuzu oli todellakin pelastanut minut. Henkilö jota olin aina vihannut, vai olinko. Oliko viha sittenkin vain tekosyynä totuudelle? Voisinko olla oikeasti ihastunut Kakuzuun, en helvetissä mutta silti.
”Kakuzu, miksi pelastit minut?”
”Ehkä tämän takia…”

Kakuzu nojautui lähemmäs kasvojani ja tunsin pehmeät huulet omillani. En ehtinyt reagoimaan kun Kakuzu jo vetäytyi pois. Tunsin kasvojeni kuumottavan ja mutristin ala huultani, olisin halunnut tuntea huulet pidempään, vaikka jokin osa aivoistani huusi vastaan. Kakuzu hymähteli tyytyväisenä nähdessään murjottavan ilmeeni, hän nojautui lähemmäs ja tällä kertaa vastasin hän suudelmaansa. Hänen huulensa olivat pehmeät, raotin suutani ja päästin hänen kielensä pieneen valtakuntaani. Nostin terveen käteni hänen niskansa taakse samalla kun hän liutti kätensä paljaalle vatsalleni peiton alle.

Kumpikaan meistä ei kuullut kuinka Itachi, Deidara, Sasori ja Zetsu ilmestyivät olohuoneen ovelle. Vasta kun Deidara kumartui sammuttamaan television, huomasin ettemme olleet yksin. Kakuzu irrottautui suudelmasta ja rykäisi hiljaa, tunsin punan kohoavan poskilleni. Nostin peiton korvilleni ja kuulin kuinka Kakuzu mutisi jotain epämääräistä virnuileville ystäville.  Kakuzu nosti minut hiljaa syliinsä ja kantoi yläkertaan, omaan huoneeseemme. Kuulin Itachi, Deidaran, Sasorin ja Zetsun raikuvan naurun alakerrasta asti, olisin mennyt huutamaan jos olisin ollut siinä kunnossa. Minulla olisi vielä monta tuntia aikaa selvittää tunteitani Kakuzua kohtaan.