tapahtui alkuosassa:

~Blondi availi silmiään uuteen päivään ja haukotteli makeasti.

”Huomenta, unisilmä”, tummatukka sanoi pienesti virnistäen. ”Nukuitko hyvin?”

”Hu-huomenta… nukuin mainiosti”, Naruto vastasi hymyillen, suudellen sitten Sasukea.

Sasuke vastasi suudelmaan hellästi, mutta samalla intohimoisesti. Siinä he suutelivat hetken, kunnes happi uhkasi loppua. Sasuke vetäytyi, ja nousi istumaan.

”Naruto… minun on lähdettävä täältä. Iäksi”, hän kuiskasi.

Naruto järkyttyi pahimman kerran. Hän luuli kuulleensa harhan.

Sasukeko lähtisi?~




”Aivan, aion lähteä täältä”, Sasuke sanoi hiljaisella äänellään.

”M-mutta…” Naruto aloitti, tuntien sitten käden huulillaan. Naruto hiljentyi.

”Minun on pakko lähteä”, tummatukkainen poika kuiskasi. ”Älä kysele enempää, okei?” hän vielä kysyi kuin varmistaakseen että asia oli mennyt perille.

Naruto joutui nyökkäämään, vaikkei olisi tahtonut. Hän halusi tietää, hänellä oli oikeus saada tietää.

”Sa…suke…” tuo kuiskasi, painaen päänsä alas.

Sasuke katsoi surullisena tuota murheen murtamaa vaaleahiuksista poikaa. Hän ei olisi tahtonut jättää häntä, mutta kohtalo oli määrännyt toisin. Tummahiuksisen pojan olisi lähdettävä, jotta hän saisi kostettua koko Uchihan klaanin murhanneelle isoveljelleen.

Toki hän olisi voinut jättää kostonaikeensa myöhemmäksi, mutta hän pelkäsi kaiken olevan silloin jo liian myöhäistä.

Tunnelma huoneessa oli sydäntä satuttava. Auki olevasta ikkunasta puhalsi kylmä tuuli, käyden sekoittamassa molempien poikien hiuksia. Molemmat olivat hiljaa, ja heidän välillään leijui pieni vihamielisyys.
Naruto kietoutui peittoon, tuntien jotakin märkää poskellaan. Hän pyyhkäisi märän nesteen pois poskeltaan, huomaten sen olevan kyynel. Naruto kuivasi kätensä siniseen peittoonsa, ennen kuin sulki silmänsä.

Sasuke huokaisi syvään. Hän nousi sängystä, alkaen etsiä vaatteitaan jotka löytyivät mitä ihmeellisimmistä paikoista. Hän puki ne päälleen hitaasti, ja käveli sitten kohti huoneen ovea.

”Lähden nyt, etten vahingoita mieltäsi enempää”, hän sanoi ovensuusta ja käveli eteiseen, laittamaan kenkiä jalkoihinsa.

Naruto havahtui ja avasi silmänsä nopeasti. Päästäisikö hän poikaystävänsä karkuun? Naruto nousi nopeasti, kietaisten jotain lantiolleen ja juosten juuri lähdössä olevan Sasuken luokse. Hän halasi tummatukkaa niin lujaa kuin vain kykeni, estäen tämän lähdön.

”Ä-älä mene vielä!” Naruto huusi, samalla yrittäen rakennella jotain järkevää päässään.

”Miksi en menisi?” Sasuke kysyi hiljaa, kätensä leväten ovenkahvalla.

”Koska… koska…” Naruto aloitteli lausettaan, mutta hylkäsi sen sitten.

Hän tunsi Sasuken niin hyvin, että tiesi vastaan sanomisen olevan aivan turhaa. Hän sanoi siis nopeasti ”kävisit edes suihkussa ennen lähtöäsi”.

Sasuke pysyi vaiti. Häntä houkutti ajatus käydä suihkussa Naruton kanssa, mutta hänen olisi todellakin mentävä.

”Joku toinen kerta sitten”, hän vastasi lyhyesti. ”Nyt en tosiaan ehdi”.

Naruto puraisi huultaan. Mitä hän tekisi? Hän ei halunnut olla niin heikko. Hän ei halunnut antaa Sasukea pois. Se olisi tuntunut oman elämän menettämiseltä.
Ei Narutolla muuta ollut. Hänen elämänsä täytti Sasuke.


Tummatukka alkoi ärsyyntyä. Hän pelkäsi vahingoittavansa päivänsädettään, jota hän rakasti kamalasti. Itachin tappaminen oli kuitenkin nyt päälimmäisenä hänen elämässään.
Jos hän halusi tappaa Itachin, olisi hänen luovuttava Narutosta.

Miksi tämä oli sattunut juuri heidän kohdalleen?
Mikseivät he olisi saaneet elää elämiään yhdessä?




Naruto jäi pian yksin, ja hän alkoi viettää yksinäistä elämää: ilman Sasukea.

Hän söi vain vähän päivässä, ei siivonnut kotiaan kuin kerran kuukaudessa, joskus harvemminkin. Hän käytti samoja vaatteita joka päivä. Hän lopetti koulunkäynninkin, hän ei voinut mennä kouluun ilman Sasukea.

Monet ystävät kävivät Naruton luona ja yrittivät piristää häntä, mutta he epäonnistuivat kerta toisensa jälkeen. Lopulta Naruto oli menettänyt jokaisen läheisensä.

Muttei hän välittänyt.

*********

Naruto irroitti mikrofonin tangosta, ja lähti kuljeksimaan lavalla. Oli jälleen kertosäkeen aika, hän veti henkeä ja alkoi laulaa.

"Kaikista kasvoista, kaikista katseista
Etsin sinua, sinua vain
Kaikista kasvoista, käsistä, huulista
Aina sinua, sinua hain
Tyhjistä vuosista, tuulista
Paljon kyyneleitä mä sain
Kaikista kasvoista, katseista
etsin sinua, sinua vain…"


Uudestaan kertosäe. Naruto pelkäsi, ettei hän enää kestäisi laulaa. Hän nosti katseensa kohti yleisöään. Sitten hän suuntasi katseensa kohti lavan perää. Hän veti keuhkoisinsa lisää happea, ja sulki silmänsä.


"Kaikista kasvoista, kaikista katseista
etsin sinua, sinua vain!
Kaikista kasvoista, käsistä, huulista
aina sinua, sinua hain!
Tyhjistä vuosista, kylmistä tuulista
paljon kyyneleitä mä sain… !
Kaikista kasvoista, katseista
etsin sinua…
Sinua vain…!"


Musiikki lakkasi, ja mahtavia taputuksia alkoi kuulua kaikkialta.
Naruton huulille hiipi pieni hymy, hän iloitsi ensi kertaa pariin vuoteen. Hän sai kuulla taputuksia, jotka oli osoitettu hänelle.
Tämän jälkeen Naruton poskelle vierinyt kyynel tippui lavalle, ja blondi-poika tippui perässä. Hän oli menettänyt tajunsa. Alkoi kuulua säikähtäneitä huutoja.

Muutama ihminen nousi paikaltaan, juosten lavalle Naruton luokse.

Lääkäri kutsuttiin paikalle.

Tutkittuaan Naruton, hän sanoi: ”Pelkään pahoin, että hän… ”

Paniikki valtasi monet ihmiset. Kuului vihaisia huutoja.
Miksi Naruton annettiin laulaa noin heikossa kunnossa!? Miksi?

Naruto vietiin sairaalaan.
Hänen sydämensä saatiin vaivoin lyömään. Naruto joutuisi viettämään lopun elämänsä sairaalassa, kaikenlaisiin koneisiin kytkettynä.

-Pari viikkoa myöhemmin-

Oli aurinkoinen päivä, ja Naruto heräili jälleen. Olisi ruoka-aika, ja hänen olisi noustava pedistään pyörätuoliin. Siitä sitten hoitajat tulisivat hakemaan hänet ruokalaan.

Mutta tänään… tänään hän kuolisi. Hän tiesi sen, hän halusi sitä. Hän ei noussut, vaan alkoi hitaasti ja vaivalloisesti irroitella letkuja ja johtoja itsestään. Jokin kuitenkin pysäytti hänet, ja se jokin kuiskasi: ”Älä tee sitä.”

Naruto käänsi katseensa sitä ’jotain’ kohti, ja järkyttyi kunnolla.

”Si… sinä…” hän kuiskasi yhtä hiljaisella äänellä.

Se sama tummatukkainen poika muistoista oli palannut takaisin. Hänen ilmeensä oli tyhjä, eikä hän nähnyt Narutoa enää kunnolla.

”Sanoithan, ettet tule enää takaisin? Olet todellakin valehtelija…” Naruto alkoi mumista ja vältellä Sasuken kosketusta. Sasuke säpsähti ja veti kätensä pois Naruton lähettyviltä.

”Miksi edes palasit tänne, Sasuke?” Naruto vielä lisäsi, katsoen tummahiuksista poikaa.
Poika pysyi vaiti ja käänsi katseensa pois. Hän ei tahtonut vastata, mutta olihan hänellä oltava selitys. Hän avasi suunsa ja sanoi: ”Tulin tänne, uudeksi sydämeksesi”.

”…häh?” Naruto kysyi ottaen kasvoilleen kysyvän ilmeensä.

”Kuulit oikein. Sydämesi on heikko, ja tiedät sen itsekin. Minun päämääräni on saavutettu, minulla ei ole enää mitään menetettävää”, Sasuke vastasi.

Naruton ilme muuttui surulliseksi. ”Mutta… sinähän kuolet?”

”Heh… en, olen aina sisälläsi. Olen uusi sydämesi”, tummatukka kuiskasi ja samointein hän oli kadonnut.

Jokin alkoi sykkiä kovemmin Naruton rinnassa. Naruto tunsi sykinnän, ja hänen silmänsä kirkastuivat heti, suun leviten leveään hymyyn. Hän tunsi olonsa normaaliksi, Sasuken ansiosta.

”Naruto Uzumaki poistuu rakennuksesta!” hän huudahti ovella, ja lähti juoksemaan pois, kohti tuntematonta, iloinen hymy kasvoillaan.




A/N: tässähän tämä loppupätkä sitten oli! Tiedän tiedän, jutut etenivät nopeasti. Toivon, että pysyitte mukana, ettekä tippuneet kärryiltä! XD EvilSasuke on poistunut jälleen keskuudestanne ja jättänyt teidät itkemään >D!