TSIRP TSIRP TSIRP

Punahiuksinen nuorukainen avaa silmänsä. Hän ei ollut nukkunut koko yönä ajatusten vilistessä mielessä, mutta nousi väsymyksestä huolimatta istumaan. Ikkunalla istui kermanvärinen pikkulintu, joka katseli päätään käännellen Gaaraa, jonka oli onnistunut laulullaan herättämään.

”Huomenta vaan sinullekin”, punapää totesi katsoen visertävää lintua. Kello ei ollut paljoa, aurinkokin oli vasta nousemassa, mutta Gaara piti turhana maata sängyssä yhtään pidempään. Miksi yrittää nukkua, kun se ei koko yönä ollut onnistunut?

Nuorukainen heitti peiton päältään ja nousi ylös. Punapää haroi hiuksiaan, jotka sojottivat normaalia pahemmin joka suuntaan. Tänään hän menisi Naruton kanssa raamenia syömään, jos tämä siis suostuisi edes tapaamaan häntä. Gaara muisteli eilistä iltaa kellarissa ja hymyili, blondi oli näyttänyt kuin puulla päähän lyödyltä eikä tiennyt oliko hän ihminen vai yksisoluinen ameba, joka ei kyennyt älylliseen ajatteluun. Punapään piti itsekseen myöntää, että jälkimmäistä Naruto oli muistuttanut enemmän aivotoiminnan lakatessa. Vai käviköhän blondin aivot ylikierroksilla, mikä lopulta aiheutti oikosulun? Gaara pohti asiaa pukiessaan vaatteet päällensä.

Oli miten oli, Kazekage saisi pian selville suostuisiko Naruto aamiaiselle vai ojentaisiko tämä matkalipun käskien Gaaran painua sinne missä pippuri kasvaa.

Nuorukainen lähti huoneestaan ja käveli kolme kerrosta alaspäin, jonne Konohan kolmikko oli majoitettu. Jokainen oli saanut oman huoneen, joten Gaara toivottavasti välttyisi Kiban ja Leen uteliailta katseilta mennessään tapaamaan Narutoa. Pian Kazekage seisoi blondin ovella pohtien uskaltaisiko hän koputtaa. Mitä jos tämä nukkui vieläkin? Hän joutuisi pahimmassa tapauksessa kohtaamaan todella vihaisen Naruton, joka ei enää puhuisi hänelle koskaan. Gaara epäröi, mutta koputti lopulta pari kertaa hiljaa. Jos blondi nukkuisi, hän ei heräisi koputukseen.

Nuorukainen kuunteli hiljaa, huoneesta kuului askelia eli Naruto oli kuin olikin hereillä. Blondi avasi oven ja Gaaran vaaleanvihreät silmät kohtasivat Naruton taivaansiniset. Kaksikko oli hiljaa, ainoa ääni oli naapurihuoneesta kuuluva Leen kuorsaus. He katsoivat toisiaan sanomatta sanaakaan. Sitten blondin kasvot vaihtoivat väriä vaaleasta tomaatin punaiseksi.

PAM

Naruto sulki oven nopeasti Gaaran edessä, jättäen hämmentyneen punapään ulkopuolelle. Kazekage tunsi piston sydämessään, blondi ei siis halunnut nähdä häntä? Nuorukainen päätti yrittää selvittää tilannetta.

”Naruto…?” Gaara nojasi oveen, ”anteeksi se viimeöinen… en voinut pidätellä itseäni, jos sinä et pitänyt siitä, niin sana vain niin en tee niin enää koskaan… mutta kai voit antaa anteeksi?”
Punapää hiljeni toivoen vastausta.

”Ei se sitä ole”, kuului epäröiden aivan oven toiselta puolelta, ”en vain ymmärrä mitään. Itseänikään.”

Gaara pysyi hiljaa ja kuunteli, mutta pelko mikä kalvoi hänen sydäntään, alkoi pikkuhiljaa kadota.

Naruto piti taas lyhyen tauon, ennen kuin jatkoi:
”Me olemme kumpikin miehiä, joten tämä on outoa. Miksi sinä siis…?”

Kazekage mietti mitä vastaisi, mutta totuus oli, että ettei hän ollut ajatellut koko sukupuoli asiaa. Nyt kun nuorukainen alkoi sitä pohtia, hän tajusi, että ei tämä ehkä ihan normaalia ollut. Mutta siitä viis.
”Mm…” Gaara yritti pukea ajatuksiaan sanoiksi, ”koska tunnen sinua kohtaan jotain, mikä on enemmän kuin ystävyyttä.”

”Mutta kun…” Blondi epäröi.

”Ei sinun tarvitse vielä tietää mitä haluat”, punahiuksinen nuorukainen vastasi rauhallisella äänellään, ”en koske sinuun ennen kuin sinä itse pyydät, mutta ajattelin, onko se raamenkutsu vielä voimassa?”

Gaara kuuli kuinka Naruton vatsa kurisi ja hän hymyili itsekseen edelleen nojaten oveen.

”Jos pidät sanasi…?” blondi varmisti. Hänen äänensävynsä kyllä paljasti, että hän lähtisi mukaan vaikka punapää ei antaisi myöntävää vastausta. Raamen voitti kaikki esteet.

”Kyllä”, Gaara vastasi, jolloin Naruto vetäisi oven yllättäen auki. Kazekage ei ehtinyt tehdä elettäkään siirtyäkseen, ennen kuin menetti tasapainonsa tuen kadottua ja kaatui oven avanneen blondin päälle.

Kaksikon kasvot olivat aivan vastakkain. Gaara pystyi laskemaan Naruton ripset ja tunsi tämän jokaisen sydämen lyönnin. Ja se sydän löi tuhatta ja sataa, nuorukainen epäili, että se kohta kirjaimellisesti lyö tiensä blondin rinnasta ulos. Gaara katsoi sinisiä silmiä, ja näki niissä epäröinnin, mutta ei tippaakaan inhoa. Punapää huomasi oman sydämensä lyöntitiheyden nousevan ja kehonsa kuumenevan. Nuorukainen puri hampaansa yhteen ja nousi Naruton päältä, vaikka oikeasti halusi aivan muuta. Ehkä olisi paras olla kokeilematta onneaan, varsinkin, kun hän juuri lupasi olla koskematta.
”Anteeksi”, Gaara sanoi noustessaan ja ojensi kätensä auttaakseen lattialta blondin, jonka posket olivat hieman punehtuneet. Ei paljoa, mutta sen verran että Kazekage näki sen seistessään siinä vieressä.

”Mmm…” Naruton suusta kuului mumina tämän tarttuessa ojennettuun käteen.

Gaara nosti blondin seisomaan, ”menemmekö katsomaan olisiko kylän ramen-ravintola auki? Kello ei tosin ole vielä paljoa.”

”Mennään vain.”

Kazekage siirtyi käytävälle, ja jäi odottamaan Narutoa, joka veti pitkähihaisen päälleen. Liike silmäkulmassa kiinnitti Gaaran huomion, ja siirtäessään katseensa naapuriovelle hän huomasi Kiban kurkkivan oven raosta. Brunette kumminkin tajusi tulleensa huomatuksi ja sulki oven kiireesti, ihan kuin se olisi tehnyt salakuuntelemisen tekemättömäksi. Punahiuksinen nuorukainen kohotti kulmiaan, mutta antoi asian olla.

”Valmista”, Naruto sanoi sulkiessaan oven ja kääntyi punapäätä päin, ”…mitä?”

”Ei mitään”, Gaara sanoi siirtäen katseensa takaisin blondiin ja hymyili hieman, ”mennään.”

Kazekage lähti kävelemään käytävää pitkin ulos Naruton seuratessa perässä.

----------------------------------------------------------------

”Ojiisan, vielä yksi!” blondi sanoi tyhjennettyään kulhonsa.
”Tulossa!” kuului vastaus hieman yli viidenkymmenen olevalta mieheltä, joka pyöritti Sunagakuren ainoaa ramen-ravintolaa. Hän oli juuri ollut avaamassa ravintolaa, kun kaksikko ilmaantui paikalle. Hieman oudoksuen mies oli katsonut Kazekagea, koska tämä ei kertaakaan ollut tätä ennen osoittanut minkäänlaista mielenkiintoa ramenia kohtaan.

Gaara istui Naruton vieressä ja katsoi hieman hämmentyneenä blondia, joka sai juuri eteensä kolmannen annoksensa. Gaara ei ollut ehtinyt syömään edes ensimmäistään. Naruto taisi oikeasti pitää ramenista. Oliko se oikeasti niin hyvää? Punapää yritti katsoa annostaan blondin silmin, syvällä lautasella oli nuudeleita, merilevää, sipulia, jotain tunnistamattomissa olevaa lihaa ja lisää kasviksia. Nuorukainen otti puikoillaan lihanpalan ja laittoi suuhunsa. Se maistui… tunnistamattomalta lihalta. Gaara vilkaisi Narutoa, joka oli saanut kolmannen annoksensa loppuun ja katseli nyt himoissaan hänen lautastaan.

”Katselisipa hän minuakin noin”, punahiuksinen nuorukainen ajatteli huokaisten ja työnsi lautasensa blondille, ”syö sinä, minä tulin jo täyteen.”

Narutolle ei tarvinnut kahdesti sanoa, vaan hän kävi suoraan ruuan kimppuun. Gaara katseli, kun blondi näytti nauttivan jokaisesta suupalasta, ja hänelle tuli mieleen sanonta ’tie sydämeen käy vatsan kautta’ ja osittain toivoi sen pitävän paikkaansa.

”Eh, Gaara-sama?”

Punapää kääntyi nähdäkseen ovelle, josta sisälle oli tullut juuri tyttökolmikko. Tytöt olivat kylän ninjoja ja olivat alkaneet kiinnostua Gaarasta, kun tästä oli tullut Kazekage. Gaara nyökkäsi tervehdykseksi ja keskittyi taas Narutoon vierellään.

Kolmikko istuutui lähelle heitä ja mulkoilivat blondia vihaisesti päättäessään tilauksiaan.
”Tuoda nyt Kazekage tällaiseen paikkaan syömään!”
”Eikö hän tajua häiritsevänsä häntä?”
”Luulee olevansa jotenkin eritysasemassa, koska on jinchûriki…”
Tytöt pitivät sen verran ääntä, että kaksikko, varsinkin Naruto, varmasti kuulisi.

Gaara jätti kolmikon kommentit huomiotta, tytöt luulivat tietävänsä hänestä jotain, mutta ampuivat kaukaa ohi.

Naruto laski syömäpuikkonsa alas ja katsoi hieman masentuneen näköisenä melkein tyhjää lautasta.

”Älä välitä heistä”, Kazekage sanoi huomattuaan blondin reaktion.
Naruto nyökkäsi, mutta ei koskenut enää ruokaansa, vaan työnsi sen pois.

Gaara katsoi blondin masennusta hetken, kunnes tarttui Narutoa kädestä ja vei tämän pois ravintolasta. Iloinen tunnelma oli loppunut kuin seinään tyttökolmikon saapuessa, ja punahiuksisen nuorukaisen sydämeen pisti nähdä Naruto allapäin. Gaara piti tämän kädestä kiinni ja käveli määrätietoisesti kohti toimistoaan.

”…Gaara?” epäröivä ääni sanoi punapään takaa.

”Mitä?”

”Me emme maksaneet ruokia…”

Kazekage pysähtyi paikalleen ja katsoi takanaan hieman hämmentynyttä blondia. Niinpä, Gaarahan oli vain napannut Narutoa kädestä ja häipynyt maksamatta mitään. Se kertoi aika paljon nuorukaisen kokemuksesta ulkona syömisestä – sitä ei nimittäin ollut.
”He tietävät kyllä kenelle lähettää laskun”, Gaara totesi lopulta ja pohti saisiko kuulla tästä Kankurolta. Hän kylän Kazekagena lähti ravintolasta maksamatta laskua.

Naruto nyökkäsi hiljaisena.

Punapää ei päästänyt otettaan blondin kädestä, vaan jatkoi matkaansa toimistolle päin.

----------------------------------------------------------------

”Teetä?” Gaara kysyi Narutolta, joka istui sohvalla katsellen hajamielisenä ikkunasta ulos. Blondi nyökkäsi melkein huomaamattomasti. Nuorukainen oli sulkenut toimiston oven, jotta he saisivat olla rauhassa. Gaara meni sivulla olevan pöydän luokse ja nosti teepaketin lukeakseen valmistusohjeet.

”Ei pitäisi olla hankalaa” hän totesi luettuaan ja laittoi vedenkeittimen päälle. Kuppeihin hän annosteli teen valmiiksi, jonka jälkeen nuorukainen vahti kuin haukka saalistaan keittimen valon sammumista. Kun tämä viimein tapahtui, Gaara kaatoi vettä kuppeihin ja ojensi toisen niistä Narutolle.

”Kiitos”, blondi sanoi ja otti kupin, mutta ei tehnyt elettäkään juodakseen siitä. Siniset silmät seurasivat teessä olevaa pyörrettä, ”he kyllä puhuivat totta, ne tytöt siis.”

Kazekage hörppäsi omasta kupistaan ja laski sen pöydälle, ”eivätkä puhuneet.”

”Kylläpäs, enhän minä muuta tee kuin häiritse sinun työntekoasi”, Naruto sanoi katsoen suoraan Gaaran vaaleanvihreisiin silmiin.

”Ei se minua haittaa”, punahiuksinen nuorukainen vastasi äänensävyllä joka kertoi, että asiasta oli turha enää keskustella. Blondi laski katseensa takaisin teehensä, mutta hänen ilmeensä paljasti, ettei edelleenkään ollut Kazekagen kanssa samaa mieltä. Gaara katseli vaitonaista ihastustaan, kunnes huokaisi päättäen selittää vastaustaan hieman enemmän. Nuorukainen nojasi työpöytäänsä ja risti kätensä ennen kuin aloitti:
”Totta kai Kazekagen kuuluu tehdä työnsä, mutta niinä harvoina päivinä kun olet täällä, olen mieluummin sinun seurassasi kuin papereiden. Uskoisi sinun eilisen jälkeen tietävän miksi. Sitä paitsi, työt eivät tekemättä mihinkään katoa.”

Blondi vilkaisi Gaaraa sivusilmällä ja nyökkäsi pienesti.
”Siis vaikka… vaikka minä en…”, Naruto mietti miten asian sanoisi ja epäröi vähän, ”vaikka en tuntisi samoin…?”

Punapää nyökkäsi hieman surullisena, hän kyllä ymmärsi blondia. Hän oli yllättäen suudellut selittämättä mitään, vain koska himo oli ottanut vallan. Sitä paitsi Naruto ei ollut kiinnostunut miehistä.

”Äh, minä en ymmärrä enää mistään mitään!” blondi alkoi raivota itselleen, mikä palautti Gaaran ajatuksistaan. Kazekage katsoi hämmentyneenä Narutoa, joka oli laskenut teekuppinsa pöydälle ja haudannut kasvonsa käsiinsä.

”Mitä?” Punahiuksinen nuorukainen kysyi varovaisesti.

”Mitään!” blondi tiuskaisi ja paljasti kasvonsa, jotka olivat pikemmin hämmentyneet kuin vihaiset, ”sinua, minua, sitä suudelmaa, omia tunteitani, minun olisi pitänyt inhota sitä, mutta tapahtuikin päinvastoin, miksi minun piti raahata tavaroita, miksi sinä seisot siinä aivan kuin mitään ei olisi tapahtunut, sitä tyttökolmikkoa, miksi minä istun edelleen tässä, ja… ja…” Narutolta alkoi loppua ilma keuhkoista yrittäessään selittää mitä ei ymmärtänyt. Selityksessä ei tosin ollut päätä eikä häntää, mutta siitä huolimatta lista piteni koko ajan.
Gaara oli hiljaa, kunnes yksi kohta blondin raivoamisessa kiinnitti hänen huomionsa.

”Olisi pitänyt inhota, mutta tapahtuikin päinvastoin?” nuorukainen toisti ääneen. Ymmärsikö hän oikein, että Naruto oli juuri maininnut pitäneensä suudelmasta? Gaara käveli blondin eteen, joka tällä hetkellä valitti auringon kirkkaudesta ja aavikon hiekkamäärästä. Punapää laittoi sormen Naruton huulille, keskeyttäen näin puhetulvan. Blondi hiljeni ja katsoi kysyvästi Gaaraa.

”Niin mitä sinä sanoitkaan siitä inhoamisesta?” Kazekage kysyi rauhallisella äänellään.

”Että minun olisi pitänyt inhota, mutta tapahtuikin…” Naruto alkoi itsekin ymmärtää mitä oli sanonut ja lievä puna kohosi poskille, ”en minä tiedä.”

”Mitä sinä et tiedä?” Gaara kuiskasi blondin korvaan ja hymyili tämän hätkähtämiselle.

Naruto tunsi nuorukaisen hengityksen ja lämmön ihollaan. Mutta taas hän tunsi pikemminkin turvallisuuden tunteen kuin inhoa. Sitä blondi ei kyllä hevillä punapäälle paljastaisi.
”Pidinkö siitä vai en…” Naruto tokaisi lopulta, mutta ääni ei ollut kuiskausta kovempi.

”Pitäisikö sinun kokeilla?” Gaara jatkoi laittaen kätensä ihastuksensa molemmille puolille ja pitäen kasvonsa vain juuri ja juuri irti blondista. Kazekage pitäisi kyllä lupauksensa, hän ei koskisi Narutoon, ellei tämä sitä itse pyytäisi. Gaara virnisti, hän kyllä pistäisi blondin pyytämään.

Blondi katsoi nuorukaisen vaaleanvihreisiin silmiin, jotka näyttivät vaativan vastausta. Naruto nielaisi, ”ehkä…?”

”Tuo ei ole vastaus”, Gaara sanoi nauttien tilanteesta, hän näki kuinka blondi katse kierteli hänen silmistään kaulalle ja siitä hieman epäröiden ylöspäin huulille.

”Sinun pitää vain pyytää”, punapää kuiskasi ja puhalsi Naruton korvaan.

”En.”

Gaara ei ehtinyt edes tajuta blondin vastausta, kun hän tunsi tämän kädet niskansa takana ja huulet omillaan. Vaaleanvihreät silmät laajenivat hämmästyksestä. Hän ei ollut osannut odottaa, että Naruto suutelisikin häntä. Punahiuksinen nuorukainen katseli silmiä tiukasti kiinni pitelevää blondia, vei kätensä tämän ympäri ja vastasi suudelmaan. Tunne oli jotain uskomatonta, Naruton läheisyys ja lämpö huokuivat Gaaraan, ja nuorukainen tiesi blondin tuntevan samoin. Ainakin siitä päätellen, että hänen piti koko ajan tukea Narutoa enemmän ja enemmän, tämän jalkojen pettäessä alta.

Kazekage kaatoi blondin sohvalle ja suuteli intohimoisemmin. Pian Naruto yritti saada hengitettyä suudelmien välistä ja Gaara käytti tilaisuuden hyväkseen vieden kielensä blondin suuhun.
Punapää huomasi Naruton värähtävän mielihyvästä, joten hän hidasti tahtiaan. Blondi epäröi, mutta alkoi varovaisesti vastata Gaaran kielisuudelmaan.

Kaksikko unohti kaiken ympäriltään ja he keskittyivät vain toisiinsa. Maailma olisi saanut vaikka räjähtää ympäriltä, niin he eivät olisi huomanneet mitään. Lopulta he olivat niin hengästyneitä, että heidän piti pitää taukoa saadakseen hengityksensä tasattua. Gaara ei silti siirtynyt paikaltaan minnekään, vaan makasi Naruton päällä tuntien tämän rintakehän kohoilevan allaan, kasvot puoliksi hautautuen blondin pään alla olevaan sohvatyynyyn.

”Minä…” Naruto sanoi saatuaan hengityksensä hieman tasaisemmaksi, ”…taisin pitää siitä…?”

Gaara hymyili, hän oli huomannut sen jo heti alussa. Suudelman oli tarkoitus olla vain kokeilu, mutta se oli kaksikolta unohtunut. Punapää haukotteli, valvottu yö alkoi vaatia verojaan.

”Tiedän”, Gaara vastasi sulkien silmänsä ja ennen kuin tajusikaan, nukahti.

”Gaara?” Naruto ihmetteli, kun tämä hiljeni ja katsoi päällään tuhisevan nuorukaisen kasvoja, ”nukahti?” Punapää näytti blondista niin viattomalta siinä nukkuessaan, ettei Naruto olisi uskonut hänen vielä hetki sitten olleen intohimoinen rakastaja – siis ellei hän itse olisi kokenut sitä. Naruto haukotteli, hänkään ei ollut nukkunut ollenkaan edellisenä yönä. Blondi vilkaisi nukkuvaa Gaaraa uudestaan. Hän ei pääsisi nuorukaisen alta tätä herättämättä, joten Naruto päätti lepuuttaa silmiään siinä.

Pian kumpikin kaksikosta oli syvässä unessa, nauttien toisen tuomasta lämmöstä ja läheisyyden tunteesta sekä tiedostamatta millaisen shokin he aiheuttavat seuraavalle toimistoon tulijalle.

--------------------------------------------
Risut, ruusut, kommentit, arvostelut, kirjoitusvirheiden bongailut ja kaikki muukin on tervetullutta! :3