Come what may


Sasorin PoV



Never knew I could feel like this
Like I've never seen the sky before

Millaista olikaan rakastua oikeasti? Oliko se sitä, että muuttui perhoseksi ja lensi valkeiden pilvien joukossa vailla huolta huomisesta? Tunsi olonsa keveäksi, pelkän tuulen kuljettamaksi luontokappaleeksi sulautuessaan taivaan sinisyyteen.

En tiennyt vastausta mihinkään noista kysymyksistä, sillä en ollut rakastanut oikeastaan ketään sen jälkeen, kun vanhempani kuolivat. Heidän mukanaan kuolivat myös minun rakastavat tunteeni ketään toista kohtaan. Pitkän aikaa uskoin, että minun kohtaloni olisi olla yksin, lojua nurkassa kuin hylätty nukke, jolla kukaan ei enää tahtonut leikkiä.

Sitten sinä astuit elämääni, Deidara. Harmaaseen maailmani palasivat värit, ne kaikki kirkkaimmat loistot, joita olin kaivannut. Kaikki ei ollutkaan enää mustaa ja valkoista tai vaihtoehtoisesti punaista, kun Akatsukin tunnusväreissä liikuttiin.

Myönnettäköön, etten alkuun välittänyt sinusta ja eriävästä käsityksestäsi taiteen suhteen, mutta sinä opetit minulle jotain suurempaa. Paljon tärkeämpää kuin yksikään Akatsukin riveissä opeteltu taito jinchuurikien kaappaamisesta lähtien.

Sinä opetit minut jälleen rakastaamaan, vaikka olin jo luopunut toivosta. Sinä toit auringon elämääni, ajoit synkät pilvet pois ja teit minut jälleen onnelliseksi sitten lapsuusvuosieni, joiden katkerien tapahtumien suohon minä ikäväkseni hukuin. Sinun ansiostasi minä onnistuin nousemaan ylös murheen suosta kohdatakseni jälkeen hymyilevän elämän, joka kulminoitui kauniissa kasvoissasi.

Listen to my heart, can you hear it sings?
Telling me to give you everything

Sen jälkeen, kun meistä oli tullut rikoskumppanit ryhmässämme, opin tuntemaan sinut paremmin. Alkuun ärsyttänyt un-pääte jokaisen lauseesi lopussa ei loppujen lopuksi ollutkaan raivostuttava lisäys, vaan pikemminkin persoonallinen osa huoletonta luonnettasi. Eläimiä muistuttavat pommisi olivat tuota pikaa vallanneet puolet nukkeverstaastani, missä rakentelin uusia sotilaita itselleni. Siellä me kuitenkin elimme sulassa sovussa, sinä, minä ja ontot olentomme.

Aluksi kadehdin sitä, kuinka rento asenne sinulla oli elämää kohtaan. Se oli uutta minulle, joka oli kovettanut sydämeni ja kaivertanut sen puupalaseksi rinnassaan olevaan tyhjään aukkoon. Sen kohdilla oli joskus sykkinyt oikea sydän, mutta nyt siinä komeili vain puinen keinotekoinen sydän.

Kun suutelin sinua ensimmäisen kerran eräänä pimeänä yönä ollessamme aivan kahden suuressa metsässä, kaduin ensimmäistä kertaa elämässäni, että olin tehnyt itsestäni nuken. Sydämeni ei sykkinyt niin villisti kuin se oli tehnyt ollessani vielä tavallinen kuolevainen.

Tahdoin, että näit sydämeni, joka sykki vain sinulle alkukangerteluistamme huolimatta. Loppujen lopuksi olin valmis antamaan kaikkeni sinun vuoksesi. Valmis jopa kuolemaan vuoksesi, vaikket sitä olisikaan uskonut kovan ulkokuoreni takia. Jos joku olisi katkaissut edes yhdenkin kultaisen hiuksesi, olisin myrkyttänyt kiusaajasi. Olisiko se ollut todellista rakkautta, joka sokaisi ja rakasti yli kaiken, näytti myös huonommat puolensa rakkaimmalleen?

Suddenly the world seems such a perfect place
Suddenly it moves with such a perfect grace
Suddenly my life doesn't seem such a waste
It all revolves around you

Muistan, kun tahdoit viedä minut mukanasi yläilmoihin. Lähemmäs aurinkoa, kuuta ja tähtiä sekä pilviä, kuten itse sanoit. Lensimme luomasi savilohikäärmeen avulla ylös korkeuksiin, jätimme hetkeksi kaiken taaksemme. Alas jäivät Akatsuki, ympäröivä maailma, tekemämme pahat teot, menneisyytemme katkeruudet ja salaisuudet sekä kaikki muu.

Taivas oli meidän turvapaikkamme, yhteinen valtakuntamme, jonka suojissa saimme olla kahden ja rakastaa toisiamme. Tuuli humisi korvissamme, pidin sinusta lujasti kiinni ohjaillessani lintusi lentämistä. Olisin kuiskannut rakastavani sinua, muttet kuullut edes huutoani siinä puhurissa. Niinpä annoin sanojen olla ja takerruin tiukemmin sinuun kiinni.

Siitä lähtien minä lensin kanssasi aina, jopa unissani.

Noina muutamina kertoina maailma oli vain meidän ja meitä varten. Pilvien yläpuolella oli helpompi hengittää, sillä siellä ei tarvinnut pelätä tukehtuvansa syyllisyyteen tai hukuttautuvansa valheisiin. Siellä minä todellakin sain olla taas se, joka oikeasti tahdoin olla. Sinun rakastamasi, onnellinen mies. Olkoonkin se vain unta, josta herättyäni menettäisin kaiken. Tämä oli se unelma, mitä minä eniten tahdoin elämältäni, jonka tunsin jo loppuunkulutetuksi ja kurjuuden huipentumaksi.

Kuinka paljon minä kaipaankaan noita aikoja Deidara, rakkaani. Niistä tuntuu olevan jo aivan liian kauan, pieni ikuisuus.

Sinä olit hartain toiveeni, joka toteutui.

Come what may

Toisinaan mietin, unohdinko kertoa sinulle jotain hyvin tärkeää. Mietin usein ennen viimeistä eroamistamme, olinko varmasti kertonut sinulle tarpeeksi monta kertaa, kuinka paljon rakastin sinua? Olinko varmasti vakuutellut rakkauttani sinulle usein suudelmin ja halauksin sekä himon turruttamien kosketusten kera?

Tahdoin, että tietäisit varmasti olevasi aina minun kaikkeni, kävi miten kävisi. Maailma saisi olla meitä vastaan, Akatsuki saisi ajaa meidät pois luotaan, mutta mikään ei erottaisi minua sinusta.Edes yllättäen iskenyt kuolema ei erottaisi minua sinusta, sillä minun sydänjuureni olivat aikoja sitten juurtuneet lujasti kiinni sinuun.

Sain ennen kuolemaani tuntea olevani oikeasti rakastunut johonkuhun tässä kylmässä maailmassa, jossa me kaikki olemme yksin ennen todellisen hahmon kohtaamista. Muut olivat vain unikuvia, harhaa, mutta sinä olit täyttä totta, Deidara. Olit kaikkea sitä, mitä minä en ollut, mutta täytit minussa monta kohtaa, jotka olivat kuihtuneet minusta pois.

Ja siksi rakastin sinua.

I will love you until my dying day