Oli kova myrsky ja salamat iskivät tummalla taivaalla vinhaan tahtiin. Kylmää vettä satoi kaatamalla ja se kasteli kaksi mieshahmoa, jotka kävelivät pitkin kivistä polkua. Puut vapisivat rajusti tuulessa ja lehtiä lenteli vimmatusti. Viimeisimmästä myrskystä oli jo pitkä aika, joten tällä kertaa se oli huomattavasti rajumpi.

Hahmot olivat aivan litimärkiä päästä jalkoihin asti, eikä kylmää viimaa voinut mitenkään estää kulkeutumasta märkien kaapujen läpi. Lyhyempi hahmo tärisi hieman kävellessään ja näytti enemmän kuin vain äkäiseltä, hänen kasvonsa olivat raivosta suunniltaan. Vaaleat hiukset, jotka oltiin aijemmin vedetty geelillä taakse, olivat menettäneet muotonsa. Yksittäisiä hiussuortuvia roikkui ja sojotti sieltä sun täältä, vaikka hiukset olivatkin litimärät.

Pidempi hahmo ei näyttänyt olevan moksiskaan kaatosateesta tai välkähtelevistä salamoista. Mies käveli suorana ja kiireisenä eteenpäin hopeanharmaa matkasalkku kädessään. Hänen kasvoistaan näkyivät vain silmät, sillä omituinen huppu ja maski peittivät hänen kasvonsa.

Pian salama iski jälleen ja se osui kaksikkoa lähimpään puuhun, joka katkesi kahtia ja kaatui tömähtäen maahan. Miehet eivät olleet huomaavinaankaan, vaan jatkoivat matkaansa astellen suurien lätäköiden päältä kastellen jalkansa.

Lyhyemmän miehen pinna petti kuitenkin pian.

”Vittu mitä saatanan paskaa!” Hidan kirosi kovaan ääneen, kun salama välähti jälleen taivaalla.

”PERKELE! Minkä helvetin takia se piikkiperse antoi tehtävän juuri tälle saatananmoiselle illalle?!” mies jatkoi raivoissaan.

Hidanin partneri, Kakuzu, pysyi kuitenkin vaiti ja jatkoi matkaansa aivan kuin ei olisi kuullutkaan toisen kirosanaryöppyä.

Tämä taas otti albiinoa vieläkin enemmän päähän.

”Kakuzu!” jashinisti huudahti vihaisesti.

”...”

”Saatanan mulkero! Mikä vitun ongelma sulla nyt on?!”

”...”

Hidan pysähtyi niille sijoilleen ja mulkoili uhkaavasti Kakuzun selkää, joka loittoni loittonemistaan miehen kävellessä yhä vain eteenpäin. Albiinon toinen silmäkulma alkoi nykiä raivokkaasti ja silloin mies syöksähti juoksuun kohti partneriaan. Jashinisti oli juuri potkaisemassa toista, kun Kakuzu kääntyi salamannopeasti ja tarttui miestä kiinni märän kaavun etumuksesta ja toisesta jalasta, joka oli juuri ollut häntä potkaisemassa.

Hidan mulkoili Kakuzua inhoten ja irvisti tälle. Pidempi mies huokaisi hyvin raskaasti ja päästi miehen vähän ajan päästä irti.

”Raivoat jatkuvasti, voisit olla edes vähän aikaa hiljaa.” Kakuzu murahti tuijottaen toista läpitunkevasti.

Jashinisti katsoi miestä yhä vain vihaisemmin.

”HILJAA? Miten HELVETISSÄ voin olla HILJAA?!”

Mies koitti tasata hengitystään, jottei saisi sydänkohtausta. Tosin se ei häntä kauheasti edes hetkauttaisi.

” Jos et ole sattunut huomaamaan, vitun idiootti, täällä sataa vittu kaatamalla vettä! Tämän lisäksi me ollaan ihan helvetillisen märkiä! Tahdon johonkin kuivaan paikkaan! Hankitaan huoneet jostain lähimmäisestä hotellista!”

”... Ei käy.”

”MITEN NIIN EI KÄY?! OOTKO TÄRÄHTÄNYT?!”

”En tuhlaa rahaani. Muutenkin, tämä sade on vain pientä ja ohimenevää. Kaiken lisäksi tehtävämme ei ole niin vaativa, etteikö sitä saisi tehtyä alle 24:ssä tunnissa.”

”VITUN IDIOOTTI! TÄTÄ SADETTA ON KESTÄNYT NYT JO AINAKIN PARI TUNTIA!”

”Hiljaa. Tämä asia on nyt loppuun käsitelty.”

Kakuzu alkoi jälleen kävellä eteenpäin. Jashinisti seisoi paikoillaan raivosta punaisena ohimon sykkiessä vimmatusti. Hänhän ei niin vähällä luovuttaisi!

-----------------------------------------------------------------------

Tunnin kuluttua satoi edelleen vettä, eikä kaksikko voinut enää siitä märemmäksi kastua. Hidan tärisi kylmissään läpimärän kaapunsa alla sinisine huulineen. Kakuzu ei ollut vieläkään päättänyt joustaa rahankäytössään, vaikka Hidan olikin siitä jatkuvasti hänelle valittanut.

Nyt jashinisti pysyi kuitenkin hyvin hiljaa kävellessään eteenpäin pidemmän miehen perässä. Albiinon iho oli vaaleampi kuin yleensä ja hänen silmänsä näyttivät lasittuneilta, aivan kuin hän kävelisi unissaan. Aika oli kulunut yllättävän nopeasti ja nyt oli vieläkin pimeämpää. Kakuzu päätteli, että kello olisi ainakin yli kahden yöllä.

Metsää näkyi kaikkialla ja tummat puut tekivät polusta vieläkin synkemmän. Valoa kiilui vain tummalta taivaalta, jossa tähdet ja täysikuu valaisivat sitä. Vettä satoi yhä, muttei enää niinkään kiivaasti. Kaatosade oli loppunut puoli tuntia sitten ja se oli kastellut maan läpimäräksi. Ruoho oli niljakasta kuin merilevä ja se tarttui ikävästi kiinni kenkiin.

Tämän seurauksena Hidan kompastui ja kaatui naamalleen maahan. Mies ei kuitenkaan päästänyt minkäänlaista kirosanaryöppyä kuin yleensä. Oikeastaan hän ei reagoinut asiaan ollenkaan vaan jäi makaamaan paikoilleen liikkumatta ja hiljaa. Kakuzu käveli vähän matkaa ennen kuin huomasi, että toinen oli jäänyt jälkeen. Mies kirosi hiljaa puoliääneen ja marssi sitten takaisin toisen viereen. Hän katsoi maassa makaavaa jashinistia vihaisesti otsaansa rypistäen.

”Lopeta pelleily ja nouse ylös.” hän käski murahtaen.

Hidan ei vastannut, makasi vain paikallaan liikkumatta.

”Sanoin, että nouse ylös!” Kakuzu raivosi nyt hyvin ärsyyntyneenä. Tämän idiootin takia tehtävä menisi aivan varmasti pieleen ja jälleen kerran he saisivat kuulla kunniansa johtajalta.

”...”

Kakuzu mulkoili vähän aikaa Hidania, kunnes huomasi toisen olevan vitivalkoinen. Oikeastaan mies näytti aivan zombilta. Pidempi mies kyykistyi toisen viereen laskien salkkunsa maahan. Hän kokeili miehen pulssia. Heikko.

Kakuzu kirosi puoliääneen, nosti jashinistin olalleen tuntien toisen kylmyyden ja nappasi salkkunsa toiseen käteensä. Hän lähti kävelemään kohti yhä vain lähenevää kylää. Mies oli ollut taas oikeassa; Hidan osasi aina pilata kaiken.

-----------------------------------------------------------------------

Jashinisti heräsi kovaan päänsärkyyn ja kuumuuteen. Hän tunsi palavansa. Ensimmäinen asia, johon hän kuitenkin kiinnitti huomiota tämän jälkeen oli huone missä hän oli. Hidan ei koskaan ennen ollut nähnyt huonetta. Vaaleanvihreät tapetit reunustivat huonetta, jossa oli vain yksi pöytä, hyllykkö, pari tuolia ja sänky.

Huone tuntui karmivalta ja liian kirkkaalta hänen tyyliinsä. Albiino hätkähti hieman kuullessaan hiljaisen naksahduksen oven suunnalta. Ovi avautui hitaasti ja sisään astui pitkä, tuttu hahmo.

”Kakuzu..” Hidan kommentoi huvittuneena toisen astuessa huoneeseen lukiten takanaan olevan oven.

”Huomaan, että olet vihdoin ja viimein herännyt.” Kakuzu huokaisi möreällä äänellään.

”Ihanko totta? Missä me muuten ollaan? Helvetillinen läävä.” Hidan kysyi kulmiaan kurtistaen. Hän ei tuntenut oloansa kovinkaan kehuttavaksi.

”Halvimmassa hotellissa, jonka löysin.” hän kuuli pian vastauksen.

”Niin juuri. Aina pitää kitsastella rahan kanssa, saatanan pihi vanha ukko!” jashinisti alkoi taas raivota.

”Sinuna pitäisin pienempää ääntä.” Kakuzu huomautti toiselle tukkien Hidanin suun kämmenellään.

”MMHHRR! HMMH!”

”Aivan. Sinä pysyt nyt siinä. Liikahtamatta. Idioottimaisuutesi takia menetämme vain lisää aikaa, eikä kuumeessa kävelykään tiedä mitään hyvää.” mies murahti mulkoillen yhä rimpuilevaa jashinistia.

Pian Hidan lopetti huitomisensa ja rauhoittui. Hän tunsi itsensä liian raskaaksi. Aivan kuin sänky olisi imenyt häntä sisäänsä. Kuumuus oli ylitsepursuavaa ja hikipisarat valuivat pitkin miehen kasvoja. Hidan sulki silmänsä ja koitti ajatella jotakin viileää, mutta mitään ei tullut mieleen. Hän kirosi hiljaa mielessään.

Kämmen hänen suultaan katosi vähäksi aikaa, mutta palasi sitten hänen otsalleen tuoden kylmän ja kostean liinan sen päälle. Kylmyys teki yllättävän hyvää. Albiino huokaisi väsyneesti peittoon.

Kakuzu katsoi partneriaan huvittuneena näkymästä. Kerrankin Hidan näytti rennolta ja hänen kasvonsa olivat sievät rypyistä. Pidempi mies hykersi hiljaisesta naurusta, mutta jashinisti kuuli sen.

”Mikä on niin helvetillisen hauskaa?” toinen kysyi raottaen silmiään.

”Ei mikään.” Kakuzu murahti.

”...Kuolisit.” Hidan tiuskaisi ärsyyntyneenä.

”Sanoinhan, että pidä pääsi kiinni. Tällä hetkellä henkesi on minun käsissäni. Voisin tappaa sinut koska vain haluaisin.” toinen sanoi nyt silmät kiiluen.

”Niinpä. Sehän tuo tähän vain jännitystä lisää, eikö?” jashinisti piruili vilauttaen omahyväisen virnistyksensä toiselle.

Kakuzu katsoi albiinoa murhanhimo silmissään.

”Keksin sittenkin paremman tavan pitää kielesi tulevaisuudessa kurissa.” hän sanoi vähän ajan päästä.

”Hmmm... mikä tämä uusi mahtavaakin mahtavampi suunnitelmasi on?” Hidan kysyi nyt uteliaana.

”Näet sen pian.” hän kuuli vastauksen, muttei enää nähnytkään mitään. Yhtäkkiä hänen silmänsä ja kätensä oltiin sidottu tiukasti liinoilla.

”KAKUZU! Mitä HELVETTIÄ oikein yrität?!” jashinisti huudahti järkyttyneenä.

Hän ei kuitenkaan saanut vastausta. Yllättäen huone oli aivan hiljainen. Albiino ei kuullut muuta kuin oman sydämensä kovan hakkauksen. Siitä oli pitkä aika kun hän oli pelännyt näin.

Hidan tunsi miten sängyn materiaali painautui alaspäin. Kakuzulla oli todellakin jotakin hyvin, hyvin omituista mielessään, hän ajatteli itsekseen. Jashinisti hätkähti kuitenkin ajatuksistaan tuntiessaan miehen suun kaulallaan. Kylmät väreet vierivät hänen selkäänsä alaspäin. Kuumuus ja kylmyys sekottautuivat keskenään ja se sai Hidanissa aikaan omituisen tunteen.

Kakuzu näykkäsi jashinistin kaulaa saaden aikaan pienen haavan. Kielellään nuolaisten veripisarat talteen hän ryhtyi kiusaamaan enemmän nuorempansa kaulanympärystä, johon pian ilmestyikin muutamia punertavia jälkiä. Hidan huoahti toisen kosketuksille voimatta itselleen mitään.

Pian jashinisti kuitenkin veti henkeä rajusti sisäänsä, sillä Kakuzu oli nakannut peiton lattialle siinä samassa missä Hidanin housutkin. Vanhempi mies otti kädellään otteen nuoremman miehuudesta ja kiusasi sitä peukalollaan. Jashinisti värähti.

”Haah.. K-Kakuzu! Tämä ei ole reilua!”

”Kuka on reilusta puhunutkaan?”

”...Saatanan perverssi vanha ukko!”

”Kumpikohan se perverssi tässä on? Näytät itse nauttivan tästä.”

Kakuzun huulet kääntyivät julmaan hymyyn. Ja juuri kun Hidan oli vastaamassa jotakin takaisin, otti vanhempi mies kätensä jälleen käyttöön. Tällä kertaa jashinisti voihkaisi epähuomiossa ja puraisi sen jälkeen huultaan koittaen unohtaa äskeisen äännähdyksensä. Tämä ei kuitenkaan näyttänyt kelpaavan Kakuzulle.

Työstäen toisella kädellään Hidanin erektiota, siirtyi hän suullaan jälleen näykkimään miehen kaulaa, kunnes lipoi kielellään toisen suupieltä. Samanlainen voihkaisu pääsi jälleen jashinistin suusta ja Kakuzu virnisti. Huulet yhteen painautuen aloitettiin kiihkeä kamppailu, joka ei kestänyt kauaa. Kakuzun kieli toi tiensä jashinistin suuhun voittaen vallan ja härnäten toista lihanpalaa. Happi teki loppuaan ja pian oli irtaannuttava. Hidan haukkoi hieman henkeään kuolavanan valuen pitkin hänen suupieltään.

Kakuzu työnsi pari sormeaan albiinon suuhun saaden toisen inahtamaan. Hän antoi miehen nuolla niitä vähän aikaa ennen kuin veti ne takaisin itselleen. Kakuzu levitti toisen jalkoja kylliksi saaden ensimmäisen sormensa sitten Hidanin sisäänkäynnille. Hidan värähti rajusti kiroten. Toinen ja kolmas tekivät pian tuloaan ja jashinisti tunsi halkeavansa, kunnes hän hätkähti äkisti hyvänolontunteesta.

Vanhempi mies veti sormensa ulos työntäen sitten jotakin paljon isompaa tilalle. Hidan huoahti syvään.

”H-haa...Kakuzu. Olet tämän jälkeen niiiin kuollut.”

”Ikään kuin.” toinen vastasi ähkäistyään.

Kakuzu aloitti liikkumisensa ensin hitaasti, kunnes lisäsi sen jälkeen vauhtiaan tuplaten. Sänky narisi kaksikon alla kovaan ääneen valittaen. Hidan piti kuitenkin sitäkin kovempaa ääntä, hän ei nimittäin voinut enää hillitä itseään. Kylmä hiki virtasi pitkin hänen selkäänsä. Kuumuuden tunne oli järkyttävä, pahempi kuin aikaisemmin.





-----------------------------------------------------------------------
Ilkeä katkaisuloppu. Muhahah. XD
Nojoo.. en tiiä onko kovinkaan järkevää kirjottaa tämmösiä kun on itse lievässä kuumeessa..
mutta toivottavasti oli tyydyttävä lopputulos. (Älkää miettikö tuota pervosti) :D

Tämä taisi olla MAAKA'lle omistettu. Toivottavasti tykkäsit. 8)

Ja sitten toivoisin kommentteja. Jooko? *puppyeyes* ♥