Aurinko paistoi sisään Kazekagen huoneeseen.  Punapää ja blondi nukkuivat sikeästi. Gaara oli ollut varma, ettei pystyisi nukahtamaan, mutta Naruton kääntyessä punapää oli saanut kätensä blondin ympäri ja nukahtanut.

”Mnnh”, Naruto mutisi auringon säteiden osuessa kasvoille. Hän painoi silmiään tiukemmin kiinni, jottei heräisi. Varsinkaan, kun siinä oli lämmin ja Naruto kuulemat sydämenlyönnit tuntuivat rauhoittavilta.  Hetkinen?  Mistä tuo rauhoittava sydämenlyönti oikein kuului, koska se ei ollut hänen omaansa? Naruto raotti silmiään ja näki paljon vaaleaa pintaa, joka nousi ja laski vähänväliä. Blondi yritti kääntyä, mutta jokin esti häntä. Naruto avasi silmänsä kunnolla. Tuo vaalea näky olikin Gaaran rintakehä, joka nousi ja laski punapään hengityksen tahdissa ja Kazekagen kädet olivat kietoutuneet blondin ympärille estäen tätä kääntymästä. Sydämenlyönnitkin löysivät täten omistajansa.

Naruto ei tiennyt mitä hänen pitäisi tehdä. Gaara näytti nukkuessaan niin turvattomalta, ettei blondi tohtinut herättää tätä. Siniset silmät tutkailivat nukkuvia kasvoja, Gaaralla oli melko pitkät ripset ja iho oli tasainen. Naruto kyllä ymmärsi, miksi niin monet tytöt olivat nykyään punapään perään. Toinen kun omasi hyvän ulkonäön ja Kazekagen tittelin niin mitä muuta voisi toivoa? Blondi siirsi katseensa Gaaran otsalla olevaan punaiseen kanjiin, ”rakkaus… Hänellä on niin monta muutakin joista valita, niin miksi juuri minä?”

”Tiedätkö, on melko epäkohteliasta tuijottaa nukkuvaa henkilöä”, punapää sanoi avaten silmänsä, ”ei sinänsä, että se minua haittaisi.”
Naruto hätkähti ja työnsi itseään nuorukaisesta poispäin niin kovaa, että tippui sängystä lattialle.

Gaara siirtyi nähdäkseen vuoteen reunan yli ja kurkki varovaisesti lattialla päätään pitelevää blondia. Kohta se alkaisi.

”Pahuksen Gaara! Voisit sinä sanoa, jos olet hereillä!” Naruto raivosi nousten istumaan, ”tunnen itseni nyt täydeksi idiootiksi kiitos vain.”

”Miksi?”

”No kun…” Naruto ei tiennyt mitä vastata, ”…unohda.”

Punapää hymyili maatessaan sängyllä, blondi olikin rauhoittunut yllättävän nopeasti. Gaaran vaaleanvihreät silmät seurasivat, kun Naruto otti kiinni peiton reunasta, joka juuri ja juuri osui lattiaan ja seuraava asia minkä nuorukainen tajusi, oli että hänet vedettiin vuoteelta alas. Gaara katsoi hieman hämmentyneenä blondia, joka virnisti, ”kosto.”

Kazekage katsoi edelleen hieman mietteliäänä Narutoa, joka alkoi epäillä oliko sittenkään järkeä tiputtaa Gaaraa lattialle. Punapään huulille nousi hymy, kun hänen käteensä osui tyyny, joka oli pudonnut peiton kanssa maahan.

PUFF

Pehmeä tyyny osui napakymppiin, eli keskelle blondin epäröiviä kasvoja. Nyt vuorostaan Naruto näytti pöllästyneeltä. Kaksikko katsoi hetken toisiaan hiljaisuuden vallitessa ja lopulta hymyilivät. He eivät tarvinneet sanoja ymmärtääkseen toista tällaisissa tilanteissa, vaikka Naruto olisi kyllä halunnut Gaaralta suullisen selityksen sylikkäin nukkumisesta. Se saisi jäädä kyllä toiseen kertaan.

”Aamupalalle?”

”Joo, mutta laita jotain muuta päälle.”

Gaara vilkaisi vaatetustaan, niin, ehkä ei ollut parasta lähteä syömään puolialastomana. Naruto taas ei ollut uskaltanut vähentää vaatteitaan pitkähihaista enempää. Punapää otti vaatekaapin vieressä olevalle tuolille heitetyn viininpunaisen kaapunsa ja veti sen päälleen. Ei Kazekagekaan aina jaksanut vaatteitaan viikata, tosin Gaaralta se unohtui useinkin.  

Saatuaan vaatteet päällensä, kaksikko lähti huoneesta. Samaan aikaan naapurihuoneen ovi avautui ja kummatkin brunetet tulivat ulos, Kiba posket punoittaen ja nolostuneen näköisenä.

”Huomenta!” Kankuro sanoi virnistäen nähdessään pikkuveljensä ja blondin, jotka kummatkin katsoivat nuorempaa brunettea hieman ihmettelevänä. Nuorukainen vilkaisi vierellään olevaa Kibaa ja virnistys vain leveni, ”prinsessa ainakin nukkui hyvin, kun oli minussa --”
Kiba painoi äkkiä kätensä Kankuron suun eteen estäen tätä sanomasta asiaansa loppuun, kasvoillaan ärsyyntyneen nolostunut ilme, kun hän tuhahti: ”sinä lupasit ettet mainitse sitä!”
”Okei, en kerro”, Vanhempi brunette naurahti käden alta ja pörrötti Kiban hiuksia.

Naruto ei tiennyt mitä ajatella, eilen Kiba oli ollut melkein valmis aloittamaan sodan ja nyt oli myöntyväinen kuin koiranpentu.

”No ei teilläkään ole tainnut aivan rauhallinen yö olla”, Kankuro sanoi yrittäen kääntää blondin huomiota kaveristaan.

”Ai häh?” Naruto katsoi brunettea kummastuneena, siis jos tämän aamuista heräämistä ei laskettu mukaan, blondi ei muistanut mitään normaalista poikkeavaa – paitsi ehkä koko nukkumisjärjestely.
Kiba vilkaisi Gaaraa murhaavasti ja taputti sormillaan omasta niskastaan kohtaa, jossa Narutolla näkyi punaiset imemisjäljet.

Blondi katsoi kysyvästi kaikkia kolmea ja painoi kätensä nuoremman bruneten osoittamalle kohdalle. Hän vilkaisi vieressään seisovaa punapäätä, jonka katse harhaili taas kerran katossa. Naruton epäilyt heräsivät, kun hän meni takaisin Kazekagen huoneeseen ja katsoi peiliin.

”GAARA!” kuului vihainen karjaisu huoneesta, mikä sai Kankuron nauramaan ja Kiban vilkaisevan toista brunettea yhtä murhanhimoisesti kuin mitä äsken hän oli punapäätä katsonut. Naruto tuli huoneesta käsi niskansa päällä, jolloin nuorempi brunette otti tätä kädestä kiinni ja lähti vetämään tätä perässään.

Gaara ja Kankuro jäivät katsomaan kaksikon perään ja vilkaisivat toisiaan näiden kadotessa portaikkoon.
”Sehän meni hyvin”, brunette virnisti, ”pitänee vielä hieman kouluttaa.”

”Niin, sinun”, punapää vastasi tyynesti veljelleen, ennen kuin lähti blondin ja nuoremman bruneten perään. Kiba nyt oli koiramainen olemukseltaankin, joten Gaara ymmärsi hyvin miksi Kankuro puhui ”kouluttamisesta”, mutta yritäpä saada tuulta vaihtamaan suuntaa. Kazekage pysähtyi portaissa ja vilkaisi taakseen, missä hänen veljensä näytti pohtivalta. Vaikka he eivät ulkoisesti olleet niin samannäköisiä, oli heillä näköjään jotain yhteistä. Temari saisi varmaan shokin palatessaan Konohasta.

----------------------------------------------------------------

Kazekage yleensä söi aamupalansa huoneessa, jossa ei ollut hänen lisäkseen kuin Kankuro ja Temari. Poikkeuksellisesti Kiba ja Naruto olivat saaneet luvan syödä siellä, joten kaikki neljä söivät saman pöydän ääressä.

”Pitäisi teillekin keksiä jotain tehtävää, tai no, Narutolle nyt ainakin”, Kankuro sanoi haukatessaan leivästään palasen. Kiba ja Naruto olivat varanneet toisen puolen pienehköstä pöydästä saadakseen edes syödä jotenkuten rauhassa. Veljekset olivat sitten menneet toiselle puolelle, joka muutenkin oli ahtaampi.  

”Minä ajattelin, että ensin siivoatte sen kellarin lattian ja sitten raahaatte kaikki tavarat taas sinne”, nuorukainen sanoi mukamas mietteliäänä.

Sekä brunette että blondi nielaisivat aamiaisensa väärään kurkkuun ja yrittivät nyt köhiä saadakseen henkeä.
”Toivottavasti lasket leikkiä”, Kiba sanoi hengästyneenä saatuaan ensimmäisenä henkensä kulkemaan, häntä ei todellakaan huvittanut alkaa ravata taas ylös alas. Varsinkin kun Lee, joka viimeksi teki suurimman osan työstä, oli jo palannut Konohaan. Kaksin Naruton kanssa heiltä menisi siinä ikuisuus, eikä sekään riittäisi.

”Mmm, minä olin kyllä ajatellut laittaa Naruton avustamaan minua paperitöissä”, Gaara vastasi laskien teekuppinsa ja katsoi hieman huolestuneena blondia, jonka kasvot vaihtoivat väriä koko ajan sinertävämmiksi. Punapää jatkoi: ”sinä saat tehdä Kiban kanssa mitä haluat.”

”Käyhän se niinkin”, Kankuro hymyili, ei hän oikeasti ajatellut laittaa kaksikkoa tavaroita uudestaan kantamaan, kunhan vain kiusasi. Nuorukainen vilkaisi Kibaa joka parhaillaan löi Naruto selkään auttaakseen tätä saamaan henkeä, koska blondin kasvot alkoivat huutaa hapenpuutetta. He voisivat tehdä kierroksen kylässä päivällä, käydä vaikka hakemassa raportit porteilta.

Naruto haukkoi syvään henkeä, hän oli vihdoin saanut henkitorveen menneen leivänpalasen ulos. Kiba ja Gaara huokaisivat helpotuksesta, Kankuro taas näytti unohtaneen blondin ahdingon.  

”Mitä vain kunhan ei tavaroiden kantamista”, Naruto lopulta sai sanottua, juotuaan ensin maitolasinsa tyhjäksi ja selvitettyään kurkkunsa. Nelikko jatkoi aamiaistaan rauhallisemmassa tunnelmassa, vaikkakin Kiba vilkuili hieman huolissaan vieressään istuvaa blondia, joka söi taas hyvällä ruokahalulla. Brunettea ei huvittanut jättää Narutoa yksin Gaaran kanssa, mutta ei hän voinut blondia koko aikaakaan vahtia. Kiban vain piti luottaa Naruton sanoihin, että tämä osasi puolustaa itseään. Ne tosin oli jo todettu epäluotettaviksi.

Punapää haukkasi viimeisen palasen leivästään ja nousi ylös, ”Naruto, me lähdemme.”

Blondi katsoi hetken kummastuneena Gaaraa ja sitten keskeneräistä aamupalaansa.  Naruto hotkaisi loput ruuat suuhunsa ja nousi penkiltä.

”Hyvää työpäivää teille”, Kankuro sanoi virnistäen kaksikon lähtiessä ja käänsi katseensa sitten Kibaan, ”me olemmekin sitten koko päivän kahdestaan.”
Nuorempi brunette huokaisi huomaamattomasti ja alkoi epäillä myös omaa turvallisuuttaan.

----------------------------------------------------------------

Blondi ja punapää kävelivät käytävällä rinnatusten, suuntanaan Kazekagen toimisto. Gaara vilkaisi Narutoa.

”Naruto.”

”Hmm?” Naruto pysähtyi ja katsoi punapäätä.

”Sinulla on leivänmurunen kasvoissa”, Gaara sanoi laittaen kätensä blondin olkapäälle ja nuolaisi murusen varovaisesti pois. Kazekage lipaisi vielä huuliaan, mikä sai Naruton kasvot punehtumaan. Blondi siirsi katseensa alas jatkaen matkaa nopein askelin ja Gaara seurasi hymyillen perässä. Kaksikko pääsi Gaaran työhuoneeseen ja Naruto lysähti sohvalle, kun taas punapää käveli työpöytänsä luokse. Puisella pöydällä oli monia paperikasoja, joista yhden Gaara kantoi blondin edessä olevalle sohvapöydälle. Naruto tuijotti puolenmetrin korkuista paperikasaa hieman epäröivänä ja siirsi siniset silmänsä punapään vaaleanvihreisiin silmiin pöydän toiselle puolelle.

”Saat harjoitella Kagen työtä tässä samalla, tiedät ainakin jotain sitten kun sinusta tulee Hokage”, Gaara sanoi ojentaen Narutolle kynän, ”sinä kun myös olit niin huolissasi minun työskentelystäni, saat nyt auttaa. Tässä on kylälle tulleita tehtävänantoja, lajittele ne mielestäsi tasoihin joihin ne kuuluvat.”

”Mmm” blondi mumisi vastaukseksi ja punapää katsoi, kun Naruto otti ensimmäisen paperin käsiinsä ja alkoi lukea sitä läpi. Gaara joutuisi tietysti tarkistamaan lopuksi blondin työn, mutta olisihan se jo puoliksi tehty, kun paperit olisivat jotenkuten oikeissa pinoissa.
Kazekage meni istumaan paikalleen ja nappasi pinosta yhden paperin eteensä.

”Hei?”

Gaara nosti katseensa Narutoon joka näytti mietteliäältä tuijottaessaan paperiaan.

”Missä täällä kasvaa kukkia? Tässä lukee, että pitäisi rikkaruohot kitkeä, mutta siihen taidetaan tarvita anbua, jotta ne kukat löytää täältä hiekan keskeltä”, blondi sanoi virnistäen paperille, pitäen tehtävänantajaa täytenä kahjona. Punapää pyöritti silmiään ja alkoi pikkuhiljaa epäillä saisiko Naruton työtään loppuun.

----------------------------------------------------------------

Kankuro ja Kiba olivat kävelleet kylän porteille hakemaan raporttia.  Vanhemman nuorukaisen keskustellessa vahtien kanssa, brunette seurasi kylän kaduilla olevaa elämää. Ihmiset keskustelivat keskenään, pienet lapset leikkivät olevansa maailman parhaita ninjoja, myyjät yrittivät myydä tuotteitaan ja asiakkaat tinkivät hinnoista. Kiba hymyili, kylä oli aivan samanlainen kuin Konoha, ainoa erona maisemat; täällä hiekka peitti kaiken, joten vihreää ei paljoa näkynyt.

”Mitäs meidän prinsessa katselee?”

Brunette tunsi nuorukaisen käsien kietoutuvan hänen hartioidensa yli, ”kunhan seuraan katujen elämää.”

”Jaa, no mitä mieltä olet?”

Kiba käänsi hieman päätään, nähdäkseen Kankuron silmien katsovan suoraan häneen. Brunette huomasi vanhemman nuorukaisen silmien olevan todella tummanvihreät, vaikka hän oli luullut niiden olevan mustat. Nyt, kun Kiba asiaa mietti, niin kyllähän Gaaralla ja Temarilla kummallakin oli vihreät silmät, niin miksi ei sitten Kankurolla olisi ollut? Brunette siirsi katseensa takaisin kaduilla liikkuviin ihmisiin, ”melko samanlaista kuin meillä Konohassa.”

”Mm, täällä on tilanne parantunut viime vuosina huomattavasti”, Kankuro totesi hymyillen ja katsoi bruneten yli ihmisiä, ”kyläläisistä on tullut paljon avoimempia toisiaan ja muita kohtaan, osasyy on varmaan Konohan ja Sunagakuren yhteistyö, ja Gaara tietysti on tehnyt parhaansa.”

Brunette vilkaisi uudestaan vanhempaa nuorukaista. Kankuro katsoi ylpeänä kyläänsä ja se sai Kiban hymyilemään. Hän ymmärsi tuon tunteen hyvin, brunettekin oli ylpeä omasta kylästään ja sen asukkaista.
”Mitä meillä on seuraavaksi?” Kiba kysäisi, Kankuron seura ei ollutkaan enää niin kamala asia.

Vihreäsilmäinen nuorukainen virnisti ja sekoitti bruneten hiuksia, ennen kuin irrotti otteensa tästä, ”käydään hakemassa seuraava raportti koululta.”

Kiba jäi katselemaan Kankuron perään, kun tämä lähti kävelemään vilkasta katua eteenpäin. Vanhempi brunette tervehti niin lapsia kuin vanhuksiakin näiden kävellessä vastaan tai juostessa ohi, ja pysähtyi juttelemaan kahdelle varmaan juuri ninjakoulun aloittaneille tytöille. Kankuro nauroi iloisesti heidän kanssaan, jolloin Kiba yhtäkkiä menetti näköyhteytensä nuorukaiseen. Kadulle tuli niin paljon lisää ihmisiä, että Kiballa oli hankaluuksia päästä eteenpäin tungoksessa ja löytää vanhempaa brunettea.

”Voi helv--” Kiba ehti ajatella, ennen kuin tunsi käden tarttuvan omaansa ja nostaessaan katseensa ylös, hän näki Kankuron virnistävän edessään.
”Älä nyt katoa mihinkään”, nuorukainen naurahti ja lähti johdattamaan nuorempaa brunettea pitäen tämän kädestä lujasti kiinni.

Kiba seurasi vaitonaisena ja yritti selvittää ajatuksiaan sekä hahmottaa, mikä ihmeellinen lämmin tunne hänen sisällään temmelsi.

----------------------------------------------------------------

A/N: Mulla tuntuu olevan joka toinen kappale hankala kirjoitettava ja joka toinen taas helppo. O.o tää nyt oli hankala, ja mulla on jo ajatuksia seuraavaan osaan, että se sit varmaa tulloo helpommin.

Risut, ruusut, virheiden bongaukset, kommentit, pisteet, arvostelut ja mitä keksittekin on tervetullutta! ^w^