Disclaimer: Omistan vain tämän onnettoman tarinan :D

Luku 10: Music expresses that which cannot be said and on which it is impossible to be silent.



Marraskuun myötä saapuivat pureva kylmyys ja valkoinen lumi. Siinä kaupungissa talvi oli aina raskas, pitkä ja jäinen. Kaupungin reunustalla olevat metsien suuret puut verhoutuivat kylmään valkeuteen ja pienet eläimet vetäytyivät piiloon talven julmuutta. Ruskeat turkit saivat harmaan valepuvun ja linnut olivat paenneet pakkasta karkuun jo kauan aikaa sitten. Kenttien jäädyttyä lapset saattoivat rientää luistelemaan ja lukioiden opiskelijat leiriytyivät keskustan trendikäisiin kahviloihin.

Naruto katsoi ikkunasta ulos lumoutuneena suurien hiutaleiden hiljaisesta leijailusta taivaan kätköistä maahan. Blondi kääriytyi tiukemmin ympärillään olleeseen vilttiin ja yritti piilottaa paljaat varpaansakin sen lämpöön. Päällä olleessa radiossa juontajan uutisia lukenut ääni vaihtui rytmikkääseen musiikkiin ja jälleen Naruto kuuli suuria rakkauden sanoja lausuttavan sen lyriikoissa.

Valtavirran musiikkia.

"Naruto voisitko lopettaa unelmoimisen ja keskittyä työhön?" Sasuken kärsimätön ääni kantautui lattian tasosta. Blondi käänsi katseensa pariinsa ja hymyili anteeksipyytävästi.
"Anteeksi, taisin uppoutua ajatuksiini liikaa."
Sasuken huulille nousi itsevarma virnistys ja tämä naurahti huvittuneena.
"Onko sinulla muka aivotoimintaa? Saanen epäillä" poika sanoi kääntäessään katseensa takaisin edessään olleen tietokoneen ruutuun.

Ylempänä tuolilla istunut Naruto nosti kasvoilleen valheellisen loukkaantuneisuuden ja hän pudottautui huonekalulta tummahiuksisen eteen.
"Otat tuon nyt kiltisti takaisin tai muuten" vaaleahiuksinen uhkaili ja lattialla makoileva tummahiuksinen vastasi tämän leikkivään uhkailuun omahyväisellä virnistyksellä.
"Tai muuten mitä? Päästät idioottimaisuutesi valloilleen, jotta se tarttuisi minuun? Se tosiaan olisi aika kamalaa: olla yhtä tyhmä kuin sinä."

Hetken leikkitappelun jälkeen Sasuke sai vakuutettua Naruton keskittymään edes hetkeksi työhön. Heillä olisi vain muutama päivä aikaa koota novellikokoelmansa, tehdä siihen liittyvä seloste ja raportti työn vaiheista sekä edistymisestä. Blondista alkoi tuntua, että he eivät ikinä ehtisi ottaen huomioon että heillä oli vain itse kokoelma valmiina. Siksi Sasuke olikin lähes kutsunut itsensä blondin kotiin, jotta he voisivat tehdä töitä kunnolla.
'Viikot ovat kuluneet aivan liian nopeasti. Ja liikaa on tapahtunut niiden aikana' Naruto antoi ajatustensa jälleen vaeltaa teille tietämättömille.

Sasuken huoneessa tapahtuneesta välikohtauksesta ei oltu puhuttu sen jälkeen. Naruto antoi mieluusti ihastukselleen tämän tarvitsemaa tilaa eikä painostusta kysymyksiin ollut. Epävarmuuden ja kiusallisuuden herjat olivat hiljentyneet ja blondi huomasi sallivansa itselleen hetkiä, jolloin hän saattoi kuvitella olevansa Sasukelle ystävä pelkän työparin sijaan.
Pelkkä kuvittelukin riitti hänelle mainiosti.
"Naruto! Sinulla ei ole aikaa unelmointiin vaan ryhdy kirjoittamaan raporttiasi" Sasuken jämäkkä ääni herätteli ajatuksissaan kelluvaa pariaan. Sinisiin silmiin vaihtui jälleen läsnäoleva katse ja niiden omistaja yritti jälleen keskittyä hänelle annettuun tehtävään.
Se vain oli ymmärrettävän vaikeaa, kun hyvän näköinen ihastus makasi aivan häntä vastapäätä lattialla.

Mitä enemmän Naruto sai syödä Sasukea silmillään, sitä enemmän hän tunsi janoavansa lisää. Hänen järkensä huusi "ole tyytyväinen tähän ystävyyden tapaiseen", kun taas tunteet pyysivät "älä kiduta itseäsi enää". Naruto ei tiennyt kumpaa totella, mutta hän tiesi että siitä huolimatta hän oli iloinen saadessaan kokea näitä hetkiä vielä jonkin aikaa.
Sanat työnteosta siirtyivät utuisesta mielestä paperille ja hetken huoneen täyttivät vain lyijykynän raapustus, kannettavan näppäinten ääni ja radion popmusiikki.

Tummahiuksinen huomasi vilkuilevan blondia pariaan hetkittäin kulmiensa alta. Sasuke oli miettinyt kuluneiden viikkojen ajan paljon kadotettua menneisyyttään ja sulatettuaan Itachin tarinan hän oli pystynyt katsomaan Narutoa jälleen silmiin. Kivuliaat migreenikohtaukset vaivasivat yhä, jonka piti olla jonkinlainen hyvä merkki muistojen palautumisen kannalta.
'En edes tiedä haluanko sittenkään muistaa kaikkea unohtamaani' hän ajatteli ohi mennen. Keskiyönmustat silmät olivat jälleen lukkiutuneet huomaamattaan blondiin nuoreen hänen seurassaan. Sasuke hymyili huomaamattomasti Naruton keskittyneelle ilmeelle ja hänen oma työnsä keskeytyi. Hän jäi kuitenkin hetken päästä kiinni tuijottelustaan, kun Naruto nosti oman katseensa häneen.

Tummahiuksinen hämmentyi hieman, kun hän ajatteli jääneensä kiinni itse teossa parinsa tuijottelusta. Mustat silmät kääntyivät äkkiä takaisin keskeytettyyn tekstiin, mutta Sasuke pystyi tuntemaan Naruton katseen yhä hänessä. Ruskettuneille kasvoille oli noussut aivan huomaamaton punastus ja sinisten silmien omistaja oli myös hieman häkeltynyt. Ajatukset huusivat jälleen ristiriidassa kilpaa Naruton päässä.
'Voisin vaikka vannoa, että hän tuijotti minua' hän mietti irrottamatta katsettaan ihastuksestaan, joka parhaansa mukaan taisteli omia halujaan vastaan.
'Kuitenkin haluat vilkaista uudestaan. Anna mennä vaan!' Sasuken sisälle muodostunut aivan uusi sivuääni yllytti kiusaavasti.
'Älä edes kuvittele sitä. Miksi ihmeessä haluaisit edes katsoa tuota edessäsi? Sinähän vihaat häntä, muistatko?' tutuksi tullut ärtynyt ääni yritti huutaa edellisen päälle.

Mutta ei Sasuke enää osannut sanoa muistavansa vihanneensa Narutoa. Hän oli monesti ollut todella ärsyyntynyt blondin monista tempauksista ja hän ei yleisesti pitänyt äänekkäistä ihmisistä. Silti hän ei enää osannut sanoa vihanneensa vaaleahiuksista.
' ''Nämä monimutkaiset tunteet mitä tunnet ovat varmasti samat, kuin mitä Naru tuntee sinua kohtaan" ' mieleen muistuivat Itachin sanat parin viikon takaa. Sasuke tunsi jälleen päänsäryn tekevän tuloaan, mutta hän päätti olla huomioimatta sitä.

Tummahiuksinen oli viikkojen aikana yrittänyt saada Naruton oikeista tunteista selvää, mutta blondi oli näyttänyt sulkeneensa tunteensa näkymättömiin. Se suorastaan vaivasi häntä. Mitä Narutolla oli salattavaa häneltä?
Mustat silmät nousivat jälleen katsomaan Narutoa, kun ajatukset olivat liukuneet muualle joten Sasuke ei tajunnut tekoaan. Häntä vastapäätä olevat siniset silmät eivät olleet vieläkään kääntyneet, joten jälleen heidän katseensa saivat kohdata hetkeksi.

Naruto olisi voinut vaikka vannoa tunteneensa sähkövirran suonissaan.

"Pojat, tulkaa alas syömään!" Kushinan iloinen ääni huusi aivan oven takaa. Huuto rikkoi huoneessa vallinneen hermostuneen tunnelman ja lattialla oleva pari käänsi katseensa jälleen pois toisistaan. Naruto tunsi kasvojensa palavan nolostuksesta ja hänen sydämensä lyönnit hakkasivat rintakehää ja hän melkein luuli sen hypänneen hetkeksi kurkkuunsa.
'Menetin varmasti vuosia elämästäni tuon naisen takia!'

- - - - -

Talven myötä Konohan lukion käytävillä oli säpinää. Perinteiset talvijuhlat järjestettiin kaupungin toimesta joka vuosi ja kouluilla oli oma osansa järjestelyissä. Juhliin kuuluivat perinteisesti ruokaa, viihdettä, kilpailuja ja vain juhlistamista. Naruton kasvoilla ollut hymy kertoi pojan odottavan kyseisiä kestejä innoissaan.
"Ajatteletko taas likaisia ajatuksia jääprinssistä?" Kiban kiusoitteleva ääni kuiskasi blondin pojan korvaan.
"Kiba! Hys, ei kaikkien tarvitse tietää, että pidän hänestä" Naruto sihahti takaisin ja yritti piilotella häpeästä punastelevia kasvojaan.

Sen jälkeen kun hän oli tunnustanut brunetelle pitävänsä Sasukesta, Kiba ei ollut jättänyt yhtäkään hyvää tilaisuutta kiusata häntä siitä käyttämättä. Ruskeahiuksisen pojan kasvoille jäänyt pirullinen hymy vaihtui sävyltään hieman lämpimämpään, mutta Naruto osasi aavistaa, ettei hänen kidutuksensa ollut vielä ohi.
"Älä nyt. Vähän vaan pelleilen, kyllähän sinä sen tiedät" tämä naurahti huolettomasti.
"Tiedän toki, mutta kylien ei silti tarvitse tietää" blondi tuhahti painottaen sanaa 'silti'.

He istuivat sekoitettujen aineiden kerroksessa odottamassa biologian alkua. Aikaa olisi vielä reilusti, mutta käytävillä haahuilun sijaan pojat olivat päättäneet teeskennellä hetken kilttejä opiskelijoita ja olla tunnilla ajoissa paikalla. Vihreät, oikeastaan raheja muistuttavat, sohvat olivat lämpimät niiden takana olevien patterien ansiosta ja vastapäätä olevasta ikkunasta näki mukavasti ulos koulun vieressä olleeseen metsiköön.
Jokunen orava näytti juoksentelevan kasaantuvassa kinoksessa.
"Naruto! Sinua minä etsinkin!" blondi kuuli nimensä huudettavan ja käänsi katsettaan kohdatakseen huutajansa.

Sasori käveli rennoin askelin heidän luokseen ja Naruto epäili hetken tämän kantamiensa kansioiden ja lukuisen paperinippujen päätyvän pian lattialle.
"Tulisitko hetkeksi mukaani? Se hullu opettajasi kyllä antaa myöhästymisen anteeksi." punatukkainen opettaja sanoi yrittäessään pitää kantamuksensa aisoissa. Naruto oli hetken hämillään, mutta sai lopulta vastattua myöntävästi ja jätettyään tavaransa Kiban huomaan hän lähti isänsä kollegan mukaan.

Kuvaamataidon luokka oli vain parin oven päästä biologian tiloista. Liukuva puuovi paljasti takaansa maalipurkit ja tahraantuneet työtasot pensseleineen. Kankaita pitävät puutelineet seisoivat hajallaan tilavassa huoneessa ja seinillä roikkui mitä kummallisimpia teoksia. Naruto pani myös merkille suurien sinisten tarvikekaappien päällä istuvat nuket, jotka olivat selvästi Sasorin omaa käsialaa. Niiden lasiset silmät seurasivat kahden liikkeitä.
Sasori laski kantamuksensa pöydälle pienen rämähdyksen aikaan saaden ja pujotti kätensä sitten taskuunsa, josta hän havitteli käteensä pienen kuparisen avaimen.
"Naruto, et sitten saa kertoa vielä kellekään tästä mitä nyt sinulle näytän" opettaja vannotti blondia, ennen kuin avasi heidän vierellään olleen valkoisen, tosin sekin maaliroiskeista täplittyneen, oven.

Sen takaa paljastui Sasorin yksityinen työtila, jota myöskin koristivat toinen toistaan kiehtovammat nuket ja maalaukset. Maalilla kuvitetut kankaat kertoivat eri tarinoita: toisesta näkyi suru ja toisesta näkyi ilo. Yhdestä saattoi nähdä himon ja seuraavasta menetyksen. Punahiuksinen hallitsi totisesti maailmojen vangitsemisen kankaille.
Hänelle taide oli ikuista ja pysyvää.
Naruto jäi hetkeksi tuijottamaan ympärilleen ja näytti eksyneen kulttuurin maailmaan. Häntä katsomaan kääntynyt Sasori hymyili huvittuneena oppilaalleen ennen kuin veti sinisen lakanan pois yhden telineen päältä. Blondi kuuli siitä kuuluneen äänen, joten hän kääntyi vaistonvaraisesti katsomaan sen suuntaan.

Sinisen lakanan alta paljastui hänelle täysin tuntematon taulu, mutta se oli hänestä vangitseva. Vaakasuora teos näytti halkaistulta ja puolia erotti elävästi maalatut säröt. Toinen puoli oli masentavan harmaa ja sen tuntemattomalla taivaalla loisti valkoinen puolikuu. Sen valon kajossa istui surumielinen mies, jonka hiukset näyttivät olevan märät. Tämän repeytyneiden housujen peittämän polven päällä istui korppi, joka näytti huutavan apua.

Säröjen toisella puolella oli sateista, mutta aurinko oli maalattu paistamaan sen viimeisillä illan suun säteillään. Myös siinä istui hahmo, nainen, jonka kasvoilta peilautui ikävä. Valkoisen pellavamekon omistavan tytön syyliin oli käpertynyt pieni ketunpoikanen, kuin lohduttaen kuvan tyttöä.

"Mitä pidät? Maalasin sen tämän vuoden talvifestivaaleja varten siellä järjestettäviin myyjäisiin" Sasori sanoi ylpeänä. Naruto osasi vain nyökätä, kun hänen koko keskittymisensä kului taulun katseluun. Punahiuksinen hänen vierellään naurahti ja löi blondia päähän kevyesti vierellä olleella kansiolla.
"Voit tuijotella sitä myöhemminkin, mutta nyt tarvitsen apuasi että saan sen vietyä isäsi studiolle odottamaan festivaalia."

"Sinähän käytät isän studiota, kuin varastoa. Se toinenkin taulu on vielä siellä."

"Ihan vain sen takia koska se toinen ei ole vielä valmis ja tämä menee sinne ihan siksi, koska Minato tahtoo nähdä sen ja täällä ei kohta ole enää tilaa. Älä huoli ei tässä kauaa mene, joten pääset vielä takaisin Deidaran biologian tunnille."

"Ei millään pahalla, mutta lintsaan poikaystäväsi tunneilta mieluusti kun tilaisuus tulee vastaan."

Sasori nauroi Naruton viimeiselle lauseelle ja nyökkäsi myöntävästi. Vaikka punatukkainen rakastikin hullua biologian opettajaa, hänen oli oltava Naruton kanssa samaa mieltä.

- - - - -

Saatuaan lastattua taulun turvallisesti Sasorin lava-autoon pressun alle he lähtivät ajamaan kohti määränpäätä. Minaton studiolle ajomatka ei ollut kummoinen, vain viitisen minuuttia.
"Käyn avaamassa ovet ja pistämässä paikat kuntoon niin kannetaan taideteokseni vasta sitten sisään. Tuletko mukaan vai pysytteletkö vielä autossa?" Sasori kysyi parkkeerattuaan tummanvihreän lava-autonsa parin metrin päähän ovesta olevaan parkkiruutuun tien reunaan.
"Kuuntelen tämän biisin loppuun ja tulen sitten" Naruto vastasi, kun radiosta soi hänen sen hetkinen lempikappaleensa.

Sasorin mentyä Naruto aloitti yksityiset bileensä. Hän uppotui rytmikkään musiikin maailmaan ja jammaili sen mukana hymy huulillaan. Kun radion voimakas naisääni lauloi pettämisestä ja silti kuolemattomasta rakkaudesta, Naruton ajatukset harhailivat jälleen Sasukeen.
'Olen ajatellut häntä enemmän kuin ennen. Johtuu varmaan siitä, että olen saanut olla hänen kanssaan viime aikoina niin paljon' ajatus nosti hänen huulilleen entistä leveämmän ja onnellisemman hymyn. Poissaoleva poika ei kuitenkaan huomannut viisipaikkaisen lava-auton takapenkiltä istumaan noussutta hahmoa, jonka pirullinen virne paljasti yhden terävistä kulmahampaista.

Vaaleahiuksinen havahtui omasta maailmastaan vasta, kun häneen tartuttiin kovin ottein ja turvavyön auettua vedettiin takapenkille. Pulssi kiihtyi automaattisesti, kun hänen kehonsa puolustusvaisto kytkeytyi päälle. Adrenaliini virtasi ja hän tunsi vastaan taistelevien lihaksien nytkivän. Hänen kimppuunsa hyökännyt oli häntä kuitenkin paljon voimakkaampi ja pienessä tilassa blondin oli hyvin vaikeaa ja epämukavaa taistella vastaan.

"Hauska nähdä sinua jälleen, Naruto" matala ääni kehräsi hänen korvaansa ja hän tunsi ranteidensa ympärillä olleen käden tiukentavan otettaan kipeästi. Iho oli varmaan revennyt ja sitä kirveli hyökkääjän kämmenien hien takia. Toinen tämän käsivarsista oli kiedottu hänen olkapäiden yli niin, että hän pystyi hallitsemaan myös Naruton pään liikkeitä täydellisesti. Pitkät, lihaksikkaat jalat pidivät nuoren alaruumista aloillaan. Kylmä hiki alkoi nousta ruskettuneelle iholle ja siniset silmät katsoivat pakotettuina ulos. Hän pelkäsi mitä tapahtuisi, jos hän yrittäisikään kääntää päätään.

Ja mistä tuo ääni oli niin tuttu?

Hän värähti hieman, kun hän tunsi ja kuuli takana olevan miehen nuuhkaisevan hänen hiuksiaan sekä kaulaa. Kuvotus kasvoi hänen sisällään, kun hän tunsi jonkin märän kulkevan hänen niskansa herkällä iholla. Huvittunut naurahdus täytti takapenkin, kun hyökkääjä tunsi uhrinsa reaktiot.
"Olet yhä niin kaunis, Naruto. Ja se miten reagoit minuun on yhtä kiihottavaa, kuin ennen" ääni kehräsi hänen korvansa juuressa ja vahvat hampaat näykkäisivät korvan rustoa kipeästi lauseen lopuksi.
'Liikkukaa lihakset liikkukaa! En voi antaa tämän pervon käyttää minua hyväkseen!' hän huusi itselleen, mutta mikään ei tuntunut toimivan. Hänen lihaksensa alkoivat jo puutumaan miehen kovien otteiden takia ja hetken Naruto harkitsi jo huutamista. Käsivarsi hänen kaulaansa vasten kuitenkin muistutti, että se voisi olla hänen viimeinen tekonsa. Hän tunsi takana olleen miehen jälleen virnistävän ja naurahtavan.

"Älä huoli. En tee sinulle nyt mitään, mutta tulen vielä takaisin jatkamaan tätä" hän kuuli jälleen kiusoittelevan kehräyksen ja kauhukseen Naruto tunsi kuinka mies hyväili hänen nivusiaan sillä kädellä, joka piti hänen molempia käsiään vankina. Blondi puristi silmänsä kiinni ja hänen päänsä nytkähti vaistomaisesti, kun hän yritti päästä pois kosketuksen luota. Hänessä ollut ote kuitenkin esti poispääsyn. Hän tunsi omien käsiensä liikkuvan miehen liikkeiden mukana hänen herkällä alueellaan ja hän tunsi hyökkääjänsä nauttivan jokaisesta epämielyttävyyden äännähdyksestä ja liikkeestä jota hän teki.
"Tulen todellakin takaisin, rakas Narutoni" mies sanoi vielä kerran, kunnes hän sulki huulensa Naruton niskan iholle ja imi. Blondi inahti protestoivasti ja yritti jälleen päästä pois ahdistelevasta otteesta. Huulien seuraksi tulivat hampaat ja nuori tunsi kuinka ne melkein hakivat verta.

Ikuisuudelta tuntuneen hetken jälkeen huulet katosivat hänen niskastaan, mutta ne jättivät jälkeensä raa'an ja polttavan tunteen. Nopeammin kuin Naruto osasi reagoida mies irrotti otteensa ja veti taskustaan kankaisen nenäliinan, jolla hän pian peitti uhrinsa suun ja nenän. Kloroformin makea tuoksu oli viimeinen asia mitä Naruto muisti hetkeen.

- - - - -

Sasuke yritti parhaansa mukaan vältellä tyttöjä. Nyt enemmän kuin koskaan aikaisemmin elämässään. Talvifestivaalit tarkoittivat tansseja ja tanssit tarkoittivat hulluja tyttöjä.
'Täytyy selvitä koulupäivästä, täytyy selvitä koulupäivästä' hän lausui kuin mantraa päässään. Tummahiuksinen päätteli olevansa joten kuten turvassa, jos hän pysyttelisi poissa ruokalasta ja kahdesta isosta aulasta joissa opiskelijat yleensä viettivät aikaansa välitunneilla. Kaikki ei kuitenkaan aina suju suunnitelmien mukaan.
"Sa-Sasuke-kun, onko sinulla hetki aikaa?"
Tummahiuksinen kääntyi katsomaan puhujaa murhaava ilme kasvoillaan, joka kuitenkin putosi kun hän näki pelästyttäneensä Hinatan. Pieni tyttö liikutti sormiaan hermostuneesti ja hän oli ottanut askeleen taakse päin Sasukesta, kuin todella peläten, että poika murhaisi hänet pian.
"Mitä asiaa, Hinata?" Sasuke kysyi yrittäen muuttaa ääntään kohteliaaksi lennossa. Hinata oli koulun ainoa harmiton tyttöyksilö, joten tämän seurassa Uchihalla ei pitäisi olla mitään hätää.

"Tahdoin vain kysyä, että oletteko Naruto-kunin kanssa missä vaiheessa? Iruka-sensei pyysi minua kysymään sinulta, kun Narutoa ei näkynyt edellisellä tunnilla" hento ääni kysyi hieman vapisten, mutta tytön ruumiinkieli oli jo paljon rentoutuneempaa.
"Miten niin häntä ei ole näkynyt?"
'Juurihan minä olin aamulla hänen kanssaan sekoitetussa kemiassa..eikä Naruto ikinä lintsaa Irukan tunneilta.'

"Kibakaan ei tiedä missä hän on. Hän sanoi vain, että ennen heidän biologian tuntia Sasori-sensei tuli hakemaan Naruton mukaansa" Hinata vastasi.

"Kiitos Hinata. Sano Irukalle, että olemme ihan aikataulussa."
'Ja minä menen etsimään Sasorin ja kysyn missä Naruto on.'

- - - - -
A/N: *turhautuminen* tässä luvussa oli tosi paljon dialogia, koska jotenkin nyt ei oo kirjoitus sujunu niin hyvin ku ennen..tai no kuvailu oikeestaan. Mutta olen silti tyytyväinen ja mielestäni pidin tasoa yllä hyvin :D
ja anteeksi etten postannut tätä eilen, mutta mulla tosiaan ei ollut nettiä koko viikonloppuna :(
Toivottavasti pysyitte hyvin mukana ja jatkatte seuraamista ^^

Ja olen hyvin surullinen ja vihainen jos ette pojota tai edes kommentoi >:( jos et kommentoi, minä en kirjoita. Piste. ^^