Crash osa 9
A/N: Heipä hei ystäväiseni! Pääsin koneelle joten sain tän lisättyä vähän helpommin, ei tarvinnu kirjottaa samaa tekstiä viittätuhatta kertaa. x_D Mutta... En saanu lisättyä kuvaa muistikortilta tähän... *angst* -.-

Kevät tuntui tarttuneen paitsi iloisesti käytävillä vihelteleviin vartijoihin, myös yleensä niin hiljaisiin ja masentuneen oloisiin vankeihin. Vankilan ulkoilualueella, jonne vangit kerran päivässä tuotiin jaloittelemaan, oli sinä lämpimänä ja keväisenä päivänä täysin erilainen tunnelma kuin yleensä. Vapaana liikuskelevat vangit juttelivat toisilleen pienissä porukoissa tai kahdestaan, nauraen ja laukoen tuon tuosta vitsejä, jotka saivat muut räjähtämään nauruun. Oli tietenkin yhä ne harvat, jotka eivät poikenneet tavoistaan vaan joko kyhjöttivät muurien varjojen suojissa tai haastoivat riitaa toisten kanssa, mutta sinä päivänä näitä tapauksia tuntui olevan huomattavasti vähemmän. Myös vartijat saivat ottaa rennosti, kun heidän ei tarvinnut jatkuvasti olla selvittelemässä vankien välisiä riitoja tai tutkimassa näitä käsi aseenkahvalla valmiiksi leväten.
Näihin iloisiin vartijoihiin kuului alueen ainoita ovia vartioivat miehet, Kotetsu Hagane ja Izumo Kamizuki. He katselivat hymyillen näkyä edessään, välillä keskustellen kepeään sävyyn.

"Tällaista ei joka päivä näekään, vai mitä Kotetsu?" Izumo enemmänkin totesi kuin kysyi, kääntyen työparinsa puoleen.

"Ei näe ei", Kotetsu myönsi hymyillen. Hän tutki huvittuneena, kuinka yksi vangeista yritti flirttailla alueen ainoalle naisvartijalle, Shizunelle.
"Hmm... Izumo?" hän jatkoi kääntäen katseensa taas ystäväänsä, kun vanki oli vihdoin luovuttanut naisvartijan suhteen ja poistunut.

"Niin?"

"Sasuke sai kuulemma itse johtajalta luvan erityisvankinsa tuomiseen tänne. Eilen heitä ei kylläkään näkynyt, että saattoihan se olla vaan joku juoru..." Kotetsu tuumi ja jatkoi hetken mietiskeltyään: "Oletko sinä kuullut siitä?"

"En ole. Mutta ei kai se noin vain voi saada lupaa tuoda tänne yhden vankilan vaarallisimmaksi luokitelluista vangeista? Eihän sellaista ole ennenkään tehty", Izumo vastasi kurtistaen kulmiaan. "Kai se on vain joku juoru. Luultavasti Uzumakin suusta, niin kuin aina."

"Niin mutta ajattele jos se olisikin totta! Se jätkä on varmaan ihan sika pelottava", Kotetsu päivitteli työparilleen, joka tarttui heti mielenkiintoiseen aiheeseen:

"En ole nähnyt sitä, mutta varmaan joku kaapin kokoinen järkäle. Ainakin näin olen kuullut, mutta voihan se olla juorukin... Silti, ei tavallinen teini pystyisi murhaamaan niin montaa ihmistä noin vain!"

"Ei, ei todellakaan. Huh, pelottaa ajatellakkin... Ajattele nyt, niin nuori!" Kotetsu kauhisteli hieman liian kovalla äänellä, sillä hänen lähellään seisoskeleva vartija, Kakashi Hatake, kuuli sanat hyvin. Mies ei voinut kuin naurahtaa toisten sanoille, sillä tiesi itse, miltä Gaara näytti, olihan hän ollut pidättämässä tätä. Lisäksi vartijat kuullostivat aivan vanhoilta juorumummoilta, mikä huvitti häntä entisestään.

Juuri kun Izumo oli kertomassa lisää selkäpiitä karmivia kauhutarinoita vaarallisesta teinimurhaajasta, ovi heidän takanaan avattiin. Miehet säpsähtivät ja palasivat kiireesti paikoilleen, koittaen luoda kasvoilleen taas vakavaa ilmettä.
Ovesta astui sisään nuori, mustahiuksinen miehenalku, jonka kaksikko tunnisti heti Sasuke Uchihaksi. Samalla sekunnilla heidän päihinsä pälkähti, että Uchihan naaman näkeminen ulkoilualueella tarkoitti myös hänen vankinsa läsnäoloa. He nielaisivat kuuluvasti, ennen kuin Gaara astui vartijansa perässä sokaisevaana auringonvaloon.
Samalla hetkellä heidän pamppailevat sydämensä tekivät yhden tyhjälyönnin, ennen kuin rauhoittuivat. Miehet katselivat typertyneinä ovesta ulos astunutta, heiveröistä 15-vuotiasta teiniä, jonka suuret turkoosit silmät olivat täynnä pelkoa ja epävarmuutta.

"Ai moi Kotetsu, Izumo", Sasuke tervehti miehiä tutulla, kyllästyneen kuuloisella äänensävyllään.

"T-t-terve!" ystävykset huudahtivat yhtäaikaa, yhä järkyttyneinä kokemastaan yllätyksestä. Kun Sasuke ja Gaara olivat kävelleet hieman kauemmas, he melkein iskivät päänsä yhteen valmiina kuiskaamaan omat asiansa. Kotetsu kuitenkin ehti ensin:

"Eihän tuo pikkupoika ole voinut ketään tappaa...!"

"Kaikkea sitä näkee kun vanhaksi elää...", Izumo hämmästeli ja he pudistelivat päitään kuin yhteisestä käskystä.

Sasuke käänsi katseensa vieressään kulkevaan nuoreen, eikä voinut olla hämmästymättä huomatessaan, kuinka erilaiselta Gaara näyttikään auringonvalossa. Vasta nyt hän huomasi, miten kauniit kasvot punatukalla oli. Ne olivat sirot huulia, nenää ja huulia myöten, ja suuret silmät korostivat näitä kaikkia piirteitä tehden Gaaran jotenkin... Mustatukka tiesi ajatuksen olevan typerä, mutta se hänelle oli tullut ensimmäisenä mieleen: Gaara näytti aivan enkeliltä.
Sasuken olisi tehnyt mieli kertoa ajatuksensa punatukalle, muttei kehdannut tehdä sitä väkijoukon keskellä. Mustatukka tyytyi vain hymyilemään pienesti, kun Gaara käänsi katseensa häneen. Tämä vastasi hymyyn varovasti, nostaen sitten katseensa pilvettömälle taivaalle. Punatukan suupielet kaartuivat vielä hieman ylöspäin. Sasuke tajusi, että näki silloin ensimmäistä kertaa vangin hymyilevän, mikä lämmitti hänen sydäntään suuresti.

"Katsos, Uchihan penska!" liiankin tuttu huuto sai Sasuken heräämään ajatuksistaan ja kääntämään katseensa viereensä tulleeseen mieheen. Mustahiuksinen pikemminkin totesi kuin tervehti:

"Hidan."

Valkotukkainen mies hymähti ja totesi iloisesti: "Katsos, muistit vielä nimenkin, kirppu!"
Sasuke saattoi melkein tuntea suonen sykkivän päässään, mutta piti silti rauhallisen naamionsa kasvoillaan ja käänsi katseensa Hidanin takana seisoskelevaan joukkoon. Hän tunnisti kuuluisan terroristin Deidaran, sadistisen murhaajan Sasorin, Deidaraa avustaneen Tobin, Itachin hyvän ystävän Kisamen, näiden kaikkien johtajan Painin, sekä rahastonhoitajan Kakuzun.

Kaikki hänen edessään seisoskelevat miehet kuuluivat järjestöön nimeltä Akatsuki, tai siis olivat kuuluneet. Järjestö oli luonnollisesti hajonnut, kun kaikki jäsenet oli saatu kiinni. Sitä ennen joukko oli saanut kuitenkin huomattavasti mainetta lähes maailman vaikutusvaltaisimpana järjestönä, joka tunnettiin kyvystään paeta poliiseja ja kadota kuin tuhka tuuleen. Vaikka järjestö nyt istuikin vankilan muurien sisäpuolella, huhuttiin edelleenkin, ettei se ollut täysin hajonnut, ja joku odotti edelleenkin tovereitaan jossain salaisessa piilopaikassa. Sasuke ei voinut itseasiassa olla varma, oliko hänen isoveljensäkin ollut jossain tekemisissä järjestön kanssa, sillä Kisame oli aina ollut hänen isoveljensä ystävä, eikä hän näin voinut olla varma, oliko Itachi sotkeutunut järjestön toimiin.
Miksi siis pelätty järjestö, joka oli suorittanut kymmeniä raakoja murhia, sai vapaasti liikkua ulkoilualueella, eikä kukaan tuntunut pelkäävän heitä? Sasuke arveli, että syy oli se, että tyhmäkin näki suurimman osan heistä olevan ääliöitä, mutta yleisesti tunnettiin, että he olivat tunnustaneet tekonsa ja pyytänyt mitä nöyrimmin anteeksi, sekä kuin kirsikaksi kakun päälle luvanneet, etteivät he enää koskaan tekisi mitään pahaa. Sasukehan ei tähän uskonut pätkän vertaa, mutta koska asia ei hänelle kuulunut, ei hän siitä sen kummemmin välittänytkään.
Akatsukeihin hänellä oli omituinen suhde. He tiesivät mustatukan olevan Itachin pikkuveli, joten he olivat tietenkin aina hänen kimpussaan heidän kohdatessaan, eikä Sasuke oikeastaan sitä pannut pahakseen. Loppujen lopuksi miehet olivat ihan mukavia... muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Yksi niistä poikkeuksista seisoi hänen edessään violetit silmät kiiluen merkkinä miehen sisällä vellovasta hulluudesta. Hidan tunnettiin lukuisista murhistaan ja kidutustapauksistaan, mutta hänen liikanimensä "masokisti" kertoi kuitenkin enemmän miehen luonteesta ja tavoista.

"Missäs Zetsu ja Konan ovat?" Sasuke kysyi huomattuaan joukon olevan pienempi kuin aikaisemmin.

"Zetsu siirrettiin mielisairaalaan, kun sen jakautunut persoona aiheutti liikaa vaaratilanteita", Deidara ilmoitti ja naurahti huvittuneesti, saaden Tobin takanaan hihittämään pienesti. Ilmeisesti juttuun liittyi joku hauska (tai vähemmän hauska) tapahtuma.

"Konan vapautettiin. Hän ei alunperinkään ollut järjestömme täysivaltainen jäsen, eikä suorittanut ainuttakaan murhaa", Pain selitti matalaan äänensävyynsä. Sasuke ei voinut olla havaitsematta, että oranssihiuksisen huulilla käväisi hymy.

"Ja paskat! Se akka oli itse paholainen kun sille päälle sattui! Se on sukupuolisyrjintää, sanon minä! Jos paikalla olisi ollut joku umpipervo vartija, se olisi laittanut naiselle ainakin kaksitoista vuotta vankeutta vaan saadakseen tuijotella sen ryntäit--" Hidanin puhe katkesi, kun hänen työparinsa Kakuzu läppäisi kätensä tämän aukij ääneelle suulle. Kaksikon jatkaessa nahisteluaan Deidara astui Sasorin takaa Sasuken eteen ja kysäisi:

"Itachiko sai sitten vapautuksen?" Sasuke nyökkäsi kasvoillaan tulkitsematon ilme.

"Me koitettiin kyllä kertoa, että hän on syytön", Kisame tokaisi saaden Sasuken huokaisemaan. Ikään kuin hän olisi kuunnellut rikollisliigaa vielä silloin, kun tunsi valtavaa murhanhimoa isoveljeään kohtaan. Silloin se oli kuullostanut hänen korviinsa pikemminkin vitsiltä.

"Hei hei, kukas tämä pikkuinen on?" Hidan kysyi päästyään Kakuzun käsittelystä (mistä kertoi hänen musta silmänsä). Hän kyykistyi nähdäkseen Sasuken vieressä seisovan punatukan kasvot tarkemmin.

"Tämä on Gaara", Sasuke selitti ärtyneenä, sillä huomasi, ettei Gaara pitänyt Hidanin läheisyydestä ollenkaan.

"Se kuuluisa murhaajako?" Hidan kysyi hölmistyneenä, ja Gaara painoi katseensa maahan, kun muutkin Akatsukin jäsenet käänsivät katseensa häneen.

"Ei uskoisi, että tällainen pikkuinen voisi ketään tappaa..." Hidan totesi naureskellen ja kohotti kätensä nostaakseen Gaaran kasvoja leuasta ylös, kun punatukka kohotti katseensa valkotukan violetteihin silmiin.

"Uskallakkin koskea", Gaara sihahti hampaidensa välistä.

"Huh, lemmikkisi taitaa purra herkästi?" Hidan vitsaili, mutta nousi seisomaan ja astui askeleen kauemmas punatukasta.

"Jaahas, eiköhän tässä ole jo tarpeeksi tuhlattu teihin aikaa", Sasuke huokaisi vilkaisten Gaaraa, joka olisi selvästi ollut missä tahansa muualla kuin Hidanin lähellä.

"Onpa sinusta tullut ylimielinen", Deidara päivitteli. "Tule taas juttelemaan kamu! Ja tuo lemmikkisi mukanasi!" Hidan huikkasi, ennen kuin Sasuke kääntyi poispäin heistä, heilauttaen kättään hyvästeiksi

"Olette tekin kanssa yhtiä ääliöitä", Pain mutisi.

"Emme me", Sasori ja Kakuzu ilmoittivat.

"Hei, entä minä?" Kisame huomautti. "Älkää luokitelko minua tuohon kastiin, un", Deidara ärähti jättäen Hidanin ja Tobin seisomaan kahdestaan vastapäätä tovereitaan.

"Me ollaan Hidan-senpain kanssa ääliöitä!" Tobi huudahti iloisesti tajuamatta selvästikään, mitä edes oli sanonut.

Sasuke kuuli vielä pihan toiselle puolelle Hidanin kirouksien tulvan ja tämän tovereiden kinastelun, eikä hän voinut kuin ihmetellä, miten joukko oli leimattu pelottavaksi ja vaaralliseksi.

--

"Naruto! Na-ru-to!!" Kiba huusi ystävänsä korvaan, mutta tämä ei reagoinut mitenkään.

Kahvintuoksuinen kahvihuone oli jo hiljentynyt aamuiseen tungokseen verrattuna, mutta yhä siellä oleskelevat kuusi henkeä saivat mukavasti ääntä aikaiseksi. Kiban ja Naruton lisäksi huoneessa olivat Shikamaru, Neji, Sai ja Tenten, yksi ainoista C-rakennuksen naisvartijoista. Neljä vartijaa keskustelivat innoissaan, mitä aikoisivat tehdä kesälomalla. Shikamaru tosin piti suunsa kiinni, ja Sai yritti ymmärtää, mitä hauskaa kesäloman vietossa oli, kun kaksikko tuntui puhuvan siitä niin innoissaan, Neji tietenkin omaan tapaansa, eihän hän yltänyt läheskään samanlaiselle innokkuustasolle kuten vaikka Naruto...

...Joka nyt kuitenkin oli kaukana innostuneesta.

"NARUTO!! SASUKE ON TAKANASI!!" Kiba älähti saaden blondin vihdoin ja viimein heräämään ajatuksistaan ja kääntämään katseensa taaksensa. Naruto löysi kuitenkin Sasuken sijasta takaansa seinällä roikkuvan kellon, joka näytti uhkaavasti työvuorolta myöhästymistä. Kiban hämmennykseksi Naruto kuitenkin vain huokaisi ja painoi katseensa maahan. Yleensä blondi oli hyvin tarkka siitä, että olisi ajoissa töissä, sillä hän todella nautti työstään. Naruton lempipuuhiin kuului näet jutteleminen kellarikerroksen vankien kanssa.

"Mikä ihme sinulla nyt on, Naruto?" Kiba kysyi jo hieman huolissaan.

"Pitäisikö minun puhua Sasuken kanssa. Ja sen... sen toisen?" Naruto esitti vastakysymyksen masentuneella äänellä.

"Minkä sen? Gaaranko? Sekö sinua tässä masentaa?" Kiba istui tuolille Naruton viereen ja koitti tavoitella katsekontaktia tämän kanssa, mikä osoittautui kuitenkin mahdottomaksi, sillä blondi piti katseensa maassa.
Kun Naruto ei vastannut, ruskeahiuksinen kyllästyi ja tokaisi:

"Pitäisi, mutta nyt myöhästyt kyllä töistä."

Naruto kohotti katseensa ystäväänsä ja hetken kuluttua huokaisi raskaasti. Sitten hän vilkaisi seinällä tikittävää kelloa, ja uppoutui jälleen ajatuksiinsa.
Tällä välin Kiba pähkäili, miksi ihmeessä blondi oli jatkuvasti Sasuken kimpussa. Sen hän kyllä ymmärsi, että he olivat hyviä ystäviä, olivat aina olleet. Silti, vaikka Naruto olisi miten vihannut Gaaraa, ei tämä hänen mielestään oikeuttanut blondia vihaamaan Sasukea vain, koska tämä sattui olemaan punatukan henkilökohtainen vartija.

'Tosin, onhan Sasuke käyttäytynyt vähän omituisesti viime aikoina', Kiba tuumi. Silloin Naruto nousi tuoliltaan.
Ennen kuin Kiba ehti sanoa mitään, blondi oli poistunut taukohuoneesta. Seuraavaksi hän huomasi, että toinen oli jättänyt asevyönsä nojatuolin käsinojalle. Siitä hän päätteli, ettei blondi ollutkaan ehkä menossa töihin.

"Noh, omapa on työpaikkasi", Kiba puuskahti, kun Tenten kääntyi hänen puoleensa ja hämmästeli:

"Mikäs Narutolle tuli?"

"Älä kysy. Outo jätkä", Kiba huokaisi ja asettui Sain viereen liittyen sitten keskusteluun.

--

Naruto pyöritteli vankilan yleisavainta käsissään miettiessään valmiiksi, mitä sanoisi Sasukelle... Ja Gaaralle.
Hän oli miettinyt vaihtoehtojaan, ja oli lopulta tullut siihen tulokseen, että asioiden välttely ei ratkaissut mitään. Hän aikoi astua suoraan suden luolaan ja kohdata sekä Sasuken, että Gaaran kasvokkain. Naruto ei aikonut antaa murhaajan vesittää hänen ja Sasuken välistä ystävyyttä. Hän ei siis todellakaan aikonut antaa Gaaralle anteeksi. Blondi oli päättänyt, että hän sanoisi asiansa suoraan vangille. Hän aikoi sanoa Gaaralle, ettei aikoisi antaa tälle koskaan anteeksi, muttei olisi hänen ja Sasuken välissä enää. Mitä heidän välillään sitten ikinä olikaan, sitä Naruto ei osannut edes arvailla. Välillä hän halusi todella tietää, mitä Sasuken päässä liikkui.

Naruto hätkähti havaitessaan, että oli jo saapunut oikean sellin oven eteen.

--

Sasuke istutti punatukan istumaan sängylleen, asettuen sitten tämän viereen. Hän kaivoi avaimen taskustaan ja irrotti käsiraudat heidän ranteistaan.

"Noh, olet varmaan valmis menemään tuonne toistekin?" Sasuke kysyi, ja vaikka Gaara ei vastannutkaan, hän tiesi, että vastaus olisi ollut myönteinen. Mustatukkainen ei ollut koskaan ennen nähnyt Gaaraa niin vapautuneen ja iloisen oloisena, ja hänestä tuntui vahvasti, etteivät tunteet olleet punatukallekkaan kovinkaan epämiellyttäviä.

Heidän yllensä laskeutui hiljaisuus. Käytävästä kuului edelleen askelia ja puhetta, mutta kaksikko ei kuullut sitä enää. He katsoivat toisiaan ilmeillä, joista ei kuvastunut iloa eikä surua, ei vihaa eikä epävarmuutta. Katseissa oli jotain syvempää, tulkisematonta. Ilmassa oli jokin uusi tunne, jonka Sasuke oli havainnut heti aamusta lähtien. Joko hänessä tai Gaarassa oli tapahtunut jokin muutos, ehkä heissä kummassakin, mutta jotain oli tapahtunut. Heidän mielissään vai heidän välillään, sitä Sasuke ei osannut sanoa.
Aika tuntui yhtäkkiä jähmettyneen paikoilleen, kun mikään auringonvalossa leijailevia pölyhiukkasia lukuunottamatta ei liikkunut. Sasuke kuuli sydämensä kiivastuvat lyönnit ja tunsi ne kaikkialla kehossaan; käsissään, jaloissaan, kaulassaan, vatsassaan. Hänen selkärankaansa pitkin kulki väristys, jolloin Sasuke lopulta rikkoi hiljaisuuden painamalla Gaaran olkapäistä selälleen sängylle.

"Olet kaunis", Sasuke kuiskasi käsittämättä itsekään, mitä oli mennyt sanomaan. Gaara oli todella taitava, tämä oli saanut hänen naamionsa täysin murtumaan. Hän ei olisi koskaan uskonut menevänsä paljastamaan kenellekkään todellisia tunteitaan ja ajatuksiaan, mutta näin oli näköjään vihdoin käynyt. Sillä hetkellä Sasuke ei kuitenkaan asiasta sen pahemmin välittänyt. Hän kumartui ja painoi suudelman ensin Gaaran otsalle, sitten nenänpäähän ja lopulta pehmeille huulille. Sitten toisen, kolmannen.

"Ei... Ei miestä saa sanoa kauniiksi", Gaara mutisi ärtyneenä, vaikka mustatukka huomasi hyvin, että ärtymys oli valheellista. Nauttiko Gaara hänen kosketuksestaan, siitä Sasuke ei ollut varma, mutta ainakaan tämä ei tuntunut olevan kovin vastahakoinenkaan suudelmien suhteen.

"Mutta enkeliä saa", Sasuke sanoi hymyillen, ja suuteli taas Gaaraa, tällä kertaa intohimoisemmin. Toinen yritti aluksi pyristellä pois tilanteesta, mutta kun huomasi sen mahdottomaksi, päästi kätensä valahtamaan kyljilleen ja vastasi varovaisesti suudelmaan. Tunne oli käsittämätön. Kaikki Sasuken ulkoilualueella kertyneet tunteet, niin viha kuin rakkauskin, pääsivät purkautumaan suudelman ja kosketuksen kautta heidän kehoihinsa. Tunteet yhdistyivät yhdeksi pyörremyrskyksi Sasuken päässä, eikä hän tiedostanut enää muuta kuin lämpimän kehon itseään vasten, pehmeät huulet omillaan.

Ihana tunne romahti hyvin nopeasti, kun vieras ääni kantautui Sasuken korviin.

Lukko naksahti ilmoittaakseen, että joku oli tulossa sisään. Hälytyskellot alkoivat soida Sasuken päässä. Hän avasi silmänsä ja irrottautui suudelmasta, muttei ehtinyt pois Gaaran päältä, kun ovi aukesi, ja nuori vaaleahiuksinen mies astui sisään. Sasuken mieli huusi hätäännyksestä, kun hän tajusi, että sisäänastunut vartija oli Naruto. Hetken blondi oli hiljaa. Hänen kätensä valahti alas ovenkahvalta, silmät katsoivat vuorotellen Sasukea, vuorotellen hänen allaan makaavaa punahiuksista.

"Sasuke... Mitä...?" Naruto sopersi. Hän oli avannut oven varmana, valmis keskustelu päässä suunniteltuna, mutta sillä hetkellä kaikki ennakkosuunnitelmat unohtuivat. Hän ei vain käsittänyt, mitä näki edessään.

"Naruto", Sasuke totesi katsoen blondia tummilla silmillään. Hän koitti tyynnyttää mielensä, mutta se tuntui täysin mahdottomalta. Sasuke nousi pois Gaaran päältä, joka perääntyi sängyn päähän ja painoi katseensa polviinsa, joiden ympärille oli kätensä nopeasti kietonut.

"Mitä te...", Naruto sanoi ääni väristen, muttei saanut sanottua lausettaan loppuun, ja Sasuke arveli, että blondi oli vihdoin käsittänyt näkemänsä. Tämä pamautti kätensä suulleen ja juoksi ulos huoneesta.

Juoksuaskeleet kantautuivat käytävässä vielä jonkin aikaa, ennen kuin hiljentyivät ja lopulta katosivat kokonaan. Sasuke katsoi ties kuinka kauan raolleen jäänyttä ovea, ennen kuin sai aivonsa taas toimimaan ja hautasi kasvonsa käsiinsä.

"Voi helvetin helvetti", Sasuke mumisi.

Jos mustahiuksinen olisi silloin nähnyt punatukan pään sisälle, hän olisi havainnut, ettei tämä ollut henkisesti enää siinä huoneessa. Gaaralla oli toinen keskustelu meneillään.

"Voi Gaara pikkuinen, taas sinä teet vain pahaa toisille. Katso nyt miten ne kärsivät takiasi!" hirviö nauroi kumeasti. Ääni tuntui räjäyttävän punatukan pään.

"Ole hiljaa..."

"Mutta se on totta! Vai voitko väittää vastaan, mitä?"

Gaara kohotti katseensa mustahiuksiseen, ja hätkähti huomatessaan tämän tärisevän hieman. Hän ei ollut koskaan nähnyt vartijaa niin... Heikkona, kärsivänä, ahdistuneena... Oliko hän tosiaan saanut sen aikaan? Tapahtuiko kaikki taas, uudestaan?

"Äiti, mitä minä nyt teen?" Gaara kuiskasi niin hiljaa, ettei sitä kukaan muu voinut kuulla.

A/N: Joooooo tuli vähän huono osa anteeks siitä! ^^" Juuh, ja tää tosiaan on kolmanneks viimeinen, uskoisin. :3 Hii, kommentoikaa<3
Ja terveiset vieressäni ilmapalloa kiduttavalle ystäväiselleni Shika_96:lle! xD (jonka takia en voi nyt koko hommaan keskittyä.... >:DDD