Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla - Gasoline
(Listaa käyttäjän ficit)
Arvostelu
5
Katsottu 997 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
(Listaa käyttäjän ficit)
Ikäraja: -K3- - Kieli: Suomi - Osia: 1 - Pituus: 1172 sanaa, 7348 merkkiä - Kommentteja: - Julkaistu: 2011-05-02 18:32:19
Author: Gasoline
Pairings: Sasori x Kankuro
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Masashi Kishimotolle. Tarinan kirjoitin minä.
Warnings: pientä hellyyttä
Summary: Joka yö tuo puinen nukke heräsi ja alkoi laulaa surullista, ja samalla onnellista, laulua. Laulua, joka kertoi kaipauksesta. Kaipauksesta takaisin sinne mistä enkeli oli kotisin, takaisin täydellisyyteen.
Songfic, ja kappaleena toinii Zen Cafen - Puuenkeli. Otsikko on lainattu tämän kappaleen sanoista.
Palaute (ja pisteet) tekisivät minusta erittäin onnellisen ihmisen.<3
Pairings: Sasori x Kankuro
Disclaimer: Hahmot kuuluvat Masashi Kishimotolle. Tarinan kirjoitin minä.
Warnings: pientä hellyyttä
Summary: Joka yö tuo puinen nukke heräsi ja alkoi laulaa surullista, ja samalla onnellista, laulua. Laulua, joka kertoi kaipauksesta. Kaipauksesta takaisin sinne mistä enkeli oli kotisin, takaisin täydellisyyteen.
Songfic, ja kappaleena toinii Zen Cafen - Puuenkeli. Otsikko on lainattu tämän kappaleen sanoista.
Palaute (ja pisteet) tekisivät minusta erittäin onnellisen ihmisen.<3
Arvostelu
5
Katsottu 997 kertaa, Ladattu 0 kertaa.
Laajenna teksti
Älä kerro kenellekkään,
Että tulin huoneeseesi,
Oli keskiviikko ja alkuilta.
Älä mainitse, et mulla oli
Kylpytakki auki,
Koska olin juuri
Tullut suihkusta.
Ilta alkoi hämärtyä. Erään omakotitalon toisen kerroksen ikkunalaudalla oli hahmo kyykyssä. Sasori räpelsi ikkunan lukkoa auki. Ketään ei näkynyt huoneessa. Kuului hijainen klak, kun lukko aukesi. Punapää myhäili tyytyväisenä. Hitaasti tämä avasi ikkunan, astui sisään ja laittoi ikkuna takaisin kiinni. Sasori vilkaisi ympärilleen. Perus teinipojan huone. Punapää istui mustan sängyn reunalle ja siirsi katseensa puisten nukkejen kokoelmaan.
Nukkeja, nukkeja, nukkeja... Niiden teko oli Sasorin koko elämä. Hän ei nauttinut mistään niinkuin ikuisesta taiteesta, taiteesta, mitä voisi ihastella myöhemminkin. Eräs puinen nukke oli aseteltu istumaan koulupöydän ääressä olevalle tuolille. Se oli varmasti huoneessa asuvan pojan lempinukke. Sasori hymyili hieman. Hänellä ja hänen parhaalla ystävällään, Kriminaali-Deidaralla, oli hieman erilainen käsitys taiteesta. Deidaran mielestä taide oli vain hetken loistoa, ennenkuin se sammui. Siitä lempinimi, koska hän räjäytteli ja tuhosi lähes kaikkea aina roskista rakennuksiin.
Verhot olit sulkenut ja
Nalle, joka sanoo ”Äiti”
Istui sohvatuolin perällä.
Ethän kerro kenellekään,
Et istuin sängyn reunalle
Ja katsoin sua rauhallisesti.
Huoneen oven alta kajasti valoa, ja pian sieltä alkoi kuulua hiljaisia askelia. Sasorin katse kiinnittyi oveen. Askeleet pysähtyivät, oven kahva laskeutui hitaasti alas ja ovi aukesi narahtaen. Nuorukaisen vartalon ääriviivat piirtyivät takaa tulevaa valoa vasten. Sasori huomasi, että pojalla oli päällään vain pyyhe. Pojan katse kiinnittyi sängyn reunalla istuvaan hahmoon.
”Sasori...?”
Sasori hymyili, nyökkäsi ja levitti kätensä. Poika astui huoneeseen, laittoi oven kiinni ja istui toisen syliin.
”Kuka muukaan, Kankuro?” punapää kuiskasi Kankuron korvaan. Kankuro kietoi kätensä toisen kaulaan.
”En tiedä, mutta pitihän minun se varmistaa” hän sanoi ja painoi huulensa hellästi punapään nenänpäähän.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla,
Lyöty seinään naulalla ja naulankannalla.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla.
Sasori hymähti ja puhalsi lämmintä ilmaa toisen tummiin hiuksiin. Kankuro naurahti hieman. Molemmat siirsivät katseensa tuolilla olevaan nukkeen. Lähemmän tarkastelun tuloksena huomasi, että nukella oli enkelin siivet.
”Se on niin kaunis... Kiitos vielä kerran, se on ihanin tekemäsi nukke” Kankuro sanoi hymyillen. Hänenkin intohimonsa olivat nuket.
”Sen voisi melkein luulla olevan oikea, pieni enkeli joka olisi valmiina lähtemään lentoon”, brunette jatkoi. Sasori oli laittanut nuken siivet siihen asentoon, että tosiaankin näytti siltä kuin se olisi ollut avaamassa niitä lentoonlähtöä varten.
Älä kerro tästä äidille
Tai kavereille koulussa,
Kun välitunnin aika vihdoin on.
Minä pidän tämän salaisuuden,
Pidä sinä myös se,
Olkoon tämä meidän kahden välinen.
Kankuro siirsi käsiään niin, että sai ne Sasorin paidan alahelmaan. Sitten hän veti toisen paidan pois. Sasori painoi huulensa hellästi bruneten kaulalle. Kankuro kietoi kätensä toisen ympärille. Kumpikaan ei ollut kertonut suhteestaan kenellekään. Ei sen pelosta, että heidät olisi leimattu homoiksi. Jokin muu esti heitä. Vielä pienenä lisänä, he liikkuivat aivan eri piireissä. Kankuro liikkui sellaisten seurassa, jotka olivat kunnianhimoisia koulun suhteen ja halusivat tehdä parhaansa menestyäkseen. Sasori oli juuri päinvastaisissa piireissä.
Punapään toinen käsi valui kohti pyyhkeen yläreunaa.
”Ei vielä, Danna. Ei vielä...” Kankuro kuiskasi Sasorin huuliin. Kankuro oli alkanut käyttää Danna-nimitystä kuultuaan sitä Deidaran suusta monenmonituisia kertoja, olivathan he samalla luokalla.
Älä isällekään mainitse,
Hän tietää, että minä olen
Luotettava vanha kaveri.
Mä luulen, et sun leikkikoti
Kaipaa uudet kalusteet
Ja pihakeinun kirkkaankeltaisen.
Kankuro nojasi Sasoriin niin, että punapää kaatui lopulta selälleen sängylle. Sasorin huulille levisi hymy, jota kukaan muu ei nähnyt kuin Kankuro.
Useiden tuntien jälkeen, kun keskiyö alkoi lähestyä, Sasori nousi lopulta ylös, puki paidan päällensä ja meni ikkunan luokse. Kankuro nousi myöskin ylös ja käveli Sasorin eteen.
”Tulen taas joku ilta käymään”, Sasori kuiskasi ja painoi huulensa vielä kerran Kankuron huulille ennenkuin katosi ikkunasta ylös.
Kankuro jäi seisomaan avonaisen ikkunan ääreen. Tuuli leyhytteli suklaanruskeita verhoja pojan ympärillä. Hetken hiljaisuuden jälkeen brunette sulki ikkunan, ja verhot laskeutuivat takaisin elottoman näköisiksi kangas-suikaleiksi. Kankuro ei voinut kuin katsella ihastuneena, kuinka tuuli sai jonkin niin elottoman asia näyttämään hyvin elävältä.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla,
Lyöty seinään naulalla ja naulankannalla.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla,
Lyöty seinään naulalla ja naulankannalla.
Puuenkeli on sängyn päällä suorassa.
Kankuro katsoi vielä kerran puista enkelinsiipistä nukkea, ennenkuin meni nukkumaan. Hiljainen tuhina kertoi pojan nukahtaneen.
Nuken silmät välähtivät, aivan kuin niihin olisi syttynyt valo. Siivet liikahtivat, ja kuului natinaa. Hidas päänliike ikkunaa kohti. Kaipaava katse tähtiin. Sasori oli tehnyt työnsä hyvin; hän oli onnistunut vangitsemaan enkelin sielun puiseen nukkeensa.
Katso kuinka kaunis.
Katso miten siipensä se levittänyt on.
Kuuletko sen äänen,
Miten kaipaus taivaaseen on sillä loputon?
Jokin laulun tapainen ääni lähti liikkeelle, ja tunkeutui Kankuron uniin. Niin tapahtui joka yö. Joka yö tuo puinen nukke heräsi ja alkoi laulaa surullista, ja samalla onnellista, laulua. Laulua, joka kertoi kaipauksesta. Kaipauksesta takaisin sinne mistä enkeli oli kotisin, takaisin täydellisyyteen. Enkeli nousi varovasti ylös ja lensi ikkunan luokse. Enkeli ei olisi pystynyt lähtemään pois, vaikka ikkuna olisi ollutkin auki. Kankuron rakkaus tuota nukkea kohtaan sitoi enkelin pojan luokse.
Tottakai enkeli oli hyvillään että saattoi tehdä jonkun onnelliseksi. Mutta hän tiesi ettei hän kuulunut siihen puiseen nukkeen, mihin hän oli jostakin syystä joutunut. Eikä hän päässyt siitä pois omin avuin. Hän saattoi vain toivoa, että Kankuro kuulisi vielä joskus hänen laulunsa ja vapauttaisi hänet siitä puisesta nukesta. Sitten hän voisi olla aina pojan luona, tämän sängyn yläpuolella. Aina.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla,
Lyöty seinään naulalla ja naulankannalla.
Puuenkeli on sängyn päällä suorassa.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla.
Että tulin huoneeseesi,
Oli keskiviikko ja alkuilta.
Älä mainitse, et mulla oli
Kylpytakki auki,
Koska olin juuri
Tullut suihkusta.
Ilta alkoi hämärtyä. Erään omakotitalon toisen kerroksen ikkunalaudalla oli hahmo kyykyssä. Sasori räpelsi ikkunan lukkoa auki. Ketään ei näkynyt huoneessa. Kuului hijainen klak, kun lukko aukesi. Punapää myhäili tyytyväisenä. Hitaasti tämä avasi ikkunan, astui sisään ja laittoi ikkuna takaisin kiinni. Sasori vilkaisi ympärilleen. Perus teinipojan huone. Punapää istui mustan sängyn reunalle ja siirsi katseensa puisten nukkejen kokoelmaan.
Nukkeja, nukkeja, nukkeja... Niiden teko oli Sasorin koko elämä. Hän ei nauttinut mistään niinkuin ikuisesta taiteesta, taiteesta, mitä voisi ihastella myöhemminkin. Eräs puinen nukke oli aseteltu istumaan koulupöydän ääressä olevalle tuolille. Se oli varmasti huoneessa asuvan pojan lempinukke. Sasori hymyili hieman. Hänellä ja hänen parhaalla ystävällään, Kriminaali-Deidaralla, oli hieman erilainen käsitys taiteesta. Deidaran mielestä taide oli vain hetken loistoa, ennenkuin se sammui. Siitä lempinimi, koska hän räjäytteli ja tuhosi lähes kaikkea aina roskista rakennuksiin.
Verhot olit sulkenut ja
Nalle, joka sanoo ”Äiti”
Istui sohvatuolin perällä.
Ethän kerro kenellekään,
Et istuin sängyn reunalle
Ja katsoin sua rauhallisesti.
Huoneen oven alta kajasti valoa, ja pian sieltä alkoi kuulua hiljaisia askelia. Sasorin katse kiinnittyi oveen. Askeleet pysähtyivät, oven kahva laskeutui hitaasti alas ja ovi aukesi narahtaen. Nuorukaisen vartalon ääriviivat piirtyivät takaa tulevaa valoa vasten. Sasori huomasi, että pojalla oli päällään vain pyyhe. Pojan katse kiinnittyi sängyn reunalla istuvaan hahmoon.
”Sasori...?”
Sasori hymyili, nyökkäsi ja levitti kätensä. Poika astui huoneeseen, laittoi oven kiinni ja istui toisen syliin.
”Kuka muukaan, Kankuro?” punapää kuiskasi Kankuron korvaan. Kankuro kietoi kätensä toisen kaulaan.
”En tiedä, mutta pitihän minun se varmistaa” hän sanoi ja painoi huulensa hellästi punapään nenänpäähän.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla,
Lyöty seinään naulalla ja naulankannalla.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla.
Sasori hymähti ja puhalsi lämmintä ilmaa toisen tummiin hiuksiin. Kankuro naurahti hieman. Molemmat siirsivät katseensa tuolilla olevaan nukkeen. Lähemmän tarkastelun tuloksena huomasi, että nukella oli enkelin siivet.
”Se on niin kaunis... Kiitos vielä kerran, se on ihanin tekemäsi nukke” Kankuro sanoi hymyillen. Hänenkin intohimonsa olivat nuket.
”Sen voisi melkein luulla olevan oikea, pieni enkeli joka olisi valmiina lähtemään lentoon”, brunette jatkoi. Sasori oli laittanut nuken siivet siihen asentoon, että tosiaankin näytti siltä kuin se olisi ollut avaamassa niitä lentoonlähtöä varten.
Älä kerro tästä äidille
Tai kavereille koulussa,
Kun välitunnin aika vihdoin on.
Minä pidän tämän salaisuuden,
Pidä sinä myös se,
Olkoon tämä meidän kahden välinen.
Kankuro siirsi käsiään niin, että sai ne Sasorin paidan alahelmaan. Sitten hän veti toisen paidan pois. Sasori painoi huulensa hellästi bruneten kaulalle. Kankuro kietoi kätensä toisen ympärille. Kumpikaan ei ollut kertonut suhteestaan kenellekään. Ei sen pelosta, että heidät olisi leimattu homoiksi. Jokin muu esti heitä. Vielä pienenä lisänä, he liikkuivat aivan eri piireissä. Kankuro liikkui sellaisten seurassa, jotka olivat kunnianhimoisia koulun suhteen ja halusivat tehdä parhaansa menestyäkseen. Sasori oli juuri päinvastaisissa piireissä.
Punapään toinen käsi valui kohti pyyhkeen yläreunaa.
”Ei vielä, Danna. Ei vielä...” Kankuro kuiskasi Sasorin huuliin. Kankuro oli alkanut käyttää Danna-nimitystä kuultuaan sitä Deidaran suusta monenmonituisia kertoja, olivathan he samalla luokalla.
Älä isällekään mainitse,
Hän tietää, että minä olen
Luotettava vanha kaveri.
Mä luulen, et sun leikkikoti
Kaipaa uudet kalusteet
Ja pihakeinun kirkkaankeltaisen.
Kankuro nojasi Sasoriin niin, että punapää kaatui lopulta selälleen sängylle. Sasorin huulille levisi hymy, jota kukaan muu ei nähnyt kuin Kankuro.
Useiden tuntien jälkeen, kun keskiyö alkoi lähestyä, Sasori nousi lopulta ylös, puki paidan päällensä ja meni ikkunan luokse. Kankuro nousi myöskin ylös ja käveli Sasorin eteen.
”Tulen taas joku ilta käymään”, Sasori kuiskasi ja painoi huulensa vielä kerran Kankuron huulille ennenkuin katosi ikkunasta ylös.
Kankuro jäi seisomaan avonaisen ikkunan ääreen. Tuuli leyhytteli suklaanruskeita verhoja pojan ympärillä. Hetken hiljaisuuden jälkeen brunette sulki ikkunan, ja verhot laskeutuivat takaisin elottoman näköisiksi kangas-suikaleiksi. Kankuro ei voinut kuin katsella ihastuneena, kuinka tuuli sai jonkin niin elottoman asia näyttämään hyvin elävältä.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla,
Lyöty seinään naulalla ja naulankannalla.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla,
Lyöty seinään naulalla ja naulankannalla.
Puuenkeli on sängyn päällä suorassa.
Kankuro katsoi vielä kerran puista enkelinsiipistä nukkea, ennenkuin meni nukkumaan. Hiljainen tuhina kertoi pojan nukahtaneen.
Nuken silmät välähtivät, aivan kuin niihin olisi syttynyt valo. Siivet liikahtivat, ja kuului natinaa. Hidas päänliike ikkunaa kohti. Kaipaava katse tähtiin. Sasori oli tehnyt työnsä hyvin; hän oli onnistunut vangitsemaan enkelin sielun puiseen nukkeensa.
Katso kuinka kaunis.
Katso miten siipensä se levittänyt on.
Kuuletko sen äänen,
Miten kaipaus taivaaseen on sillä loputon?
Jokin laulun tapainen ääni lähti liikkeelle, ja tunkeutui Kankuron uniin. Niin tapahtui joka yö. Joka yö tuo puinen nukke heräsi ja alkoi laulaa surullista, ja samalla onnellista, laulua. Laulua, joka kertoi kaipauksesta. Kaipauksesta takaisin sinne mistä enkeli oli kotisin, takaisin täydellisyyteen. Enkeli nousi varovasti ylös ja lensi ikkunan luokse. Enkeli ei olisi pystynyt lähtemään pois, vaikka ikkuna olisi ollutkin auki. Kankuron rakkaus tuota nukkea kohtaan sitoi enkelin pojan luokse.
Tottakai enkeli oli hyvillään että saattoi tehdä jonkun onnelliseksi. Mutta hän tiesi ettei hän kuulunut siihen puiseen nukkeen, mihin hän oli jostakin syystä joutunut. Eikä hän päässyt siitä pois omin avuin. Hän saattoi vain toivoa, että Kankuro kuulisi vielä joskus hänen laulunsa ja vapauttaisi hänet siitä puisesta nukesta. Sitten hän voisi olla aina pojan luona, tämän sängyn yläpuolella. Aina.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla,
Lyöty seinään naulalla ja naulankannalla.
Puuenkeli on sängyn päällä suorassa.
Puuenkeli ei lennä taivaanrannalla.
Kommentit (Lataa vanhempia)
kemikaalimrk
- 2011-05-02 18:43:00
luin tätä eteenpäin... yhtäkkiä... KANKURO!?!!!? sitten menin alkutekstiin ja siellähän se töröttää, sasori x kankuro... XDDDD
pari virhettä oli joita en jaksa luetella. annan vitosen. väsyttää näin asiaan liittymättömästi. XD
pari virhettä oli joita en jaksa luetella. annan vitosen. väsyttää näin asiaan liittymättömästi. XD
tynnyri
- 2011-05-02 18:56:27
Aluksi sanon HAAA!!! ihana kappale, ihana tarina ja just sopiva tunnelma tarinassa ja kappaleessa xDD
Tarinan ensimmäinen kappale ja toinen olivat miun makuun huumorillisia ja letkeitä :3
ja lopusta tykkäsin myös tosi paljon, sopi todella hyvin tähän, miltei haikeus tuli ^^
Joo kokonaisuudessa humoristinen, näpäkkä, mukava, ZEN CAFE ja viitosen arvoinen suoritus, eikun kirjoitus Cx
Tarinan ensimmäinen kappale ja toinen olivat miun makuun huumorillisia ja letkeitä :3
ja lopusta tykkäsin myös tosi paljon, sopi todella hyvin tähän, miltei haikeus tuli ^^
Joo kokonaisuudessa humoristinen, näpäkkä, mukava, ZEN CAFE ja viitosen arvoinen suoritus, eikun kirjoitus Cx
Raw
- 2011-05-06 19:43:17
Annoin kai neljän tai viiden, korkeampi luku piti antaa mutta hiiri alkoi juuri silloin loikkimaan. Mutta se, miksi pidin tästä tarinasta niin kovasti oli erilainen paritus ja kaunis kuvailu. Enpä ole SasoKankua paljoa nähnyt. Mutta onnistuit heidänkin kuvailussa hyvin, varsinkin vältit hyvin OOC:n, vaikka for real heidän ikäeronsa on vähän korkeampi. Kuvailu oli erittäin kaunista ja todentuntuista, siitäkin ne plussat lensivät. Yesh.
Hidefini
- 2011-05-16 18:28:15
Toi nimi veti mut lukemaan tän. Kaunis. Todella kaunis nimi. Sitä ei voi ees kuvailla. Kaunis. Ehkä voisin vielä jossain vaiheessa kuunnella ton kappalee, kun tää kone alkaa taas toimimaan.
Kuitenkin. Itse tekstissä oli aika paljon pilkunviilaamis virheitä, alussa repliikkeiten jälkeen puuttui pilkku, mutta lopussa se oli sentään jo muistettu. Ennen kuin ja niin kuin kirjoitetaan erikseen ja muuta en nyt muista, kun en voinu niitä laittaa mihinkään talteenkaa (ei pysty copypastettaa mitää. tyhmä kone, heitän tän koht seinään, oon jo sen verran vihane).
Tykkäsin eniten tosta lopusta, se oli kaunis ja ehdottomasti koko ficin parhaita kohtia. Alku tuntu sellaselta tökstöks tyyppiseltä, lauseet olivat kauniita, mutta ne tuntuivat yksinäisiltä, eivätkä ne johtaneet sujuvasti seuraavaan vaan siihen väliin tuli töks hyppäys ja töks. Vähän kuin asia, toinen asia, kolmas asia jne. Ehkä se johtui siitä, että lauseet oli lyhyitä ja seuraavassa lauseessa tapahtui jotain ihan muuta kuin edellisessä, vaikka selvästi tapahtumissa se ei tuntuisikaan. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Mulla oli vielä pari juttua, joista piti vielä selittää, mutta kuten tuolla aikasemmin sanoin niin copypaste ei tomi (olis kiva tietää miksei) ja sai vaan koko selaimen lagaamaan, eikä mun aivot ei ihan kaikkea onnistunut muistamaan. Joten kommentointi jää nyt vähä vajavaikseks.
Kokonaisuudessa oot tosi, tosi hyvä kirjottaja. Kunhan saisit vielä ton alun töksähtelevyyden katoamaan, niin ah. Voisin ehkä rankata sut yksiin parhaimpii kirjottajiin, jotka on tullu vastaan (ainut vaa etten oo lukenu sulta varmaa mitää muuta ku tän ficin, et et et hahah). Tää oli vaan niin kaunis tuolla lopussa, kaikki nuken ajatukset ja kerronta. Ah. Tykkäsin, ehdottomasti.
Kuitenkin. Itse tekstissä oli aika paljon pilkunviilaamis virheitä, alussa repliikkeiten jälkeen puuttui pilkku, mutta lopussa se oli sentään jo muistettu. Ennen kuin ja niin kuin kirjoitetaan erikseen ja muuta en nyt muista, kun en voinu niitä laittaa mihinkään talteenkaa (ei pysty copypastettaa mitää. tyhmä kone, heitän tän koht seinään, oon jo sen verran vihane).
Tykkäsin eniten tosta lopusta, se oli kaunis ja ehdottomasti koko ficin parhaita kohtia. Alku tuntu sellaselta tökstöks tyyppiseltä, lauseet olivat kauniita, mutta ne tuntuivat yksinäisiltä, eivätkä ne johtaneet sujuvasti seuraavaan vaan siihen väliin tuli töks hyppäys ja töks. Vähän kuin asia, toinen asia, kolmas asia jne. Ehkä se johtui siitä, että lauseet oli lyhyitä ja seuraavassa lauseessa tapahtui jotain ihan muuta kuin edellisessä, vaikka selvästi tapahtumissa se ei tuntuisikaan. Toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitan.
Mulla oli vielä pari juttua, joista piti vielä selittää, mutta kuten tuolla aikasemmin sanoin niin copypaste ei tomi (olis kiva tietää miksei) ja sai vaan koko selaimen lagaamaan, eikä mun aivot ei ihan kaikkea onnistunut muistamaan. Joten kommentointi jää nyt vähä vajavaikseks.
Kokonaisuudessa oot tosi, tosi hyvä kirjottaja. Kunhan saisit vielä ton alun töksähtelevyyden katoamaan, niin ah. Voisin ehkä rankata sut yksiin parhaimpii kirjottajiin, jotka on tullu vastaan (ainut vaa etten oo lukenu sulta varmaa mitää muuta ku tän ficin, et et et hahah). Tää oli vaan niin kaunis tuolla lopussa, kaikki nuken ajatukset ja kerronta. Ah. Tykkäsin, ehdottomasti.
Sivut © Fador ja kumppanit, Sisältö © käyttäjät. fador [ät] iki.fi saa yhteyttä.
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste
Joitakin ikoneita otettu osoitteesta http://wefunction.com/2008/07/function-free-icon-set.
Rekisteriseloste