Päivä oli jo puolessa ja Sunagakuressa ilma oli kuumimmillaan auringon paistaessa aivan siniseltä taivaalta. Kazekagen toimiston ikkunalaudalla istui sama pieni lintu, joka oli toissa aamuna herättänyt punahiuksisen nuorukaisen. Kermanvärinen lintu katseli päätään käännellen sisällä olevaa kaksikkoa, joista kumpikaan ei keskittynyt töihinsä. Blondi luuli pitelevänsä paperia käsissään, vaikka se oli jo aikoja sitten tippunut ja lentänyt puisen sohvapöydän alle, ja nuorukaisen tylsistyneet silmät katsoivat pikkulinnun yli ikkunasta ulos haastaen taivaan sinisyydellään. Naruto oli valitellut tylsyyttä monta kertaa, mutta lopulta hänen aivonsa olivat vaihtaneet vapaalle lupaa kysymättä.

Punapään vaaleanvihreät silmät taas eivät irronneet blondista sekunniksikaan. Paperit saivat pysyä koskemattomina pöydällä, kun Gaara oli hukkunut Naruton silmien syvyyksiin, vaikka tämä katsoikin muualle. Punapää ei tajunnut miten tuo sinisensävy vaihteli vaaleasta tummempaan riippuen valojen ja varjojen leikistä.

Käytävältä kuului askelia ja Kazekagen toimiston ovi aukesi.

”Tässä olisi nämä raportit!” Kankuro tuli sisään heilutellen paperikasaa käsissään.

”Hienoa, lisää töitä”, Gaara ajatteli sarkastisesti siirtäen katseensa vastahakoisesti blondista sisään tulleeseen kaksikkoon, jotka tällä hetkellä katsoivat Narutoa, jonka ajatukset edelleen harhailivat ties missä.

”Naruto, jos sinä tuolla tavalla teet töitä et ehkä koskaan pääse täältä pois”, Kiba huokaisi katsoen ystäväänsä, ”ja mitä sinä oikein ajattelet, kun et edes huomaa meitä?”

Naruto käänsi poissaolevan katseensa lyhyempään brunetteen.
”Gaa-”, blondi puraisi kieltään, ”-mabuntaa.”
Naruton poskille nousi hento puna, kun hän siirsi katseensa käsiinsä. Blondin ilme muuttui kumminkin pian hämmästyneeksi, kun hän tajusi ettei käsissä ollutkaan paperia. Naruto etsi sitä ympäriltään ja nosti sohvatyynyjä sen toivossa, että paperi olisi joutunut sinne.  

Kiba pyöritti silmiään Kankuron virnistäessä hänen takanaan. Mustiin pukeutunut nuorukainen vilkaisi vahingoniloisena pikkuveljeään, jonka nimi olikin kesken kaiken muutettu jättisammakon nimeksi.

”Jos luulit tuon onnistuneen, niin meni kaukaa ohi”, nuorempi brunette totesi, kun Naruto lopulta löysi pöydän alle lentäneen paperin ja sukelsi sitä hakemaan.

”Ai minkä?” blondi kysyi noustuaan takaisin sohvalle, ”koko ajanhan minä töitä tein.”

”En kyllä… no ihan sama”, Kiba huokaisi luovuttaen, turha Narutolle oli yrittää mitään selittää.

”Eivätköhän ne työt tältä erää riitä”, Gaara sanoi työntäen Kankuron hakemat raportit työpöytänsä laatikon perälle, hän katsoisi niitä myöhemmin – siis jos muistaisi.
Naruto piristyi heti nuo sanat kuultuaan, vaikka tehtävänanto -papereista vain vaivaiset kaksitoista olivat löytäneet oman paikkansa.

”Hyvä, sittenhän voimme kaikki lähteä vaikka uimaan!” Kankuro virnisti, jolloin sekä Naruto että Kiba katsoivat  brunettea epäillen tämän saaneen auringonpistoksen tai jonkin sen kaltaisen. Nuorukainen katsoi kummissaan kaksikkoa, ”mitä?”

”Me olemme aavikolla”, Kiba sanoi tutkien mustilla silmillään auringonpistoksen oireita Kankurosta, ”en ole nähnyt täällä yhtään järveä, lampea saati uima-allasta.”

”Ei koko Tuulen maa ole aavikkoa, vaikka kuivaa onkin”, Gaara sanoi väliin, tajutessaan Naruton ja Kiban asian ongelman. Kaksikko ei ole tainnut paljoa käydä Sunagakurea kauempana.
Tosin, punapää ei hirveästi välittänyt uimisesta, vesi kun yleensä oli kylmää ja märkää.

”Tässä melko lähellä on keidas”, Kankuro sanoi nauraen ja sekoittaen lyhyemmän bruneten hiuspehkoa, joka jäi sojottamaan joka suuntaan sen jäljiltä, ”se on melko suosittu paikka kyläläisten keskuudessa, mutta tungosta siellä ei pitäisi tähän aikaan olla.”

Kiba ja Naruto vilkaisivat toisiaan ja virnistivät tyytyväisinä, paljon mieluummin he riehuisivat vedessä kuin tekisivät töitä. Aurinkokin paistoi kuumana, joten uimareissu tekisi ihan hyvää.

”Nähdään kylän porteilla kymmenen minuutin päästä!” Kankuro sanoi ja veti nuoremman bruneten mukanaan ulos huoneesta. He menisivät ulos edeltä, koska Gaaran ja Naruton piti laittaa paperit järjestykseen ennen lähtöä.

----------------------------------------------------------------

Nelikko lähti kävelemään aavikolle kohti keidasta, taivaalla ei ollut jälkeäkään pilvistä ja auringon säteet tuntuivat heijastuvan vaaleasta hiekasta, mikä teki ilmasta tukahduttavamman.

”Kuuma!” Kiba valitti kävellessään ensimmäisenä, Kankuro tuli metrin hänen jäljessään ja Gaara piti perää Naruton kanssa. He olivat matkanneen viitisentoista minuuttia ja nuorempi brunette oli valitellut jo viimeiset viisi minuuttia.

”Ei tästä ole enää pitkälti”, Kankuro nauroi toisen ahdingolle. Ilmastoon tottumattomalle aavikko saattoi olla kuin maanpäällinen helvetti, mutta Sunagakuressa asuville se oli normaali elinympäristö, eikä kuumuus sen takia häirinnyt sen enempää häntä kuin Gaaraakaan. Naruto tosin näytti siltä, että pyörtyisi hetkellä millä hyvänsä.
Punapää käveli rauhallisesti blondin vieressä ja ojensi vesipullon tälle aina, kun Naruton sinisten silmien valkuaiset alkoivat näkyä enemmälti.

Kiba pyyhki hikeä otsaltaan ja siirsi tummat silmänsä takana tulevaan brunetteen, ”miten sinä pärjäät kokomustissa vaatteissa?!”
Hänellä itselläkin oli tummat vaatteet, minkä takia hän tiesi kuinka kuumat ne olivat. Kiba ei oikeasti voinut ymmärtää, miten Kankuro pärjäsi, kun hän itse oli jo nostanut housujen lahkeitaan ja riisunut pitkähihaisensa, eikä läkähdyttävä kuumuus helpottanut yhtään. Sitten tuossa käveli nuorukainen pitkälahkeisissa housuissa, pitkähihaisessa paidassa, vielä hattukin päässä ja näytti olevan aivan kunnossa.

”Tiedätkö, ei tämä tunnu niin kuumalta, kun on koko elämänsä asunut täällä”, kuului vastaus Kankuron suusta, kun tämä tihrusti eteenpäin, ”ja lisäksi, me olemme perillä.”

Aivan taivaanrannassa näkyi hieman vihreää, mutta se antoi Kiballe ja Narutolle voimia jaksaa loppuun asti. Yhteensä puolentunnin rutikuivalla ja kuumalla aavikolla samoamisen jälkeen nelikko pääsi lopulta keitaalle.  Alueella kasvoi palmuja ja muita kasveja, joita Konohan nuorukaiset eivät tunnistaneet. Puiden keskellä oli isohko lampi, jonka pinnasta heijastui kasvien kuvajaiset. Vesi oli niin kirkasta, että hiekkapohjalla näkyvät simpukat ja kasvit näkyivät ongelmitta, vaikka syvyyttä oli parhaimmassa tapauksessa reilut neljä metriä. Lammen ranta oli kokonaan valkean hiekan peitossa.
Kankuro avasi suunsa sanoakseen, että he saisivat näköjään olla nelistään, kun brunette ja blondi juoksivat hänen ohitseen veteen - riisumatta edes vaatteitaan.

Gaara tuli veljensä viereen, joka näytti hölmistyneeltä katsoessaan kaksikon perään, mutta lopulta brunette virnisti ja pudisti päätään, ”ihan mahdottomia nuo kaksi.”
Punapää käveli lähellä olevien puiden varjoon ja istuutui, kun taas Kankuro käski Naruton ja Kiban tulla takaisin rannalle riisumaan vaatteensa. Kaksikko nousi vedestä harmistuneena ja vetivät märät vetimet yltään.  Jätettyään pelkät kalsarit päälleen ja heitettyään päällysvaatteet myttyyn hiekalle, Naruto ja Kiba juoksivat kilpaa takaisin veteen.
Kankuro jäi hetkeksi katsomaan vaatekasaa ja raapi niskaansa, ”no, omapahan on asiansa.”
Nuo eivät kyllä kuivuisi ja olisivat täynnä hiekkaa, mutta mitä siitä. Brunette alkoi vähentää omaa vaatetustaan.

”Sinäkö et tule?” Kankuro kysyi veljeltään, joka oli heittäytynyt makaamaan hiekalle ja sulkenut silmänsä.  Gaara pudisti päätään, jolloin brunette heitti päähineensä viikattujen vaatteidensa päälle ja käveli veteen. Kaksikko parhaillaan kilpailivat voimistaan, kumpi saisi toisen pään pinnan alle. Kiba oli hieman johdossa Narutoon nähden paremman uimataitonsa ansiosta, mutta pian telmiminen keskeytyi, kun Kankuro pääsi heidän luokseen ja helposti painoi kummatkin veden alle.

Kiba pärski vettä suustaan päästyään taas pintaan ja katsoi ensin omahyväisesti virnistävää nuorukaista, ennen kuin siirsi tummat silmänsä blondiin. Kaksikon katseet kohtasivat ja he nyökkäsivät huomaamattomasti.

”Mit-?” Kankuro ehti sanoa ennen kuin hän joutui kahden itseään lyhyemmän nuorukaisen yhteishyökkäyksen uhriksi ja upposi pinnan alle. Kiba teki ylävitosen Naruton kanssa tyytyväisesti virnistäen. Vanhemman bruneten noustua takaisin pintaan alkoi hirveä vesisota, jossa aluksi Konohan nuorukaiset pitivät yhtä Kankuroa vastaan, mutta lopulta sotaa käytiin kaikki vastaan kaikki menetelmällä. Vettä roiskui kaikkialle kolmikon riehuessa ja metelitasokin oli sitä luokkaa, että jos keitaalla olisi muita ollut, he olisivat saaneet puhuttelun muiden häiritsemisestä – siis olettaen, että joku olisi uskaltanut alkaa valittaa Kazekagen isoveljelle.

Vesisota lopulta päättyi Kankuron antautumiseen, kun loppupuolella Kiba ja Naruto päättivät taas yhdistää voimansa ja käydä vanhemman nuorukaisen kimppuun. Kankuro sulki silmänsä ja kellui vedessä, kun nuorempi brunette lähti syvemmälle tutkimaan lammen pohjaa ja blondi nousi hiekalle.

Gaara makoili edelleen varjossa silmät ummessa, kun hän tunsi viileiden vesipisaroiden tippuvan kasvoilleen. Punapää raotti silmiään ja näki blondin virnistävät kasvot puolen metrin päässä omistaan. Kullankeltaisista hiuksista tippui vettä Kazekagen päälle. Gaara avasi silmänsä kokonaan, Naruto seisoi hänen vieressään pelkät märät kalsarit päällään. Aurinko paistoi blondin takaa saaden iholla ja hiuksissa valuvat vesipisarat näyttämään kristalleilta ja hiukset normaalia kultaisemmilta. Naruton paljas, kostea iho näytti todella eroottiselta, joten punapää pysytteli hiljaa yrittäen painaa tuon näyn mieleensä.

”Tule uimaan”, Naruto sanoi virnistäen ja tietoisena siitä, että hänestä tippui vettä Gaaran päälle.

Kazekage oli hetken hiljaa, ennen kuin sanoi: ”se on märkää.”
Gaara ei niin uimisesta sen takia välittänyt. Hänen teki hirveästi mieli kääntää katseensa muualle, mutta silmät eivät irrottaneet otettaan blondista, vaikka nuorukainen kuinka yritti.

”Sitä se vesi yleensä on”, Naruto naurahti ravistellen hiuksiaan, jolloin vettä lensi enemmän punapään päälle, ”nyt olet jo ennestään märkä, ei kun mukaan vaan!”

Blondi katsoi suoraan Gaaran vaaleanvihreisiin silmiin, jolloin punapää nyökkäsi. Hän sietäisi jopa vettä saadakseen katsoa kauemmin melkein alastonta Narutoa läheltä. Gaara nousi ylös blondin avustuksella ja alkoi vähentää vaatteitaan, Naruton vartioidessa vieressä ettei hän livistäisi mihinkään.  

Sillä aikaa Kiba sukelteli lammen syvimmissä kohdissa. Brunette oli tutkinut mitä kaikkea vedestä löytyi ja tämän hetkinen saalis oli kolme isoa rapua, simpukka ja jonkun hukkaama vanha sandaali. Pohja ei ollut pelkkää vaaleaa hiekkaa, vaan siellä kasvoi myös erilaisia vesikasveja. Niiden takia hiekasta näytti paikoitellen kasvavan ruohoa. Kiba nousi pintaan hengittämään ennen kuin jatkoi vedenalaista aarteenetsintäänsä. Ilman laseja hän ei nähnyt kovinkaan tarkasti veden alla, mutta kumminkin sen verran hyvin, että tunnisti näkemänsä esineet ja asiat. Nuorukaisen sormet kulkivat vesikasvien lomassa hänen uidessaan ja pian hän huomasi parinmetrin päässä edessään olevan ison ja onton puunrungon. Kiba virnisti, sisällähän voisi piilotella vaikka mitä! Parilla voimakkaalla potkulla hän pääsi rungon luokse ja kurkkasi sisään. Nuorukaisen pettymykseksi puussa ei asunut ketään, vaan siellä oli pelkkää levää ja hiekkaa.

Kiba siirtyi rungon viereen ja sujautti kätensä sen alle pyöräyttäen tämän ympäri. Pieni taskurapu kaivautui nopeasti hiekkaan menetettyään piilopaikkansa, jolloin brunette totesi, ettei siitä löydöstä paljoa iloa enää ollut. Kiba tunsi polttavan tunteen keuhkoissaan ja oli nousemassa pintaan haukkaamaan lisää happea, kun hän tunsi jonkin kietoutuvan nilkkansa ympäri ja estävän ylöspäin nousemisen. Brunette laskeutui taas pohjaan ja yritti nähdä mikä häneen oli tarttunut, mutta vaikka hän kuinka yritti tihrustaa veden läpi, hän ei nähnyt mitään. Kiba silti tunsi puristuksen ihollaan ja kokeili käsillään jalkaansa.

”Siimaa?” brunette ajatteli tuntiessaan käsissään kovaa ja ohutta langankaltaista. Nuorukaisen keuhkoja poltti nyt jo kunnolla, kun hän yritti selvittää siimaan tullutta solmua näkemättä sitä. Kiban silmissä alkoi sumeta hänen yrittäessä löytää läpinäkyvän siiman toista päätä, missä se oli kiinni.

”Voi helv-”, brunette tajusi olevansa sidoksissa siihen uponneeseen puunrunkoon, jota äsken oli tutkinut. Sitten kaikki voima katosi nuorukaisen kehosta ja hänen näkönsä sumeni kokonaan, eikä Kiba tajunnut, että joku sukelsi hänen luokseen, katkaisi siiman ja veti hänet pintaan.

Raikas ilma sattui keuhkossa yhtä paljon kuin mitä sen pidättäminen oli äsken sattunut, mutta Kiba yski vettä suustaan ja piti tiukasti kiinni siitä, mikä hänet pinnalla piti.

”Jos meidän prinsessa haluaa itsemurhan tehdä, niin hukkuminen ei ole se mukavin tapa”, kuului tuttu naurahdus aivan bruneten korvanjuuresta.
Kankuro oli alkanut ihmetellä mihin Kiba oli kadonnut ja näköjään juuri oikeaan aikaan. Vanhempi nuorukainen piteli brunettea vahvalla otteella pinnan yläpuolella ja odotti, että tämä saisi kunnolla taas henkeä ja lopettaisi tärisemisen.

Muutaman minuutin jälkeen Kiba alkoi hengittää rauhallisemmin.
”Kiitos”, brunette sanoi, päästämättä kumminkaan irti Kankurosta. Hän ei ollut varma pysyisikö vielä pinnalla omin voimin.

”Kaikki kunnossa?”

”Ainakin luulen niin”, Kiba nyökkäsi varovaisesti ja hellitti otettaan, että näki vanhemman nuorukaisen kasvot.

Kankuro uskalsi taas virnistää, kun brunette näytti olevan kunnossa, ”mitä saan kiitokseksi?”

Kiba katsoi kysyvänä ylöspäin tummanvihreisiin silmiin, ”ööh, mitä haluat?”

”Suukko voisi olla ihan kiva.”

Kiban sydän jätti lyönnin väliin, mutta hän ei pystynyt estämään kehoaan liikkumasta, joten hieman epäröiden hän puristi silmänsä kiinni ja varovaisesti painoi omat huulensa Kankuron huulia vasten. Nuorempi brunette tunsi nuorukaisen hymyilevän ja katsovan häntä. Kankuron käsi siirtyi Kiban selän taakse ja painoi tätä itseään vasten. Suudelmakin muuttui aggressiivisemmaksi vanhemman nuorukaisen ottaessa ohjat.

”Kiba!” kuului yllättäen huuto rannalta.

Kiba hätkähti ja työnsi itsensä kauemmaksi brunetesta, mutta unohti olevansa edelleen vedessä ja upposi taas pinnan alle. Kankuro kumminkin nappasi hänestä nopeasti kiinni ja veti takaisin pinnalle virnistellen tyytyväisenä. He olivat olleet selkä rannalle Narutoa ja Gaaraa päin, niin nämä eivät olleet huomanneet mitään.  Vanhempi brunette lähti vetämään Kibaa rantaa päin, jossa blondi taas yritti vetää punapäätä veteen.

”Prinsessa vain meinasi hukkua” Kankuro sanoi, kun Naruto katsoi kysyvästi Kibaa, joka ei meinannut pysyä omilla jaloillaan vieläkään.

”Miten sinä nyt sillain?” blondi ihmetteli, kun nuorempi brunette istuutui maahan päästyään takaisin hiekalle.

”Jäin siimaan kiinni”, Kiba mutisi nolona posket edelleen heleästi punoittaen suudelmasta.

”Kankuro, selittäisitkö Gaaralle vesisodan säännöt? Minä odotan, että Kiba voi taas seistä”, Naruto sanoi kääntäen vaaleasiniset silmänsä vanhempaan brunetteen.

”Ai onko siinä muka säännötkin?” Kankuro virnisteli ja veti pikkuveljensä syvemmälle veteen.

Blondi heittäytyi Kiban viereen hiekalle ja jäi katsomaan Gaaraa, joka lievästi sanottuna oli ihan pihalla, kun Kankuro yritti selittää vesisodan olemattomia sääntöjä. Selittäminen tosin muuttui pian painiksi, ja punapää näytti entistä enemmän pihalla olevalta.

”Naruto…” Kiba sanoi hiljaisella äänellä. Hänen katseensa taas seurasi alati virnistelevää brunettea.

”Mm?”

”Minä… taidan olla homohtunut.”

----------------------------------------------------------------

A/N: *kumartaa syvään* pahoitteluni, tässä ny meniki vähän odotettua kauemmin ^^; vaikka minulla ei ole tarkkaa päivää jolloin olen luvannut uudet osan ilmestyvän, niin yritän silti pysytellä siinä kerran viikossa -aikataulussa.
Sitten, jos jotakut kiinnostaa tuo 'homohtunut' sanan alkuperä, niin se tuli niinkin arkisessa askareessa kuin voileipien tekeminen. xD Äiti sano et pitää syödä leivät ettei ne 'homohdu', josta sit sain idean tuohon Kiban kommenttiin.
Ja niin, tässä osassa keskityttiin hieman enemmän KankuKibaan, koska miun pitää saada niiden suhdetta eteenpäin jotta saan edettyä sitten Gaaran ja Narskan suhteessa. :>>