A/N:
Ja taas onnistun tappamaan Lee XD
Noh, kestäkää, ja Lee ei ole OOC, eihän??
Olkaa kilttejä, kommentoikaa ja pisteyttäkää ~
Netti takkusi, mutta nyt kaikki kunnossa, sain tämän kokonaisena ~
______________________________________________
______________________________________________
______________________________________________


Viimeinen henkäys




Mitä on tapahtunut?
Naruto, saitko sinä Sasuken pelastettua? Saithan?
Minä tein samaa mitä viimeksikin. Olin siellä kompastuskivenä, jotta sinä saisit hoitaa homman kotiin.
Joten sano, ettei se mennyt hukkaan. Enkös minä onnistunutkin, sinä saavuit lopulta Sasuken luo, etkös saapunutkin?

"Minun on pakko myöntää, etten olisi osannut kouluttaa poikaa paremmin kuin sinä. Oma korpinpoikaseni karkasi pesästä heti kun sai siihen tilaisuuden. Hän taas jäi aina."

Opettajani kilpailija. Ystävieni opettaja.
Korpinpoikanen...
Sasuke?

-------------------

"Hän oli niin urheilullinen. Jaksoi aina yrittää. Minun on pakko myöntää, että kadehdin häntä vähän."

Vieraanpi ääni... Mutta tunnen sen. Tyyppihän on kohtalotoverini, ei päässyt läpi kolmannen osion karsinnoista.

"Lupasin hänelle, että hän saisi joskus pidellä tyttöä sylissä. Hän piti lapsista, oli itsekin kuin iso lapsi. Siis hyvällä tavalla."

Niin, anteeksi. En ehtinyt edes näkemään lastasi, mutta onneksi sinulla on Shikamaru. Hän saa pidellä tyttöä minunkin puolestani. Juu, ja hän saa myös luvan ehdottaa sille jotain nuoruuden voimaa pursuavaa nimeä. Wakawakashii voisi olla hyvä. Tai Jinsei. Tai ehkä annan sinun sittenkin valita sen ihan itse.

---------------------------------------------------

"Onko hän nyt taivaassa vaarin ja Asuma-sedän kanssa, nii-kun?"

"Tietenkin hän on. Se on täysin varmaa."

Kiitos, että sanot noin. Sinäkin pääset taivaaseen. Ja sinut tuntien raahaat Sasukenkin mukanasi pilvenreunalle, et päästä häntä tuonne alas.

Niin, entä Sasuke? Pysäytithän hänet?

"Niin, miten Sasuken kanssa kävi... Olen pahoillani, en onnistunut pelastamaan häntä... Vieläkään. Vaikka sinä annoit kaikkesi... Henkesi... Kaiken..."

Itketkö sinä? Älä itke, en minä edes osaa kantaa kaunaa. Sinun puolestasihan minua harmittaa, sillä tiedän, kuinka paljon Sasuke sinulle merkitsee. Olen pahoillani, ettei se, että annoin kaikkeni, riittänyt. Minun olisi pitänyt yrittää kovemmin.

Minulla on sinulle kuitenkin yksi pyyntö. Pidä huolta Sakurasta. Sinä taisit voittaa kilpailumme. Saat hänet, kunhan lupaat pitää hänestä hyvää huolta.

--------------------------

"Kazekage-sama on saapunut."

"Hiljaa."

"Mitä, ensin pakotatte meidät Sunasta tänne seurassanne kamalalla kiireellä, ettekä sitten aio edes tiedottaa läsnäolostanne?"

"Kuunnelkaa nyt pikkuveikkaa."


"Menkää te ensin."

"Miksi? Ei meillä ole mitään sanottavaa."

"Menkää nyt kuitenkin."


"Öh, hei... Sinä olit oikeasti hieno ihminen."

"Olit mukana pelastamassa meidän pikkuista."

"Niin. Kiitos kaikesta."

Olkaa hyvä. Ilo oli minun puolellani.

Joku polvistuu. Miksi, kuka muka minun eteen polvistuisi?

"Olen pahoillani. En sanonut sitä kunnolla aiemmin... Ja nyt se on jo myöhäistä. Anteeksi, olen niin kamalan pahoillani... Anteeksi..."

"Kazekage-sama, eiköhän meidän pitäisi mennä lepäämään? Näytätte uupuneelta."

Kuulen, kuinka polvistuja nostetaan ylös.

"Anteeksi."

Sinä saat anteeksi. Minähän selvisin, ei ole enää mitään syytä kantaa kaunaa, enkä kannakaan.
Tämän minä aiheutin omalla tyhmänrohkeudellani.
Se ei ole sinun syysi.
Älä murehdi minua. Keskity vain selviytymään hengissä elämästä.

---------------------------------------------------------------------------

"Olen paikalla!"

"Hokage-sama, olette pahasti myöhässä."

"Turpa kiinni, Hatake, olet sinäkin paras puhuja."

"Ehditte vielä sanomaan viimeisen tervehdyksenne."

"Mitä? Sakura, menitkö sinä nyt tappamaan hänet? Etkö sinä ole mitään oppinut?"

"Minä... En ehtinyt... En pystynyt... Voinut..."

"Älä kiusaa tyttöparkaa, muutenkin ihan riekaleina."

"Onko nyt ihan varmaa, että hän on kuollut?"

"Kyllä. Näette itsekin nuo haavat. Ei tuosta voi selvitä."

"Menette sitten hakemaan Sasukea, ette onnistu tappamaan ainuttakaan vihollista, ja palaatte lähes kuolleen taijutsukan kanssa?"

"Tätä nykyä jo kuolleen."

"Minä nyt kuitenkin vielä vilkaisen."


Kirvelee. Onko ne sormet pakko tökätä juuri sinne nahan alle? Ymmärrän muutenkin, että minulla on rinta lähes kokonaan verillä.

Joku raapustaa muistivihkoon. Voin erottaa numerot äänistä.
Kiivaasti vedetty viiva ja perään kaksi ympyrää. Perään prosenttimerkki.

Joku pudistaa päätään.

"Olette oikeassa. Hän kuolee sadan prosentin todennäköisyydellä. Tai oikeastaan yhdeksänkymmenenkahdeksan prosentin todennäköisyydellä."

Mitä?
En siis ole vielä kuollut?
Se selittääkin, miksen vielä ole siellä taivaassa...

Yhdeksänkymmentäkahdeksan...
Emmekö voisi luottaa siihen?

Haluaisin haastaa opettajani kilpailijan kivi, paperi, sakset- otteluun.
Haluaisin pitää sitä lasta sylissäni.
Haluaisin auttaa Sasukea palaamaan Konohaan.
Haluaisin todeta Kazekagelle kasvotusten, etten ole katkera.
Haluaisin kiittää Hokage-samaa elämästäni.

"Anteeksi, minä en voi sinua enää pelastaa. Kaksi prosenttia on vähemmän kuin viisikymmentäkahdeksan prosenttia. Täytyy sanoa, olit kunnon poika."

Jaa.

Kai se yksi kerta oli jo liikaa.
Ei se mitään.
Kiitos, että annoit minun elämälleni merkityksen vielä kolmeksi vuodeksi.
Kiitos.

-------------------------

"Hei."

Tuo ääni...
Rakastamani tyttö.

"Anteeksi. Siis kaikesta. Siitä, etten pystynyt pelastamaan sinua. Siitä, etten ikinä kyennyt vastaamaan tunteisiisi. Minun olisi pitänyt edes vastata sinulle ystävällisesti. Mutta minä... Haukuin ja pilkkasin sinua, sanoin, ettei ikimaailmassa. Anteeksi..."

Ei, älä! Älä itke, voi, ole niin kiltti, äläkä itke!
En kestä nähdä, tai edes kuulla itkuasi. Rakastan sinua liikaa. Ja suurinta kidutusta on kuulla itkuasi ilman, että saan halata sinua. Haluaisin halata sinua ja sivellä kirsikoista punottuja hiuksiasi.

En ole ikinä saanut halata sinua.

"Anteeksi... Anteeksi!"

Halaat minua. Olen yllättynyt.
Haluaisin vastata halaukseesi. Laskea käteni olallesi ja vetää sinut lähemmäs itseäni.

Kiitos.


"Tule, Sakura."

Sen vaaleatukkaisen tytön ääni. Kirsikkahapsi irtautuu minusta, ja menee blondin luokse.
Nyyhkyttäen edelleen lohduttomana.

"Kaikki on hyvin. Ei hätää. Se ei ollut sinun vikasi. Hän on taivaassa nyt."

Kiitos, että lohdutat häntä. Pidä hänestä huolta, ole kiltti.
Voisinpa pyytää sinulta, ettet enää kilpailisi hänen kanssaan. Valitettavasti lupasit jo toiselle kuolevalle, ettet häviä kirsikkahiukselleni missään.

Mutta voisitko antaa hänelle vaikka vähän etumatkaa kirissä Sasuken luo?

-----------------------------

"Anteeksi. Taisimme tulla myöhässä?"

"Kyllä tulitte, Inuzuka."

"O-onko hän..?"

"Kyllä hän on, nuori neiti Hyuga. Voitte kaikki sanoa viimeisen tervehdyksenne."

Menikö kirsikkahapsi jo?

"Hei. Me tässä, tiimi numero kahdeksan."

Ai niin, Nejin serkku ja ne muut.

"Teit hienoa työtä. Konoha saa olla teikäläisestä ylpeä."

"K-kiitos, että o-olet k-katsonut isoveljen p-perään. V-vaikka h-hän näyttää v-vahvalta, h-hän on herkkä."

Olen huomannut sen. Luulen onnistuneeni katsomaan hänen peräänsä.
Mitenköhän hän ja Tenten pärjäävät ilman minua?

Mitenköhän sensei pärjää?

-------------------------------------------

"Hei! Miksi työnnät meitsiä pois huoneesta, sensei?"

"Annetaan Tentenille, Nejille ja Gaille vähän tilaa."

"Ai oliko nekin siellä? Tyypit ei ole sanonut yhtään mitään!"

"Hiljempaa!"

"Hups, juu, sori. Otan osaa!"


"Jaa."

"Kiitos."

"Hm."

------------------------------

"Tämä tuntuu jotenkin niin epätodelliselta."

"Totta. Lee. Kuollut. Tuo sanayhdistelmä ei vain toimi."

"En minä pysty edes ajattelemaan häntä kuolleena! Koko ajan on olo, että hän hyppäisi kohta ylös tuosta ja sanoisi jonkin hyvin nuorekkaan lauseen."

"Ymmärrän mitä tarkoitat. Kai meidän on silti uskottava."

"Niin. Sensei?"

"Sensei!"

"Häh? Ai niin, sanokaa te hyvästit ensin."

"...Selvä."

--------------------------------

"Hei, Lee."

Tenten. Olin joskus ihastunut sinuun. Siis joskus. Huomasin kyllä heti, että sinua kiinnosti vain Neji.
Miksiköhän te tytöt ihastutte aina niin kylmiin tyyppeihin?

"Sinä menit sitten kuolemaan, vaikka lupasit, että opetat minulle vielä kaikki taijutsutekniikkasi?"

Mieleni tekisi nauraa. Tenten, miten rakastankaan sinua, siskokulta!
Olen kyllä pahoillani niistä taijutsutunneista, minähän lupasin sinulle hymyillen ja näyttäen peukaloa.
Noh, kai se, että satuin kuolemaan, on tarpeeksi hyvä tekosyy?

"Minun tulee sinua ikävä."

Niin minunkin tulee sinua ikävä.

-------------------------------------------------

"Hei."

Neji.

"Tiedän, että aika moni on jo pyydellyt sinulta anteeksi, mutta haluan liittyä kuoroon; anteeksi, että silloin joskus masensin sinua. Oikeasti olet hienoin ninja, jonka tiedän."

Kiitos. Tuo on kauneinta, mitä ikinä olet minulle sanonut, Neji.

"Oikeastaan, arvaa mitä."

Neji kumartuu korvani puoleen, ja avasi suunsa kuiskatakseen.

"Joskus jopa epäilin, olisinko ihastunut sinuun."

Nyt viimeistään olisin halunnut revetä nauruun. Neji, milloin sinä opit vitsailemaan? Onneksi kuitenkin opit.
Neji, jos tuolle linjalle lähdetään, minäkin olen ihastunut sinuun.

Neji nousi ylös.

"Sinulla on varmasti oikein aitiopaikka taivaassa. Siellä seurailet meitä, ohjaat Tentenin kunait maalitauluun ja jatkat minun perääni katsomista. Sinulla... Olisi ollut vielä niin paljon tehtävää täällä. Sinä jos kuka olisit voinut pelastaa maailman. Jumalat ovat aina olleet suotuisia sinua kohtaan- Tai eiväthän he ole olleet, olet itse rakentanut onnesi."

Kiitos, Neji. Vihdoinkin ymmärrät.

------------------------------------------------

Kuulen Nejinkin poistuvan. Tiedän, että olen nyt kaksin sensein kanssa. Hänelle on pahoiteltu ja surkuteltu, muttei hän ole tehnyt oikein mitään.

Sensei nousee ylös ja kävelee pöydän viereen, jolla makaan.

"Tiedätkös, Lee, kun Choji tuli ilmoittamaan haavoittumisestasi, ensimmäinen ajatukseni oli, että tapan itseni heti kun toiset katsovat muualle."

Mitä? Ei, Gai-sensei, et sinä saa kuolla! Sinä, sinä...

"Lee, sinä olet minulle kaikista ihmisistä tärkein, se paljon puhuttu tärkeä ihminen."

Niin sinäkin, Gai-sensei, minä rakastan sinua enemmän kuin ketään muuta!

Sensei istuutuu pöydälle, ja nostaa minut syliinsä. Tunnen, miten hänen käsivartensa kietoutuvat ympärilleni, rutistaen minua tiukasti. Gai-sensei ei halua päästää minua menemään.
Mutta minulla on siivet jo selässäni, en voi enää jäädä...

Sensei painaa päänsä hiuksiini. Hänen äänensä on murtunut, ja hän silittää selkääni, kuin yrittäisi irroittaa siipiäni.

Gai-sensei, eivät ne siivet lähde irti. Niitä ei voi nähdä, mutta ne ovat tulleet selkääni jäädäkseen. Minun on aika lentää pois.

"Minä... En halua luopua sinusta, Lee! Sehän oli vasta eilen, kun näin sinut harjoittelemassa epätoivoisesti tekniikoita... Olit vasta eilen se pitkäpalmikkoinen pikkupoika..."

Ei, Gai-sensei, siitä on jo monta vuotta. Olet ollut vierelläni jo niin kauan. Kiitän, en olisi selvinnyt ilman sinua tästä elämästä.

Minä myönnän olevani liian nuori kuolemaan, mutta ei kuolema katso, kenet se mukaansa ottaa.

"Minä tapan sen miehen, joka kehtasi koskea sinuun..."

Sensei, se ei tuo minua takaisin. Sitä paitsi, taisteleminen on ninjan elämää. Meidän pitäisi olla onnellisia, että sain kuolla tehdessäni jotain, mitä rakastan.

"Lee, minä tulen perässäsi."

Niin tuletkin, Gai-sensei, muttet vielä pitkään aikaan. Viimeisin kisasi Kakashin kanssa päättyi hänen voittoonsa, muistatko? Sinun on voitettava hänet vielä monta kertaa. Neji ja Tentenkin tarvitsevat sinua. Hekin rakastavat sinua, heille olisi liikaa menettää kaksi rakasta niin nopeasti.
Minä rakastan sinua, Gai-sensei, olet minulle tärkeä.

Nyt se tapahtuu. Happi kulkee kehossani, puhaltaen viimeisen elämänhenkäyksen tähän tomumajaan, jonka vuoksi olen nähnyt niin paljon vaivaa.
Puhallan ulospäin, ja tunnen, kuinka levitän siipeni.

Viimeinen hengenvetoni, jonka vain minulle kaikkein tärkein ihminen kuulee