A/N: Olipa kerran pieni otus nimeltä Horaaneko. Yhtenä päivänä hän eksyi suureen paikkaan nimeltä bittiavaarus ja päätyi monien mutkien kautta Naruto.fi-nimiselle sivustolle kertomaan, mitä tuleva Crash tulee sisältämään tai miksi sitä ei kannata lukea!
Noniin, tämä on toiseksi viimeinen osa. Sarjan aloittaessani lupasin, että teen tämän kunnolla. *sigh* Älkää luottako muhun oon pahapaha ficcari. ;______;
Mutta! Sentään sain tämän valmiiksi, vaikka neljännen osan kohdalla mietin vahvasti, että jätän kesken. Se oli jo melkein satavarma juttu, kunnes eräs asia muutti mieleni... Halusin kirjoittaa tämän sarjan lopun, koska se on mielenkiintoinen. >8D *ilkeää naureskelua*
Tämä, siis edelleenkin TOISEKSI viimeinen osa, tulee sisältämään ärsyttävän lopun ja OOC:t hahmot. + tää on lyhyt. Enjoy, my little sweethearts<3 >8D *piilottaa Gaaran taskuunsa jottei hullut Gaarafanit ja Sasuke pääse tähän käsiksi*

Naruton poistuttua hämärään vankiselliin laskeutui hiljaisuus, jota rikkoi vain kahden nuoren miehen hengitykset. Toinen kuului hiljaisena, lähes olemattomana, sillä sitä vaimensi kasvojen eteen painetut kämmenet. Toinen hengitys kuului punahiuksisen pojan suusta. Se oli nopeaa, aivan kuin poika olisi juuri juossut pitkän matkan ja pysähtynyt lepäämään hengästyneenä.

Kädet kasvoilleen painanut vartija ei kuitenkaan kuullut sillä hetkellä mitään. Hänen päänsä oli sekava; äänet, valot, värit ja tunteet sekoittuivat yhdeksi vyyhdeksi, josta hän ei saanut mitään selkoa. Sasuke koitti saada napattua ajatuksistaan edes yhden, järkevän tunteen tai ajatuksen, muttei pystynyt rauhoittumaan ja keskittymään tarpeeksi, että se olisi onnistunut. Sasukesta tuntui kuin hänen päänsä olisi voinut millä hetkellä vain räjähtää.

Naruto. Se nimi pomppasi kaikkein selvimmin kaikista sekavista ajatuksista hänen mieleensä. Naruto, Naruto, Naruto. Tämän nimen omistaja oli hänen sekavan mielentilansa takana. Hänen päähänsä nousi vaaleahiuksisen pojan järkyttyneet kasvot. Sitten hän erotti monista äänistä kolkossa tilassa kaikuvat askeleet. Askeleet, Naruto, järkyttyneet kasvot.
Hetkessä kaikki kirkastui Sasuken päässä, kun hän tajusi, mitä juuri äsken oli tapahtunut. Ylimääräiset äänet ja tuntemukset katosivat jättäen jälkeensä vain muutaman, selkeän sanan.

Hän oli pulassa. Naruto oli nähnyt hänen suutelevan vankia, joka oli pilannut blondin elämän.
Hän oli pahemmassa kuin pulassa.
Lisäksi Gaara, tämä vanki...

Ajatusten selkiydyttyä Sasuke havaitsi taas ympäriltään kuuluvat äänet, eikä hän voinut olla huomioimatta kiivasta hengitystä. Sasuke käänsi katseensa ja kohtasi vieressään punatukkaisen miehenalun, jonka silmät olivat laajenneet kuin valosta sokeutuneina ja kädet puristivat ohimoita kuin suuren tuskan vallassa.

"Gaara?" Sasuke kysyi epäröiden. Hän tunsi itsensä täydeksi ääliöksi. Kyllähän Naruto oli siinä tilanteessa suuri huolenaihe, mutta ei hänen olisi pitänyt mennä noin vain unohtamaan Gaaraa sen takia. Hänhän se oli Gaaran sotkenut elämäänsä ja ongelmiinsa.

Kun punatukka ei reagoinut nimeensä, Sasuke yritti uudestaan:
"Gaara, mikä on?" hän laski kätensä toisen hartialle odottaen, että punatukka värähtäisi tavalliseen tapaansa kosketuksesta, tai edes kiinnittäisi huomionsa häneen, mutta mustatukkaisen yllätykseksi mitään ei tapahtunut. Gaara ei liikahtanutkaan.

"Hei? Oletko kunnossa?" Sasuke painoi kätensä vasten punatukan kalpeaa poskea, mutta Gaara ei edes siirtänyt lasittunutta katsettaan maasta. Juuri kun Sasuke aikoi ravistella punatukkaa olkapäistä, tämä kuiskasi hiljaa:

"Ole hiljaa, hiljaa..."

"Mitä?" Sasuke kysyi typertyneenä. Hän olisi muuten ymmärtänyt, että Gaara käski hänen olla hiljaa, mutta jokin meni väärin. Punatukan koko olemus kertoi, ettei hän edes huomannut vieressään istuvaa vartijaa.

"Mene pois!" Gaara puristi silmänsä kiinni ja hänen päänsä nytkähti hieman eteenpäin. Sasuke veti kätensä varovasti pois, koska ei tiennyt ollenkaan, mitä olisi voinut tehdä.

"Ei, ei ei... En halua, en halua enää tappaa... Et voi pakottaa minua, saatanan paskiainen!" viimeisten sanojen kohdalla punatukan ääni kohosi huudoksi ja hän aukaisi silmänsä. Gaara hengitti hetken aikaa raskaasti ja vaivalloisesti, kunnes lopulta vaikersi taas hiljaisemmalla äänellä:

"Ei enää... Ei enää..."

Sasuke värähti järkyttyneenä huomatessaan, että punatukan silmäkulmaan kohosi kyynel, joka valui pian pitkin kalpeaa poskea. Gaara itki.
Se sai jonkin naksahtamaan Sasuken päässä. Hän kietoi kätensä punatukan ympärille ja painoi tämän lujasti itseään vasten. Sasuke tunsi toisen kehon hätkähtävän rajusti.

"Sasuke?" punahiuksinen kysyi äänellä, joka ei muistuttanut ollenkaan sitä, millaisella hän oli äskeiset sanansa lausunut.

Sasuke irrotti kätensä punatukan ympäriltä ja perääntyi hieman kauemmas tästä. He olivat kuitenkin yhä niin lähekkäin, että heidän nenänsä melkein koskettivat toisiaan. Sasuke tutkaili Gaaran kasvoja hetken huolissaan, ennen kuin pyyhkäisi hellästi kyyneleen tämän poskelta. Hänen olisi tehnyt mieli kysyä, miksi Gaara itki, tai mitä hänelle oli äsken tapahtunut, mutta sanat juuttuivat kurkkuun kiinni, ennen kuin pääsivät karkaamaan hänen huuliltaan. Sasuke pystyi vain tutkimaan punatukan kasvoja kuin koittaen selvittää niistä vastausta lukuisiin kysymyksiinsä.
Gaaran silmistä ei kuitenkaan kuvastunut enää samaa järkytystä, sekavuutta ja epätoivoa kuin äsken. Nyt silmissä oli tulkitsematon katse, aivan kuin Gaara olisi lukinnut tietyt tunteensa piiloon Sasukelta ja päättänyt olla kertomatta, minne oli piilottanut avaimen salaisuuksiinsa.

"Mene pois", Gaara sanoi hieman tärisevällä äänellä. Tällä kertaa Sasuke ymmärsi, että sanat oli suunnattu hänelle, mutta siltikään hän ei saanut raajojaan liikkumaan. Poistuminen tuntui mahdottomalta ajatukselta.

"Mene pois", Gaara toisti. Hän nielaisi ja jatkoi: "Älä tule takaisin."

Sanat jysähtivät Sasuken mieleen yksi kerrallaan, sattuen joka kerralla enemmän. Ne jäivät kaikumaan hänen päähänsä, täyttivät hänen ajatuksensa kuin musta taivas peittää maailman yön tunteina.

"Mitä... Mitä tarkoitat?" Sasuke naurahti epäuskoisena. Pala hänen kurkussaan vaikeutti puhumista ja sai olon epämukavaksi. Sasuke olisi halunnut nielaista sen pois, muttei uskaltanut tehdä elettäkään odottaessaan, että Gaara vastaisi.

"Juuri sitä. Älä tuhlaa elämääsi. Lopeta tämä työ, hanki joku toinen tilalle valvomaan minua", punatukan ääni pysyi tasaisena, kun hän hetken hiljaisuuden kuluttua jatkoi:

"Häivy."

Sanat olisivat murtaneet Sasuken täysin, ellei hän olisi huomannut niissä yhtä yksityiskohtaa.

"Älä tuhlaa elämääsi? Mitä tarkoitat?" mustatukkainen kysyi.

"Juuri sitä. Älä tuhlaa elämääsi minunlaiseeni", Gaara vastasi tasaisella äänellä.

Silloin Sasuke nousi ylös ja vetäisi Gaaran mukanaan. Tämä menetti hetkeksi tasapainonsa, mutta mustatukka piti hänet jaloillaan. Sasuke painoi kätensä Gaaran poskille ja pakotti tämän näin suoraan katsekontaktiin. Punatukka näytti hieman pelästyneeltä, muttei kuitenkaan pyristellyt vastaan, joten Sasuke alkoi puhua kovaan ääneen:

"En ole tehnyt elämässäni mitään muuta kuin tuhlannut sitä. Joka helvetin päivä kärsinyt täällä, sietänyt tätä paskaa vain juuri ja juuri." mustahiuksinen piti tauon. Hän tutkaili Gaaran kasvoja, kiersi katsettaan suurissa silmissä ja raolleen jääneessä suussa. Sasuken katse kävi otsaan tatuoidussa kanjissa, jolloin hän jatkoi aavistuksen hiljempaa:

"Sitten tulit sinä, ja olen huomannut, ettei elämä täällä ole niin perseestä kuin voisi luulla. Minulla on sinut." omien ajatusten ääneen lausuminen tuotti Sasukelle suuria vaikeuksia, mutta hän ei antanut sen näkyä ulospäin. Mustatukkainen katsoi Gaaraa palavilla silmillä, joista huokui paitsi varmuutta, myös rakkautta ja lämpöä.
Hetken hiljaisuuden kuluttua Sasuke pyysi lähes kuiskaten:

"Sano jotain. Ihan mitä vain."

Gaara avasi suunsa, mutta sulki sen pian. Sasuke tajusi, että punatukka tutki hänen kasvojaan. Gaara tutki vartijan tummia silmiä kuitenkin varoen katsekontaktia. Hän katsoi silmiä, jotka olivat tummat kuin yö, mutta silti niin täynnä lämpöä, että vaikutelma oli outo ja epätodellinen. Sitten Gaaran katse laskeutui suoraa nenää pitkin kapeisiin, vaaleisiin huuliin, jolloin hänen päähänsä leijuivat taas sanat, jotka olivat aina kummitelleet hänen päässään.

Rakkaus? Mielestäni se on sitä, kun haluaa tehdä kaiken mahdollisen, että toisella olisi hyvä olo.

Gaara ei tiennyt, mistä sanat olivat hänen muistiinsa jääneet. Ehkä varhaisesta lapsuudesta, tai ehkä ne vain olivat unta, mutta nyt Gaara ymmärsi vihdoin, mitä niillä sanoilla tarkoitettiin.

Hiljaisuuden vallitessa Gaaran katse harhaili Sasuken kasvoista vankisellin seiniin, ikkunaan, sitten sänkyyn ja mustiin kenkiin. Vihreään virkapukuun, jonka vyöllä roikkui mustassa kotelossa pistooli ja käsiraudat. Sitten taas kalpeisiin kasvoihin. Gaara nosti kätensä ja painoi ne Sasuken kasvoille, poskien ja hiusrajan väliin niin, että hän sai kasvoista varman otteen. Aivan kuin mustatukkakin oli tehnyt hänelle. Gaara katsoi hetken kapeita huulia, ennen kuin painoi niille pehmeän suudelman. Sillä hetkellä Gaara yritti painaa kaiken Sasukesta mieleensä: tuoksun, lämmön, pehmeän ihon ja tasaisen hengityksen. Gaara lukitsi tunteet mielessään varman oven taakse, minkä jälkeen hän avasi silmänsä ja painoi otsansa vasten mustahiuksisen otsaa.

"Anteeksi", punahiuksisen kuiskaus tuskin kuului hämärässä sellissä, mutta se sai Sasuken suupielet kaartumaan lämpimään hymyyn.

Punatukkainen ei uskonut jumaliin, mutta se hetki tuntui taivaanlahjalta hänen muuhun elämäänsä verrattuna. Gaara ei edes ollut varma, millä tavalla Sasukesta välitti. Hän ei ollut varma, miltä suudelmat ja halaukset tuntuivat. Mutta aina mustahiuksisen seurassa hänellä oli niin hyvä olo, eikä hirviö tullut esiin. Ja se riitti.
Lisäksi ajatus, että joku todella rakasti häntä, oli uskomaton ja epätodellinen, mutta sekin sai hänen olonsa entistä paremmaksi. Gaara tiesi, ettei hän ollut oikeutettu saamaan rakkautta osakseen, olihan hän tappanut niin monta viatonta. Mutta silti, silti hän ei voinut olla nauttimatta tunteesta, että joku tarvitsi häntä.
Siksi pieni sana oli vain päässyt karkaamaan Gaaran huulilta. Jos joku todella välitti hänestä, ei hänellä ollut oikeutta vain kieltää sitä kaikkea. Gaara oli kiitollinen, kiitollisempi kuin koskaan.
Lisäksi Gaara oli pyytänyt anteeksi toisestakin syystä. Hänen olisi tehnyt mieli vain nauttia ikuisesti Sasuken tuoksusta, lämmöstä ja rauhoittavasta olemuksesta, mutta tiesi, ettei se olisi ollut oikein.
Sitä rakkaus oli. Halusi tehdä kaiken mahdollisen, että toisella olisi hyvä olla.
Gaara sulki silmänsä ja päätti aloittaa esityksensä.

Hänen jalkansa pettivät, ja Sasuke sai vain juuri ja juuri estettyä pojan polvien osumisen kovaan betonilattiaan. Mustatukkainen sai Gaaran takaisin jaloilleen, jolloin tämä kaatui häntä vasten.

"Gaara?" sydän löi hetken tyhjää mustahiuksisen rinnassa, ennen kuin hän tajusi, että punatukka oli vain nukahtanut. Sasuke huokaisi ja kantoi Gaaran sängylleen.
Mustatukka tiesi, että oli viettänyt sellissä aivan liian paljon aikaa, mutta sillä hetkellä turvallisen huoneen jättäminen tuntui kaikkein epämieluisimmalta vaihtoehdolta, joten hän kävi itsekin makaamaan kovalle sängylle Gaaran viereen, ja kietoi kätensä tämän ympärille.
Kaiken sinä päivänä kokemansa takia ei mennyt kauaakaan, kun Sasuke nukahti ja vaipui syvään uneen.

Kun Sasuken hengitys muuttui raskaaksi ja tasaiseksi, Gaara avasi silmänsä.

--

Naruto pamautti taukohuoneen oven kiinni. Hänen epäonnekseen paikalla oli muutama henkilö, mutta blondi ei vain jaksanut enää kääntyä ja etsiä itselleen muuta lepopaikkaa. Hän laahusti lähimmälle tuolille ja rojahti siihen.
Naruto yritti saada sekavassa päässään aikaiseksi jotain järkeviä ajatuksia, mutta se tuntui täydeltä mahdottomuudelta. Hän ei vain yksinkertaisesti käsittänyt mitään.

"Naruto! Miten meni välien selvittelyt?" Kiba kysyi nojatuolin selkänojan takaa iloinen virnistys huulillaan. Blondi ei vastannut.

"Eli huonosti, arvaan", ruskeahiuksinen tokaisi, veti itselleen tuolin alleen ja käänsi taas katseensa blondiin.

"Näytät vähän huonovointiselta", hän huomautti koittaen edelleenkin kuullostaa mahdollisimman huolettomalta. Epäilys alkoi kuitenkin hiipiä Kiban mieleen, kun hän katsoi Naruton järkyttyneitä kasvoja. Hiljaisuus jatkui.

"Mitä siellä tapahtui?" kysymyksen esittäessään Kiban äänessä ei ollut enää lainkaan huolettomuutta.

Naruto nielaisi kuuluvasti. Juuri kun Kiba oli aukaisemassa jälleen suutaan, blondi kuiskasi tuskin kuuluvasti:

"Ei mitään."

"Ei mitään? Ei yhtään mitään?"

"Ei." Naruto nielaisi jälleen. Hän puristi silmänsä kiinni, piti hetken tauon koittaen tasata hengitystään, ja jatkoi:

"E-en mennytkään sinne... En pystynyt", Naruto selitti ääni väristen, jolloin Kiba huokaisi.

"Olisihan se pitänyt arvata. Noh, jos yrität huomenna uudestaan, okei?" hän taputti ystäväänsä olkapäälle ja hymyili rohkaisevasti, ennen kuin jätti tämän rauhaan.

Naruto huokaisi pienesti. Hän ei todellakaan ymmärtänyt, miksi oli mennyt valehtelemaan ystävälleen, mutta sillä hetkellä se vain oli tuntunut parhaalta ratkaisulta. Jokin hänen mielessään kehotti, ettei totuuden paljastaminen siinä tilanteessa olisi ollut millään tavoin järkevää.

"Mutta entä minä...? Joudunko kantamaan tätä salaisuutta yksin?" blondi kuiskasi hiljaa itsekseen.

Hänen paras ystävänsä. Hän oli nähnyt parhaan ystävänsä suutelevan ihmistä, jota uskoi vihaavansa eniten koko maailmassa. Ajatus oli liian älytön, liian uskomaton ja typerä tajuttavaksi.
Mitä hänen olisi pitänyt siitä ajatella? Suuttua ja mennä hakkaamaan kummatkin verille vai kertoa johtajalle että sellissä numero 156 tapahtui jotain todella oksettavaa? Vai oliko se oksettavaa? Naruto hyväksyi kyllä sen, jos hänen ystävänsä oli homo, olihan hän itsekin seurustellut nuorempana pojan kanssa. Edes se, että Sasuken alla ollut poika oli ollut Gaara... Edes se ei oksettanut häntä. Mutta mitä hän sitten oli tuntenut? Inhoa? Ei, ei edes sitä.
Naruto oli vain hämmentynyt. Hän ei tiennyt, mitä olisi pitänyt ajatella tai tuntea.

"Saatanan saatana", blondi kuiskasi ja puraisi huultaan kipeästi, tuntien pian rautaisen maun suussaan.

--

Gaara istui sängyllään, katsoen rauhallisesti nukkuvaa Sasuke hymyntapainen huulillaan. Kultaiset auringonsäteet tekivät tilasta unenomaisen. Aika tuntui pysähtyneen, ja ainoa ääni minkä Gaara kuuli, oli mustatukkaisen rauhallinen hengitys.
Silloin vaaleahiuksisen miehen sanat nousivat jälleen hänen päähänsä. Gaara muisti jopa miehen kasvot. Ne olivat hieman naiselliset, muistuttivat hänen äitiään, jonka hän tosin oli nähnyt vain valokuvassa.
Tämän miehen sanat olivat saaneet Gaaran kuitenkin vihdoin ymmärtämään.

"Minun täytyy", punatukka kuiskasi ja katsoi jälleen vartijaa. "selvittää tämä itse. Että sinulla olisi hyvä olla, että kaikilla olisi hyvä olla."

Mitä suunnittelet, poika? hirviön kylmä ääni ei tuonut tuttua päänsärkyä Gaaran ohimoiden väliin, tällä kertaa hän ei välittänyt tummasta äänestä päässään.

Gaara siirsi katseensa Sasuken asevyölle. Musta asekotelo oli vain metrin päässä hänen kädestään.
Punahiuksinen siirtyi varovasti lähemmäs vartijaa, ja kurotti kätensä tämän vyölle. Gaara varoi jokaista liikettään, sillä tiesi, että hänen ainoa tilaisuutensa oli siinä, toista ei tulisi.
Punatukka aukaisi kotelon napin ja hätkähti kovaäänisen naksahduksen takia. Vilkaistuaan Sasukea hän kuitenkin huomasi helpotuksekseen, että tämä nukkui yhä sikeästi.
Gaara sai keploteltua kylmän aseen pois kotelosta ja liu'utti sen käteensä.

Gaara nousi sängyltä ase kädessään. Hän kohotti sen ilmaan, jolloin kultaiset säteet taittuivat sen kiiltävästi pinnasta betoniseinään.
Yhtäkkiä Sasuke aukaisi silmänsä ja ase tippui maahan.

"Helvetti", Gaara kuiskasi, kun Sasuke nousi istumaan sängyllä, yhä unenpöpperöisenä.

"Gaara?"

Punatukkainen ei hukannut hetkeäkään. Hän nappasi aseen maasta ja painoi sen ohimolleen.

"GAARA!!" Sasuke huudahti järkyttyneenä ja pomppasi ylös sängyltä. "Laske ase", hän varoitti.

"En", Gaara kuiskasi ja kiristi otettaan liipaisimesta. "Näin on parempi. Meille kaikille." ote liipaisimesta kiristyi samalla hetkellä, kun Sasuke syöksyi punatukan kimppuun

"EI!!" järkyttynyttä karjaisua seurasi pian kovaääninen laukaus.

A/N:
Gaara: Se sanoo sen kohta.
Sasuke: Mm.
Mää en oo tyytyväinen tähän osaan! ;________;
Gaara: Sieltä se tuli.
Sasuke: Kuten aina.
Hiljaa draamakuningattaret! Nyt puhuu Horaa!
Sasuke: Mitkä?
No ainakin tässä ihanassa stoorissa ootte tollasia emopalleroita että aiaiaiai<3
Gaara: *sigh*
Mut siis nyt on taaaas joku blokki päällä ei meinannut millään tulla mitään tekstiä ulos. >3< Eäääh kun en nyt osaa. ;______; Kyllä te ficcarit ainakin ymmärrätte tän tunteen. >.<
Ja nyt ilmoitus: JOS EN SAA YLI SATAA KOMMENTTIA VIIMEISTÄ OSAA EI TULE!!!!!!!!!!
Se oli vitsi.
Oikeesti.
Älä vielä juhli. Kyllä mä sen aion julkaista vaikka kuinka anoisitte armoa! >8D
Joo, kommenttia?<3 Mä tyksin teistä<3 ^^ <- jos kommentoitte<33 >w<