Porukka seisoi hiljaisuudessa, kun tummanvihreät silmät haastoivat hämmentyneet tummanruskeat. Mustahiuksinen nuorukainen tuijotti Kankuroa suu hieman raollaan, ennen kuin vilkaisi Kibaa, joka näytti aivan yhtä hämmentyneeltä. Varovaisesti ruskettunut miehenalku siirsi kätensä bruneten hartioilta, kuin peläten Kazekagen isoveljen räjähtävän pahemmin pienestäkin väärästä liikkeestä.

Nopeasti Kankuro nappasi Kiban ranteesta kiinni ja lähti vetämään tätä määrätietoisesti pois muusta porukasta.  Tyttökolmikko katsoi silmät pyöreinä ja suut auki kahden bruneten nuorukaisen perään, eivätkä huomanneet Gaaran siirtävän vaaleanvihreät silmänsä mustatukkaan, jonka käsi oli edelleen Naruton hartioilla. Nuorukainen huomasi Kazekagen katseen ja nosti kätensä kuin antautuen, vaikka Gaara ei ääneen sanonutkaan mitään, hän ei silti halunnut joutua Kazekagen huonolle puolelle. Vaaleanruskeahiuksinen miehenalku virnisteli vahingoniloisena ystävälleen, joka ei tiennyt mitä hänen piti siinä tilanteessa tehdä.

Naruto katsoi ensin kysyvänä tummatukkaa vierellään, joka otti askeleen taaksepäin, sitten hän siirsi silmänsä Gaaraan joka ei kiinnittänyt tyttöihin enää minkäänlaista huomiota, vaan punapään hymyili pienesti nyökäten blondille, joka oli entistä enemmän pihalla mitä oikein tapahtui. Siniset silmät hakeutuivat nuorten naisten yli Kibaan ja Kankuroon, jotka olivat päässeet kuuloetäisyyden ja melkein näköetäisyydenkin ulkopuolelle porukasta. Kaksikko seisoi palmujen keskellä melkein 70 metrin päässä heistä.

-

Lyhyempi brunette seisoi epäröivästi nuorukaisen edessä, joka oli laittanut kätensä puuskaan ja katsoi tummanvihreillä silmillään häntä, yrittäen saada katseeseensa vastausta. Kiba vaihtoi painoa jalaltaan toiselle ja tummien silmien katse seurasi hiekalla kipittävää erakkorapua. Jos hänellä olisi ollut häntä, se olisi kyllä ollut koipien välissä.  

Kankuro oli selvästi vihainen, tai pikemminkin ärsyyntynyt, jostakin, mutta brunette ei oikein ymmärtänyt mistä se johtui. Jotenkin se häneen liittyi, sen verran Kiba osasi sanoa. Tummat silmät vilkaisivat nuorukaista edessään, mutta kohdatessaan vihreiden silmien katseen, hän käänsi päänsä alas. Kankuro oli käskenyt sitä pitkää tummahiuksista nuorukaista irrottamaan otteensa hänestä, mutta itse oli kumminkin koko ajan muiden ympäröimä? Ajatteliko tuo brunette ollenkaan, että tämä oli kaikkea muuta kuin reilua? Kiba siirsi katseensa haastavasti nuorukaiseen: ”Niin mitä?”

”Eikö sinulla ole yhtään itsesuojeluvaistoa?” Kankuro kysyi vakavalla äänellä, jota brunette ei ollut koskaan ennen kuullut. Vanhempi nuorukainen oli hänen nähden aina yleensä positiivinen eikä valittanut mistään – saati keskustellut vakavasti.

”Eihän se tyyppi edes mitään tehnyt!” Kiba mutisi pudistaen päätään.
”Kaulaili? Muistuuko mieleen?”

”No ei sitä kyllä kaulailuksi voi kutsua”, brunette tuhahti, ”sitä paitsi, onko sinulla varaa valittaa, kun koko ajan on tyttöjä ympärillä?”
”Hieman eri asia”, Kankuro totesi äänenvoimakkuuden pikkuhiljaa kasvaessa, mikä sai Kibankin korottamaan omaa ääntään, ”no ei todellakaan ole!”

”Kyllä on, vaikka ympärilläni pyörisi ties kuinka monta naista, niin minä en heihin lankea”, nuorukainen sanoi kovalla ja varmalla äänellä, ”ja sinä annat tuosta noin vain vieraan miehen lähennellä!”

”Eihän siinä ole mitään outoa, jos antaa toisen miehen laittaa kätensä hartioille!” Kiba raivostui, eihän hän ole antanut kenenkään flirttailla kanssaan – paitsi ehkä edessään seisovan miehenalun. Kyllähän hän ”kaulaili”, kuten Kankuro sitä kutsui, Narutonkin kanssa vähän väliä, ”ja jos et ole sattunut huomaamaan niin minäkin olen mies!”

”Sokeaksiko minua luulet?”, nuorukainen tuhahti, ”totta kai minä tiedän, että sinä olet mies. Siksi tässä raivoankin, kun annat toisen miehen, tuntemattoman sellaisen, noin vain koskea.”

Kiba huokaisi, Kankuro tuntui kuuntelevan vain osan asioista joita hän sanoi, loput menivät toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
”No anteeksi, että olet sattunut onnistumaan tekemään minusta homon”, brunette yritti puhua rauhallisella äänellä, mutta raivo tihkui kaikesta huolimatta sanojen lävitse, ”sitä paitsi, sinä et tee aikeitasi ollenkaan selviksi! Minä en ymmärrä sinua ollenkaan, leikitkö sinä vain tunteillani vai yritätkö oikeasti jotain? Mutta nyt se on ihan sama, minusta tuntuu, etten haluakkaan tietää.”
Kiba kääntyi lähteäkseen hakemaan vaatteensa ja ajatteli palata saman tien Konohaan. Naruto varmaan jäisi tänne, Gaaran kanssahan ei ollut mitään epäselvyyksiä vaan ongelma oli blondissa, joka oli ollut liian kauan yksin eikä enää uskaltanut, tai osannut, vastaanottaa rakkautta.

Brunette ehti ottaa muutaman askeleen auringon lämmittämällä hiekalla, ennen kuin tunsi otteen kädessään ja hänet kaadettiin hiekkaan. Kankuro piti tiukasti kiinni hänen ranteistaan ja painoi voimakkaasti, mutta hellästi polvellaan Kiban lantion kohdalta, estäen nuorukaisen rimpuilun tai nousemisen. Vaalea hiekka tarttui nuorukaisen ruskeisiin edelleen kosteisiin hiuksiin ja hieman punertava ihokin sai vaalean kuorrutuksen. Tummat silmät katsoivat vihaisena ylös vihreisiin, joiden tunne oli vaihtunut raivostuneesta kiinnostuneeseen.

”Mikä tässä muka on epäselvää?” Kankuro kysyi katse tiiviisti allaan olevan miehenalun silmissä.

”Sinä tietenkin”, Kiba tokaisi, ”saat minut tuntemaan näin ja sitten käyttäydyt kuin mitään ei olisi tapahtunut! Kiehnäät vain tyttöjen kanssa ja unohdat olemassaoloni kokonaan.”

Tummanvihreät silmät omaava nuorukainen oli hiljaa, ja hiekassa makaava nuorukainen ajatteli osuneensa oikeaan. Hän tunsi taasen piston sydämessään ja käänsi katseensa poispäin.
”Älä näytä tuollaista ilmettä”, Kankuron ääni oli nyt ystävällinen eikä mikään siinä vihjannut heidän äskeisestä kiistastaan. Kiba yritti olla välittämättä päällään olevasta miehenalusta ja vaihtoi ilmeensä peruslukemille, ennen kuin mutisi: ”Hiljaisuus on myöntymisen merkki.”

”En minä sen takia hiljentynyt”, Kankuro sanoi nyt selvästi huvittuneena, ”enkä minä sitä paitsi ole unohtanut sinua olemassaoloa hetkeksikään. Sinulla on vain niin laaja ilmevarasto, kun olet vihainen tai pohdit tai iloitset, tai teet kaikkia samaan aikaan.”

Brunette siirsi tummat silmänsä nuorukaiseen epäuskoisesti, oliko hän tuntenut tuskaa rinnassaan ja pohtinut päänsä puhki mitä Kankuro hänestä ajatteli, vaan koska hänen ilmeilynsä huvitti vihreäsilmäistä miehenalkua?

Kankuro huomasi ettei hänen totuuden paljastamisensa yhtään auttanut asiaa, joten hän siirsi Kiban kädet tämän pään yläpuolelle, jotta hän sai pidettyä niistä kiinni vain toisella kädellään.
”Ehkä tämä selventää asiaa?” nuorukainen sanoi virnistäen ja otti hellästi vapaalla kädellään bruneten leuasta kiinni, nosti sitä hieman ja painoi huulensa Kiban huulille.

Kankuron huulet olivat lämpimät ja niissä maistui hieman keitaan makea vesi. Tummasilmäinen brunette yritti rimpuilla käsiään vapaaksi. Hänen aivonsa käski hänen pysyä vihaisena Kankurolle, mutta sydän oli erimieltä. Järki ja tunteet kävivät kaksintaistelua Kiban sisällä, kunnes lopulta jälkimmäinen voitti ja karkotti häviäjän kehon kauimmaiseen nurkkaan. Hiekassa makaava nuorukainen kietaisi varovaisesti kätensä päällään olevan miehenalun niskan takaa ja vastasi suudelmaan.

-

Gaara seisoi Naruton kanssa edelleen samalla paikalla, kolmen tytön ja kahden nuorukaisen seistessä vieressä ja kummastellen tilannetta. Välillä Kiban raivoaminen oli kantautunut heidänkin korviinsa, mikä oli saanut neitokolmikon enemmän ymmälleen. Punapää oli ottanut blondin käden omaansa muiden huomion ollessa muualla.
Riitelyäänten hiljennettyä ja koska kumpaakaan bruneteista ei näkynyt, Gaara tiesi Kankuron onnistuneen rauhoittaa tilanne. Hiljainen, mutta tuttu ääni sai Kazekagen vilkaisemaan taivaalle, missä lenteli haukka melkein vaaleiden pilven haituvien korkeudella. Siro, mutta ylväs lintu kiljaisi ja laskeutui pysytellen kumminkin keitaan yläpuolella, liidellen tuulen aiheuttamien ilmavirtojen ansiosta.

”Meidän täytyy mennä”, Gaara sanoi Narutolle, joka meinasi kompastua jalkoihinsa punapään lähdettyä yllättäen liikkeelle. Tytöt katsoivat nyt vuorostaan kaksikon perään epätietoisina miten heidän pitäisi reagoida nähdessään heidän ihailun ja ihastuksen kohteensa kävelemässä käsikkäin toisen miehen kanssa. Nuorukaiset kolmikon takana virnistelivät toisilleen. Kyllä se heillekin oli tullut yllätyksenä, että Kazekagen seksuaalinen kiinnostus ei kohdistunut naisiin, mutta tyttöjen ilmeet olivat näkemisen arvoiset.

Gaara ja Naruto pääsivät hiekanveljesten kauniisti viikattujen ja Konohan nuorukaisten mytyssä olevien vaatteiden luokse, kun Kankuro ja Kiba tulivat palmupuiden välistä. Pidemmän bruneten kasvoilla oli tyytyväinen virne, mutta hänen vieressään kulkeva miehenalku näytti siltä, että haluaisi kääntyä siltä seisomalta ympäri ja piiloutua uteliailta katseilta.

”Huomasit siis”, punapää totesi isoveljelleen näiden päästessä heidän luokseen.

”Joo, pahus mikä ajoitus. Juuri kun kaikki-”

Kiba törkkäsi kyynärpäänsä nuorukaisen kylkeen. Ei sitä kaikkea tarvinnut kertoa, varsinkin kun häntä itseään hävetti, että hän oli hävinnyt kiistan.

”Noh, ehkä meidän sitten täytyy palata kylään, kerran kutsutaan”, Kankuro irvisti ja hieroi kädellään kohtaa, joka alkoi pikkuhiljaa punoittaa hänen poikaystävänsä hiljennystavan takia.

”Minä käyn ensin vielä vedessä huuhtelemassa hiekat pois”, Kiba sanoi yritettyään ensin kädellään saada kuivunutta vaaleaa hiekkaa iholtaan ja hiuksistaan pois tuloksetta.

”Voisi olla ihan hyvä idea huuhtoa teidän vaatteennekin”, brunette totesi pukiessaan omia mustia vaatteitaan päälle.

Naruto oli jo hetken yrittänyt erotella kaksikon mytyssä olevia vaatteita, jotka olivat osittain edelleen märät ja täynnä hiekkaa. Kiban ja blondin katseet kohtasivat, jolloin heille molemmille tuli sama ajatus mieleen, tosin kiitos kuului Kankuron ehdotukselle. Tyytyväisinä virnistellen kaksikko lähti vaatteidensa kanssa rantaa kohden ja heittivät kuteensa veteen, hiekanveljesten odotellessa valmiina hiekalla. Kiba ensin sukelsi saaden kaiken ylimääräisen iholtaan pois ennen kuin nappasi pinnalla kelluvat vaatteensa ja upotti ne veden alle. Huljuteltuaan niitä aikansa, kumpikin nuorukaisista veti läpimärät kuteet päällensä ennen rantaan nousua.

”Nyt ainakin pysytään viileinä jonkin aikaa”, Naruto sanoi virnistellen kilpaa Kiban kanssa, joka nyökkäsi. Vesi valui maahan kaksikon hiuksista ja vaatteista ihoa pitkin. Miksi he eivät olleet keksineet tätä aikaisemmin? Gaara ja Kankuro pudistivat päitään huvittuneina, ei se aavikon kuumuus nyt noin paha ollut. Sitä paitsi aurinko ei enää paistanut niin korkealta taivaalta eikä täten polttanut samalla tavalla kuin heidän keitaalle tullessaan. Mutta kyllä se ehtisi kuivaamaan kaksikon päällä olevat vaatteet.

”Noh, lähdetäänkös sitten?” mustiin pukeutunut nuorukainen virnisti blondin ja bruneten noustessa vedestä. Saatuaan myöntävän vastauksen kummaltakin, nelikko lähti pienestä paratiisistaan kohti aavikon kuivaa ja polttavaa hietikkoa. Tyttökolmikko edelleen seisoi samalla paikalla, katsoen lähtevän porukan perään toivoen heidän ihastuksiensa vain saaneen auringonpistoksen. Kolmikon mukana keitaalle tulleet nuorukaiset olivat palanneet veteen, jättäen neidot toivomaan ihmettä tapahtuvaksi.

-------------------------------------------

”Tämähän on oikein Déjà vu vai mitä?” Kankuro nauroi Kiban mulkaistessa häntä kulmiensa alta. Naruto oli tuli taas Gaaran kanssa melkein sata metriä kaksikkoa jäljessä ja nuorempi brunettekin jaksoi vain varjon toivossa jatkaa eteenpäin. Vaatteet olivat kuivuneet ajat sitten, eivätkä enää helpottaneet oloa. Kylä näkyi jo kaukana, mutta uiminen oli vienyt Konohan kaksikon kehoista melkein kaiken energian. Mitä lähemmäksi he pääsivät, sitä enemmän he epäilivät, etteivät jaksaisi loppumatkaa.
Kylä kumminkin läheni ja läheni joka askeleella, kunnes kaksikko lopulta seisoi porteilla.

”Teitä onkin jo odotettu”, heidän oikealla puolellaan seisova parikymppinen vartija sanoi virnistäen, yrittäen estää itseään nauramasta Kiban ahdingolle. Kyseenomainen brunette kun oli istuutunut varjoon ja nojasi päätään käsiinsä.

”Matkassa nyt hieman kesti”, Kankuro virnisti vilkaisten taakseen, jossa Gaara ja Naruto alkoivat lopulta saavuttaa heitä, ”miksi meidät kutsuttiin takaisin?”

”Teitä odotetaan Kazekagen toimistossa”, mies vastasi pudistaen päätään huvittuneena blondin heittäytyessä Kiban viereen varjoon heidän päästyä portille. Toinen vartijoista virnisteli itsekseen katsoen taivaalle.

”Kuka odottaa?” Gaara kysyi, eihän täksi päiväksi ollut sovittu mitään tapaamisia. Jos se oli jokin työasia, hän voisi tyynesti antaa Kankuron hoitaa sen.

”En tiedä niin tarkkaan”, vartija sanoi hieman pahoittelevalla äänellä.

”Se selviää kun menemme toimistoon”, brunette totesi olkiaan kohauttaen, ”Kiba, Naruto, ylös siitä ja jatketaan matkaa!”

”Onko pakko?” kuului kummankin nuorukaisen suusta ja anovat silmät katsoivat veljeksiä.

”On pakko”, Kankuro virnisti, kun Gaara auttoi Naruton ylös ja Kiba nousi itsekseen perässä.

Nelikko jatkoi matkaansa kohti Kazekagen toimistoa, auringon edelleen paistaessa korkealta taivaalta. He kulkivat ruuhkaisia katuja kyläläisten antaessa tietä nelikolle. Pian he jo kävelivät viileämpää käytävää pitkin askeleiden kaikuessa seinistä.
Gaara pysähtyi toimistonsa ovelle ja vilkaisi kolmikkoa takanaan ennen kuin avasi sen.

”Vihdoinkin te tulitte!” kuului kirkas tytön ääni, jota Naruto ja Kiba eivät uskoneet siellä kuulevansa. Ino Yamanaka, pitkät blondit hiukset ja vihreät silmät omaava neitokainen Konohasta nousi sohvalta ärtyneen näköisenä, ”olen odottanut teitä jo reilun tunnin. Minä kun ihan hyvää hyvyyttäni tulin tänne asti ja teitä ei ole mailla eikä halmeilla!” Tyttö osoitti sanansa kaksikolle, joka tuijotti tätä luullen joutuneensa jonkun luoman genjutsun pauloihin.

Naruto ja Kiba vilkaisivat toisiaan, sitten Gaaraa ja Kankuroa. Niin miksi Ino oli tullut koko matkan Konohasta Sunagakureen?

”Ööh, Ino?” Kiba otti askeleen eteenpäin punapään ohi, ”niin miksi sinä tulit tänne?”

Pitkähiuksinen blondi katsoi brunettea hämmentyneenä, ”enkö minä sitä vielä sanonut? Tietenkin hakemaan teitä takaisin!”

-------------------------------------------------
A/N: Ja viikossahan tämä tuli <3 Tosin taas tällaisena myöhäisjulkaisuna ^^; Kirjoitin tätä koko illan ihan teitä varten ja nyt kuolen nälkään, mutta ruoka saa kyllä odottaa aamuun.
Mie huomasin tätä tehdessäni et Naruto ja Gaara uhkaa jäädä Kankuron ja Kiban varjoon O.o ne on niin äänekkäitä ettei nuo kaksi saa puheenvuoroja xD Noh, ensi osassa, joka on muuten se viimoinen, yritän saada Narskaa ja Gaaraa enemmän esiin o/
Ja ööh, mitäs tässä nyt vielä sanoisi... ei tuu kyl mitää mielee O.o

Noh kumminkin, risut, ruusut, virheiden bongaukset, kommentit ja pisteet tervetulleita~ tai pikemminkin haluttuja >:3