Disclaimer: . . .en omista tarinan lisäksi kuin ylpeyteni :D

Luku 15: Do not dwell in the past, do not dream of the future, concentrate the mind on the present moment.



'Voisin tottua tällaiseen' oli Naruton ensimmäinen ajatus sinä aamuna. Hän katsoi puoliunisena vierellään yhä hirsiä vetelevää Sasukea ja hän hymyili. Tummat, normaalisti tarkkaan laitetut, hiukset levisivät vaalealle tyynylle kadehdittavan täydellisesti ja hengityksestä kuivuneet huulet olivat aavistuksen raollaan. Blondi kohottautui nojaamaan toista kättään vasten jatkaessaan poikaystävänsä tuijottamista. Hän katsahti kuitenkin ohi mennen Sasuken takana sijaitsevaa herätyskelloa ja harmikseen huomasi, että se soisi pian ilmoittaen sängystä nousemisesta.
"Sasuke herää" blondi sanoi ravistellessaan vaaleaihoista poikaa keveästi hereille. Matalan murinan saadessaan hän päätteli aamuäreän mustatukkaisen heräävän takaisin oikeaan maailmaan. Tummat silmät avautuivat ja Naruto naurahti Sasuken ilmeelle, joka kertoi nuoren olevan vielä unen ja todellisuuden rajamailla.
"Kello soi kuitenkin minuutin kuluttua, joten turha siinä yrittää räjäyttää päätäni pelkällä katseella" blondi sanoi välittämättä mustien silmien tuimasta katseesta. Sasuke ärähti epämääräisesti ja upotti kasvonsa takaisin pehmeään tyynyynsä jupisten jotain idiootista. Naruto hymähti itsekseen ja nousi ylös pukeutuakseen.
"Mitä aiot syödä?" hän kysyi vetäessään löysän pitkähihaisen paidan ylleen. Sasuke käänsi päätään juuri tarpeeksi nähdäkseen blondin toisella silmällä ja yritti vielä kerran porata reikää tämän otsaan katseensa voimalla.

"Ihan vain leipää ja kahvia. Äläkä tällä kertaa pistä liian vähän kahvijauhetta" tummahiuksinen huokaisi kierähtäessään selälleen sängyn jousten valittaessaan hänen allaan.
"Niin kävi vain kerran! En ole niin tyhmä ettenkö oppisi kerrasta."
Sasuke lähetti Narutolle huvittuneen virnistyksen, jonka viesti epäuskoa toisen sanoihin. Blondi pyöritti silmiään turhautuneena ennen kuin marssi ulos makuuhuoneesta jättäen yhä virnuilevan tummahiuksisen jälkeensä.
Menneiden päivien aikana Sasuken mieliala oli kohonnut runsaasti ja tämä oli alkanut palaamaan normaaliksi itsekseen eli naljailu ja sarkasmi kukoistivat jälleen. Kushina oli patistanut Narutoa olemaan nuoren Uchihan kanssa vuorokauden ympäri, joten blondi oli lähes muuttanut asumaan keskustan suureen asuntoon. Hän oli jättänyt Sasuken ainoastaan silloin yksin, kun hän joutui menemään kouluun. Vaikka talvifestivaalit olisivat valmistuville opiskelijoille lukuloman alun merkki, sitä ennen oli vielä jaksettava käydä kursseilla. Sasuke oli ymmärrettävästi saanut vapaata suruajaksi.
'Juhlat ovat huomenna...pitää vielä varmistaa boolimaljan tuonti ja muffinit eli Sakuran pää on stressiräjähdykseltä turvassa' Naruto ajatteli astuessaan keittiöön. Hän huomasi ikkunasta ulkona satavan jälleen sakeana lunta ja pakkanen paukkui lujana. Pelkkä ajatus ulkomaailman kylmyydestä nostatti hänen ihokarvansa pystyyn.

"Enemmän kahvia ja vähemmän ikkunasta tuijottelua kiitos" alakertaan selviytynyt Sasuke haukotteli oviaukosta. Naruto naurahti nähdessään paksuun vilttiin kääriytyneen tummahiuksisen tekevän tietään pöydän luokse. Sasuken luona viipyessään hän oli saanut oppia yhtä sun toista tummahiuksesta: tämä oli mm. varsinainen vilukissa, hän valitsi aina kolmannen kahvikupin vasemmalta, portaita noustessa hän aina kopautti viimeistä askelmaa varpaillaan ja joskus Sasuke kävi keskustelua itsensä kanssa ääneen.
Niiden pienien ja outojenkin yksityiskohtien tietäminen sai Naruton iloiseksi, koska hän sai nauttia olevansa ainoa joka tietää Sasuken pienistä tavoista. Hän mittasi kahvinpurut suodattimeen tarkasti ja pian keittiön seinien sisällä alkoi kuulumaan keittimen mekaaninen hurina.

Sasuke pureskeli kuorimaansa mandariinia tuijottaessaan ulos hajamielisenä ja tiukensi otettaan lämmittävästä skottikuvioisesta viltistä.
"En taida vielä tänäänkään tulla kouluun" hän totesi hiljaa katsellessaan lumisateen hidasta laskeutumista.
"Okei. Ei sinun tarvitse kiirehtiä" Naruto sanoi huolettomasti ja ojensi Sasukelle tekemänsä leivän. Mukava hiljaisuus laskeutui heidän välilleen, kun he jatkoivat aamiaistaan kaikessa rauhassa. Ajoittain he saattoivat pyytää toisiltaan vaikka hilloa tai vastaavaa, mutta muuten he söivät hiljaisuudessa.
"Ajattelin kuitenkin tulla sinne festivaaleille" Sasuke sanoi niin yllättäen, että Naruto melkein säikähti. Siniset silmät katsoivat aavistuksen laajentuneina kahviaan lopettelevaa tummahiuksista.
"Koska tajusin juuri, että vaikka olemme seurustelleet nyt aikamme niin emme ole oikein viettäneet aikaa kunnolla yhdessä. Siis...tarkoitan iloisemmissa merkeissä" Sasuke takelteli laskiessaan kuppinsa pöydälle.

Naruto tunsi sydämensä sykähtävän miellyttävästi, kun Sasuke mainitsi sanan "seurustelu", koska mitä enemmän hän sen kuuli sitä enemmän hän tajusi tämän olevan todellisuutta. "Olisi kyllä mukavaa olla kanssasi vähän erilaisemmissa merkeissä. En siis tarkoita, ettenkö haluaisi olla nyt kanssasi näin vaikeana aikana vaan...kyllä sinä tiedät" Naruto naurahti ja yritti piilottaa nolostuneita kasvojaan suuren kahvikuppinsa taa. Hän kuuli Sasuken naurahtavan kevyesti ja blondi huokaisi sisäisesti helpotuksesta, että tummahiuksinen toipui.
"Sinun on kuitenkin nyt parasta pukea jotain parempaa päälle ja lähteä pikapikaa tai myöhästyt" Sasuke sanoi nyökätessään kellon suuntaan, joka ilmoitti Narutolla tosiaan olevan pienoinen kiire jos hän meinasi ehtiä ensimmäiselle tunnille ajallaan.
"Olisit voinut aikaisemminkin sanoa, kun se kello oli heti silmien alla" Naruto huudahti kauhistuneena ennen kuin juoksi takaisin ylös noutamaan vaatteitaan. Sasuke oli tuskin ehtinyt itse kävelemään portaiden juurelle, kun vaaleatukka jo rymisteli alas täysin pukeutuneena. Tiukat punaiset farkut korostuivat mustaa paitaa vasten ja Naruton hiukset viestivät kilometrien päähän vastaherännyttä.
"Pääsen tänään jo heti ruokatunnin jälkeen, koska Sasorin on mentävä valmistelemaan taulunsa esittelyä isän studiolle. Tarvitsetko jotain kaupasta tai vastaavaa, kun tulen takaisin?" Naruto kysyi pistäessään harvinaisen yhteistyökyvyttömiä conversejaan jalkoihin. "Tarvitsen vain, että tulet tänne suoraan" Sasuke sanoi niinkin voimakkaat sanat kuin ne olisivat olleet päivänselviä.

Blondi nousi jaloilleen saatuaan kenkänsä jalkaan ja tuijotti hetken tiukasti vilttinsä sisään leiriytynyttä poikaa. Tumma kulmakarva kohosi viestimään toisen ihmetyksestä ja Naruto tunsi punan nousevan lämpöaaltona poskilleen.
"Eikö sinua nolota sanoa tuollaista suoraan?"
"Miksi pitäisi? En jaksa esittää kanssasi mitään muuta kuin olen, joten tahdon ilmaista itseäni suoraan. Eikö seurustelusuhteessa ole hyvä ilmaista, että välittää toisesta?" Sasuke vastasi virnistäen. Naruto soi hänelle vielä yhden hämmentyneen hymyn ennen kuin tämä lähti uhmaamaan talvipakkasta.

- - - - -

Seuraava päivä ei onneksi ollut niin kylmä. Pakkanen oli lauhtunut kuin tilauksesta ja koko kaupungista näki, että se valmistautui illan kohokohtaan. Viimeisiä valoja ripustettiin kaupungintalonpuiston valkoisiin puihin ja keskellä olleen suihkulähteen vesi korvattiin kankain ja tähtivaloin. Sisällä juhlatiloissa ihmiset juoksivat ympäriinsä järjestellen tavaroita oikeille paikoilleen ja tuttu pinkkitukka oli tavalliseen tapaansa äänessä.
"Ei ruokia vielä esille, urpo! Nehän menevät pilalle...ja sinä siellä! Pistä ne valot ylemmäs...ei noin tiukalle! Ja Naruto-"
'Säälin sitä miestä joka ikinä erehtyy menemään tuon kanssa naimisiin" blondi ajatteli tympääntyneenä kuullessaan nimensä olevan huudettavana.
"Mitä nyt, Sakura?" hän sanoi kääntyessään lähestyvää tyttöä kohti. Sakuran hiukset oli sidottu korkealle ponihännälle ja tämän päällä oleva mekko oli Naruton mielestä turhankin lyhyt ottaen huomioon, että ulkona oli talvi.
"Tiedätkö tuleeko Sasuke tänään? Ja mitähän mieltä hän olisi tästä mekosta?" tyttö sanoi ja pyörähti esitelläkseen Narutolle niukkaa asuaan. Vaaleahiuksinen arvioi potentiaalisia vastausvaihtoehtoja päässään, mutta yksikään niistä ei tuntunut säästävän häntä joko nyrkiltä tai valitustulvalta.
"Sasuke sanoi kyllä tulevansa, mutta hän on vielä niin epävakaa etten voi sanoa varmasti. Eikä hän muuten välitä vaikka käyttäisit mitä mekkoa tahansa. Antaisit jo periksi ja siirtyisit toiseen uhriin" Naruto huokaisi vakuuttavana ja valmistautui tytön reaktiota varten.
"Eikä. Sasuke tulee pitämään minusta vielä näet sitten" Sakura ärähti ja lähti purkamaan tunteitaan avuttomiin apulaisiin. Naruto katsoi hetken stressaantuneen tytön perään säälien, mutta hän tunsi ivailevan tyytyväisyyden nauravan sisällään.
'Keep dreaming sister koska Sasuke on jo varattu' hän nauroi mielessään eikä voinut estää hymyn nousua huulilleen. Kevyt kikatus hänen takanaan kiinnitti pian hänen huomionsa.

"Hienoa, että olet palannut entisellesi Naruto-kun" Hinata naurahti kannatellen keskikokoista koristeita sisältävää pahvilaatikkoa käsissään. Vaaleahiuksinen hymyili kirkkaamin nähdessään ystävänsä ja he lähtivät kävelemään kohti suurta juhlasalia, jossa perinteiset tanssiaiset pidettäisiin aivan illan päätteeksi. Seinät olivat vaaleata puuta ja parketin ympärille oli aseteltu pyöreitä pöytiä ja tuoleja. Nurkissa kohosivat tekoruusupensaat ja katonrajassa roikkuivat koristevalot. Naruto katseli ympärilleen iloisena sillä aikaa kun Hinata sai laskettua kantamuksensa yhdelle pöydistä.
"He onnistuivat kyllä hyvin" tyttö sanoi viitaten heidän koulunsa koristelutiimiin, jonka vastuulla sali oli ollut. Vaaleahiuksinen ei osannut tehdä muuta kuin nyökätä ja hän odotti sitä iltaa nyt entistä enemmän.

"Toivottavasti Sasuke piristyy tästä entisestään" hän sanoi hiljaa itsekseen ennen kuin huokaisi tyytyväisenä. Vierellä ollut Hinata katsoi blondia hetken ymmällään, kunnes kuuli jonkun järjestelijöiden kutsuvan häntä salin ulkopuolelta.
"Sinä voit jo varmaan mennä takaisin. Nähdään illalla" hän sanoi Narutolle ennen kuin juoksi sinne missä häntä tarvittiin. Naruto heilautti kättään hyvästiksi ja lähti vielä hetken ihailun jälkeen keskustan tuttua asuntoa kohti.

Palattuaan hän löysi Sasuken nukkumasta olohuoneen sohvalta. Tummahiuksinen oli vieläkin samoissa vaatteissa, kuin Naruton lähdettyä joten blondi arveli pojan nukkuneen koko päivän. Jälleen kerran. Hiljaa hiipien hän kyykistyi sohvan viereen ja katseli hetken taivaskanavia surffaavan pojan rentoja kasvoja. Ne pienet rauhan hetket olivat Narutolle kerta kerralta tärkeämpiä. Ajatuksiinsa uppoutuneena ruskettuneille kasvoille kohosi tyytyväinen hymy ja Naruto sipaisi tumman hiussuortuvan pois toisen posliinikasvoilta. Vaikka Sasuke nukkuikin, Naruto tunsi sydämensä kiihtyvän sykkeen rinnassaan.

"Milloin sinä tulit takaisin?" heräävän tummahiuksisen ääni sanoi hiljaa. Mustat silmät avautuivat raukeina ja Naruto nousi istuakseen käsinojalle.
"Ihan vasta äsken. Nukuitko taas koko päivän?" hän kysyi venyttelevältä pojalta. Vaikka Naruto oli iloinen Sasuken viimeaikaisesta normaalista käytöksestä, hän silti pelkäsi poikaystävänsä vajoavan masennukseen.
"Monet voivat sairastua siihen varsinkin kohdattuaan tunne-elämän vaikeuksia. Siksi on erityisen tärkeää, että pysyttelet hänen kanssaan kun Mikoto ei siihen kykene" Kushina oli neuvonut.

Istumaan kohottautunut Sasuke katsoi ajatuksiinsa takaisin sukeltanutta Narutoa ja hän virnisti näylle noustessaan jaloilleen. Blondi oli niin syvällä oman päänsä sanoissa ettei huomannut, kun tummahiuksinen kumartui hänen ylleen virne syventyen. Vasta kevyen suudelman painuessa hänen huulilleen Naruto ymmärsi palata takaisin Sasuken luo yksinäiseen asuntoon.
"Mistäs tuo nyt tuli?" blondi sanoi vetäytyessään yllättyneenä kauemmas tummahiuksisesta.
"Vaikka sinä olet ollut ihastunut minuun ties kuinka kauan niin ujostelet yhä. Etkö ole tyytyväinen nyt kun sait haluamasi?" Sasuken ääni oli kujeileva ja Naruto ei osannut päättää rakastaakko vai vihatakko sitä tunnetta minkä se aiheutti hänen rinnassaan ja hieman napaa alempana.

Vaaleat kädet lepäsivät nyt hänen reisillään ja vaaleahiuksinen väläytti niiden omistajalle kaikista flirttailevimman virneensä.
"Olen enemmänkin kuin tyytyväinen usko pois, mutta joskus luulen tämän olevankin vain unta ja herään pian" Naruto sanoi nojautuessaan hieman lähemmäs Sasukea ja laski toisen kämmenistään hivelemään kermaista kättä reidellään. Uchiha virnisti takaisin ja kumartui lähemmäs poikaystävänsä kasvoja.
"Pitääkö tässä ruveta todistelemaan, että et elä unimaailmassa?"

Kuka sanoikaan, ettei täysi-iän ylityksen jälkeen saa leikkiä?

Naruto kiersi vapaan kätensä Sasuken niskaan ja veti tämän alas saadakseen tuntea hamuamansa huulien kosketuksen. Hän avasi suunsa Sasuken näykkiessä hänen alahuultaan kärsimättömänä ja hän huokaisi nautinnosta kun viettelevästi liikkuva kieli hieroi hänen omaansa. Kaikkien suutelukertojen jälkeen Sasuke oli oppinut täydellisesti miten Naruto halusi suudelmansa: hillitysti kieltä, tarpeeksi näykkimistä ja paljon tunnetta. Hän kuuli Sasuken äännähtävän mielihyvästä ja Naruto tunsi jo muutenkin hyvän itsetuntonsa kohoavan ryminällä. He ottivat välillä happea vain palatakseen hyväilemään toisiaan ja Naruton reidellä levännyt käsi hivuttautui vähitellen ylöspäin.

Vaaleahiuksinen katsoi syvälle mustiin silmiin heidän jälleen erotessaan ottaakseen elintärkeää happea keuhkoihinsa. Tunnelma oli kietonut heidät täysin huomaansa eikä kumpikaan halunnut löytää uloskäyntiä. Sasuken käsi hyväili kokeilevasti Naruton lantiota ja blondi värähti hieman uudesta kosketuksesta. Vaatteidenkin läpi tummahiuksisen käsi tuntui puuduttavan hyvältä.
Mutta kaikki hyvä loppuu aikanaan, joten Sasuke kohotti hymyn huulilleen ja painoi katsetta irrottamatta otsansa vasten Naruton otsaa.
"Parasta alkaa valmistautumaan sinne festivaaleille" hän kuiskasi ääni käheänä ja siveli vielä kerran peukalollaan poikaystävänsä suudelmasta turvonnutta alahuulta.
'Ja minun on parasta lopettaa ajoissa ennen kuin hyppään hänen kimppuunsa ja revin tuon paidan hänen päältään. Kuka keksi, että pelkän t-paidan täytyy näyttää hänen päällään noin helvetin hyvältä?!'

Naruto teeskenteli murjottavansa tunnelman hiipuessa arkielämän harmauteen, mutta Sasuke vain pörrötti hänen hiuksiaan hellyydenosoitukseksi.
"Tulehan nyt idiootti vai haluatko, että Sakura murhaa sinut kun et raahannutkaan minua tanssimaan vanhojen klassikkojen tahtiin."

Yllättäen sana idioottikin sai uutta hohtoa, kun sen mielsi lempinimeksi.

- - - - -

Illan pimentyessä puiden valot syttyivät valaisemaan juhlakansan kulkua. Kaikki kaupunkilaiset osallistuivat perinteeseen, jonka mukaan juhla-asuissa tuli olla osa sinistä. Mekot, hatut, hansikkaat, kengät ja ties mitkä muut asujen osat viestivät rauhallisuutta, jota festivaaleilla haluttiin levittää. Sisällä soi jo tanssimusiikki ja käytävillä saattoi kuulla lasten naurua, kun he leikkivät toistensa kanssa. Sasuken astuessa sisään naisväen keskuudessa alkoi odotettavissa ollut supina ja ihastelu. Tummahiuksinen oli pukeutunut rennonvirallisesti mustiin farkkuihin, valkoiseen paitaan ja heittänyt päälleen sinisen takin tuomaan juhlallisuutta asuunsa. Naruto puolestaan oli turvautunut harmaisiin farkkuihin ja puvun takki peitti sinistä paitaa.

"Sasuke! Kuinka ihanaa, että tulit!" Sakura ilmestyi kuin tyhjästä paikalle. Oliko hänellä joka tutkain, millä paikantaa nuori Uchiha lähettyviltään? Pinkkitukkaisella tytöllä oli yhä sama turhankin niukka mekko ja liian korkeat siniset stilletot ja Naruto arvuutteli mielessään kuinka monesti tyttö kompuroisi niiden kenkien takia.
"Otan osaa veljesi puolesta. Jos tarvitset tukea niin olen aina käytettävissäsi" Sakura yritti parhaansa mukaan flirttailla passiivisen pojan kanssa, mutta olemattomien rintojen hierominen tämän käsivartta vasten ei tehonnut Sasukeen tämän aiempien temppujen tapaan. Sasuken silmäkulma nyki siihen malliin, että hän oli itsekurinsa rajoilla.

"Sakura joku huusi sinua äsken tuolla. Kuulosti hätätapaukselta" Naruto päätti lopettaa tummahiuksisen kärsimyksen keksimällä hätävalheen.
"Mitä missä? Taasko se hemmetin Lee tyri jotain?" Sakura ärähti ja lähti kopistelevin askelin Naruton osoittamaan suuntaan, mutta hän kääntyi vielä hetkeksi katsomaan haluamaansa komistusta ja sanoi silmää iskien: "Sasuke, älä katoa mihinkään koska tulen ihan pian takaisin."
Naruto ei voinut estellä enää vahingoniloista virnettään kohoamasta kasvoille ja hän naureskeli matalasti tytön kaikottua.
"Mikä tuossa nyt oli niin hauskaa?" Sasuke kysyi ärtyneenä ja yritti kai jälleen porata ruskettuneeseen otsaan reikää.
"Sinä et sitten todellakaan kestä naisia" Naruto nauroi vilpittömästi.

Sasuke katsoi nauravaa blondia kulmakarva koholla ja pyöräytti silmiään.
"Jos aion selvitä näistä juhlista niin tarvitsen kyllä alkoholia. Missä se booli on?" hän sanoi tarttuessaan Naruton ranteesta ja johdatti tätä kohti isoa juhlasalia. Se oli paljon paremman näköinen kuin aiemmin päivällä. Suuret, vaaleanharmaat harsot laskeutuivat katosta seinien viereen ja nurkkien tekoruusut oli valaistu tähtivaloilla. Koko sali oli pyritty muuttaa talvenihmemaaksi, jossa vastuuryhmä oli onnistunut todella hyvin.
Sasuke löysi tiensä onneksi terästetyn boolin luokse sillä aikaa, kun Naruto kierteli omia polkujaan etsien lähinnä Hinataa ja tämän rämäpää poikaystävää.

Sen sijaan hän löysi tutun punahiuksisen opettajan ja vanhempansa vähän aikaa kierreltyään.
"Naruto! Te siis pääsitte tulemaan" hänen äitinsä tervehti poikaansa tiukalla halauksella ja tulvalla kysymyksiä mm. siitä söivätkö pojat kunnolla.
"Rakas älä tukehduta häntä" Minato naurahti taputtaen kevyesti vaimonsa olkapäätä. Nainen päästi Naruton otteestaan, mutta huolehtivien kysymysten määrä ei ottanut loppuakseen.
"T-tuo taulusi on kyllä hieno, Sasori-sensei" Naruto kommentoi viereiselle seinälle ripustettua teosta toivoen pääsevänsä sillä eroon äitinsä kuulustelusta. Punatukkainen opettaja hymyili otettuna.
"Taideteos saa aina hohtonsa vasta, kun se pääsee suuren yleisön silmien eteen" Sasori huokaisi nostaessaan katseensa ylpeän isän tavoin tauluunsa.
"Olet kehittynyt paremmaksi sitten viime näkemän" pitkä punertavatukkainen puhui yllättäen aivan parin metrin päästä.

Naruto katsoi varautuneena, kun Kyuubi käveli heidän luokseen tervehtien hänen vanhempiaan rennolla kädenpuristuksella. Vaaleahiuksisen ihmetykseksi hänen kuvaamataidon opettajansa näytti myös nostaneensa suojamuurit ylös. Kyuubin silmät näyttivät astetta vaarallisemmilta ja Naruto tunsi jäähileiden korvaavan hänen verihiutaleensa.
"Miten Mikoto voi?" Kushina kysyi täysin tietämättömänä punertavatukkaisen vaikutuksesta poikaansa.
"Paremmin. Hän on jo suurimmin osin toipunut Itachin poismenosta. Muuten Naruto-kun, minulla on sinulle kahdenkeskistä asiaa, joten tulisitko hetkeksi mukaani?" Kyuubi puhui täysin normaalilla äänensävyllä, mutta blondi näki keltaisten silmien katseessa piilevän vaaran.
'Mutta jos kieltäydyn niin mitä hän tekee...Sasuke...'

Joten hän antautui nyökkäämällä suostumisen merkiksi ja Sasori näki kuinka Kyuubin silmissä välähti tuttu metsästäjän katse. Tämä viittoi nuorukaista seuraamaan häntä ja pian opettajan huolestuneet ruskeat silmät eivät enää nähneet heitä. Syyllisyys tuntui puristavan Sasoria kasaan ja hän puristi shampanjalasiaan yhä voimakkaammin.
'Anna anteeksi Naruto' hän ajatteli avuttomuuden kuristaessa hänen ruokatorveaan.

"Viisas päätös Naruto-kun. Tiesin, että tuon söpön pääsi sisältä löytyy jonkilaiset aivot" Kyuubi sanoi omahyväisesti johdatettuaan Naruton ulos hiljaiseen lumisateeseen. Ulkona oli vähemmän ihmisiä, mutta Naruton onneksi sen verran tarpeeksi ettei ahdistelija voisi tehdä hänelle mitään. Kyuubi katsoi häntä sivusilmällään ja naurahti pienesti.
"Älä sitten kuvittelekaan karkaavasi. Minulla on sinulle ihan oikeasti asiaakin vai etkö halua kuulla oikeaa syytä Sasuken panikoivaan käytökseen?"
Ne sanat saivat Naruton kiinnostuksen heräämään. Hänen sisällään vaisto huusi hänelle pakokäskyjä, mutta blondi tahtoi tietää.

Hän ei tosin odottanut päätyvänsä ahdistelijansa asunnolle. Kyuubi ei ollut suostunut kertomaan mitään väkijoukon ollessa läsnä ja Naruto hyvin tiesi, ettei kahden kesken oleminen sen miehen kanssa ollut hyvä idea. Jokin ajatusvirhe siinä täytyi olla, että hän suostui tähän. Ovi kolahti kiinni sinetöiden nuoren vielä tuntemattoman kohtalon ja Narutoa kylmäsi todella. Kyuubin huulilla ollut virne ei auttanut asiaa yhtään. Vanhempi mies kehotti häntä istumaan sohvalle joka Naruton mielestä oli sillä hetkellä maailman vaarallisin sohva. Kuin joka ikinen asia siinä asunnossa olisi voinut herätä henkiin ja hyökätä kimppuun.

Kyuubi katsoi häntä niin kylmällä katseella, että se lamaannutti Naruton lihakset kokonaan. Kuinka hän vihasikaan, että oli niin helposti ohjattavista. Vanhempi istui aivan blondin viereen ja nojautui lähelle tämän kasvoja. Hän tarttui lujasti pois päin vetäytyvää Narutoa kädestä ja vangitsi tämän silmien katseen omiinsa. Omahyväinen virne ei ottanut lähteäkseen ja blondi tunsi pakokauhun kangistavan hänen polviaan entisestään.
"Pelkosi vain kiihottaa minua entisestään, Naruto-kun" Kyuubi leikitteli hänen nimellään ja nojautui yhä lähemmäs uhriaan.
'Miksi suostuitkaan lähtemään hänen mukaansa?! Loppuiko aivoista akku mitä hä?!' Naruton ajatukset raivosivat hänelle jossain pelon tuolla puolen.

"Olet vain rauhassa niin kerron kyllä sen mitä lupasin" punertavatukkainen kuiskasi ja painoi huulensa ruskettunutta kaulaa vasten maistaen siinä talven kylmyyden ja hermostuneen hien suolan. Naruto tärisi kosketuksen ja addrenaliinin yhteisvaikutuksesta. Aiemmat tapaamiset ahdistelevan miehen kanssa pulpahtivat pintaan piinaavina ja Naruto tunsi kyyneleiden muodostuvan hänen silmäkulmiinsa.
"Alun perin et ollut mitenkään tässä mukana, mutta sinun pitikin olla juuri silloin Uchihoilla yötä" Kyuubi kehräsi hänen hampaat hänen ihoaan ajoittain raapien.
"Uchiha Fugaku oli tekemisissä nimettömänä pysyvän työnantajani kanssa laittomissa merkeissä ja hän halusi lopulta ulos. Neulatyyny ei oikein pitänyt ideasta ja pisti minut hoitamaan likaisen työn eli tappamaan hänet" Kyuubi jatkoi ja nosti kätensä hieromaan kevyesti Naruton rintaa ja vatsaa imien jokaisen nuoren reaktion mielihyvin.

"Onnistuinkin tehtävässäni herättämättä edes vieressä nukkuvaa vaimoa, mutta sinä pilasit kaiken. Juuri kun olin poistumassa huvilasta niin näit minut, joten jälkeni peittääkseni suunnittelin polttavani teidät kaikki siihen taloon. Mutta myrsky, joka huvilan lopulta tuhosi, hoiti työn puolestani. Tai ainakin niin luulin..."

- - - - -
A/N: tähän on pakko katkaista! Tossa loppuvaiheessa alko tuntuu siltä et tää ei lopu ikinä ja ei ois loppunukkaan jos mun ois annettu jatkaa. Julmuus ja loput motiiveista saavat siis odottaa. Toivottavasti tää ei puuduttanu teitä liiaksi pituudellaan ja ei tuntunut kiirehdityltä, koska itse pidän tästä luvusta todella paljon :)
ai niin, jos jotain teistä nyt kovasti ärsyttää että Naruto lähti noinkin helposti Kyuubin matkaan niin se on ihan juonen kannalta olennaista :D mutta älkää seuratko Narun esimerkkiä XD
Seuraavassa osassa: Pääseekö Naruto karkuun Kyuubin pervoilta käsiltä? Saako Sasuke tietää mitä Narutolle on tehty? Sekä: Naruton ja Sasuken suhde kohtaa ongelmia ja on Sasukesta kiinni, mihin heidän tulevaisuus johtaa.

Tuttuun tapaan kommentit ja pisteet ovat kivaa kannustusta kirjottamaan...tein tämän sattuneista syistä kahdessa päivässä joten kuka ties on mahdollista jos 16. luku tulisikin ennen sunnuntaita ;)