Gaara vilkaisi vieressään seisovaa Narutoa, joka katsoi silmät suurena sohvan edessä seisovaa tyttöä. Suu oli hieman raollaan, aivan kuin hän yritti sanoa jotain, mutta ääntä ei tullut. Blondi oli nähtävästi kokonaan unohtanut, että he olisivat Sunagakuressa vain rajoitetun ajan, ja vaikka punapää itsekin olisi halunnut pitää Naruton kylässä, se ei ollut mahdollista. Vaaleahiuksinen oli Konohan ninja ja häntä tarvittiin omassa kylässään.

Gaara siirsi vaaleanvihreät silmänsä edellään seisovaan brunetteen. Kiba näytti olevan kuin kala kuivalla maalla suun auetessa ja sulkeutuessa koko ajan, mutta muutaman hiljaisen sekunnin jälkeen nuorukainen nielaisi, saaden äänensä takaisin: ”Miksi sinut lähetettiin? Olisihan jokin lintu saanut viestin tuotua nopeammin.”

Ino tuhahti, koska hänen tulemistaan hiekkakylään ei selvästikään arvostettu. Ovella seisoi neljä omalla tavallaan hyvännäköistä nuorukaista, jotka vilkuilivat enemmin toisiaan tai katsoivat häntä epäilevästi kuin näyttäisivät edes vähän iloisilta hänet nähdessään.
”Tulin hakemaan täältä aavikkokukkien siemeniä, kun sellaisia meidän kaupasta on viimeaikoina kyselty”, vaaleahiuksinen tyttö vastasi nyökäten sohvalla oleviin kahteen puiseen laatikkoon, joita kukaan ei ollut vielä äsken huomannut tai kiinnittänyt sen enempää huomiota, ”ja samalla teitä hakemaan.”

”No olisit voinut pari päivää odottaa”, Kiba mutisi hiljaisella äänellä, että vain hänen vierellään olevat miehenalut sen kuulivat. Tosin, vaikka Ino olisi tullut viikon tai kuukauden päästä, tilanne olisi ollut aivan sama. Heidät oli lähetetty Sunagakureen rankaisuna leikkimielisestä tappelusta, joka oli alkanut jostain aivan älyttömästä syystä. Rangaistus oli muuttunut ensimmäisen päivän, tai pikemminkin yön, jälkeen lomailuun ja nyt Ino tuli ja sanoi, että lomailu loppui?
Naruto ja Kiba vilkaisivat toisiaan, kyllä he ymmärsivät, että heitä tarvittaisiin Konohassa. Paluu oli vain jotenkin karannut mielestä kaiken muiden asioiden ollessa tärkeämpiä.

”No niin, hop hop! Olen odottanut jo tarpeeksi kauan teitä, että lähdemme saman tien”, tyttö hoputti ja lähti toimistosta nuorukaisten väistäen tätä ovella.

”No huhhuh, edes Temari ei ole noin…” Kankuro ei keksinyt sopivaa adjektiivia kuvaamaan Inon luonnetta, kun hän viimein uskalsi sanoa mielipiteensä tytön päästyä kuuloetäisyyden ulkopuolelle.

”Perus Inoa”, Kiba totesi.

”Joo, ja jätti näköjään meille laatikkonsa”, blondi mutisi vaaleansinisten silmien katseen siirtyen ovelta sohvalle, jossa puiset siemenlaatikot upposivat hieman sohvatyynyihin.

Gaara huomasi Naruton vilkaisevan häneen kuin pyytäen punapäätä sanomaan ettei heidän tarvitsisi mennä. Nuorukainen kumminkin pudisti päätään pienesti, kerran kaksikkoa oli tultu hakemaan, näiden täytyisi lähteä.
Sekä blondi että brunette huokaisivat syvään ja hakivat laatikot. Kankuro piti ovea auki, kun kaksikon kädet olivat varatut. Hiljaisuuden vallitessa nelikko käveli portaita alas ja suuntasivat porteille päin. Vaikka kyläläiset pitivät meteliä keskustellen, nauraen ja leikkien, kukaan nuorukaisista ei kuullut ääntäkään.

Gaaran ja Kankuron ilmeistä ei voinut päätellä mitään, toisin kuin Naruton ja Kiban, jotka kävelivät raskain askelin päät alas painuneina. Loppumatka porteille jatkui samassa painostavassa hiljaisuudessa, kunnes lopulta Inon valittava ääni kaiversi tiensä nuorukaisten tajuntaan.

”Siis käsitättekö? Ne vaan katsoivat toisiaan vaikka minäkin olin siellä! Ei taida niillä jätkillä olla ihan kaikki kotona.”

Vartiossa olevat miehet pyörittelivät silmiään ja helpottuivat nähdessään Kazekagen ja muiden saapuessa portille.

”Mikä teillä oikein kesti?” Ino kääntyi uudestaan ärsyyntyneenä jouduttuaan odottamaan, ”onneksi sentään otitte siemenet mukaan! Kannatte niitä sitten varoen ettei yksikään katoa!”

”Ino hei, ne ovat vain jotain jyviä”, Naruto valitti katsoen tyttöä luovuttaneesti. Laatikoiden painosta päätellen niitä oli aivan riittämiin, eikä yhden tai kahden katoaminen vie kukkakauppaa vararikkoon.
Katse, jonka Ino kohdisti blondiin, sai tämän hätkähtämään. Tyttö ei sallinut siemeniä kutsuttavan ’joksikin jyviksi’. Hetken mulkoilun jälkeen Ino heilautti vaaleat, pitkät hiuksensa taakse ja lähti marssimaan kohti Tulenmaata ja Konohaa.

”Tämä laatikko lentää ensimmäiseen jorpakkoon minkä näen”, Kiba mutisi hiljaisella äänellä.

”Älähän nyt, epäilen että se vain pahentaisi asiaa”, Kankuro sanoi virnistäen ja taputti brunettea lohduttavasti hartioille.

Gaara silmäili vihreillä silmillään blondia, joka oli edelleen samassa asennossa, mihin oli hätkähtämiseltään jäänyt, selkä häneen päin. Punapää otti askeleen eteenpäin ja kietoi kätensä Naruton ympäri, ”älä ole tuollainen.”

Siniset silmät kohtasivat hänen katseensa, mutta kääntyivät nopeasti pois. Gaara hymyili pienesti ja liikutti kätensä blondin leualle kääntäen tämän kasvot itseään päin. Nuorukainen odotti kunnes Naruto siirsi katseensa takaisin häneen ja sulki silmänsä. Punapää painoi huulensa blondin miehenalun hieman raollaan oleville huulille.
Naruto vastasi suudelmaan, jolloin Gaara joutui kietomaan vapaan kätensä tämän lantiolle, että pystyi paremmin tukemaan blondia jonka jalat alkoivat pettää alta.

”Naruto, Kiba, tänne ja heti!” Ino huusi vihaisena niin kaukaa, että hänestä näkyi vain siluetti aavikon vaaleaa hiekkaa vasten.

”Täytyykö aina jonkun keskeyttää?!” Kankuro ärähti vihaisena ja irrottautui Kibasta, joka oli tiputtanut siemenlaatikon hiekalle hyvästellessään suudelmalla poikaystäväänsä. Brunette vilkaisi laatikkoa, josta oli yksi puinen lauta irronnut ja hieman ärtyneenä laittoi lankun paikalleen potkaisten naulat kiinni.
Naruto katsoi Gaaraa ja yritti saada huulilleen jotakin hymyntapaista, ”nähdään.”

Punapää hymyili ja kuiskasi blondin korvaan: ”Pikemmin kuin arvaatkaan.”

Naruto katsoi hieman oudoksuen punapäätä, mutta Inon jatkaessa raivoamistaan, hän nyökkäsi Kiballe, joka vastahakoisesti nosti laatikon hiekalta. Jättäen vielä kaihoisat katseet hiekanveljeksille, he lähtivät nopein askelin vihaisen tytön perään.

Gaara ja Kankuro katsoivat kolmikon perään, kunnes heitä ei enää nähnyt. Veljekset kääntyivät mennäkseen takaisin toimistoon ja kohtasivat kahden vartijan oudoksuvat katseet. Brunette katsoi heitä hieman hämmentyneenä, hän ei ollut muistanut ollenkaan miehien olemassa oloa, mutta mitä siitä.

”Onko teillä jotakin sanottavaa?” Kankuro kysyi virnistyksen noustessa huulille ja vilkaisi pikkuveljeään, jonka kasvoilla oli taas normaali, ilmeetön ilme.

”Ei…” toinen vartijoista vastasi hieman tavallista hiljaisemmalla äänellä, jonka jälkeen Kazekage suuntasi töitään tekemään – tai oikeastaan näyttämään Kankurolle minne hän oli työntänyt kiireisimmät työtehtäväpaperit. Bruneten oli aika lunastaa häviönsä.

--------

Kolmikko oli matkannut muutaman tunnin kuumalla aavikolla, kun he huomasivat hiekkamyrskyn nousevan hieman kauempana. Tyttö ja nuorukaiset kiirehtivät lähettyvillä sijaitsevalle luolalle suojaan, koska jos he jatkaisivat matkaansa myrskyn keskellä, he pahimmassa tapauksessa vain eksyisivät.

”Piti tämänkin osua kohdalle”, Ino mutisi katsoessaan hiekkapölypilveä, joka läheni nopeaa vauhtia. Kiba laski puisen laatikon luolan seinustalle ja lysähti istumaan kovalle kiviselle maalle. Naruton jätti oman kantamuksensa siihen päälle ja katsoi tyttöä, joka tällä hetkellä vihaisempi säälle kuin heidän hidastelemiselleen, ”tuskin se myrsky kauaa kestää. Täällähän niitä nousee ja laskee kuin sieniä sateella!”

”Sienet eivät kyllä laske sateella”, Ino mutisi itsekseen vahtien myrskyä, pian kaikki kolme kuulivat juoksuaskeleita luolan ulkopuolelta ja hieman hengästynyt Temari juoksi sisään.

Tyttö jonka vaaleat hiukset olivat neljällä ponnarilla, katsoi hämmästyneenä kolmikkoa, ”ai tekin tulitte myrskyä pakoon? Palaamassa Konohaan vai?”

”Olisimme ilman tuota pölypilveä”, Konohan blondi neitokainen vastasi masentuneesti, kun Temari laski viuhkansa nojaamaan kallionseinään.

”Ei se kauaa kestä, tuo on vain pieni hiekkamyrsky. Sanoisin sen olevan ohi viidessä, viimeistään kymmenessä minuutissa”, tyttö hymyili ja siirsi katseensa maassa istuviin nuorukaisiin, ”laittoiko veljeni teidät raatamaan kunnolla?”

Naruto ja Kiba vilkaisivat toisiaan, ennen kuin brunette avasi suunsa: ”jonkin verran.”

”Eli eivät, niin kuin vähän epäilinkin”, Temari totesi ääneen, juuri kun myrsky tuli heidän päällensä ja kaikki neljä siirtyivät hieman syvemmälle luolaan. Tyttö tunsi pikkuveljensä ja arvatenkin he olivat vain ensimmäisen päivän pitäneet jonkin sortin rangaistusta yllä. Noh, eipä se asia kuulunut hänelle.

Hiekkaa lensi sisälle vähän väliä ja vuorotellen joku nelikosta aivasti tai yski yrittäen saada pölyä hengitysteistään.
Tasan kahdeksan minuutin ja neljänkymmenenkahden sekunnin jälkeen sää rauhoittui, kun myrsky jatkoi matkaansa heidän ohitseen.

”Vihdoinkin!” Ino valitti astuen ulos luolan tarjoamasta suojasta ja katseli ympärilleen. Sininen taivas paljastui pölyn leijaillessa hiljalleen takaisin maahan. Nyt he pääsivät jatkamaan matkaa.
Temari nosti viuhkansa maasta, johon se oli yhden ison hiekkapuuskan jälkeen kaatunut.

”Minäpä tästä jatkan matkaani varmaan kuten tekin”, tyttö sanoi hymyillen ja heitti viuhkan selkäänsä, ”nähdään taas joskus.”

Naruto ja Kiba katsoivat kuinka Kazekagen isosisko lähti kulkemaan suuntaan, jonne hekin sisimmässään halusivat. Mutta todellisuus puhui muuta, kun Ino komensi heitä ottaa laatikot taas syleihinsä ja jatkamaan matkaa ennen kuin uusi hiekkapuhuri iskisi.
Huokaisten syvään ja äänettömästi, nuorukaiset tekivät työtä käskettynä ja nostivat siemenlaatikot maasta. Inon kulkiessa tarmokkaana edellä, kolmikon matka kohti Konohaa jatkui.

---------

Punertava ilta-aurinko alkoi laskea puiden taakse Inon ja nuorukaisten päästessä Konohan maille.
”Tervetuloa takaisin”, totesi kyllästyneellä äänellä nuorukainen, jonka mustat hiukset oli vedetty taakse ponihännälle, kun kolmikko saapui Tulenmaan ninjakylän porteille. Shikamaru oli tullut Hokagen käskystä noutamaan joitakin papereita, vaikka paljon mieluummin olisi pelannut Shōgia isäänsä vastaan tai heittäytynyt selälleen pilvien liikettä seuraamaan.
Tummatukka katseli Narutoa ja Kibaa kulmiensa alta, nämä näyttivät kyllä hieman helpottuneilta päästyään takaisin, mutta samalla jonkin oli pielessä. Kaksikko pysytteli hiljaa, mikä ainakin oli todella pahasti normaalista poikkeavaa. Oliko Kazekage laittanut nuorukaiset niin lujille ettei näillä ollut enää energiaa metelöidä? Shikamaru epäili, ettei kyse kumminkaan ollut siitä, tässä nyt oli jokin syvempi asia kysymyksessä.

”Et voi ymmärtää kuinka tyytyväinen olen, että olemme taas täällä”, Ino valitti ryhmäläiselleen, joka kohotti kulmiaan merkitsevästi. Tytöllehän matka oli ollut kevyt, kun tämän laatikotkin näyttivät olevan Narutolla ja Kiballa.

”Ajattelimme pitää pienimuotoiset grillijuhlat Yakiniku Q:ssa, kun palaatte. Kaikki tietysti maksaa oman syömisensä, koska Chôji muuten syö meidät vararikkoon”, Shikamaru totesi enneminkin kuin kysyi, mutta odotti silti kaksikolta vastausta.

”Kai se käy”, Naruto nyökkäsi, vaikka olisi enemmän innostunut Ichiraku Rameniin menosta, ”mutta ensin haluan kyllä tästä laatikosta eroon.”

”Viekää ne ensin, nähdään ravintolan edessä puolentunnin päästä.”

Mustahiuksinen miehenalku heilautti kättään ja lähti kävelemään kohti Hokagen toimistoa, kun Naruto ja Kiba lähtivät Inon perään suuntana Yamanakojen kukkakauppa. Nopeasti tyttö katosi kaduilla kulkevien kyläläisten sekaan, jättäen nuorukaiset kahdestaan.

”Tämä saa kyllä olla viimeinen kerta, kun jotain teen Inon hyväksi”, brunette mutisi puoliääneen, kun puisesta laatikosta lähtenyt tikku upposi miehenalun kämmeneen. Kiballe ei ollut tullut yhtään mahdollisuutta päästä lastistaan ”vahingossa” eroon.

”Hän vaatii enemmän kuin Sakura”, blondi totesi vastaukseksi, hän ei ymmärtänyt miten Shikamaru ja Chōji olivat tyttöä kestäneet.

Kaksikon koettelemus läheni päätöstään, kun kukkakauppa tuli näkyviin. Ino oli jo ehtinyt sisälle Naruton ja Kiban tullessa ovesta.
”Jättäkää ne laatikot tuohon kassan viereen niin puran ne myöhemmin”, tyttö sanoi tutkiessaan työpöydälle jätettyä tilauslistaa.
Enemmän kuin mielellään nuorukaiset jättivät taakkansa ja häipyivät ulos ennen kuin Ino keksisi mitään muuta tehtävää.

Lyhyen matkaa miehenalut kävelivät rinnakkain, tuttujen rakennusten ja äänien ympäröidessä heitä. Se toi osaltaan turvallisuuden tunteen, mutta samalla olemassaolollaan aiheuttivat yksinäisyyden tunteen. Mikä sinänsä oli outoa, koska heidän ympärillään pyöri koko ajan ihmisiä.

”Taidan käydä kotona hakemassa Akamarun mukaan”, Kiba totesi heidän saapuessa risteykseen, josta he lähtisivät erisuuntiin. Brunettea hävetti myöntää, mutta oli aina välillä unohtanut rakkaan lemmikkinsä ja partnerinsa olemassaolon. Hän pyytäisi sitä heti ensimmäisenä anteeksi koiran nähdessään.

”Joo, tässä on vielä viisitoista minuuttia aikaa”, Naruto sanoi kurkatessaan avoimesta ovesta asekaupan seinällä tikittävää vanhaa käkikelloa.

Nuorukaiset hyvästelivät toisensa ja blondi jäi hetkeksi katsomaan ystävänsä perään, kunnes tämä katosi kyläläisten joukkoon. Naruto lähti kävelemään omaa kotiaan kohden. Hän ehtisi käydä pikaisesti suihkussa pesemässä hiekanjyvät vaaleista hiuksistaan, ennen kuin tapaisi muut ravintolan edessä. Blondin askel oli normaalia pidempi ja nopeampi, joten hän saapui kotiovelleen lyhyessä ajassa. Avain kilahti lukkoon ja puinen ovi aukesi äänekkäästi narahtaen, mikä palautti Naruton mieleen, että hänen oli ollut tarkoitus öljytä saranat jo monta viikkoa sitten. Joten ei pari lisätuntia enää mitään haitannut.

Nuorukainen suuntasi pieneen pesutilaan ja riisui vaatteensa jo ennestään täynnä olevaan pyykkikoriin. Paljaat jalat osuivat vaalean kylpyammeen viileään keraamiseen pohjaan, ja ne pian saivat seuraa suihkusta tippuvista lämpimistä pisaroista. Levittäessään saippuaa iholle, Naruto huomasi siellä täällä punoittavia ja hieman aristavia alueita. Aurinko oli muutamassa tunnissa jättänyt jälkensä häneen palamisen muodossa, mutta vaalea hipiä oli myös saanut kevyen rusketuksen, mikä näkyi hänen kalsareidensa rajana vyötäisillä ja jaloissa.

Blondi huuhteli saippuat vaaleista hiuksistaan ja iholtaan ja nappasi seinällä olevasta kuivaustelineestä pyyhkeen. Isolla Konoha -merkillä varustettu oranssi liina lanteillaan Naruto puikkelehti pesuhuoneesta mahonkiselle kaapilleen jättäen lattialle sääriään pitkin putoavista vesipisaroista muodostuvan vanan. Puisilta hyllyiltä löytyi koko blondin vaatekerta, mutta hän valitsi päälleen yksinkertaisen mustan t-paidan ja valkopunaisten sydänkuvioisten kalsarien päälle tavanmukaiset oranssit pitkälahkeiset housut.

Siniset silmät hakeutuivat kelloon huoneen seinällä, mikä kertoi, että hänellä oli vain muutama minuutti aikaa sovittuun tapaamiseen Yakiniku Q:n edessä.

Naruto kiirehti eteiseen, vetäisi kengät jalkaansa, paiskasi narahtavan oven kiinni ja lähti juoksemaan ravintolan suuntaan. Ahtailla ja kyläläisistä täynnä olevilla kaduilla oli hankala pitää vauhtia yllä, joten blondi siirtyi rakennusten katoille ja puolenminuutin matkan jälkeen hän laskeutui kevyesti nuorisojoukon viereen, joka koostui hänen tovereistaan.

”Ja viimeinen saapui”, vaaleanpunaiset ponihännällä olevat hiukset omaava tyttö totesi katsoen Narutoa vihreillä silmillään. Sai seisoi Sakuran oikealla puolella, ja kalpean miehenalun toisella puolella Kiba nojasi Akamaruun. Iso valkea koira ei näyttänyt mitenkään normaalia happamammalta tai ärtyisemmältä, tosin eihän Naruto paljoa koiria ymmärtänyt, mutta brunette oli tainnut onnistua anteeksipyynnössään – siis jos oli edes unohtamisesta kertonut. Joukkoon kuuluivat myös ryhmä kymmenen kokonaisuudessaan ja Hinata, Shino, sekä Guyn ryhmästä Neji ja Lee.

”En sentään ole myöhässä”, Naruto virnisti silmäiltyään jokaisen paikalla olijan yksitellen. Chôji ei kiinnittänyt häneen mitään huomiota, vaan silmäili malttamattomana ravintolan sisäänkäyntiä.
”Mennään sisälle tai tuo kohta ryntää seinän läpi”, Shikamaru sanoi seisten kädet taskuissaan ja nyökkäsi kohti vieressään seisovaa ryhmätoveriaan.

Joukkio valui sisälle vallaten kauimmaisessa nurkassa olevan pöytäryhmän. Heidän piti vetää toinen pöytä siihen vielä lisäksi, että kaikki yksitoista mahtuivat kahdelle puolelle vierekkäin istumaan. Naruton kanssa samalla puolella oli hänen ryhmäläistensä lisäksi Kiban ryhmä ja Akamaru makasi lattialla pöydän päädyssä. Tarjoilija tuli pian kysymään tilauksia ja ne saatuaan lähti todella pitkän listan kanssa kohti keittiötä. Muutaman minuutin kuluttua nainen palasi työntäen kärryllistä erilaisia lihoja ja kasviksia. Hän laski kulhot pöydän päätyyn edes yrittämättä muistaa, mikä annos kuului kenellekin. Nopeasti lautaset löysivät tilaajansa ja pian paistuvan lihan tuoksu sai veden herahtamaan jokaisen kielelle.

”Jouduitteko kuinka paljon tekemään työtä Sunassa?” Neji kysyi kääntäessään lihanpalastaan toisinpäin kuumalla ritilällä. Hän oli kuullut Leeltä tavarankantamisesta, mutta mustatukalla oli välillä tapana hieman liioitella asioita.

Naruto ja Kiba hiljenivät ja brunetella jäi jopa lihasiivu puolitiehen matkallaan suuhun. Chôji käytti tilanteen hyväksi napaten herkun puikoillaan ja söi sen ennen kuin kukaan ehti tehdä elettäkään. Tosin, kukaan ei edes kiinnittänyt tapahtuneeseen huomiota, kun kaikki katsoivat kummissaan hiljentynyttä kaksikkoa. Konohan äänekkäimmät ja energisimmät nuorukaiset istuivat hiljaa ja liikkumatta, jokin oli nyt pahasti vialla.

”Tuollaisia ne olivat jo matkalla tänne”, Ino kuiskasi kuuluvasti, että kaikki pöytien ympärillä olevat selvästi kuulivat.

”Auringonpistoksen ne vain ovat saaneet”, Chôji totesi suu täynnä juuri paistunutta lihaa.

”En usko siitä olevan kyse”, Sakura mutisi, hän ei ollut nähnyt Narutoa tällaisena. Blondi ei ollut läheskään näin masentunut edes silloin kuin Sasuke lähti.

”Na- Naruto?” Hinata kysyi varovaisesti, mutta ei saanut minkäänlaista reaktiota aikaan. Akamarukin vingahti ääneen maatessaan lattialla ja katsoessaan isäntäänsä kysyvänä, mutta brunette pysyi hiljaa. Toverukset, Chôjia lukuun ottamatta, joka lappoi ruokaa kitaansa minkä ehti, katsoivat hieman huolissaan toisiaan. Pitäisikö kaksikko viedä sairaalaan tutkittavaksi, jos heillä olisikin jokin Sunagakuresta tarttunut pahalaatuinen sairaus? Hokagelle piti ainakin kertoa.

Blondi katsoi sinisillä silmillään ritilällä tirisevää lihaa. Hän oli toivonut illan vievän hänen ajatuksensa hiekkakylän Kazekagesta, mutta Nejin kysymys oli palauttanut kaiken taas pintaan. Painostava hiljaisuus tanssi ruokailijoiden ympärillä. Naruto ja Kiba huokaisivat yhtä aikaa ja blondi noukki ensimmäisen suupalansa, kun taas brunette vei tyhjän syömäpuikot suuhunsa huomaamatta lihan puuttumista.

Kaikki jatkoivat ruokailuaan hiljaisuuden yhä vallitessa. Välillä joku aina yritti avata keskustelua, mutta Naruton ja Kiban mykkäkoulu lannisti puheet nopeasti. Hieman myöhemmin Shino potkaisi brunettea pöydän alla, kun tämä edelleen pureskeli tyhjiä puikkojaan. Kiba havahtui horroksestaan, otti ritilältä kauan paistuneen lihan ja poltti kielensä siihen.

Syötyään tarpeeksi, kaksikko nousi seisomaan kaivaen taskuistaan rahaa. Sanomatta sanaakaan he lähtivät ravintolasta, jolloin Chôji hyökkäsi jäljelle jääneiden herkkupalojen kimppuun ja loput tuijottivat Naruton jättämää 1000 ryôn seteliä, jolla maksaisi viiden ihmisen syömisen ja Kiban jättämää kuponkia, jolla luvattiin ilmainen pornolehti.

-------

Kaksikko astui ulos viileään yöilmaan ja lähtivät kävelemään hiljenneitä katuja pitkin. He eivät sanoneet sanaakaan toisilleen, vaan kävelivät vain rintarinnan katseet jossain edessä kulkevan tien ja tyhjyyden välissä. Akamaru oli lähtenyt ravintolasta heti isäntänsä jäljessä ja tassutteli bruneten rinnalla.

”Pitäisikö meidän lähteä?” Kiba totesi, kun he olivat kulkeneet muutaman korttelin matkan. Naruto pysyi hiljaa, mutta myönsi itsekseen, että ajatus ei ollut ollenkaan hullumpi. He ehtisivät melko kauas ennen kuin heidän puuttumisensa huomattaisiin.
”Lähdetään”, blondi vastasi varmalla äänellä, jolloin Akamaru vinkui hiljaa. Hän ei pitänyt tunnelmasta ollenkaan.

”Käydään hakemassa tavarat kotoa ja nähdään porteilla?”

Naruto nyökkäsi ja he erosivat taas samassa risteyksessä kuin aiemminkin päivällä. Blondi jatkoi matkaansa yksin. Ainoat äänet olivat hänen omien askeleidensa, mutta aina välillä kuului myös kovaäänistä naurua tai huutoa taloista, joissa oli asukkaat vielä hereillä. Muutamien minuuttien jälkeen hän saapui taas tutulle narisevalle kotiovelleen ja työnsi avaimen lukkoon. Kun tavanomaista kilahdusta ei kuulunut, Naruto totesi unohtaneensa lukita oven lähtiessään ja käänsi kahvasta. Huoneissa oli valot päällä, mikä sokaisi blondin pimeään tottuneet silmät. Hän harhaili keittiöön ja avasi jääkaapin ottaen sieltä avatun maitotölkin ja nostaen sen huulilleen.

”Sinuna en joisi sitä.”

Naruto säikähti ja valkea, hieman paakkuuntunut, neste lensi purkista hänen kasvoilleen. Silmät ummessa ja köhien nenästä sisään mennyttä maitoa ulos, blondin käsi harhaili keittiönpöydällä etsien paperia. Käsipyyhkeen löytäessään hän kuivasi naamansa ja niisti hengitystiensä vapaiksi, ennen kuin kääntyi.

Naruto räpytteli silmiään luullen näkevänsä harhoja, kun punahiuksinen nuorukainen seisoi keittiön ovensuussa, katsoen häntä vaaleanvihreillä silmillään ja hymyillen. Blondi nipisti itseään käsivarresta varmistaen hereillä olonsa. Hän kuvitteli jo hetken, että oli nukahtanut ravintolaan, mutta nipistys teki todella kipeää palaneella iholla, joten Naruto oli varmasti hereillä.

”Miten sinä olet siinä?” blondi sai kysyttyä Gaaralta, kun hän sai äänensä kuuluviin.

”Olen ollut täällä jo tunnin, huolimatonta jättää ovi lukitsematta”, punapää hymyili, ”sisään tullessasi kävelit vain ohi, kun istuin sängylläsi. Sitä paitsi se maito on mennyt vanhaksi viimeviikolla.”

Naruton mietti mielessään miten hän oli oikein tullut sisään, kun ei ollut Gaaraa vuoteella huomannut ja laski maitotölkin pöydälle. Blondin päässä pyöri sen lisäksi monia kysymyksiä, jotka yrittivät tulla ulos yhtenä ryöppynä, mutta jäivät kumminkin puolimatkaan. Hän otti muutaman askeleen lähemmäs ovensuussa seisovaa nuorukaista, joka oikeasti oli siinä. Yhtäkkiä Naruton mieleen tuli, ettei Gaara itse asiassa vastannut hänen kysymykseensä.

”Niin miksi sinä olet täällä?” blondi muisti Kankuron kohtalon kisan häviäjänä, jolloin hänen mieleensä palautui myös Kiba, jolle oli luvannut tapaavansa tämän piakkoin porteilla, ”jätitkö sinä Kankuron…?”

”Veljeni on ystäväsi luona”, punapää vastasi rauhallisella äänensävyllään.

Naruto huokaisi helpotuksesta, eli brunette ei siis ollut jo matkalla kohti hiekkakylää kiroten häntä joka ei ilmestynytkään paikalle. Helpotuksen jälkeen vaaleahiuksisen miehenalun aivot alkoivat raksuttaa seuraavaa kysymystä, jos Gaara ja Kankuro olivat täällä, niin kuka teki Kazekagen töitä Sunassa?
”Kuka sitten-” Naruto keskeytti lauseensa, kun hän muisti blondin tytön joka oli tullut heitä vastaan matkalla, ”Temari?”

Punahiuksinen nuorukainen nyökkäsi, ”sitä vartenhan sisarukset ovat.”

Blondi oli hieman erimieltä asiasta, mutta päätti jättää mielipiteensä sanomatta. Pääasia oli, että Gaara seisoi tuossa ja Kiba ei ollut ehtinyt lähteä. Naruto otti vielä muutaman askeleen eteenpäin, kunnes seisoi aivan nuorukaisen edessä. Vaaleansiniset silmät katselivat hieman tutkivasti vihreitä, mutta lopulta blondi kietoi kätensä punapään niskan takaa ja painoi omat viileät huulensa Gaaran huoneenlämpöisiä huulia vasten. Kazekage vei omat kätensä Naruton selän taakse, painaen blondia lähemmäs itseään.

Gaaran huulet olivat herkullisemmat kuin hänen äsken syömä liha, eikä hän halunnut irtautua niistä edes hengittääkseen. Reilun minuutin päästä punapää kumminkin otti jonkin verran väliä Narutoon ja nyökkäsi viereisessä huoneessa olevaa sänkyä kohden. Blondi vain nyökkäsi aivojen lakattua toimimasta ja antoi Gaaran johdattaa hänet omalle vuoteelleen.

Kaksikko kaatui pehmeälle pedatulle sängylle päällekkäin. Naruto katsoi punapäätä, jonka kädet nojasivat tyynyyn hänen päänsä molemmilla puolilla, ja silmät katsoivat suoraan hänen sinisiin.
”Avaa huuliasi hieman”, Gaara sanoi hiljaisella äänellä ja blondi teki työtä käskettynä. Kazekage laskeutui ja painoi heidän huulensa taas yhteen, mutta tällä kertaa suudelma oli täynnä intohimoa. Kielet tanssivat keskenään ja vain pakolliset hengitystauot erottivat nuorukaiset toisistaan. Lämpötila huoneessa nousi ja sen myötä kummankin vaatetus hiljalleen lensi vuoteen viereen lattialle. Gaara sammutti valot sängyn vieressä olevasta katkaisijasta, jolloin ainoastaan ulkona loistavan täysikuun hohde ylsi ikkunasta huoneeseen. Loisteen osuessa Naruton silmiin, niiden väritys muuttui ja punapäästä tuntui aivan kun hän olisi katsonut sinertäviä revontulia. Sävy vaihteli melkein valkoisesta tummansiniseen, ja useita eri sinisen vivahteita näkyi yhtä aikaa.

Blondi katseli hieman hämmentyneenä Gaaraa, joka vain tarkasteli häntä. Naruto tunsi punan nousevan poskilleen, kun hänen oma katseensa lähti harhailemaan punapään paljaassa vartalossa. Hymy nousi Kazekagen huulille, kun nuorukainen hänen allaan laittoi kätensä hänen niskansa taakse ja veti alas uuteen suudelmaan. Gaaraa ei tarvinnut kahdesti vihjaista, vaan hän vastasi blondin vaatimuksiin ja näin kahlitsisi tämän itseensä mahdollisesti loppuiäksi.

Ainoastaan valoa tuova kuu näki nuorukaisista huokuvan intohimon ja rakkauden, mutta ei tuomitsisi tai juoruisi, vaan nousisi joka yö uudestaan, kunnes joku päivä kaksikko olisi valmis kertomaan muille yhteisen salaisuutensa.

-------------------------
A/N: Ja joo, kyllä se kuu nousisi vielä tapahtuneen jälkeenkin xDD olen ilkeä, mutta en halunnut pilata loppua osaamattomuudellani ^^;
Meinasin sanoa, ettö loppu on teidän mielikuvituksenne varassa, mutta saa kyllä olla tosi hyvä mielikuvitus että tosta karkuun pääsee x3
Mulla oli hirveet puheet suunniteltuna tähän loppuun, mut nyt mä oon kokonaan unohtanu mitä ne oli :/ lisään ne sit myöhemmin kun ne viitsii palata mieleen.
Iso kiitos ja hali kaikille jotka ovat nämä viimeiset 8-9 viikkoa sarjaa seuranneet ja kestäneet minun lahjakkaita myöhästymisiäni~
Pidän tässä ehkä hetken taukoa ennen uutta sarjaa :3 koska kesäloma lähestyy *köhköh, ei niin että olisin 'lomaillut' tässä jo muutaman kuukauden* niin en voisi taata viikottaisia julkaisuja (en tosin voinut nytkään ^^; ) joten uusi sarja jollain parituksella saattaapi alkaa kesän jälkeen :3 oneshotteja tulloo tässä välillä~

Mutta nytten kiitän ja kumarran ja toivon että tavalla tai toiselle huomioisitte osaa~