Nuori, vaaleahiuksinen miehenalku istui leveällä sohvalla ihmisten juhliessa hänen ympärillään kovalla äänellä.  Ino ja Sakura olivat päättäneet juhlistaa raskaan koejakson loppumista bileillä blondin tytön hienossa omakotitalossa, kun tämän vanhemmat olivat lähteneet matkoille. Vieraita oli tullut naapurikaupungin yliopistosta asti ja porukasta, joka juuri ja juuri mahtui ison kartanomaisen rakennuksen sisään, lähtee meteliä enemmän kuin riehuvasta apinalaumasta. Lähimmät naapurit asuivat sen verran kaukana, että he eivät välittäneet melusta vaikka kello näytti hieman yli puoltayötä.
Naruto hörppäsi terästetyn juomansa muovisesta kertakäyttötuopista ja nousi seisomaan. Hänen pitäisi ehtiä vielä viimeiseen junaan, koska aamulla alkaisi työt sen verran aikaisin että blondin pitäisi saada edes muutaman tunnin yöunet.

Nuorukainen lähti tunkemaan juhlamielellä olevan tungoksen läpi. Useammin kuin kerran hänen päällensä kompuroi miehenalku, joka oli selvästi ylittänyt oman kynnyksensä alkoholin nauttimisessa. Matkalla eteiseen, hän ehti nähdä muutaman samaa koulua käyvän ikätoverinsa. Kiba Inuzuka, jonka seurassa Naruto oli juhliin tullut, oli löytänyt seuraa naapurikaupungin yliopistoa käyvästä brunetesta, jolla oli oudot violetit kasvomaalaukset. He seisoivat aivan toisissaan kiinni ja Kiba kurkotti vähän väliä kuiskaamaan nuorukaisen korvaan jotakin ja sen jälkeen hihitti.  Naruton oli turha lähteä kysymään ystävältään lähtisikö tämä samalla junalla.
Uchihan Sasuke istui sohvalla huoneen toisella puolella ja yritti selvästi iskeä vieressään istuvaa punahiuksista miehenalkua, joka ei näyttänyt pätkääkään kiinnostuneelta tummatukan iskuyrityksistä. Punapää ei näyttänyt blondin silmään tutulta, joten hän epäili myös tuon miehenalun olevan naapurikaupungista.
Tenten seisoi Hinatan vieressä ujoa tyttöä rohkaisten, kun heidän ympärillään oli muutama heidän koulunsa nuorukaisista.

Juuri ennen kuin Naruto pääsi eteiseen, Sakura tuli huoneeseen kädessään juuritäytetty muovilasi kädessään.

”Sakura, tiedätkö missä Ino on?”

”Keittiössä tekemässä lisää boolia”, tyttö vastasi hörpäten lasistaan vaaleanvihreää juomasekoitustaan, ”miten niin?”

Blondi joutui melkein lukemaan tytön sanat tämän huulilta, koska musiikki pauhasi kovimmalla äänenvoimakkuudellaan, ettei kukaan meinannut kuulla mitä toinen sanoi. Ellei sitten lähtenyt kilpailemaan musiikin kanssa korottamalla omaa ääntään karjumiseksi.

”Minun täytyy lähteä, viimeinen juna lähtee muuten”, Naruto sanoi kovalla äänellä Sakuran korvanjuuressa, että tyttö varmasti kuuli. Neitokainen yritti saada blondia jäämään, mutta lopulta turhautuneena jatkoi matkaansa juhlivien ihmisten joukkoon.

Miehenalku käveli viereiseen kirkkaasti valaistuun huoneeseen, ainoaan jossa juhlijoita ei ollut. Keittiöpöydän äärellä Ino kaatoi isoon boolimaljaan toisella kädellään limonadia ja toisella raakaa viinaa. Muoviset mittalasit makasivat tiskialtaassa, joten tyttö oli tainnut kyllästyä mittaamaan tietyt määrät juomia sekoitukseen ja tyytyi kaatamaan nesteitä silmillä arvioiden. Tosin, siitä päätellen että pulloista virtasi läpinäkyvää juotavaa samassa tahdissa, lopullisen juoman alkoholipitoisuus oli korkea.

”Hei tänne ei saa- ai, Naruto”, pitkähiuksinen blondi kääntyi tiuskaisemaan, mutta leppyi nähtyään luokkatoverinsa. Tytöllä oli päällään lyhyt, kirkkaan violetti mekko ja hiuksiin oli laitettu useita koristeita, ”mitä asiaa?”

”Lähden nyt, minun täytyy ehtiä viimeiseen junaan”, nuorukainen sanoi ovensuusta, hän olisi voinut lähteä sanomattakin, mutta ajatteli olevansa kerrankin kohtelias ja ilmoittaa häipymisestään.  Ino huiskautti kättään hyvästiksi. Naruto kohautti olkapäitään, nappasi takkinsa naulakostaan ja lähti kartanon ulko-ovesta, jättäen metelin ja bileet taakseen.

Pieni narahdus hänen takanaan kertoi oven sulkeutuneen. Naruto kietoi lämmintä päällystakkiaan tiukemmin ympärilleen. Ulkona oli pilkkopimeää, vain siellä täällä olevat katulamput valaisivat hiekkaista tietä hänen edessään. Taivaalta satoi pieniä jäisiä pisaroita ja tuuli puhalsi kylmänä irrottaen ympäröivistä puista kuivuneita lehtiä ja laittaen ne tanssimaan lumihiutaleiden kanssa. Talvi oli tulossa hyvää vauhtia ja Naruto kirosi itseään, ettei ollut tajunnut ottaa lisää vaatteita mukaan. Hänellä oli edessään reilun kilometrin taival kohti juna-asemaa muutaman asteen pakkasessa, vaikka ilma sai sen tuntumaan jääkaudelta.

Hiekka narskui blondin kumisten kengänpohjien alla, kun hän käveli niin nopeasti kuin mahdollista kävellessä oli. Naruto työnsi kätensä syvälle housuntaskuihinsa. Hetki sitten ollut lämmin takki ei ollutkaan enää lämmin, kun tuuli löysi tiensä hihoista ja muista aukoista sisälle.
Blondi nuoli huuliaan yrittäen estää niitä jäätymästä, mutta jokaisella lipaisulla ne kylmenivät yhä enemmän. Naruto nopeutti askeleensa juoksuksi. Katulamput menivät yksitellen ohi ja hänen varjonsa kasvoi ja kutistui sitä mukaa mistä lähin valo tuli.

Lamppu, lamppu, roskis, muutama lamppu lisää, pahvilaatikko, hoilaava juoppo, autotie. Blondi pysähtyi hieman hengästyneenä tienreunaan ja nosti katseensa toisella puolella olevalle mäelle.
”Pahus!” Naruto mutisi kun näki valkopunaisen junan seisovan odottavana raiteillaan ja tutun kuulutuksen rikkoessa hiljaisuutta. Hän lähti juoksemaan lyhyen matkan päässä tien toisella puolella olevia portaita kohti.  Rappuset menivät kolme kerrallaan ja blondi näki junan edessään. Matkaa oli alle kymmenen metriä, viisi, kolme, kaksi, yksi. Kylmettyneet sormet osuivat vihreälle oven avaus napille ja samalla juna lähti liikkeelle.

”Ei helvetti”, Naruto kirosi kun veturi lähti hiljalleen kuljettamaan vaunujaan ja viimeisiä matkustajiaan eteenpäin. Paitsi yhtä.
”Hienoa”, blondi jupisi katsoessaan junan punaisia takavaloja, kunnes ne katosivat mutkan taakse. Mitä hän nyt tekisi? Naruton ei tehnyt mieli palata Inon ja Sakuran luokse, mutta ei hän voisi yöpyä ulkonakaan. Muuten huomisessa lehdessä olisi artikkeli lukiolaisnuorukaisen muuttumisesta jääkimpaleeksi.

”Tuolla juoksulla olisit voittanut kultaa kilpailuissa”, kuului yllättäen miehen toteava ääni Naruton takaa, ja hätkähtäen blondi kääntyi ympäri. Asemarakennuksen tiiliseinään nojasi joku, mutta hän ei pystynyt tarkkaan sanomaan mitään tämän ulkonäöstä, koska sattumoisin lähin lamppu oli sammunut ja pimensi kohdan jossa mies seisoi.  

”No se ei paljoa tässä lohduta”, Naruto tuhahti saatuaan äänensä taas kuuluviin. Säikähdyksen lomassa hän tunsi häpeävänsä äskeistä pinkomistaan, kun joku oli vielä ollut näkemässä. Blondi yritti tihrustaa pimeydessä jotain tuntomerkkejä miehestä, mutta lopulta myöntäen tappionsa hän tyytyi kysymään: ”kuka olet?”

”Aseman yövartija”, mies vastasi kilisyttäen avainrengasta kädessään, ”haluatko tulla sisälle? Keitän vaikka kahvia, tai teetä, miten haluat.”

Nuorukainen lähti vartijan perään hieman epäröiden, mutta missä tahansa muualla oli parempi kuin ulkona. Kylmä ilma tuntui juoksemisen jälkeen vielä jäisemmältä, ja vasta nyt blondi tajusi värisevänsä kylmästä. Hän kuuli kuinka metallinen avain kilahti lukkoon ja naristen ovi aukesi. Lämpö ja valo tulvivat sisältä sokaisten Naruton pimeään tottuneet silmät hetkeksi, mutta muutaman räpyttelykerran jälkeen hän pystyi jo näkemään paremmin.  
Mies hänen edessään oli parikymppinen, omasi mustat, melkein olkapäihin asti osuvat, suorat hiukset ja tumman harmaat silmät. Vartija oli häntä reilun kymmenen senttiä myös pidempi ja pukeutunut tummansiniseen asemavartijan univormuun. Blondi tutkiskeli miestä tarkasti, hänessä oli jotain tuttua, mutta nuorukainen ei saanut mieleensä mistä se tunne tuli. Naruto oli varma, ettei ollut nähnyt mustahiuksista aikaisemmin.

”Istu johonkin”, vartija osoitti pienen huoneen keskellä olevan sohvapöydän ympärillä olevia pehmustettuja nojatuoleja ja sohvaa, ennen kuin meni seinänvierellä sijaitsevalle keittiönurkkaukseen. Muutaman metrin leveällä puisella tasolla oli melkein kaikki pienkodinkoneet mitä kaupasta löytyi. Pieni jääkaappi löytyi keittiöpöydän alta ja sen päällä oli limenvihreiksi maalatut kaapistot.
”Kahvia vai teetä?” mies kysyi avattuaan kaapinoven, jonka takaa löytyi monta erimerkkistä kahvi- ja teepakettia.

”Teetä kiitos”, Naruto vastasi ja istuutui sohvalle upoten sen pehmusteisiin. Valkokukalliset tyynyt olivat huomattavasti pehmeämmät kuin miltä ne päällepäin näytti. Blondin taivaansiniset silmät seurasivat mustahiuksista vartijaa, joka yritti päättää, minkälaista teetä tarjoilisi.

”En tainnut kuulla nimeäsi?” vaaleahiuksinen nuorukainen kysyi kun mies lopulta sai veden kuumenemaan ja ylimääräiset purkit takaisin kaappiin. Häntä alkoi ärsyttää, kun ei keksinyt miksi tuo vartija oli niin tutunoloinen.

”Uchiha, Uchiha Itachi.”

Naruton ajatukset matkustivat takaisin pimeää hiekkapolkua kohti Inon vanhempien omistamaan kartanoa ja pysähtyi lopulta tummahiuksiseen sohvalla istuvaan nuorukaiseen, joka yritti iskeä vieressään istuvaa punahiuksista yliopisto-opiskelijaa. Nyt kun hän asiaa mietti, Sasuke oli joskus tainnut mainita jotain perheestään, kun he olivat olleet samalla luokalla ala-asteesta asti ja usein tehneet ryhmätöitä yhdessä.

”Olet Sasuken isoveli?” blondi varmisti, mutta tiesi vastauksen. Mikään ei ollut sen selvempää kuin tuon miehen ja hänen kaverinsa veljeys, nyt kun hän sen oli tajunnut.

”Tunnet siis veljeni”, Itachi hymyili ja teekannu alkoi laulaa ilmoittaen juoman valmistumisesta, ”taidat siis olla tulossa niistä samoista juhlista joihin Sasukekin meni?”

”Joo, tarkoitus oli kyllä ehtiä viimeiseen junaan, kun aamulla olisi töitä”, Naruto mutisi tyylikkään myöhästymisen palautuessa mieleen. Hän myös toivoi, ettei mies kysyisi mitään pikkuveljestään, koska blondi ei ollut varma oliko tämä tietoinen nuorenmiehen seksuaalisesta suuntautumisesta.

Mustahiuksinen Uchiha laski teekupin blondin eteen pöydälle, ”et muuten ole tainnut mainita omaa nimeäsi?”

”Ai niin!”, nuorukainen hätkähti ajatuksistaan, ”olen Uzumaki Naruto.”

”Uzumaki? Sitten tiedänkin vanhempasi”, Itachi hymähti kaataessaan höyryävän kuumaa teetä kermanvaaleaan kuppiin, ”isäsi on kaupunginjohtaja?”

Naruto puri huultaan nyökäten ja vilkaisi vastapäätä istuutuvaa miestä kulmiensa alta, ”en kertonut lähteväni juhliin, joten jos näet heitä niin voisitko…?”

”Huuleni ovat sinetöidyt”, vartija hymyili ja hörppäsi omasta kupistaan makeaa juotavaa, minkä tuoksu hiljalleen täytti pienen huoneen.
Blondi nosti kuuman teensä huulillensa ja kostutti ne varoen. Nuorukaisen sisällä ollut kylmyys alkoi kadota sitä mukaa kuin hän sai lämmintä nestettä kurkusta alas. Naruto ei edelleenkään ollut varma missä ajatteli viettää ne yönsä, eikä hänellä itse asiassa ollut tietoa aamun juna-aikatauluista.

”Monelta ensimmäinen juna lähtee?” hän kysyi Itachilta, joka riisui sinisen vartijatakkinsa päältään. Sen alta paljastui musta lyhythihainen paita, jonka alareunaan oli painettu punaisen pilven kuva.

”Hieman ennen kuutta”, mies vastasi heittäen vaatekappaleensa viereiselle tuolille.

Naruto vilkaisi seinällä tikittävää kelloa väsyneenä, viisarit osoittivat muutamaa minuuttia vaille yhtä, eli hänen pitäisi odottaa viisi tuntia. Saatuaan kuppinsa tyhjäksi, blondin suusta karkasi väsynyt haukotus, kun hän laski posliinin puiselle pöytätasolle.

”Jos haluat, voit nukkua täällä sen aikaa kunnes ensimmäinen juna lähtee”, Itachi sanoi vieden molempien tyhjenneet kupit tiskipöydälle odottamaan pesemistä, ”kukaan ei tähän aikaan tule häiritsemään ja minä työskentelen toimistossa viereisessä huoneessa.” Mies nyökkäsi kohti suljettua ovea, joka sijaitsi pienen keittiöalueen vieressä.
”Kunhan siitä ei ole mitään vaivaa”, Naruto varmisti, vaikka hänen kehonsa alkoi painua jo pelkän painovoiman takia kohti sohvan pehmeitä tyynyjä. Nuorukainen ei tiennyt oliko sillä pienellä alkoholi määrällä jonka hän juhlissa joi, vielä jotain lisävaikutusta, mutta heti kun Itachi pudisti päätään hymyillen, blondi kaatui selälleen silmät suljettuina ja sikeässä unessa.

Mies hymähti ja himmensi huoneen valoja ennen kuin siirtyi piskuiseen toimistoonsa tekemään paperihommia.

***

”Mmnnh”, Naruto seikkaili jossain unen ja valveilla olon rajamailla. Nuorukainen ei ollut varma, mikä hänet oli palauttanut taivaskanavilta, oliko se vieras ympäristö vai se, että hänestä tuntui aivan kuin joku olisi tarkkaillut häntä. Blondi raotti silmiään, mutta näki vain tummansinisen kukan vaaleanharmaalla pohjalla. Pimeydestä päätellen aamu oli vielä kaukana. Hän käänsi päätään, jotta sai kasvonsa irti sohvatyynystä ja näki tumman hahmon istuvan sohvapöydällä aivan lähellä.

”Anteeksi, herätinkö?” Itachin ääni kuului hieman outona Naruton korviin.

”Mitä kello on?” blondi mumisi puoliunessa.

”Puoli kolme.”

Naruto räpytteli silmiään yrittäessään saada sumean katseensa tarkennettua mieheen vierellään. Vaivoin blondi nousi istumaan hieman hämmentyneenä, kun Itachi ei siirtänyt katsettaan hänestä saatikka siirtynyt itse mihinkään, ”onko jokin vialla?”

Hämärästä huolimatta nuorukainen näki kuinka vartijan huulille nousi viekas hymy, ”ei tässä mitään.”

Itachi siirtyi hieman lähemmäksi pöydän reunaa ja kasvojen nojatessa käteen, jonka kyynärpää otti tukea polvesta.
Heidän ympärilleen laskeutui Narutosta epämukava hiljaisuus, kun mies ei sanonut mitään, katsoi vain häntä tummilla silmillään. Blondi siirsi lopulta katseensa alas, kun mustahiuksinen ei lopettanut tuijottamistaan taikka avannut suutaan.

”…Mitä?” Naruto mutisi epävarmana, miten hänen pitäisi tilanteeseen reagoida.

Itachin suusta kuului melkein äänetön hymähdys, kun hän voimakkaalla liikkeellä työnsi blondin takaisin makuuasentoon ja siirtyi sohvalle polvilleen tämän päälle.

Naruto inahti, kun mies laskeutui alaspäin ja puhalsi hellästi hänen korvaansa. Itachin kädet harhailivat blondin lantiolla ja toinen löysi tiensä tämän paidan alle. Nuorukaisen keho kuumeni kuumenemistaan, kun vartijan pitkät sormet löysivät etsimänsä nännin ja huulet näykkien hamusivat hänen huuliaan. Naruto ei pystynyt kiistämään, etteikö Itachin kosketus olisi tuntunut hyvältä, koska asia oli juuri niin. Kohdat, joihin vartija sormillaan tai huulillaan koski, jäivät kuumottamaan melkein polttaen. Mies siirsi toista polveaan, että se hieman painaen osui blondin nivusiin.
Nuorukainen henkäisi kuuluvasti ja Itachi käytti tilanteen hyväksi, painaen kunnolla huulensa nuoremman huulia vasten ja etsiessään Naruton kielen omallaan. Blondi vastasi suudelmaan ensin varovaisesti, pohtien mielessään johtuiko hänen tapahtuman hyväksyvä reaktionsa alkoholista, jota hän Inon juhlissa joi, vai oliko hän niin puutteessa että kuka vain kävi. Seurustelukumppania Narutolla ei ole ollut reiluun vuoteen, koska hän ei edelleenkään ole päässyt kovin hyvin yli edellisen lähdöstä.

Itachi riisui blondin paidan pois tieltä, että pääsi suullaan leikkimään tämän kiihottuneiden nännien kanssa. Nuorukainen huokaili mielihyvästä, kun miehen lämmin kieli koski hänen herkkää ihoaan. Hetken jälkeen vartija imi Naruton ihoa ja siirtyi hiljalleen rinnasta kaulalle ja siitä eteenpäin punoittaville huulille, vapaan käden siirtyessä vatsaa pitkin alaspäin kohti blondin housuissa näkyvää kohoumaa.

Ennen kuin nuorukainen ehti sen enempää tajuta, häneltä oli viety niin farkut kuin bokseritkin jalasta, täysin jäykistyneen erektion odottaessa huomiota. Itachi siirtyi hieman kauemmas allaan makaavasta miehenalusta ja antoi silmiensä syödä paljasta ihoa. Naruton poskille nousi hento puna, kun hän siirsi katseensa muualle miehen hymyillessä tyytyväisenä. Vaistomaisesti blondi hengähti ääneen tuntiessaan vartijan käden ympäröidessä hänen miehuutensa.
”Ah, Ita…chi…” nuorukainen henkäili miehen käden tehdessä edestakaista liikettä ja välillä hieroen herkkää aluetta erektion päässä. Vartija painoi huulensa uudestaan Naruton huulille ja heidän kielensä tanssivat keskenään, blondin välillä yrittäessä saada hengitettyä siinä välissä.

Pian nuorukaisen keho jännittyi ja alkoi väristä mielihyvän saavuttaessa huippuaan. Itachilta se ei jäänyt huomaamatta ja mies vain kiihdytti tahtiaan, yksi käsi blondin miehuudella ja toinen leikki tämän nännien kanssa. Naruto huokaili koko ajan suudelmien välistä kiivaammin kunnes keho saavutti kliimaksin ja erektiosta purkautui vaaleaa siemennestettä.

Blondin ympäröi heti rentouden ja väsymyksen tunne, eikä nuorukainen voinut taistella sitä vastaan vaan Itachia vilkaistuaan menetti tajuntansa ja vajosi turvalliseen pimeyteen.

***

”Juna Konohaan saapuu raiteelle kaksi.”

Naruto heräsi sikeästä unesta aivan kuin joku olisi vähintäänkin heittänyt saavillisen jääkylmää vettä hänen niskaansa. Hetken aikaa nuorukainen istui hölmistyneenä ja katseli ympärilleen. Itachia ei näkynyt missään, mutta hänen sylissään peittoa korvaamassa oli miehen pitkähihainen. Blondilla oli vaatteensa yllään ja takki nojasi sohvan käsinojaan.

”Juna Konohaan lähtee raiteelta kaksi.”

Kuulutus löysi tiensä Naruton aivoihin, jolloin miehenalku hyppäsi sohvalta, juoksi ulos ja suoraan junaan automaattiovien sulkeutuessa aivan hänen perässään. Veturi lähti liikkeelle ja helpotuksesta huokaisten blondi meni istumaan lähimmälle penkille. Nuorukainen oli vaunussa kaksin lähellä istuvan vanhemman naisihmisen kanssa, joka tuijotti Naruton hieman rähjäistä olemusta paheksuen.

Blondi ei välittänyt katseesta vaan jäi tuijottamaan vaihtuvaa maisemaa ikkunasta. Huomatessaan sivusilmällä lipuntarkastajan tulevan edestäpäin, Naruto siirsi katseensa sylissään olevaan takkiin, jonka taskussa lompakko oli. Siniset silmät seisahtuivat Itachin pitkähihaiseen, jonka tilalla hänen päällystakkinsa piti olla. Blondin huokaisi. Hänen vaatekappaleensa oli sitten tainnut jäädä sohvan reunalle, mikä tarkoitti, ettei hänellä olisi rahaa maksaa junalippua. Tarkastaja läheni uhkaavaa vauhtia, kun suurin osa vaunuista oli tyhjillään. Luovuttaneena Naruto tutki miehen pitkähihaisen paidan taskuja, mutta kaikki oli tyhjiä.
Lipuntarkastaja oli yhden vaunun päässä ja läheni silmät kiiluen halusta napata pummilla kulkevia nuoria.

Nuorukainen alkoi kaivaa omien farkkujen taskujaan toivoen löytävänsä edes muutaman unohtuneen kolikon. Kylmän metallin sijasta hänen käsiinsä osui paperinpalanen, jonka blondi otti ihmetellen esiin. Lappu oli tarkasti taiteltu, ja Naruto avasi sen paljastaen tekstin:

Itachi Uchiha
080-xxxx-xxxx

Nuorukainen tuhahti ja ruttasi paperin takaisin taskuunsa. Kerran miehellä oli aikaa kirjoitella yhteystietojaan, olisi saman tien työntänyt käteistäkin mukaan. Blondi katsoi tarkastajan tuloa kuin erinomaista kauhuelokuvaa, jossa hullu massamurhaaja käveli veitsi kädessä häntä kohti, eikä hän voinut tehdä muuta kuin istua paikallaan.
Naruto ajatteli, että hänet varmana heitettäisiin junasta ulos seuraavalla asemalla. Hänen ei tehnyt yhtään mieli takaisin kylmyyteen ilman takkiaan ja nyt blondi tajusi vilkaista jalkoihinsa, joissa näkyi vain vaaleat sukat. Hänen kenkänsäkin näköjään olivat jääneet Itachin luo.

Tarkastaja tuli heidän vaunuunsa ja pysähtyi nuorukaisen eteen typerä virne kasvoillaan, kuin tietäen miehenalun tilanteen, ”lippu?”

Nielaisten Naruto siirsi siniset silmänsä ylös tumman ruskeiden katsoen vaativasti alas häneen, ”Voi helvetti.”

***

A/N: Tällaista tälläkertaa >:3 Hieman yaoin harjoittelua, joten älkää mua maanalle haukkuko jos oli hieman outo ^^; Tuosta ikärajastakaan en ny 100 varma ole, mutta mielummin liian korkea kuin liian alhainen vaikka olen sitä mieltä et ei sitä ikärajaa kukaa täällä kato xD
Idea tuli kahdesta lähteestä, ensimmäisenä oli minun hieno junastamyöhästymiseni noin kuukausi sitten, ja toinen tuli samana päivänä kun radiosta kuului Kirkan 'Hengaillaan' kappale :D Tai voisi sanoa idean tulleen kyllä tuon jälkimmäisen kohdalla :3
Mutta kuten tavallista, tulisin tooodella iloiseksi jos kommentoitte, pisteytätte, bongailette virheitä ja/tai jollain muulla tavalla huomioitte ficciä~<3