Alkuun jo ilmoitan, että on pahassa pöhnässä kirjoitettua tekstiä... Ja ennätyslyhyessä ajassa myöskin. Yritän tehdä ensi luvusta mielenkiintoisemman XD Typoja varmaan löytyy, joten kertokaa niistä niin laitetaan homma kuntoon.

TEEN MADNESS
Neljäs luku

Kolmen vartin päästä Naruto oli viimein saanut taivuteltua Hakun pois kahvilasta. Tämä tuntui tulevan juttuun Itachin kanssa erittäinkin hyvin, sillä he olivat puhelleet toisilleen koko sen ajan mitä kaksikko oli kahvilassa viettänyt.
      
Haku röyhtäisi, nostaen sitten käden suulleen. “Sitruuna on saatanasta.”
      
Blondi nyökkäsi jatkaen kävelyä. Heillä ei ollut aavistustakaan minne he olivat menossa, mutta se ei haitannut. Duo käveli pitkin satunnaisia teitä, kiinnittämättä mitään erityistä huomiota ympäristöönsä.
      
“Minähän sanoin että sinulla on jotain meneillään sen kanssa”, Haku sanoi yhtäkkiä, pudottaen Naruton jälleen täysin pois kärryiltä.
      
“Menossa minkä kanssa?”
      
“No Sasuken kanssa!”
      
Tuntui kuin tonninen kivi olisi juuri pudotettu blondin päähän, Hakun sanojen kantautuessa hänen korviinsa ja ymmärrykseensä. “Unohda jo se! Hänen veljensä on kieroutunut perverssi joka vielä kaiken lisäksi vihaa minua!”
      
Haku hymähti ja kohautti harteitaan. “Niin no mutta ainakin Sasukella on jotain meneillään sinun kanssasi. Ja sitä paitsi minusta tuntuu että sinä vihaat Itachia jopa enemmän kuin hän sinua.”
      
Naruto kääntyi katsomaan kumppaniinsa kuolettavan kylmällä katseella. “Olenkohan koskaan maininnut että en pidä sinusta?” hän kysyi tylysti, mutta sai Hakun vain nauramaan teeskentelemättömästi.
      
“Sano yksikin henkilö josta pidät niin yllätyn”, pitempi teini sanoi huvittuneena, katsellen yhä vain suoraan eteensä.
      
Blondi kohautti harteitaan, pistäen kätensä farkkujensa takataskuihin. “Sakura.”
      
Siinä vaiheessa Haku kääntyi viimein katsomaan toiseen, joka tuijotti eteensä nyt tyynen rauhallisena. “Mitä? Pidät jostakusta? Ja minä kun luulin että vihaat naisia? Sitä paitsi Sakura ei tosiaankaan voisi koskaan olla kiinnostunut sinusta siinä mielessä, vai olenko jäänyt jostain paitsi?”
      
Nuorempi katsoi toiseen kuin lasiensa alta. “Missä vaiheessa sanoin, että pidän hänestä siinä mielessä? Sinä se sitten olet kyllä aivan yhtä kiero kuin Itachi.”

-------------------------------------------------

Ino makasi huoneensa lattialla vatsallaan, kannettava auki edessään. Hän selaili jotain foorumia, vilkuillen sitten aina välillä puhelintaan, mutta yhtäkään viestiä tai soittoa ei kuulunut. ‘Missä se nyt on?!’ tyttö alkoi olla kärsimätön odotettuaan jo kauan. Tyttö nosti puhelimen korvalleen, naputellen läppärinsä pintaa kynsillään.
      
“Haloo?” kuului hengästynyt ääni luurista.
      
“Mikä viivyttää?” Ino kysyi vähän ärtyneesti, samanaikaisesti läimäyttäen kannettavansa läpän kiinni, jotta sai koneensa valmiustilaan.
      
“Olen matkalla, kävelen niin nopeasti kuin pystyn… Lääh.”
      
Blondi tyttö kääntyi lattiallaan selälleen, naurahtaen. “Juokse läski”, hän sanoi pilaillen, kuullen sitten miten toinen osapuoli löi hänelle luurin korvaan. ‘Hah.’
      
Parin minuutin kuluttua ovikello soi. Se soi uudestaan. “ÄITI!! Käytkö avaamassa?” tyttö huoneestaan huusi, tietäen että äitinsä olevan jossain olohuoneessa tai keittiössä. Kuului askelia, jonka jälkeen ulko-oven avaus ja vaimeaa puhetta.
      
Kenkänsä ja takkinsa riisuttuaan pinkkihiuksinen tyttö etsi tiensä parhaan kaverinsa huoneen ovelle, koputtaen siihen. Kuultuaan myötämielisen vastauksen sen toiselta puolelta, astui sisään.
      
“Moi”, tytöt tervehtivät toisiaan ja Sakura siirtyi huoneen ovelta blondin tytön sängylle istumaan.
      
“Joko voit paremmin?” Ino lattialla kysyi, nousten sitten itsekin sängylleen ystävänsä seuraksi.
      
“Huomattavasti. Entä sinä? Minne katosin eilen?” pinkki neiti kysyi ihmetellen, muistellessaan klubi-iltaa.
      
Blondi tyttö tirskahti. “Siitä tahdoinkin puhua. Et voi uskoa…” hän nojautui hieman lähemmäs toista. “…Olin ehkä maailman ihanimman kundin kanssa.”
      
Sakura tillitti ymmällään toiseen, haukkoen ilmaa suunsa kautta. “Mitä? Olitte millä tavalla? Älä vaan sano että… sillä tavalla?”
      
“Uhum.”
      
Vanhempi tyttö oli pullauttaa silmänsä ulos päästään. “Mitä! Eikä! Kuka se jätkä oli? Minkä näköinen ja ikäinen? Kerro nyt!”
      
Ino nauroi ystävänsä ylitsetempaavalle reagoinnille. “Sai. En tiedä iästä, mutta alle kaksikymppinen ainakin. Et voi kuvitella niitä silmiä… Sitä kroppaa…” blondi selitti katsellen kattoon niin että kuola melkein valui tämän suupielistä. “Minusta tuntuu että se oli rakkautta ensisilmäyksellä…”
      
Sakura tuijotti toiseen yhä erittäin hämmästyneenä. “Älä nyt vaan sano että te seurustelette jo?” hän kysyi, ansaiten vilpittömän nyökkäyksen. Pinkkihiuksinen tyttö laski päänsä. “Ja minä kurja en saanut edes halia. En edes tanssikaveria! Ino, en enää tiedä miten kauan jaksan!” Sakura kiljui, kiskoen nyt hiuksia päästään.
      
Nuorempi katsoi epätoivoista ystäväänsä lohdutellen. “Ehkä sinun pitäisi etsiä joku… um, vähän enemmän kaltaisesi? Joku tuttu? Tiedätkö, monien suhteitten pohjalla on pitkä ystävyys.”
      
Toinen tyttö pysäytti kaikki liikkeensä ja kääntyi nyt kohtaamaan ystävättärensä katseen. “Niin paitsi että en tunne yhtäkään poikaa jonka kanssa voisin edes kuvitella seurustelevani.”
      
“Olet liian valikoiva. Entäpä Naruto? Hän varmasti suostuu jos etenet jotenkin hänen suhteensa.”
      
Pinkin neidin kasvot alkoivat muistuttaa hänen hiustensa väriä, tämän punertuessa kokoajan lisää ajatellessaan itsensä harrastamassa mitä tahansa intiimitoimintaa Naruton kanssa. “Mitääh? Oletko kajahtanut?!”
      
Ino hymyili toiselle viattomin sinisin silmin.
      
“En voi tehdä mitään sellaista! En vaan voisi! Saateni haluaisi…” Sakura kivahti kun Ino näytti edelleen olevan tosissaan.
      
Blondi kohautti harteitaan. “No etsi sitten joku toinen, en osaa auttaa enempää.”
      
Vanhempi tytöistä näytti nyt hyvin murtuneelta. Melkein kuin olisi aikeissa pillahtaa pian itkuun.
      
“Voi Sakura…”

-------------------------------------------------

Kiba käveli kotiinsa päin, viimein lähdettyään Shikamarulta. Hän oli viettänyt toisen pojan nurkilla koko päivän aina iltaan saakka, auttaen kaveriaan auton puhdistamisessa ja muussa. Kello oli sillä hetkellä melkein yhdeksän, mutta ulkona oli silti edelleen täysin valoisaa. Poika sytytteli tupakkaansa kävellessään.
      
‘Voisin melkein kuvitella jääväni yöksi ulos. Voin vain kuvitella vanhempieni ilmeet kun tulen tässä kunnossa kotiin’, poika ajatteli, katsoen alas. Hänellä oli päällään edelleen samat bilevaatteet, joita oli käyttänyt klubilla. Harmaan takin takahelmassa näkyi kuivunut oksennustahra ja mustille pillifarkuille oli viime yön aikana kaatunut jotain. Hampaitaan poika ei myöskään ollut päässyt pesemään, joten maku - kuten varmasti myös haju - olivat sen mukaisia.
      
Ruskeahiuksinen poika kääntyi tieltä sisäpihoille, tietämättä enää lainkaan oliko matkalla kotiinsa vaiko jonnekin aivan muualle. Hän otti taas sauhut tupakastaan, puhallellen savut sitten hitaasti ilmaan edessään.
      
“K-Kiba-kun?” kuului yhtäkkiä heikko ääni. Tytön ääni. Poika kääntyi ympäri, nähden sitten takanaan henkilön jota ei kuollakseenkaan pystynyt tunnistamaan.
      
“Mitä?” teini mitään ajattelematta kysyi puhuttelijaltaan, joka kipitti nyt pois katokselta jonka alla oli seisonut. Tyttö oli varmaan ainakin kymmenen senttiä Kibaa lyhyempi - tällä oli pitkät sinertävän violetit hiukset, jotka riippuivat avoimina tytön harteilla. “Tunnenko sinut?” poika kysyi asiallisesti.
      
“Kiba-kun? Et muista minua?”
      
Teinin silmät levisivät ja hän katsoi toiseen nyt hyvin äimistyneenä. “Häh? Kuka tarkalleen ottaen edes olet, tyttönen?”
      
“O-olen Hyūga Hinata. Luulin tutustuneeni sinuun eilen, m-mutta ehkä luulin väärin. Anteeksi”, tyttö violetissa fleecessä änkytti, kääntäen katseensa pois.
      
Kiban pää löi nyt totaalisen tyhjää, hänen tuijottaessaan nolostelevaa tyttöä. “…Olemme siis tavanneet joskus?”
      
“K-kyllä… Tanssimme eilen ja tarjosit minulle lasillisen, mutta ei se mitään ettet muista minua. Olen pahoillani.”
      
Kiba potkaisi henkisesti itseään persuksille. Neiti hänen edessään kiemurteli paikallaan toisen katseessa. ‘Hän on oikeastaan aika söpö… Ehkä minun pitäisi vain…’ “Aah, nyt ymmärränkin, puhuit yökerhosta. Anteeksi etten heti muistanut sinua, Hikari.”
      
Violettihiuksinen tyttö punastui. “Hinata…”
      
“Eh, niin tietysti, Hinata. Anteeksi…”

--------------------------------------------------

Sasuke makasi pitkittäin sohvalla, selaten kaukosäätimellä kanavia, yrittäen siten löytää jotain katseltavaa itselleen. ‘Pelkkää roskaa.’ Joka kanavalta tuli joko amerikkalaista draamaa, urheilua tai keskusteluohjelmia. Poika sohvalla huokasi ja heitti kaukosäätimen jonnekin taakseen lattialle, jääden sitten seuraamaan jalkapalloa.
      
Ovi kolahti eteisessä. Hetken kolinan jälkeen mies asteli olohuoneeseen, jossa hänen veljensä maatui sohvaan.
      
“Oletko tehnyt tänään mitään muuta kuin tuijottanut tuota?” Itachi kysyi, katse television ruudussa.
      
“En.”
      
Vanhempi veljeksistä hääti nuorempansa nostamaan jalkojaan, jotta sai itselleen spotin sohvan päästä. “Etpäs arvaa kenet minä näin tänään töissä.”

Sasuke pyöräytti silmiään. “En.”
      
“Naruton”, Itachi tokaisi iloisesti, seuraten nyt jalkapallon sijasta veljensä ilmeilyä, mutta se ei muuttunut mitenkään aiemmasta. “No? Etkö aio sanoa mitään?”
      
“En.”
      
“Olet ihan kamala.”
      
“Tiedän.”
      
Veljekset istuivat sohvalla, tuijottaen ruudulle, jossa jalkapallo vaihtui pian myöhäisillan uutislähetykseksi. He killittivät lähetystä näkemättä kuitenkaan mitään. Televisiosta kuulunutta puhetta lukuun ottamatta oli hiirenhiljaista.
      
“Oletko syönyt?” vanhempi veli kysyi äkkiä.
      
“En.”
      
Itachi sihahti, kääntyen nyt viimein takaisin toisen puoleen. “Lopeta tuo hokeminen, se on ärsyttävää!”
      
“En.”
      
“Nyt!”
      
“En.”
      
“Mikä sinua vaivaa?!”
      
Sasuke huokasi, nousten istuma-asentoon. “Ei mikään”, hän sanoi, saaden isoveljensä huokaamaan ja läimäyttämään käden naamalleen.
      
“Jos tämä kaikki nyt johtuu vain siitä, että jouduit torjutuksi kerran, niin halleluja sinulle vaan. Olet varmaan lähiön suosituin kundi, ei maailma yhteen ihmiseen kaadu.”
    
“En puhunut siitä.”
      
“No et kai, kun et puhu muutenkaan mitään!”
      
“Tsh.”
      
Itachi seurasi toisen poistumista, lähtien sitten kuitenkin hänen peräänsä keittiöön. “Olet ihan hirveä kakara. Sitä paitsi se pentu pitää sinusta!”
      
Poika jääkaapilla pysähtyi, sulkien sitten kaapin oven, jonka oli jo jossain vaiheessa ehtinyt avata. Itachi hymyili toiselle vilpillisesti. “Lyödäänkö vetoa?”
      
Sasuke kääntyi katsomaan virnistelevää veljeään tylsänä. “Mistä?”
      
“Jos se penikka tulee uudelleen asioimaan kahvilaani, lupaan järkätä teille jotain kivaa. Jos ei, niin saat masentua loppuelämäsi. Nee?”
      
Korppi naurahti. “Ei.”
      
“Noooh, miksi ei?”
      
“En ole kiinnostunut hänestä sillä tavalla”, Sasuke vakuutti, jolloin hänen isoveljensä alkoi nauraa hyvin irvokkaasti.
      
“Sanoit noin viime kerrallakin, mutta hupsista - miten kävi?”
      
“Turpa kiinni.”
      
“Samat sanat.”

-------------------------------------------------

Ino hyvästeli ystävänsä eteisessä, sulkien sitten oven hänen perässään. ‘Sakura on mukava, mutta on kertakaikkisen uuvuttavaa kuunnella hänen avautumistaan viisi tuntia putkeen’, tyttö ajatteli, jääden hetkeksi nojaamaan ulko-oven sisäpintaan. ‘Siitä tulikin mieleeni…’ Tyttö kaivoi puhelimensa taskustaan ja hyppeli tyhjään olohuoneeseen. Hänen vanhempansa olivat lähteneen käymään jossakin, joten koko talo oli nyt tyhjä. Ino etsi puhelimestaan jonkun numeron, painaen luurin sitten korvaansa. Hän makasi nyt sohvalla selällään silmät ummessa, kuunnellen piipitystä puhelimestaan, kunnes henkilö toisessa päässä vastasi.
      
“Ino?” kuului pojan ääni.
      
Blondi tyttö sohvalla sävähti onnellisena kuullessaan äänen. Hän avasi nyt silmänsä, leikitellen hiuksillaan. “Sai rakkaani, lähdetkö huomenna kanssani jonnekin?”
      
Poika luurissa nauroi iloisesti. “Minne vain tahdot. Mitä ajattelit?”
      
“Syömään? Elokuviin? Ehdota itse jotain”, Ino luetteli toiselle, hymyillen nyt entistäkin leveämmin.
      
“Syömään ja elokuviin.”
      
“Sovittu. Haetko minut viideltä?”
      
“Tietenkin.”
      
Ino huokasi onnellisesti, mutta samalla myös kaivaten. “Minua ikävystyttää. Olisitpa täällä.”
      
“Samat sanat, mutta eikö sinun pitäisi mennä nukkumaan kohta?” poika luurissa kysyi, saaden Inon vilkaisemaan kelloon, joka näytti melkein kymmentä illalla.
      
“Menen kohta. Nähdään huomenna.”
      
“Nähdään. Nuku hyvin, pikku enkeli.”

--------------------------------------------

Seuraavaan osaan saattaa mennä tovi XD Kommenttia ja pisteytystä tacksån.