LUCY

"Kutsuin teidät tänne antaakseni teille erittäin tärkeän tehtävän." Tsunade sanoo vakavana ja jatkaa sitten. "Teidän pitää surmata Akatsukilaiset." Katson Tsunadea, Ilmeeni ei muutu, hengitän vain rauhallisesti ja katson vieressäni istuvaa Mizeä joka katsoo Tsunadea säikähtyneenä.
Kuusi kuukautta, viikko ja kaksi päivää sitten lähdin parhaimman ystäväni Mizen kanssa pois Akatsukista. Pari vuotta siellä oltiin. Jätkistä ja Konanista ehti tulla aika tärkeitä. Silti me lähettiin. Kun me tulimme takaisin Konohaan Mize lukittautui asuntoonsa eikä tullut sieltä kuukausiin ulos. Naruto kuitenkin sai hänet  avaamaan oven, mutta ei hän kuitenkaan ulos tullut. Pari viikkoa sitten Naruto huijasi häntä astumaan ulos asunnostaan. Hän aukaisee suunsa, mutta ääntä ei kuulu. Tiedän kuitenkin ettei hän tahoisi ottaa tehtävää vastaan. Akatsukilaisista ehti tulla meille kuin perhe.
"Kyllä Tsunade. Me teemme sen." Sanon katsoen Tsunadea suoraan silmiin.
"Hyvä. Lähdette huomenn aamulla. Saatte kerätä pienen joukon itsellenne taustatueksi saatte siihen tunnin aikaa plus aika jolloin teette suunnitelmanne. Saatte toki lähteä jo ennen aamua, mutta viimeistään silloin." Nyökkään pienesti ja nousen ylös. Kävelen Mizen edellä ulos. "Nähdään tässä tunnin päästä." Sanon hiljaa ja lähden kävelemään pois päin.

LUCY

Vilkaisen pientä porukkaa pienessä nuhruisessa kapakassa. Neji, Naruto, Sakura, Sasuke, Hinata, Temari ja tietysti Shikamaru, minä ja Mize. Siinä ryhmä jolla meidän pitäisi pärjätä. Istun pienessä nojatuolissa ja kuuntelen puolella korvalla mitä Shikamaru suunnittelee yhdessä Nejin kanssa. Välillä Sasuke torjuu jotkut ideat tai Sakura toteaa että se on liian riskialttista. Katson Mizeä joka on istunut koko illan hiljaisena Naruton vieressä.
"Lucy? Lucy hei?! Se ois nyt valmis!" Shikamaru huhuilee minulle. Katson pöydälle johon on pinottu kasottain tavaraa ja papereita. Otan yhden papereista ja luen sen. "Joo.. Se on hyvä." Sanon Shikamarulle, "mutta nyt mennän kaikki nukkumaan. Huomenna on aikainen lähtö."

MIZE

Tapaamme toisemme portilla. Portilla, josta meidän tehtävämme todella alkaa. Olen tullut ensimmäisenä ja melko aikaisin portille.
"Mize? Mitä sinä täällä oikeen teet jo nytten? Luulin olevani ensimmäinen!" Käännyn ympäri ja huomaan leveästi hymyilevän Naruton.
"En saanut oikeen nukutuksi.." Sanon hetken päästä hiljaa Narutolle. "Naruto?" jatkan hiljaa kysyvästi. En odota edes vastausta koska tiedän että Naruto kuuntelee kuitenkin.  Sen kokonaisen ajan, kun tulin takaisin ja lukitsin itseni omaan asuntooni niin Naruto oli aina siellä vaikka ei edes päässyt sisälle pitkään aikaan. Kun viimein päästin Naruton sisälle kerroin hänelle vähitellen kaiken mitä oli tapahtunut kun lähdin  Lucyn kanssa kylästä kohti Akatsukia. Ajattelin aina etten lähtisi sieltä minnekkään. Silti lähdin. Ja nytten sinne pitäisi mennä ja..
"Naruto. Mä en.." Aloitan, mutta lopetan samassa kun huomaan Sasuken kävelevän portille.
"Huomenta." Sanon Naruton kanssa ja katsomme kun Sasuke istuu lähellä olevalle penkille. Pojat olivat kuin toistensa vastakohdat Narutolla oli vaaleat tarkkaammin sanoen keltaiset hiukset kun taas Sasukella tosi tumman siniset. Narutolla oli iloinen ja vilkas luonne ja Sasukella aika synkkä emomainen luonne ajattelen itsekseni. Sasuken synkkyyden voi kyllä ymmärtää. Itachi, oma isoveli, tappoi koko Uchihan klaanin, oman perheen ja sukulaiset. Kostoa Sasuke on tietysti vannonut aina. Itachi ei yleensä puhunut Sasukesta Akatsukissa.
"Mize? Kaikki on täällä. Lähetään nyt." Shikamaru sanoo nostaen kätensä olkapäälleni. Lähden kävelemään muiden perässä Shikamaru vierelläni. Katselen hieman ympärilleni nähden korkeat puut ja vihreät hieman tallatut nurmikot. Kävelemme koko ajan nopeampaa aina mitä lähempänä olimme sitä kovenmpaa kävelimme kunnes juoksimme. Juoksimme kunnes Narutokin näki Akatsukin päämajan. Rakensimme yhdessä vähän matkan päähän pienen majan. Neji antoi meille pienois kameroita joita pitäisi asettaa ympäri taloa. Katson Lucya pakatessani reppua. Kasvot ovat samanlaiset kuin aina, mutta eteen on tullut naamio josta ei näe läpi. Lucy ei kerro kenellekkään huoliaan eikä tahdo että hänestä huolehditaan.
"Mize? Nyt pitää mennä." Lucy sanoo. Kävelemme vaitonasina pienen kävelymatkan päässä olevalle Akatsukien päämajalle. Mietin, miksi he ei vaihtaneet päämajan paikkaa heti kun me lähdettiin? Painin olisi nyt pitänyt tajuta, että Konoha saattaisisi hyökätä ajattelen surullisesti. Miksi sitten olen tässä jos en kerran halua tätä?!
"Mize. Nyt ei pidä alkaa taas ystäväksi. Sä tiät mitä meidän pitää tehdä." Lucy sanoo katsomatta mua silmiin. Katson Lucyn tiukkaa ilmettä ja mietin että miten Lucy voi mennä tuonne ja sanoa Sasorille ettei hän välitä pojasta ollenkaan? Lucy särkisi Sasorin sydämen taas. Ekana menemällä ja sitten tulemalla. Lucy meni suoraan sisälle päämajaan ei koputtanut, ei huutanut että tulla avaamaan ovi. Meni vain sisään niikuin aina ennenkin. Menin itsekkin Lucyn perässä sisälle ja huomasin, että kaikki muut paitsi Konan ja Pain istui keittiössä katsomassa ketkä typerykset nyt tulivat sisälle.
"Mitä vittua..?" Hidan sanoo hämmillään. Huomaan Sasorin valahtaneen yhtä valkoiseksi kuin liitu.
"Missä Pain on?" Lucy sanoo ilmekkään värähtämättä. "Meillä olis sille vähä asiaa." ja jatkaa vielä kursailematta: " me tahotaan tulla takas Akatsukiin." Vilkaisen hämmistynyttä sakkia joka on kokoontunut pöydän eteen korttia pelaamaan. Huomaan Deidaran katseen ja vastaan siihen pienellä hymyllä. "Oikeesti? Miz?" Deidara sanoo melkein kuiskaten. Nyökkään pienesti vieläkin hymyillen katsoen tuota vieläkin niin ihanaa poikaa suoraan silmiin.  Deidara nousee seisomaan ja sanoo jo hieman kuuluvammin ja iloisesti hymyillen että Pain on huoneessaan ylhäällä olevan käytävän päässä. Kävelimme ylös kivisiä portaita ja vilkaisin taakseni. Huomasin kaikkien katsovan meidän menoa ja kun katsoin heitä he punastuivat ja hymyilivät pienesti. Hymyilin heille takasin ja kiiruhdin Lucyn perään. Lucy koputti oveen ja me astuimme sisään.

LUCY

Kävelen Mizen kanssa käytävää pitkin takaisin alas muiden luokse. Pain ja Konan olivat silmin nähden yllättyneitä kun astuimme Painin työhuoneeseen sisään, mutta tärkeintä on se, että Pain ja Konan uskoi että me olemme tulleet takaisin omasta tahdostamme. Katson edelläni menevää iloisesti hymyilevää Mizeä. Hänestä voin olla varma, että hän on alusta alkaen tahtonut tulla tänne jäädäkseen. Kävelemme viileät raput alas ja katselen kysyvä kasvoisia nuoria miehiä.
"Nooo? Pääsitekö saatana?" Hidan sanoo pieni pilke silmissään.
"Joo!" Mize sanoo leveästi hymyillen. Tobi nousee ylös tiskialtaan viereltä, jossa vielä hetki sitten istui ja juoksee halaamaan Mizeä. Istun vanhalle puupenkille ja vilkaisen Mizeä jonka luokse myös Deidara on mennyt. Mize nauraa jollekkin jutulle jonka Deidara hänelle ja Tobille sanoo. Silloin kun emme viellä olleet läteneet pois Akatsukista oli Deidara ja Mize toisilleen enemmän kuin ystävät. Ja  minä.. vilkaisen syrjäsilmällä Sasoria joka on siirtynyt juttelemaan Zetsulle ja Kakuzulle, mutta siitä on jo kauan. Ei tunteet kuitenkaan tunteet heti katoa jos on jotakuta tosissaan rakastanut.
"Oletteko te oikeasti ja tosissane tullut tänne omasta vapaasta tahostanne?" Hidan kysyy yllättäen. Nostan katseeni ja katson hetken Hidania joka vieläkin kulkee ilman paitaa. Huomaan Mizen hätkähtävän kysymystä. Kaikki on hiljenntynyt ja siirtänyt katseensa minuuun ja Hidaniin.
"Mitä jos emme?" Kysyn kylmän viileästi ja katson Hidania suoraan silmiin.
"Tietysti tulimme! Miksi sä Hidan tollasia kysyt?! Sun ei edes tarvis epäillä tollaista! Mä oon tahtonu koko ajan tulla takas koko sydämmestäni!" Mize huuta kädet Deidaran ympärillä katsoen kuitenkin Hidaniin.
"Niin.. Joo. Vitsailin vain." Hidan sanoo virnistäen.

NEJI

"Toi oli samperi todella lähellä!" Sanon katsoen pieneen näyttöruutuun. Kameroita on asennettu joihinkin huoneiseiin ja paikkoihin Akatsukien päämajassa jotta me voisimme katsoa mitä he tekevät ja odottaa merkkiä jolloin hyökätä.
"Neji?" Shikamaru sanoo kysyen takanani.
"Joo?"  Vastaan katsomatta taakseni. "No onhan se kuitenkin hyvä että Mize paikkas tilanteen." Sakura toteaa vasenmalta puoleltani.
"No niin, mutta se kuulosti siltä kuin Mize olis tarkottanut sitä ihan oikeasti. Ettei se olis ollut mikään selittely, sille ettei toi Hidan olisi epäillyt mitään ja viel toi blondi jonka kanssa se on." Naruto sanoo hiljaa. Katson Narutoa pikaisesti. Mizetä tuli sille tosi tärkeä.
"Deidara." Sasuke sanoo. Käännymme kaikki Sasukeen kohti. "Deidara on sen nimi. Kuulin kun Mize puhu siit joskus." Hän toteaa synkkänä ja vaikenee sitten. Siirrämme katseemme takaisin näyttö ruutua ja huomamme että jotkut heistä istuvat vieläkin sen saman kuluneen päydän ääressä.

DEIDARA

"Deidara?" Käännyn ympäri ja huomaan Tobin seisovan takanani. "Oletko sä iloinen että Mize tuli takasin?" Katson Tobia hetken hieman hämmästyneenä varmaan kun hän jo sitten toteaa: " Joo se oli varmaan aika tyhmä kysymys." ja menee huoneeseensa. Seison hetken keskellä pitkää käytävää jonka toisessa päässä on ovi Painin työhuoneeseen ja  toisessa kiviset portaat alakertaan. Kävelen suoraan jo parhaimmat päivänsä nähneelle keittiö pöydälle jonka ympärillä Sasori oleskelee Itachin, Mizen ja Lucyn kanssa. Istun Mizen ja Itachin väliin, Sasoria ja Lucyä vastapäätä. Juttelemme ihan niitä näitä, jossakin välissä Tobikin tuli, mutta lähti melkeinpä heti. Katson Lucya ja Sasoria hetken. Jos Lucy ei olisi lähtenyt Mizen kanssa takaisin Konohaan saattaisisi heidänkin suhteensa olla syvenpi, ajattelen itsekkseni.
"Jos te saisitte miljoonan mitä te sillä tekisitte?" Mizee kysyy oikealta puoleltani. Käännyn hänen suuntaansa ja mietin hetken.
"Lähtisin Kanarian saarille." Sasori sanoo Lucyn kanssa. Katsomme heitä hetken kunnes alamme nauramaan. Katsomme hetken Itachia kysyvästi kunnes hän aukaisee suunsa ja sanoo: "Säästäisisin ne ja sitten kun olisin vanhus ja kaiken nähnyt lähtisin piiiiiitkälle lomalle." Hän toteaa venyyttäen i:tänsä katse katossa, kädet niskan takana. "Dei? Entä sä?" Mize kysyy multa hymyillen.  Mietin hetken kunnes vastaan: "En tiedä." Puhumme asiasta hetken aikaa kun huomaa silmäkulmastani Sasorin sulkevan silmänsä ja nojaavansa päänsä Lucyn olkapäähän hymyillen lempeästi. Lucy hätkähtää kunnes istuu taas ihan normaalisti silmät kiinni Sasorin kädestä kiinni pitäen. Osoitan Mizelle ja Itachille, että katsoisivat Sasoria ja Lucya. Katsomme heitä hetken aikaa kunnes Sasori aukaisee toisen silmänsä katsoo meitä, nostaa yhden sormensa huulilleen vaikenemisen merkiksi ja sulkee silmänsä uudelleen. Katsomme hetken aikaa toisiamme. Hymyillemme, nousemme ylös ja lähdemme hiljaa paikalta pois. Itachi lähtee ulos etsimään Kisamea. Nousen Mizen kanssa viileät kiviportaat ylös ja pysähdymme keskelle käytävää. Istahdamme lattialle sylikkäin ja juttelemme hiljaa Sasorista ja Lucystä.
"Kyllä Lucy kohta ymmärtää ettei se voi ikuisesti paeta Sasoria." Mize sanoo hiljaa sylissäni. Katson hänen kasvoja. Mize on huolissaan ystävästään. "Kyllä ne tietää mitä niitten pitää tehä.." Vastaan Mizelle. Hän kääntyy katsomaan minua. "Niin kai ne sitte." Otan tytön kasvot käsieni väliin ja suutelen häntä kevyesti huulille. Mize vastaa suudelmaani hymyillen ja istumme siinä käytävällä hiljaa sylikkäin suudellen.
"Ja mitäs te teettä?" Katsomme ylös päin ja huomaamme Painin tulleen seisomaan parin sentin päähän. "Missäs Sasori ja Lucy on? Alhaalla varmaan ku te olette ylhäällä." Katsomme hetken aikaa Painin menoa kunnes nousen Mizen kanssa yhtäaikaa ylös. "Pain?! Älä mene alas! Ööö. Tota Pain muuten sähän voisit näyttää mulle ne piilopaikat uudestaan?" Mize huuta Painin perään ja lähdemme juoksemaan sitten rappusia alas yrittäen saada Painin kiinni, ettei hän häiritsisi Sasoria ja Lucya. Juoksen Mizen kanssa rappuset alas ja saamme Painin kiinni vasta alhaalla.
"Mitä halvattua..?" vieläkin halailevat Lucy ja Sasori ponnahtavat seisomaan ja katsovat meitä hämmennyksissään. Katson Painin reaktiota ja hämmennyn, kun mies menee Sasorin ja Lucyn luokse iloisesti hymyillen ja sädehtien.
"Voi kun on ihanaa kun olette taas täälllä!" Pain sanoo hymyillen halaa heitä ja lähtee jonnekkin.  Seisomme siinä hetken toisiamme tujottaen, kunnes repämme raikuvaan nauruun. "On tainu mies saada.." Sasori sanoo hilpeästi. Istumme takaisin pöydän ääreen juttelemme ja otamme muutenkin ihan rennosti. Huomaan Mizen ja Lucyn välilä huolestuttavan ilmeen käväisevän heidän kasvoillaan, mutta kuitenin, kun Kisame ja Itachi tai Tobi tekee jotakin hassua tai kun Hidanille tapahtuu jotakin ja hän alkaa kiroilemaan on heidän kasvonsa taas yhtenä suurena hymynä. Huomaan kun Tobi lähtee käymään huoneessaan. Hetken aikaa ei kuuluu mitään muuta kuin meidän puhe ja iloinen, raikuva nauru, mutta sitten kuulimme huutoa ja räminää.

10 minuuttia sitten Naruton ja muiden luona:

NARUTO

"Voi hitto! Mitä Lucy oikeen tekee?!" Shikamaru huutaa korvani juuressa. Katsomme kaikki samaa pientä näyttöruutua, jossa Lucy halailee punhiuksisen pojan kanssa. "Shikamaru! Sää huudat suoraan mun korvaan!" Sanon äkäisesti. "Ai. Joo. Sori Naruto."  Shikamaru sanoo ja menee Temarin viereen istumaan. "Hei eikö me voitas jo hyökätä? Täällä on ihan sairaan tylsää vain istua ja juoda kahvia." tyttö sanoo Shikamarulle.
"Ei, ei me voida. Me sovittiin Lucyn ja Mizen kanssa, että me odotetaan niiltä erkkiä ja hyökätään vasta sitten!" Neji vastaa Temarin kysymykseen katsoen vieläkin pieniin näyttöihin. "Me ei voida pettää niitä nytten!" Temari nousee seisomaan raivokkaana. "Ai ekö muka?! NE petti Konohan!" Hän tiuskaisee katsoen kaikkia ympärillään.
"No niinhän ne teki, mutta silti ne tuli takaisin ja suostu tähän tehtävään. Jos ne ei olisi suostunu tähän eivät he olisi tulleet. Ne olis lähtenny." Sanon hiljaa katse maassa. Käännyn ympäri ja katson Temaria suoraaan silmiin. "No varmaa ne tänne taho koko ajan ku tuolla noin iloisesti naureskelee! Eikö me voitas ees yksi tuolta panttivangiksi ottaa?"  Katsomme kaikki näyttöruutuja ja kaikkien katse lukittuu oranssi naamioiseen poikaan joka lähtee kävelemään ylös ja menee yksin huoneeseensa. Vaihdamme katseita ja Sasuke sanoo: "Kai me voitasisi yksi panttivangiksi ottaa." Mitähän Mize tulee ajattelemaan tästä? Lucy ei ainakaan tule pitämään yhtään, vaikka onnistuisimmekin. Mize varmaan olisi iha hiljaa eikä sanoisisi mitään. Havahdun ajatuksistani kun Neji alkaa miettimään keitä sinne voisi mennä. Ei kovin monta koska sitten heidät huomattaisi.  "No Temari voi mennä muuten se alkaa vittuilemaan meille ja Sakurakin voi mennä ja Shikamaru? Josko sinäkin menisisit?" Katselen hiljaa kun he pakkaavat tärkeimmät, kunait ja muut ja lähtevät sitten.

LUCY

"Tobi?!" nousen seisomaan ja kuulen, kun takanani ollut Itachi rämistelee alas tiskipöydältä. Juoksen ylös. "Lucy! Odota!" kuulen kun joku huuta takanani, mutta en välitä heistä. Ovatko he hyökänneet? Ristiriitaiset ajatukset poukkoilevat päässäni kun juoksen Tobin huoneen ovelle. Eivät he ole voineet. Heidänhän piti odottaa meidän käskyä. Lucy heittää kunain huoneen nurkassa olevaan kameraan ja kamera tuhoutuu. "Te ette tehneet mitään joten meidän piti tulla tänne ja tehdä jotain että tehtävä saadaan hoidettua."  Temari sanoo kierosti hymyillen. "Mikä tehtävä?" Sasori kysyy hiljaa, mutta kuitenkin tarpeeksi kovaa että kaikki siellä pystyvät kuulemaan sen.  "Ai. Ettekö te ole kertoneet heille? Viidennen Hokagen, Tsunaden antaman erittäin tärkeän, salaisen tehtävän. Tuhotkaa Akatsuki." Neji sanoo ikkunalaudalta. "Neji, älä nyt aloita tota.. Teidän piti pysyä poissa täältä." Sanon vihaisesti. "Mize onko toi totta..? Tulitteko te tänne vain tuhotaksenne meidät?" Kuulen Deidaran kuiskaavan selkäni takaa. Temari pakenee paikalta saaden Lucyn lähtemään hänen perään. "On." Sanon hiljaa. "Mutta kun me tultiin tänne takas mä tajusin että me tehtiin Lucyn kanssa virhe kun me lähettiin pois. Te olitte meille kuin oma perhe.." Vastaan hiljaa. Näen silmäkulmastani kun Itachi astelee lähemmäs Sasukea. Kisame syöksyy yhtäkkiä Sakuran kimppuun, mutta Sakura ehtii siirtyä. Seison vain paikoillani ja katson kuinka ystäväni tappelevat keskenään. Katson kuinka Naruto tappelee Deidaran kanssa. Deidaralla ei ole mitään hätää joten menen auttamaan Itachia joka on joutunut Sasukea ja Nejiä vastaan. Kaikki pysähtyvät paikoillen kun huomaamme Sasuken iskeneen miekan takaapäin Itachin selän läpi. "Minä vihasin sinua, inhosin sinua, selviydyin rumalla tavalla, juoksin ja pysyin elämässä kiinni kynsin ja hampain. Ja tapoin sinut." Sasuke kuiskaa Itachille ja pakenee paikalta.  "Typerä pikkuveli.." Kuulen Itachin kuiskaavan ja sulkevansa silmänsä. Lopullisesti..