A/N aka authorin höpinät<3:
Vihdoin sain tän valmiiksi<3 Aloitan sit joko tänään tai huomenna SasuSui -sarjan (siihen tulee kaksi tai kolme osaa) Tämän jälkeen ilmoille tulee sit eka NaruGaa-sarja<3 ^^
Jee, kivaa olla Helsingissä, täällä saa ihania inspiksiä<3 Esim tän ficin idean sain merenrannalla oleskellessani<3 Kävin tänään muuten ekaa kertaa Manga Caféssa! :D Ihana paikka oli! Tänään uimaan maauimalaan<3 (toivottavasti inspiraatiorikas paikka! >:)
Noniin, enempää löpisemättä päästän teidät tarinan kimppuun. ^_______^.

Se oli kuuma päivä. Korkean lämpötilan takia oli suorastaan ihme, että kadut olivat täynnä ihmisiä, sillä pienikin liike tuskallisessa kuumuudessa tuotti vaikeuksia, ainakin suurimalle osalle.
Naruto Uzumaki ei kuulunut "suurimpaan osaan". Nuori, 16-vuotias opiskelija ei antanut otsallaan valuvan hien ja asfaltista huokuvan lämmön pilata päiväänsä, hän kulki tietä pitkin vihellellen iloisesti ja välillä osoitellen ystävälleen kotikaupunkinsa nähtävyyksiä.
Tämä ystävä asui eri paikkakunnalla, mutta he näkivät silti mahdollisimman usein. Nuoren, mustahiuksisen opiskelijan nimi oli Sai, ja hänet tunnettiin paitsi kalmankalpeasta ihostaan ja hiljaisuudestaan, myös ystävällisestä luonteesta ja piirtäjänlahjoista.
Vaikkei Sai yltänyt lähellekään samaa energisyystasoa kuin Naruto, (tuskin kukaan ylsi) he tulivat silti paremmin kuin hyvin toimeen.

Nyt kaksikko saapui pitkän ja leveän hiekkarannan laitamille, josta oli suora näköala auringossa kimaltelevalle merelle ja siellä seilaaville, vitivalkoisille laivoille. Oikealla saattoi erottaa sataman turistilaivoineen ja viirilippuineen, vasemmalla taas näkyi pieni rantakahvila ja muutama ihminen ottamassa aurinkoa. Siellä, minne Naruto ja Sai suuntasivat, ei näkynyt ketään ainakaan sadan metrin säteellä, mikä sai Naruton entistä iloisemmaksi.

"Ei ole paljoa porukkaa", Sai totesi itsekin hymyillen.

"Jeps. Ihmiset varmaan luulevat että tällaisina päivinä rannalla on niin paljon väkeä, ettei tänne kannata tulla", Naruto tuumi virnistäen kettumaisesti lauseensa loppuun.
Blondin levittäessä oranssia vilttiä polttavan kuumalle hiekalle Sai tutki tätä sivusilmällä. Olihan Naruto aina eloisa ja täynnä energiaa, mutta tänään hän tuntui loistavan vähintään yhtä kirkkaasti kuin pilvettömällä taivaalla maata valaiseva (ja polttava) aurinko.

"Täällä voi toki olla merilevääkin", hän tuumi, eikä mennyt aikaakaan kun Naruto oli jo juoksemassa pää kolmantena jalkana vesirajaa kohti. Sai ei voinut kuin katsoa samalla hämmästellen ja hymyillen ystävänsä menoa. Vilkas ja äänekäs, mutta samalla jotenkin suloinen. Se kuvasi Narutoa parhaiten.
Saista tuntui, että joka kerta kun hän katsoi blondia, hän ei voinut enää irrottaa katsettaan tästä. Samalla hetkellä hänen kehonsa alkoi aina, joka ikinen kerta reagoimaan omituisesti; vaikka ulkona oli sillä hetkellä kuuma, Sai tunsi kylmien väreiden kulkevan selkärankaansa pitkin. Samalla hänen vatsanpohjaansa kutitti omituisesti, aivan kuin hän olisi ollut odottamassa jotain jännittävää tapahtumaa...

"Ei ole levää!" Naruto kailotti herättäen Sain ajatuksistaan. "Eli voidaan mennä uimaan!" blondi jatkoi juostuaan lähemmäs vilttiä, jolla Sai edelleen istui. Heti hänen luokseen päästyään Naruto alkoi heittämään vaatteitaan viltille. Saikin muisti vaihtaneensa uimahousut jo valmiiksi vaatteiden alle, mutta juuri nyt hänen ei tehnyt mieli uida, ainakaan Naruton seurassa. Hän ei nimittäin pitänyt veden räiskimisestä naamalle, mikä tuntui olevan blondin lempipuuhaa.

"Taidan jättää väliin", mustatukka sanoi jo tietäen että blondin kasvoille piirtyi kauhistunut ilme, vaikkei hän edes katsonut tätä.

"Mitä!? MUT SUN PITÄÄ TULLA!!" Naruto keuhkosi ihmeellisesti käsillään viuhtoen. Sain hyssyttelyt eivät tuntuneet auttavan blondin jatkaessa huutamistaan. Muut ihmiset rannalla katsoivat heitä kummastellen, jolloin Sai pomppasi pystyyn, tukki Naruton suun kädellään ja ilmoitti:

"Hyvä on, mutta vain sillä ehdolla, ettei naamalleni lennä yksikään vesipisara."

Naruton hurjat päännyökyttelyt eivät saaneet Saita aivan vakuuttuneeksi, mutta hän päätti antaa periksi. Eihän tuollaista huutavaa (16-vuotiasta) kakaraa nyt voinut yksinkään veteen päästää...

Merivesi oli taivaallisen viileää, mikä tuntui lähes käsittämättömältä auringossa paahtumisen jälkeen. Naruto asetti uimalasit silmilleen, veti ilmaa keuhkoihinsa ja sukelsi vihertävään veteen pyydystämään pinnan tuntumassa uiskentelevia kaloja. Sai tyytyi vain kellumaan hiljaa vedessä, antaen auringon lämmittää kasvojaan, laineiden hyväillä ihoaan, ja Naruton lähestyä häntä uhkaavasti pinnan alta...
...Hetkinen!

"Naruto!" Sai huudahti varoitukseksi, jolloin blondi nousi pintaan ilkikurisesti virnistäen. Sai huokaisi raskaasti, muttei jaksanut alkaa paasaamaan blondille. Olihan nyt kaunis päivä, kesäloman ihanin kausi, ja hän sai olla parhaan ystävänsä kanssa. Olisko voinut paremmin olla? Sai epäili, että ei.

Saatuaan tarpeekseen uimisesta he suuntasivat takaisin vilttinsä luo. Sai asettui istumaan oranssin kankaan reunalle laitettuaan ensin aurinkolasit silmilleen, kun taas Naruto alkoi kaivelemaan reppuaan iloisesti vihellellen.

"Löysinpäs!" blondi huudahti vetäistyään repustaan pitkän, pastellinsävyisen korun, jonka Sai tunnisti kioskeista saatavaksi karkkikoruksi.

"Ai noita vielä saa", hän sanoi blondin asettaessa koruaan tyytyväisenä kaulaansa.
Hän veti korua ylöspäin saadakseen vietyä sen huultensa väliin, ja yhä hymyillen hän alkoi nakertamaan karkkihelmiä irti narusta.

"Mm, hyvää! Haluatko?" blondi kysyi ojentaen yhä kaulansa ympärillä olevaa korua ystäväänsä kohti. Tämä empi, mutta arveli Naruton taas suuttuvan kieltävästä vastauksesta, joten myöntyi.

"No, tule lähemmäs", Naruto kehotti ilkikurinen ilme kasvoillaan. Sai siirtyi hieman lähemmäs ystäväänsä, jolloin tämä viittoi etusormellaan häntä siirtymään vielä lisää.

Kun heidän olkapäänsä jo koskettivat toisiaan, Sai epäröi vilkuillen ympärilleen.
"Tämä näyttää varmaan sivullisten mielestä todella epäilyttävältä..."

"Pöh, vähät jostain sivullisista! Mehän saadaan tehdä mitä huvittaa!"

Sai ei ollut aivan samaa mieltä, muttei nähnyt tilanteessa muuta vaihtoehtoa kuin napata korusta kiinni ja painaa huulensa melkein Naruton kaulalle. Karkkihelmen syönti jäi siinä tilanteessa taka-alalle, kun mustatukka tuijotti hiljaisena vain muutaman senttimetrin päässä olevaa, sileää kaulaa.
Hän kuuli Naruton hengityksen, haistoi tämän tuoksun, melkein tunsi sydämenlyönnitkin... Hetki oli taianomainen.

"S-sai?" Naruto kysyi hieman epävarmana, mutta vastausta ei kuulunut, hän jatkoi:
"Nyt tämä näyttää todella epäilyttävältä, hei, Sai!"

Mustatukkainen vilkaisi sivusilmällä rannalle. Kukaan ei katsonut heitä. Lähin ihminen otti aurikoa mahallaan, kauimmista näkyivät vain epämääräiset pisteet. Kukaan ei näkisi...

Ei.
Ei, ei, ei.
Se oli väärin. Ei.

Nämä mieleensä taottuaan Sai puraisi pienen palan karkista kuitenkin puraisten samalla vahingossa myös pehmeää ihoa, Naruton hieman ruskettunutta kaulaa. Blondi värähti rajusti ja päästi huuliltaan värisevän hengityksen, jolloin Sai perääntyi nopeasti kauemmas hänestä. Naruton kasvoilla oli hämmentynyt ilme, mutta inhoa tai vihaa niissä ei näkynyt, mistä Sai oli hyvin helpottunut.

Jostain syystä Sai ei edes halunnut ajatella asiaa. Hän tiesi sen, hän tiesi tuntevansa Narutoa kohtaan jotain syvempää ja vahvempaa kuin ystävyyttä. Mustatukka ei osannut nimetä tätä omituista, välillä pelottavaakin tunnetta, mutta selvää hän halusi siitä ottaa. Äsken Sai oli kokenut tunteen vahvempana kuin koskaan, ja hän huomasi haluavansa kokea sen uudelleen.
Mutta hänellä ei ollut siihen mahdollisuuta, ei enää. Siksi Sai päätti luovuttaa ja palata takaisin siihen hetkeen. Oli tunne mikä hyvänsä, hän ei saisi näyttää sitä Narutolle, ainoalle, oikealle ystävälleen. Ties vaikka hän menettäisi tämän tärkeän ihmisen.

"...Hyvää", Sai totesi, kun hiljaisuutta oli jatkunut jo tovin.

"O-ota toinenkin."

"Hä?" hän kysyi, kun luuli kuulleensa väärin.

"Ota toinen", Naruto kehotti hymyillen. Ei ilkikurisesti, eikä iloisestikaan. Siinä hymyssä oli jotain, josta Sai halusi ottaa selvää.

"...Hyvä on."

A/N: Näyttää kauheen lyhyeltä, kun paperille tuli kuitenkin viis sivua tekstiä. :'D
Mut joo, tällanen lyhyt, perus kesälomafic. Tarkoitus ei ollut tällä maata mullistaa, kunhan halusin kokeilla SaiNaru -parituksella~ ^^ (niin siis tää oli mun eka SaiNaru -fic :)
Joo ja sori toi nopea eteneminen. ^^"
*pockyja mutustaen odottaa kommentteja ja pisteitä*